Oikealla Daphnia-suvun vesikirppu. Kuvat David Patterson. Maisemakuva Tapio Heikkilä.
Oikealla Daphnia-suvun vesikirppu. Kuvat David Patterson. Maisemakuva Tapio Heikkilä.
Vasemmalla: Acartia-suvun hankajalkainen. Oikealla: Kaspianpolyyppi Cordylophora caspia muodostaa yhdyskuntia vesikasvien ja kivien päälle.
Vasemmalla: Acartia-suvun hankajalkainen. Oikealla: Kaspianpolyyppi Cordylophora caspia muodostaa yhdyskuntia vesikasvien ja kivien päälle.
Vasemmalla: Piilevä Fragilaria crotonensis muodostaa pitkiä solujonoja. Oikealla: Oikealta alakulmasta vasempaan yläkulmaan on matkalla yksi ameba, josta otettiin kuvia kymmenen sekunnin välein.
Vasemmalla: Piilevä Fragilaria crotonensis muodostaa pitkiä solujonoja. Oikealla: Oikealta alakulmasta vasempaan yläkulmaan on matkalla yksi ameba, josta otettiin kuvia kymmenen sekunnin välein.
Vasemmalla yllä: Panssarilevä Dinophysis acuminata yhteyttää varastetuilla välineillä. Vasemmalla alla: Sinilevä Snowella lacustris poseeraa ryhmäkuvassa. Oikealla: Surviaissääsken toukkavainaata peittävät Oomycetes-munasienten pesäkkeet.
Vasemmalla yllä: Panssarilevä Dinophysis acuminata yhteyttää varastetuilla välineillä. Vasemmalla alla: Sinilevä Snowella lacustris poseeraa ryhmäkuvassa. Oikealla: Surviaissääsken toukkavainaata peittävät Oomycetes-munasienten pesäkkeet.
Vasemmalla ylhäällä: Sukkulamato on luikerrellut rannan leväkasvuston seasta mikroskoopin alle. Vasemmalla alhaalla: Rataseläin Keratella cochlearis saa piikeistään suojaa saalistajia vastaan.  Oikealla: Ripsieläin Trithigmostoma on hotkaissut sisäänsä tukun piileviä.
Vasemmalla ylhäällä: Sukkulamato on luikerrellut rannan leväkasvuston seasta mikroskoopin alle. Vasemmalla alhaalla: Rataseläin Keratella cochlearis saa piikeistään suojaa saalistajia vastaan. Oikealla: Ripsieläin Trithigmostoma on hotkaissut sisäänsä tukun piileviä.
Ripsieläin Acineta tuberosa  syö imemällä toisen ripsieläimen.
Ripsieläin Acineta tuberosa  syö imemällä toisen ripsieläimen.
Tvärminnen rantakalliolla 
kasvaa yksivuotisten levien yhteisö, joka jatkuu vesirajan alle. Näinkin karulta rannalta jää haaviin monimuotoinen joukko mikroskooppisen pieniä eliöitä, esimerkiksi rataseläin Synchaeta baltica.
Tvärminnen rantakalliolla kasvaa yksivuotisten levien yhteisö, joka jatkuu vesirajan alle. Näinkin karulta rannalta jää haaviin monimuotoinen joukko mikroskooppisen pieniä eliöitä, esimerkiksi rataseläin Synchaeta baltica.

Kun heittäydyt veden varaan, kohtaat väkeä, joka ei juuri näy eikä kuulu.

Daphnia tukevasti raskaana

Ujo olemus kuuluu Daphnia-suvun vesikirpulle, joka on suurisilmäinen pieni äyriäinen. Kesällä vesikirput ovat enimmäkseen suvuttomasti lisääntyviä naaraita. Tämä kirppu on tukevasti raskaana. Se kantaa sikiökammiossaan alkioita, jotka näkyvät soikion muotoisina vesikirpun selkäpuolella.

Vesikirpuilla ei ole toukkavaihetta, vaan munista kuoriutuu aikuisen kaltaisia yksilöitä. Elinkierto on siksi nopeaa. Vesikirppujen määrä voikin kasvaa lämpimän veden aikaan äkkiä, etenkin jos planktonleviä on runsaasti saatavilla ravinnoksi. 

Acartia antaa levälle saa kyytiä

Acartia-suvun hankajalkainen on talvesta selvittyään valmis ruokapöytään, kun valon lisääntyminen ja jäiden sulaminen käynnistävät planktonlevien kukinnan. Se on sekasyöjä, jonka ruoaksi kelpaavat sekä planktonlevät että pieni eläinplankton. Se voi hankkia ravintonsa suodattamalla vedestä leväsoluja, mutta pystyy myös saalistamaan yksittäisiä kohteita, vaikkapa ripsieläimiä. Itse se on tärkeää ravintoa kalanpoikasille ja silakoille.

