Avaruussukkulat jäävät eläkkeelle 30 vuoden palvelun jälkeen. Tärkeä, kallis ja traaginenkin jakso avaruushistoriaa päättyy näillä näkymin ensi kesäkuussa.

Teksti: Anne Liljeström

Avaruussukkulat jäävät eläkkeelle 30 vuoden palvelun jälkeen. Tärkeä, kallis ja traaginenkin jakso avaruushistoriaa päättyy näillä näkymin ensi kesäkuussa.

Kuka muistaa, että Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan avaruussukkulat ovat kylmän sodan orpolapsia? Niiden suunnittelu alkoi jo kauan ennen Apollo-ohjelmaa ja ensimmäistä laskeutumista Kuuhun. 1950-luvulla laadituissa suunnitelmissa taivaalla kellui kokonainen liuta avaruusasemia, ja omaa asemaa kaavailtiin myös Kuuhun. Sukkuloiden piti liikennöidä niille ja niiden välillä viikoittain. Avaruuden herruus vaati kulkuvälineen, jolla Maan kiertoradalle pääsi edullisemmin kuin kertakäyttöisillä kantoraketeilla. Tästä syystä sukkulat suunniteltiin lentämään toistuvasti.Avaruuskilpa Neuvostoliiton kanssa kuitenkin laantui, ja suurista suunnitelmista jäivät jäljelle ainoastaan avaruussukkulat, Kansainvälinen avaruusasema ISS ja sukkulaohjelman nimi Space Transportation System, STS, jonka mukaan kaikki sukkulalennot on nimetty. Presidentti Richard Nixon hyväksyi sukkulat Yhdysvaltain avaruusohjelmaan vuonna 1969, ja 12 vuotta myöhemmin ensimmäinen alus, Columbia, teki neitsytlentonsa. STS-1 laukaistiin matkaan 12.4., päivälleen 20 vuotta sen jälkeen, kun kosmonautti Juri Gagarin oli vieraillut avaruudessa ensimmäisenä ihmisenä.

Kiitokset avaruusasemasta

Nasa kehitti avaruussukkulat kuljettamaan paitsi ihmisiä myös hyötykuormia Maan kiertoradalle ja takaisin. Siksi niiden lastiruuma suunniteltiin mahdollisimman isoksi. Suurimpienkin kaupallisten ja sotilaallisten satelliittien piti mahtua kyytiin.Tästä tehtävästä sukkulat ovat suoriutuneet kiitettävästi. Ne ovat lennättäneet avaruuteen satoja astronautteja ja tuhansia tonneja tieteellisiä instrumentteja. Niiden avulla on pidennetty avaruuskuvauksen veteraanin, avaruusteleskooppi Hubblen, käyttöikää kymmenen vuotta. Ilman niiden ahkerointia Kansainvälinen avaruusasema ei olisi saanut rakentajiaan ja rakennuspalikoitaan ja valmistunut. Ne ovat myös mahdollistaneet tutkimukset, joissa on selvitetty avaruuden olojen, kuten painottomuuden, vaikutusta ihmisiin, eläimiin ja kasveihin.

Kierrätys kävi kalliiksi

Uudelleen käytettävien avaruusalusten piti tehdä avaruuslennoista selvästi rakettilentoja halvempia, mutta toisin kävi. Vuoteen 2008 mennessä sukkulaohjelma oli maksanut arvioiden mukaan 170 miljardia dollaria, mikä tekee noin 1,5 miljardia lentoa kohti. Tämä tarkoittaa, että venäläisten Sojuz-raketit, jotka ovat kertakäyttöisiä, ovat tulleet monin verroin halvemmiksi. Eräiden laskelmien mukaan Sojuzin laukaisuun on kulunut vain  kolmaskymmenesosa sukkulalennon hinnasta. Sukkulaohjelma onkin kohdannut voimakasta kritiikkiä. Sen on sanottu epäonnistuneen tavoitteessaan tehdä avaruuslennoista entistä edullisempia. Suurten menojen katsotaan myös hidastaneen muiden avaruushankkeiden toteutumista. Vuonna 2007 Nasan tuolloinen johtaja Michael Griffin oikeastaan myönsi arviot. Hän sanoi, että mikäli Nasa olisi pitäytynyt kantoraketeissa, Marsissa olisi jo käyty.

