Suomalaistutkijat keksivät keinon selvittää, miten hyvältä musiikki missäkin salissa kuulostaa. Lopullisessa raadissa istuvat ihmiset.

Onkohan koskaan kaksi samassa konsertissa käynyttä ollut täsmälleen samaa mieltä siitä, miltä orkesteri kuulosti. Iänikuinen väittely salien soinnista voidaan kohtapuoliin lopettaa, kun uusi tekniikka osoittaa vastaansanomattomasti, missä on hyvä akustiikka.

Vitsi vitsinä. Konserttiakustiikka on niin monimuotoinen ja henkilökohtainen asia, että kiistely tuskin päättyy koskaan. Mittausmenetelmät kuitenkin kehittyvät, ja Suomi on niissä pitkällä.

Aalto-yliopiston Mediatekniikan laboratoriossa on luotu virtuaalinen sinfoniaorkesteri, joka parantaa ymmärrystämme siitä, mitä hyvä akustiikka tarkoittaa, mistä se syntyy ja miten se saadaan niin konsertti- kuin kokoussaleihin.

Professori Tapio Lokin johtama työ on uraauurtavaa, ja se on pantu merkille myös maailmalla. Kesäkuussa Lokki sai Early Career Award -palkinnon, jota myös akustiikan nobeliksi kutsutaan. Sen myöntää akustiikan tutkijoiden kansainvälinen kattojärjestö joka kolmas vuosi.

Vakioitu pysyy linjassa

Aalto-yliopiston virtuaalinen sinfoniaorkesteri koostuu 34 kaiuttimesta, joista tulvii ilmoille katkelmia Mahlerin, Mozartin, Beethovenin ja Brucknerin sävellyksistä. Musiikki on peräisin tallenteista, joita Lokin tutkimusryhmä on äänittänyt kaiut­tomassa tilassa parinkymmenen muusikon soitosta soitin kerrallaan. Kun tallenteet yhdistetään, saadaan va­kioitu sinfoniakonsertti, joka on pikkupiirtoa myöten samanlainen joka kerran joka salissa.

Tässä onkin syy kaiutinorkesterin käyttöön. Todellisessa konsertissa muusikot mukauttavat soittonsa kulloisenkin salin akustiikkaan, mikä tekee salien yhteismitallisen vertailun mahdottomaksi.

Tavallisesta sinfoniaorkesterista kaiutinorkesteri poikkeaa siinä, että kutakin soitinta soittaa vain yksi muusikko. Iso orkesteri tai vaikkapa jousisektio syntyy, kun äänitys monistetaan.

Aitouden tuntua lisää se, että monistuksessa äänityksiin on signaalinkäsittelyllä muokattu pieniä eroja. Ne jäljittelevät muuntelua, jota aidossa konserttitilanteessa synnyttävät muun muassa soittimien erilainen ominaissointi ja soitta­jien erilainen vire.

Mikrofoni esittää yleisöä

Konserttia varten kaiutinorkesteri pitää virittää ihan niin kuin oikeakin orkesteri. Jotta jokainen kaiutin soi joka salissa samalla tavalla tarvitaan tietokone, suodattimia, äänigeneraattoreita, mittanauhoja ja arvatenkin piristäviä juomia, koska konserttitaltioinnit on tehtävä öisin, kun saleissa ei ole muuta toimintaa.

Konsertissa kaiuttimet seisovat kuta kuinkin samoilla paikoilla, joilla ihmissoittajat istuvat. Soittoa kuuntelee mikrofonihila eri paikoissa salia. Eri saleissa äänityspaikat ovat aina samoilla etäisyyksillä. Näin ainoa tekijä, joka elämystä voi muuttaa, on ympärillä oleva konserttisali.

Konsertin jälkeen äänitteet käsitellään laboratoriossa 24-kanavaista 3D-toistoa varten, ja lopputulos tuutataan ulos 24 kaiut­timesta Mediatekniikan laitoksen kuunteluhuoneessa. Tila on lähes kaiuton, joten sillä ei ole omaa akustiikkaa sotkemassa koekuuntelijoiden kokemusta.

Aistimus avainasemassa

Koekuuntelijoita todella tarvitaan, koska hyvän akustiikan arvoitus ei loppujen lopuksi ratkea millään teknisellä mittalaitteella. Tilanne on sama kuin makujen maailmassa. Ei maailman parhaita ravintoloitakaan valita tutkimalla ruoka-annosten kemiallista koostumusta vaan maistamalla keitoksia.

Vertaus makunautintoihin on sikälikin osuva, että Lokin tutkimusryhmä soveltaa muun muassa viinien arvioinnissa käytettäviä aistinvaraisia menetelmiä, jotka sallivat maistajien kuvailevan elämyksiään sanallisesti.

Akustiikan arvioijaksi päästäkseen on tunnettava vähintään perusasiat, mutta kaikilla Lokin koekuuntelijoilla on ollut myös jonkinlainen musiikillinen tausta.

Jokainen alustavasti kuuntelijaksi valittu joutuu työpäivän mittaiseen monivaiheiseen prosessiin, jossa luodaan yksilöllinen sanasto kuuntelukokemusta kuvaamaan. Tämä varmistaa sen, että arvioijan kannanotot ovat keskenään yhtäpitäviä.

Voi kuulostaa yllättävältä, mutta moni on itsensä kanssa eri mieltä kuullessaan samoja näytteitä uudestaan pienenkin tauon­ jälkeen. Kun Lokin ryhmä tutki Etelä-Suomen konserttisalien akustiikkaa, alun perin 23 arvioijasta viisi karsiutui siksi, etteivät heidän arvionsa toistuneet riittävän samanlaisina.

Kaksi koulukuntaa

Koekuuntelijoiden näkemyksistä voi tehdä summittaisen kahtiajaon. Osa ihmisistä pitää siitä, että musiikki soi sekä kovaa että kaikuen ja tuntuu ympäröivän kuulijan. Osa taas arvostaa sitä, että eri soittimet erottuvat ja sointi on kirkas. Yhtä mieltä kuuntelijat ovat lähinnä siitä, että sali on huono, jos musiikki tuntuu tulevan kaukaa ja heikkona.

Vaikka Lokin ja kumppaneiden tutkimus ei lopettaisikaan kiistelyä hyvistä ja huonoista saleista, se voi auttaa rakentamaan tiloja, joissa mahdollisimman suuri osa kuulijoista pääsee paikoille, joiden akustiikka on enemmistön mielestä miellyttävin.

Petri Forsell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiedelehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2013.

Beethoven soi

  • Kutakuinkin tältä näyttää, kun 34 kaiuttimen sinfoniaorkesteri konsertoi ja mikrofoni kuuntelee.
  • Ääniaallot ovat vain viitteelliset. Oikeasti ne eivät etene rintamana vaan lähtevät kaikkiin mahdollisiin suuntiin ja kimpoilevat tahoilleen rakenteisiin osut­tuaan.
  • Koska konsertti­sa­lien muodot ja materiaalit vaihtelevat, vaihtelee myös äänen kulku, ja sen mukana muuttuu akustiikka. Siksi sama musiikki soi eri lailla eri saleissa.
Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25775
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.