Kun tämä lehti kolahtaa tilaajien posti-luukuista, juhannusaattoon on aikaa kymmenen päivää. Juuri sen pitemmälle säätä ei voi edelleenkään ennustaa.



kymmenen päivää. Juuri sen pitemmälle säätä ei voi edelleenkään ennustaa.




Iltapäivälehdet aloittivat kesän lomasään ennustamisen jo ennen vappua. Ilta-Sanomat kirjoitti saksalaisen "säägurun" Wolfgang Röderin ennusteesta 17. huhtikuuta. Röderin mukaan heinäkuun loppupuoli olisi parasta kesää ja lämpötila kohoaisi Lappia lukuun ottamatta yli pitkäaikaisen keskiarvon.

Iltalehti haastatteli "sammakkoprofessori" Taisto Heikkistä ja "planeettatietäjä" Ahti Rantasta 3. toukokuuta. Profeetat ennustivat alkukesän täysin päinvastoin. Yhtä mieltä he olivat vain siitä, että juhannuksesta tulee kurja.


Sää on kaoottinen ilmiö

Sääennusteita voi tarkentaa ja niiden luotettavuutta parantaa yksinkertaisesti käyttämällä enemmän resursseja. Jos vaikka jonnekin perustetaan lentokenttä, tarvitaan aiempaa paljon tarkempia paikallisia sääennusteita. Niinpä lisätään säähavaintolaitteita kentän lähellä ja ostetaan lisää tietokoneaikaa.

Voisi ajatella, että sama pätisi myös pitkän aikavälin sääennustuksiin. Jos todella haluaisimme tietää koko lomakauden sään jo juhannuksena, sen kuin vain annamme Ilmatieteen laitokselle riittävät resurssit.

Esteenä on sään niin sanotusti kaoottinen luonne: pienet erot lähtötilassa voivat johtaa suuriin eroihin lopputuloksessa. Vaikka huominen sää määräytyy varsin tarkasti nykyisen säätilan ja tunnettujen lainalaisuuksien mukaan, parin viikon päästä sää voi olla melkein mitä tahansa, oli nykytila mikä vain.

Meteorologit hallitsevat epävarmuutta parviennusteilla. Kun ensin on tehty varsinainen ennusteajo, muutetaan lähtöanalyysiä hieman ja ajetaan ennuste uudelleen.

Mitä esimerkiksi seuraisi siitä, että lähtötilanteessa jossakin paikassa olisikin hieman viileämpää kuin varsinaisessa ennusteessa on oletettu? Kun ennusteita ajetaan tietokoneella uudelleen, syntyy parvi ennusteita varsinaisen ennusteen ympärille. Jos esimerkiksi kahdeksan parven jäsentä ennustaa sadetta ja 42 poutaa, sanotaan että sateen todennäköisyys on 16 prosenttia.

Mitä pitemmälle ennustus ulottuu, sitä enemmän parvi hajoaa. Lopulta ennuste ei tuo enää mitään lisäarvoa säätilastoihin.


Joillekin riittää tiedonmuru

Ennusteen hyödyllisyys on tietysti jossakin määrin subjektiivinen asia. Jos haluaa nyt päättää, järjestääkö juhannusyönä grillijuhlat Suomessa vai lomaileeko Kreikassa, olisi tarpeen saada luotettava ennuste juhannusaattoillan pilvisyydestä, lämpötilasta ja sademäärästä omalla lomanviettopaikkakunnalla.

Sähkö- ja lämpöyhtiölle taas jo tulevien viikkojen keskilämpötila on hyödyllinen tieto, satoi tai paistoi.
Energiayhtiöiden on näet vastattava lämmityksen kysyntään.

Ilmatieteen laitoksen meteorologin Ilkka Jugan mukaan keskilämpötilaa voidaan ennustaa parhaimmillaan kolmisen viikkoa ja sademäärää pari viikkoa eteenpäin niin, että ennuste antaa jotakin lisäarvoa tilastojen keskiarvoihin.


Joskus korkeapaine jämähtää

Sään ennustettavuus ei kuitenkaan ole mikään ajasta ja paikasta riippumaton vakio. Jotkin alueet ovat ilmastoltaan pahamaineisen yllätyksellisiä ja ääreviä, vaikkapa hirmumyrskyjen vaivaama Floridan etelärannikko. Vakaasta ja pitkälle ennustettavasta ilmastosta Juga antaa esimerkiksi Algerian rannikon.

Suomen syksyt Pohjanmereltä saapuvine sateisine matalapaineineen ovat melko helppoja ennustaa hyvinkin viikon päähän. Sen sijaan lopputalvesta lämpötila voi laskea parikymmentä astetta, jos ilmamassat Siperian suunnasta tulevatkin yllättäen Suomeen. Tulevatko ne vai menevätkö vähän ohi, selviää joskus vain pari päivää etukäteen.

Jotkin sääilmiöt lisäävät ennustettavuutta. Moni muistaa upeita kesiä, jolloin korkeapaine on ikään kuin lukittunut paikoilleen Suomen päälle. Meteorologit kutsuvat sellaista sulkukorkeapaineeksi. Kun se on kerran jämähtänyt jonnekin, esimerkiksi Pohjois-Eurooppaan, sillä on taipumus pysyä suurin piirtein paikallaan pitkiäkin aikoja - kauemminkin kuin sen viitisen päivää, jonka verran meteorologit yleensä suostuvat tiedotusvälineissä helteitä lupailemaan.


Pitkistä jo iloa etelässä

Miten sitten pitäisi suhtautua iltapäivälehtien jo keväällä haastattelemiin "sääguruihin", jotka tekevät jopa kolmen kuukauden ennusteita? Samaa sakkia sammakkoprofessoreiden ja planeettatietäjien kanssa?

- En tuomitsisi ennusteita ihan huuhaaksi, Juga toppuuttelee. Berliiniläisen eläkeläismeteorologin Wolfgang Röderin menetelmät ovat kuitenkin pohjimmiltaan ilmatieteellisiä. Samanlaisia kolmen kuukauden ennusteita tekee esimerkiksi Englannin Readingissä sijaitseva Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus ECMWF.

Vuodenaikaisennusteet kuvaavat muun muassa lämpötilan tai sademäärän poikkeamaa normaalista. Siitä, millaista lisäarvoa näillä ennusteilla on Suomen leveysasteilla, ei Jugan mukaan vielä ole kunnolla kokemusta, mutta etelässä niiden on havaittu sitä tuottavan. - Ne kuvaavat esimerkiksi El Niñon ja La Niñan melko hyvin, Juga sanoo.


Suomi lomailee turhan aikaisin

Kun pitkän aikavälin ennusteet ovat mitä ovat, kannattaisi ehkä lukea tarkemmin säätilastoja.

Tilastojen valossa tyypillinen suomalainen lomakausi - juhannuksesta neljä-viisi viikkoa eteenpäin - ei nimittäin ole paras, jos haluaa nauttia lämmöstä. Tilastojen mukaan sää on elokuun alkupuolella kesäisempää kuin kesäkuun lopussa.

Tilastokeskuksen mukaan suomalaiset nykyään ajoittavatkin lomiaan hieman myöhemmäksi kuin ennen.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25760
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.