Itämeri on taas tapetilla, nyt kaasuputken takia. Sille pitäisi löytää pohjasta turvallinen laskulinjaus. Päätöksentekoa auttaa muun muassa kaikuluotaus, joka tavoittaa kotimeremme vaiheet syntymähetkistä nykypäivään.


pohjasta turvallinen laskulinjaus. Päätöksentekoa auttaa muun
muassa kaikuluotaus, joka tavoittaa kotimeremme vaiheet
syntymähetkistä nykypäivään.




Jokainen veneilijä tuntee kaikuluotaimen ja tietää, että sen vesimassoja pyyhkivät äänipulssit pitävät matkareitin turvallisen syvillä vesillä. Kaikuluotain on tärkeä instrumentti myös merentutkijoille ja erityisesti merigeologeille, jotka selvittävät sen avulla merenpohjan muotoja ja kerrostumien sisäisiä rakenteita. Pohjan uumeniin ja yksityiskohtiin yltääkseen tutkijat tarvitsevat kalustoa, joka on järeämpi ja ennen kaikkea äänenlaadultaan parempi kuin vapaa-ajan veneilijöiden.


Tutkimusluotaimessa äreä ääni

Esimerkiksi merentutkijoiden kaikuluotaimesta sopii Merentutkimuslaitoksen tutkimusaluksen Arandan kaikuluotausyksikkö. Äänilähetteen keskitaajuus on siinä 12 kilohertsiä ja keskiteho 100-800 wattia.
Huviveneissäkin tehot ovat samaa luokkaa, mutta taajuus vaihtelee 50:n ja 200 kilohertsin välillä.

Tutkimuskaikuluotaimesta matkaan singahtaa siis hyvin äreä ääniaalto, joka tunkeutuu syvälle pohjaan  - sikäli kuin maa-aines sallii. Pehmeisiin sedimentteihin ääni porautuu 30-40 metriä. Tämä riittää tavoittamaan kaikki jääkauden jälkeiset kerrostumat kaikkialla muualla paitsi niillä harvoilla alueilla, joilla sedimenttipakka on poikkeuksellisen paksu. Esimerkiksi Ahvenanmerellä kerrostumat jatkuvat jopa sadan metrin syvyyteen ja ylikin.

Takaisin palaavat signaalit kuljettavat jännitevaihteluissaan informaatiota niin pohjan muodoista kuin kerrostumien koostumuksesta. Kun tämä tieto muutetaan graafiseen muotoon ja haluttaessa väritetään, syntyvät merenpohjan profiilit, muun muassa tässä artikkelissa nähtävä kuvagalleria, jossa häkellyttävällä tavalla kohtaavat tiede ja taide.


Vasta viidennes luodattu

Ensimmäiset tutkimuskaikuluotaukset tehtiin Itämerellä jo 1950-luvulla, mutta työsarkaa riittää. Suomen merialueen pohjarakenteista tunnetaan vasta vajaat 20 prosenttia.

Nykyään kotimeremme pohjaa kaikuluodataan moneen tarpeeseen. Kaikuluotaustietoja tarvitaan aina, kun merenpohjassa on tarkoitus tehdä jotain, vaikkapa asentaa kaapelia tai ruopata laivaväylää.

Merentutkijat taas varmistavat kaikukuvista, että aiottu näytteidenkeruualue soveltuu kairattavaksi ja sisältää kerrostumia, joita halutaan tutkia. Aivan uutta täsmällisyyttä tutkimukseen tuovat nykyiset differentiaaliset gps-järjestelmät, joiden ansiosta valitulle paikalle voidaan palata muutaman metrin tarkkuudella milloin tahansa.


Kairaus syventää tietoa

Avunanto ja yhteistyö toimivat myös toiseen suuntaan, sillä näytteenotto tarkentaa luotauskuvaa. Nykyisillä kairoilla päästään satojen metrien, jopa kilometrien syvyyteen, mutta meillä näin järeään kalustoon ei turvauduta - eikä siihen Itämerellä juuri ole tarvettakaan.

Arandalla käytössä olevilla Geologian tutkimuskeskuksen välineillä saadaan näytteitä enimmillään 12 metrin syvyydestä, ja niillä tavoitetaan jo hyvinkin vanhoja kerrostumia. Esimerkiksi elokuussa 2006 porattu 7,4 metriä syvä näyte sisälsi historiaa 10 000 vuoden ajalta.

Sedimenttinäytteistä tutkitaan pohja-aineksen yleistä laatua ja mineraalikoostumusta ja, mikä kiehtovinta, selvitetään Itämeressä tapahtuneita muutoksia. Kerrostumat paljastavat muun muassa hapellisten ja hapettomien jaksojen vaihtelua, teollisuuden päästöjen muutoksia, radioaktiivisia laskeumia ja leväkukintojen historiaa.


Putken paikalla on väliä

Juuri nyt Itämeren pohja on ennennäkemättömän kiinnostuksen kohteena. Syy on luonnollisesti kaasuputki, jonka Venäjä ja Saksa haluaisivat laskea Itämereen. Putken ympäristövaikutusten takia sen reitti ei ole yhdentekevä.
Reitin linjauksessa on otettava huomioon keskisen ja pohjoisen Suomenlahden erittäin monimuotoinen pohja.

Kallioharjanteiden, savipatjojen ja upottavan mudan vaihtelu on tosiasia, jota ei voi sivuuttaa. Mutakerrostumien pöyhiminen on huono vaihtoehto, koska juuri niihin ovat varastoituneet viime vuosikymmenien pahimmat haitta-aineet: ympäristömyrkyt, Tšernobylin säteilylaskeuma ja huomattava määrä rehevöittävää fosforia.

Kaasuputken rakentaminen näyttääkin viivästyvän suunnitellusta vuodesta 2009, varsinkin siksi, että niin Suomi kuin Ruotsi haluavat tarkempia tietoja arvioidakseen ympäristövaikutuksia.


Harri Kankaanpää on Merentutkimuslaitoksen erikoistutkija ja Helsingin yliopiston ympäristöekologian dosentti.
Aarno Kotilainen on Geologian tutkimuskeskuksen geologi ja Helsingin yliopiston merigeologian dosentti.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25775
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.