Kaksi pahaa onnettomuutta

Sukkulalentojen kalleutta selittävät paljolti huoltotyöt. Niihin on tarvittu tuhansia mekaanikkoja, ja jokaista lentoa edeltäviin ja seuraaviin tarkastuksiin on huvennut aikaa paljon enemmän kuin ohjelman suunnitteluvaiheessa kaavailtiin. Teoriassa alusten ja rakettimoottorien läpikäynnin piti tapahtua kahdessa viikossa, mutta käytännössä huoltoon on aina mennyt kuukausia. Sittenkään onnettomuuksilta ei ole vältytty.Challenger tuhoutui vain 73 sekuntia lähtönsä jälkeen tammikuussa 1986. Sen toisen rakettimoottorin tiiviste hajosi laukaisussa, ja kuuma kaasu pääsi karkaamaan moottorista. Kova tuuli pahensi tilannetta. Se muutti sukkulan lentoasentoa, ja voimakkaat ilmavirrat repivät aluksen kappaleiksi. Challengerin tuhoutuminen sai Nasan panemaan sukkulaohjelman jäihin liki kolmeksi vuodeksi.Tragedia toistui 17 vuotta myöhemmin, kun Columbia tuhoutui helmikuun alussa 2003. Tälläkin kertaa tapahtumat saivat alkunsa laukaisussa: sukkulan polttoainetankista irtosi tiivisteen palanen, joka osui vasemman siiven lämpökilpeen ja vaurioitti sitä. Tilanne muuttui kohtalokkaaksi, kun alus Maahan palatessaan kiiti ilmakehän läpi. Moottorikaasut tunkeutuivat siipeen ja heikensivät sen rakenteita, ja alus hajosi kappaleiksi 16 minuuttia ennen laskeutumistaan. Sukkulalennot keskeytettiin kahdeksi vuodeksi.Onnettomuuksissa kuoli 14 astronauttia. Tapaturmia seuranneissa mittavissa tutkimuksissa selvisi, että sukkuloiden lämpökilvet vaurioituivat lähes jokaisessa laukaisussa. Koska tapahtuma oli niin yleinen, sitä oli alettu pitää normaalina, eikä ongelmaan puututtu.

Obama perui seuraajat

Columbian tragedian jälkeen Nasa alkoi valmistella sukkulalaivueen siirtämistä eläkkeelle. Se oli käynnistänyt Constellation-projektin kehittämään työlle jatkajia. Ohjelmaan sisältyi kolme Ares-kantorakettia, miehistön kuljetukseen tarkoitettu Orion-alus, laskeutumisalus Altair ja EDS-raketti, jonka tehtävänä oli viedä Altair ja Orion syvemmälle avaruuteen, kun kaukolennot Kuuhun ja Marsiin alkaisivat. Vuonna 2004 presidentti George W. Bush asetti tavoitteeksi paluun Kuuhun vuoteen 2020 mennessä.Viime vuoden alussa uusi presidentti Barack Obama ilmoitti peruuttavansa Constellation-hankkeen. Hänen mukaansa Nasan on keskityttävä kehittämään uutta tekniikkaa avaruusmatkailuun ja astronauttien lennettävä avaruusasemalle kaupallisilla aluksilla tai Venäjän Sojuzeilla, jotka hoitivat ISS:n huoltolennot myös vuosina 2003–2005, kun sukkulat olivat lentokiellossa Columbian onnettomuustutkinnan ajan.Miehitettyjen avaruuslentojen loppuminen on kova paikka Yhdysvalloille, joka on tottunut olemaan alan kirkkaimmassa kärjessä. Maailma on kuitenkin muuttunut kylmän sodan ajoista. Kansainvälistä avaruusasemaa on rakennettu valtioiden rajat ylittävänä yhteistyönä, ja moni avaruusjärjestö haikailee tukikohtaa Kuuhun ja miehitettyjä lentoja Marsiin. Voi olla, että yksittäisten avaruusmahtien aika on ohitse. Tulevaisuuden suuret projektit on toteutettava yhteistuumin.

Anne Liljeström on tähtitieteeseen erikoistunut vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

 

Sukkuloita 5 + 1, lentoja 134 + 1

Avaruussukkuloita rakennettiin alun perin viisi. Kuudes tehtiin sen jälkeen, kun aluksista toiseksi vanhin, Challenger, tuhoutui 1986.

Sukkula            Ensilento            Viimeinen lento          Lentoja yhteensäColumbia          12.4.1981             16.1.2003                28Challenger         4.4.1983              28.1.1986                10Discovery          30.8.1983             3.2.2011                  39Atlantis            3.10.1985             14.5.2010                 32Endeavour        7.5.1992               1.4.2011                  25

Enterprise rakennettiin testisukkulaksi, eikä sitä koskaan lähetetty Maan kiertoradalle. Muille lentoja kertyy yhteensä 134. Ensi kesäksi kaavaillun ylimääräisen lennon tehnee Atlantis.

Viimeiset lennot viivästyivät

Sukkulalaivueen piti päättää uransa jo marraskuussa viime vuonna. Viimeiseksi suunniteltu Discoveryn lento STS-133 kuitenkin siirtyi useita kertoja teknisten vikojen vuoksi. Viidennellä yrityksellä sukkula oli jo laukaisualustalla, kun polttoainetankkien eristeistä löytyi murtumia. Syyn selvittely lykkäsi lähdön lopulta helmikuuhun. Jos aikataulu tällä kertaa toteutui, Discovery on parhaillaan avaruudessa.Jo ennen Discoveryn ongelmia Nasa sai luvan lentoon STS-134, sillä avaruusasemalle tarvitaan vielä yksi hiukkasilmaisin. Tällä tietoa laitteen lennättää ISS:lle Endeavour huhtikuussa.Tämän jälkeen Nasalla on lupa yhteen ylimääräiseen lentoon. Järjestö haluaa täydentää avaruusaseman varastoja siltä varalta, etteivät kaupalliset lennot käynnisty riittävän nopeasti. Alustavasti lentoa on kaavailtu kesäkuulle.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2011

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25759
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.