Tämän yksilön pinnalla näkyy vihreää kasvustoa. Se koostuu viherlevästä, joka on erikoistunut kasvamaan planktonäyriäisten pinnalla. Hankajalkaisen selässä levä matkustaa kätevästi niin veden valoisaan pintakerrokseen kuin syvälle sinne, missä on enemmän ravinteita.


Cordylophora caspia - tanssivat saalistajat

Kaspianpolyyppien jengi huojuu korrella saalista odotellen. Kun pahaa-aavistamaton kulkija osuu ulottuville, polyypit vangitsevat sen helminauhamaisilla ulokkeillaan. Petojen ruokavalioon kuuluu esimerkiksi vesikirppuja, hyönteisten toukkia ja harvasukasmatoja.

Kaspianpolyyppi Cordylophora caspia muodostaa yhdyskuntia vesikasvien ja kivien päälle. Saalistajien lisäksi yhdyskuntiin kuuluu pienempiä polyyppieläimiä, jotka ovat erikoistuneet lisääntymiseen.

Kaspianpolyyppi on yksi Itämeren monista vieraslajeista. Se on kulkeutunut tänne laivaliikenteen mukana jo 1800-luvulla. Runsaina esiintyessään polyypit  aiheuttavat harmia esimerkiksi voimalaitoksille. Jos yhdyskunnat kasvavat vedenottokanaviin, ne voivat murentaa putkia.

Amoebozoa, vaeltaja valejaloilla

Ameba on yksisoluinen otus, joka vaeltaa venyttämällä pehmoisesta solustaan esiin valejaloiksi kutsuttuja ulokkeita eli pseudopodeja. Niillä se potkii itseään eteenpäin. Liikkuessaan se muuttaa koko ajan muotoaan. Oikealta alakulmasta vasempaan yläkulmaan on matkalla yksi ameba, josta otettiin kuvia kymmenen sekunnin välein.

Valejalat ovat kätevät, sillä niillä voi myös syödä. Venyvällä pseudopodilla ameba pystyy saartamaan ruokapalasen, vaikkapa bakteerin. Kuvan amebassa erottuu rakkulamainen muodostuma, ravintorakko, ja sen sisällä pieni kirkas ravintopartikkeli.

Fragilaria crotonensis, ahkera yhteyttäjä

Piilevän pitkulainen kuori on lasia, jonka levä rakentaa piistä. Piilevä lisääntyy jakamalla itsensä ja lasikuorensa kahtia. Toinen puoli jää aina pienemmäksi, joten jakautuessaan piilevät pienenevät pienenemistään. Lopulta ne joutuvat harrastamaan seksiä lisääntyäkseen. Muuten ne kutistuisivat olemattomiin.

Kuvan Fragilaria crotonensis muodostaa pitkiä solujonoja. Se on tyypillistä monille piileville. Niiden eri lajeja elää Itämeressä melkein tuhat. Piilevät kuuluvat maapallon tärkeimpiin yhteyttäjiin. Ne pitävät elämää yllä valmistamalla itselleen ja muille rakennusaineita ja happea auringonvalosta ja hiilidioksidista. Kaikesta yhteyttämisestä puolet tapahtuu merissä, ja merten yhteyttämisestä 40 prosenttia hoitavat piilevät.

Dinophysis acuminata vie varkain viherhiukkaset

Panssarilevä Dinophysis acuminata yhteyttää varastetuilla välineillä. Sen viherhiukkaset on alun perin siepattu nieluleviltä. Evoluution myötä niistä on tullut osa panssarilevän solua. Dinophysis-suvussa on yhä lajeja, jotka pystyvät sekä yhteyttämään että käyttämään ravinnokseen muita elöitä. Tätä sanotaan miksotrofiaksi.

Monien panssarilevien kukinnat tuottavat haitallisia yhdisteitä. Ne voivat kertyä simpukoihin ja aiheuttaa myrkytyksiä simpukoita syöville ihmisille. Itämerellä tätä ongelmaa ei ole, koska simpukat ovat liian pieniä syötäväksi.

Oomycetes - kuka surmasi surviaisentoukan?

Surviaissääsken toukkavainaata peittävät Oomycetes-munasienten pesäkkeet, mutta luultavasti toukka ei menehtynyt sienten hyökkäykseen. Kuolinsyytä arvuutelleet biologit ainakin uskovat, että henkirikosta ei ole tapahtunut, vaan rihmasto valloitti kasvualustakseen ruumiin, joka oli valmiiksi kuollut. Sienetkin tosin voivat tappaa. Munasienet luokitellaan joko saprobeiksi eli kuolleen aineksen hajottajiksi tai patogeeneiksi eli tautienaiheuttajiksi. Eräät kaikkein haitallisimmista kasvitaudeista ovat munasienten tekoa, esimerkiksi perunarutto. Myös rapuruton aiheuttaa eräs munasienilaji.


