Kun työpaikat tulevat ja menevät, työntekijän valtiksi nousee ammattitaito.Siitä hyötyy myös työnantaja.

Ihminen-palsta

Teksti: Mikko Puttonen

Kun työpaikat tulevat ja menevät, työntekijän valtiksi nousee ammattitaito.Siitä hyötyy myös työnantaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2011

Nuorelle povelle työ ei enää ole yhtä pyhä arvo kuin vanhemmalle, nykyään toistellaan. Nuoret ovat kaiketi hoksanneet, että elämässä on muutakin kuin työ.

Tilastokeskuksen tutkimuspäällikkö Anna-Maija Lehto kuitenkin vie tuoreessa Nuori tasa-arvo -julkaisussa pohjaa mantralta, joka väittää nuorten väheksyvän työelämää. Työolotutkimusten mukaan ainakin työssäkäyvien nuorten aikuisten arvostus työtä kohtaan on vuodesta 1990 vuoteen 2008 kasvanut yhtä suureksi kuin viisi–kuusikymppisten. Tosin nuoret pitävät arvossa entistä enemmän myös vapaa-aikaa ja eniten kaikesta perhe-elämää. Opiskelijoiden asenteista työolotutkimukset eivät kerro.

Uskollisuus rakoilee

Muualta kantautuu toisenlaisia uutisia. TNS Gallupin alkuvuodesta julkaiseman vuotuisen työelämäselvityksen mukaan suomalaisten työntekijöiden henkiset siteet työpaikkaansa ovat löystyneet.

Ennen viime vuodenvaihdetta tehdyssä tutkimuksessa sitoutumisen aste mateli selvästi Pohjois-Euroopan ja koko maailman keskiarvon alapuolella. Eniten on kasvanut "vieraantuneiden" ryhmä, johon kuuluvat ovat tyytymättömiä työpaikkaansa ja potevat ainakin ajoittain motivaatio-ongelmia. Heitä oli 45 prosenttia työntekijöistä.

Yhteinen etu katkolla

Työelämän myllerrykset eivät ole omiaan kohottamaan työpaikkauskollisuutta. Työnantajat eivät enää sitoudu työntekijöihinsä niin kuin ennen, arvioi erikoistukija Anu Järvensivu Tampereen yliopistosta. Vuokratyön käyttö js pätkätyöt lisääntyvät, organisaatioita pilkotaan, ja pörssiyh­tiöt kohentavat tuloskuntoa työntekijöitä vähentämällä.

Suomessa työelämän osapuolet ovat pitkään kokeneet vahvasti olevansa samassa veneessä: yrityksen menestys on merkinnyt myös työntekijän menestystä. Tätä kohtalonyhteyttä ovat kuitenkin repineet etenkin irtisanomiset menestyvissä yrityksissä. Järvensivun mukaan uudeksi työelämän pelisäännöksi on vaarassa muodostua ajatus, että henkilöstön minimointi takaa parhaan lopputuloksen.

Pörssiyrityksissä työntekijät kaihoavatkin aikaa ennen yrityksen listautumista pörssiin.

– Ihmiset kertovat, kuinka paljon ihmisläheisempää meno oli. Pörssiyrityksen logiikka on niin kovin yksinkertainen: tuloutetaan heti kaikki rahat, jotka saadaan irti. Ihmiset kokevat sen aika kylmänä kyytinä.

Hurma löytyy työstä

Samaan aikaan jokaisessa yhden hengen putiikkia suuremmassa yrityksessä tai virastossa tuotetaan tavaroiden ja palveluiden ohella visio- ja missiopuhetta. Johtajat yllyttävät joukkuettaan voittajafiilikseen ja kukoistuskierteeseen. Yes, we can!

Jokaisessa työpaikassa työntekijät myös laskettelevat pilapuheita hengennostatuksesta. He halua­vat keskittyä oikeisiin töihin, eivät hypetykseen. Eivätkä työntekijät ole aivan väärässä. Yhtiöstä hurmaantumista tarpeellisempaa on hurmaantua omasta työstä.

– Työpaikkaan sitoutuminen ei ole niin tärkeää, Järvensivu sanoo. – Työnantajankin etu on, että työntekijät sitoutuvat työhönsä ja ammattiinsa, koska silloin he tekevät työnsä huolellisesti ja tuottavasti.

Moniosaaja läikkyy yli

Perinteinen keino lietsoa työintoa on antaa työntekijöille enemmän vastuuta ja vapautta määrätä, miten työnsä tekevät. Monin paikoin konsti toimii edelleen, mutta näköpiiriin on niin tehtaissa kuin toimistoissa ilmaantunut uusi vitsaus. Se on työn rajattomuus. Oman työn oheen kasautuu uutta tekemistä ja raportointia tekemisestä.

– Kun työ läikkyy rajojensa yli, ihmiseltä häviää hallinnan tunne. Kun joka puolelta tulee ärsykkeitä, joihin on vapaus reagoida ja tarttua, katoaa helposti käsitys siitä, kuinka paljon työtä voi itselleen kahmia.

Kirjassaan Tapaus työelämä ja voiko sitä muuttaa? Järvensivu kuvaa uuden uljaan moniosaajan tilannetta näin: "Monitoimityöntekijällä on aina kiire. Monitaituri saattaa löytää itsensä päivästä toiseen puuhaamassa jotain tyystin muuta kuin on kuvitellut työkseen ja ammatikseen."

Kun ihminen joutuu uhraamaan aikaansa oheistehtäviin, jotka eivät häntä kiinnosta ja jotka eivät ammatin ytimeen kuulu, hän turhautuu ja alkaa tehdä virheitä. Tilanne on omiaan heikentämään sitoutumista työnantajaan, on Järvensivu havainnut. Kun sälä syö naista tai miestä, kaikki kärsivät.

Tykyily ei riitä

Mikä sitten neuvoksi työnantajalle, joka haluaa motivoituneita ja tuottavia työntekijöitä? Palkan pitää luonnollisesti olla kilpailukykyinen, muuten työpaikanvaihto alkaa polttaa mieltä.

– Kaikenlaista kikka kolmosta voi yrittää erilaisilla ohjelmilla, voi tarjota koulutusmahdollisuuksia, työkykyä ylläpitävää tykytoimintaa, hyvää työporukkaa. Viime kädessä kuitenkin työn sisällöt ovat tärkeimmät. Niitä on vaikea kompensoida millään muulla, Järvensivu sanoo.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25737
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.