Snowella lacustris, leväpuuron aineksia

Sinilevä Snowella lacustris poseeraa ryhmäkuvassa. Sinilevät eli syanobakteerit saavat energiaa yhteyttämällä, vaikka ovat bakteereita. Levien väri vaihtelee yhteyttämistä tehostavien pigmenttien mukaan.

Sinilevät muodostavat kukintoja eli massaesiintymiä järvissä, murtovedessä ja merissä. Monet niistä erittävät haitallisia levämyrkkyjä. Itämeren rehevöityminen on voimistanut kukintoja. Sinilevät saavat kilpailuetua muihin leviin nähden etenkin silloin, kun vedessä on käyttökelpoista fosforia mutta typpi on lopussa. Osa lajeista pystyy nimittäin sitomaan typpeä ilmasta ja kasvamaan sen voimalla.

Nematoda, pohjan poika

Sukkulamato on luikerrellut rannan leväkasvuston seasta mikroskoopin alle. Se edustaa yhtä eläinkunnan suurimmista pääjaksoista.

Sukkulamadot ovat menestyksekkäästi asuttaneet maapallon lähes joka kolkan valtamerten syvänteistä vuoristoihin ja autiomaihin. Valtamerten pohjalla sukkulamatojen määrä voi yhdellä neliömetrillä nousta jopa miljoonaan. Tunnistettuja sukkulamatolajeja on nykyään noin 20 000. Niistä yli puolet elää loisina, kuten Suomessa yleinen kihomato. Ihmisen suolessa elävä mato ei kuitenkaan uiskentele rantavesissä.

Keratella cochlearis - varo piikkejä, vihollinen

Rataseläin Keratella cochlearis saa piikeistään suojaa saalistajia vastaan. On huomattu, että saalistajien ollessa läsnä se kasvattaa peräpiikin pidemmäksi.

Nimensä rataseläimet ovat saaneet rattaan muotoisesta ripsellisestä uinti­elimestä, jota ne käyttävät myös ravinnon suodattamiseen vedestä. Toisin kuin monet muut samankokoiset eliöt rataseläimet ovat monisoluisia. Niillä on suu, vatsa ja lisääntymiselimet, kaikki pakattuna alle millimetrin mittaiseen läpikuultavaan ruumiiseen.

Rataseläimiä esiintyy lähes kaikkialla missä on vettä. Monet lajit kestävät pitkiä aikoja kuivassa ja kuumassa, valmiina aloittamaan kasvunsa heti kun vettä on jälleen saatavilla. Keratella cochlearis on rataseläimistä yleisimpiä. Se viihtyy sekä makeissa vesissä että murtovedessä ja vaihtelee ulkomuotoaan ympäristön mukaan.

Trithigmostoma sulattelee piileviä

Ripsieläin Trithigmostoma (oikealla) on hotkaissut sisäänsä tukun piileviä. Levät näkyvät ripsieläimen sisällä, ja niiden yhteyttämishiukkasetkin erottuvat vielä ruskeina kappaleina. Piilevistä sulaa ravinnoksi niiden sisus. Kovan piikuoren ripsieläin viskaa myöhemmin menemään.

Ancineta & Mesodinium - syö ja tule syödyksi

Ripsieläimet syövät myös toisiaan. Acineta tuberosa kuuluu Suctoria-alalahkoon ja syö imemällä. Acineta odottaa vartensa päässä, että jotakin syötäväksi kelpaavaa ui sen pitkiin ja tahmeisiin pyyntikarvoihin. Niissä on piilossa soluelimiä, ekstrusomeja, joiden avulla saaliista saa hyvin kiinni. Lisäksi niistä erittyy tappava annos myrkkyä. Kuvasarja näyttää, kuinka ripsieläin Mesodinium rubrum törmää onnettomuudekseen pyyntikarvaan. Acineta saa Mesodiniumista otteen, tappaa sen ja imee sisäänsä muutaman kymmenen sekunnin aikana.

Monimuotoisesta rakenteestaan huolimatta ripsieläimet ovat yksisoluisia. Niitäkin esiintyy kaikkialla, missä on sopivaa nestettä. Eräät ripsieläimet asuttavat jopa märehtijöiden pötsejä.

Outi Setälä ja Harri Kuosa  ovat tutkijoita  Suomen ympäristö­keskuksen merikeskuksessa. Setälä  vetää hanketta, jossa dokumentoidaan Suomenlahden eliöitä.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2013

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25730
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.