Jos aivoilta kysyttäisiin, meillä ei kiivailtaisi kielten opiskelusta. Aivot tahtoisivat kasvaa kaksikielisiksi. Niin ne pitäisivät itsensä kunnossa pitkään.

Teksti: Tuula Kinnarinen

Aivoilla olisi myös yksi toivomus ylitse muiden. Ne haluaisivat aloittaa kahden kielen opettelun varhain, kohta syntymän jälkeen. Kun aivot tuolloin rakentavat hermoyhteyksiään ja vahvistuvat nopeasti, niillä on voimavaroja vaikka mihin – ja erityisesti niillä on kielipäätä.Kielentunnistuskokeissa vauva kuin vauva reagoi paitsi äidinkieleensä myös mihin tahansa vieraaseen kieleen. Herätteeksi ei tarvita edes puhetta, äänettömät artikulointiliikkeet riittävät.Jos vauvan koti on yksikielinen, herkkyys erottaa kielet säilyy puolivuotiaaksi. Sen jälkeen äidinkielen äänteet nousevat valta-asemaan eikä lapsi enää noteeraa kielen vaihtumista toiseksi. Jos koti on kaksikielinen, taito on tallella ainakin kahdeksan kuukauden iässä, luultavasti pidempäänkin, mutta kuinka kauan, ei tiedetä, sillä vanhimmat tähän mennessä testatut lapset ovat olleet kahdeksankuisia. Tässä iässä kaksikielisen elämän aloittelija tunnistaa kummankin äidinkielensä mutta edelleen myös vieraita kieliä, jopa kieliä, joita ei ole koskaan kuullut puhuttavan sanaakaan.– Vastasyntynyt on valmis kasvamaan yhtä lailla kaksi- kuin yksikieliseksi, tähdentää tutkimusten tekijä Janet Werker, Kanadan Brittiläisen Kolumbian yliopiston psykologi, joka lukeutuu vauvojen kielitaitotutkimusten uranuurtajiin. Hän oli ensimmäisiä, jotka osoittivat, kuinka innokkaita ja lahjakkaita kielten oppijoita vauvat ovat ennen kuin edes ryömivät. He työstävät äänteitä jokellellessaan ja jopa nukkuessaan, sillä pienet korvat kuulevat puheen unen läpi.

Merkkipaalut tuttuun tahtiin

Vauvojen kielipäätä ajatellen yhteiskunnat, joissa kielten opiskelu alkaa vasta koulussa, haaskaavat valtavasti henkistä pääomaa. Jos ensimmäinen vieras kieli tulee eteen vasta yhdeksän vuoden iässä, kuten Suomessa, herkin kielten omaksumisen kausi on päättymässä. Alati globaalistuvassa maailmassa olisi hyödyllisempää panna kaikki lapset kielikylpyyn ja koulussa antaa opetusta kahdella kielellä tai ainakin aloittaa ensimmäisen vieraan kielen harjoittelu yhtä aikaa kuin äidinkielen tavaaminen.Vielä 1960-luvulla tutkijatkin uskoivat, että lapsen on annettava rauhassa oppia äidinkielensä, sillä aivoissa on kapasiteettia vain yhden kielen kunnolliseen omaksumiseen. Jos niihin yritetään ympätä yhtä aikaa toista, kumpikaan ei kehity kunnolla. Sittemmin on käynyt selväksi, että asia on aivan päinvastoin.– Kaksi kieltä ei hämmennä lasta. Hän osaa erottaa ne ja pitää ne erillään. Kahden kielen oppiminen sujuu yhtä menestyksekkäästi kuin yhden, ja kielikyvyn merkkipaalut saavutetaan samaan tahtiin. Ensimmäiset sanansa lapset lausuvat noin vuoden ikäisinä, ensimmäiset lauseet noin puolitoistavuotiaina, sanoo Linda Bialystok.Kanadan Yorkin yliopiston tutkimusprofessori on jo 40 vuotta selvitellyt kielten omaksumista. Tuoreimmissa kokeissaan hän on vertaillut kaksi- ja yksikielisten kaksivuotiaiden kanadalaislasten kielitaitoa. Kaksikieliset ovat omaksuneet kumpaakin äidinkieltään yhtä paljon kuin yksikieliset ainokaistaan.

Henkinen pallottelu treenaa

Se, mikä pätee taaperoihin, pätee myös vanhempiin lapsiin ja uusiin kieliin. Viime vuosina useat tutkimukset eri puolilla maailmaa ovat todistaneet, että kaksi kieltä edistää kolmannen oppimista ja kolmen hallinta siivittää neljättä. – Kielet tukevat toisiaan. Kun on oppinut kahdet säännöt, on helpompi omaksua uusia, tulkitsee Pennsylvanian yliopiston psykologian professori ja kielikeskuksen johtaja Judith Kroll.Kaksikieliset saavat Krollin mukaan kiittää vieraiden kielten omaksumiskyvystään nimenomaan kahta äidinkieltään, sillä toistuva siirtyminen kielestä toiseen treenaa aivoja lakkaamatta. Kroll puhuu jatkuvasta henkisestä pallottelusta.Vielä jokin aika sitten tutkijat kuvittelivat, että aivoissa on kielille omat kanavansa ja että ne sulkevat kulloinkin pois käytöstä sen, jota eivät tarvitse. Nykykäsityksen mukaan näin ei ole. Kumpikin kieli on tarjolla kaiken aikaa, ja aivot neuvottelevat niiden esiin pääsystä.Sujuvasti kieliään käyttävän aivoissa neuvonpito hoituu rutiinilla ja virheitä sattuu ani harvoin. Tavallisen vieraan kielen puhujan aivoissa prosessi on hitaampi eikä erheiltä vältytä. Tämän voi havaita kuka tahansa, kun mieleen ponnahtaa väärän kielen sana ja oikea löytyy vasta haeskelun jälkeen.Millä mekanismilla aivot tarvittavan kielen valitsevat, ei tarkkaan tiedetä, mutta rakenteet, jotka päätöksentekoon osallistuvat, ovat löytyneet. Toiminnallisten magneettikuvausten perusteella mukana ovat etuotsalohko, singulaarinen aivokuori ja häntätumake. Erityisen tärkeältä vaikuttaa viimeksi mainittu, sillä kolmikosta se reagoi ainoana sekä eri kielten sanoihin että sanojen merkityksiin. Käsitystä tukee myös se, että kaksikieliset, joiden häntätumake on syystä tai toisesta vaurioitunut, joutuvat ponnistelemaan vaihtaessaan kielestä toiseen.

Koko mieli hyötyy

Krollin mukaan kaksikielisyys ei kehitä vain kielitaitoa vaan kognitiivisia kykyjä kaikkinensa. – Kaksikieliset ovat keskimääräistä valppaampia. He tarkkailevat ympäristöään tehokkaasti ja orientoituvat asioihin nopeasti. He osaavat kohdistaa huomionsa, keskittyä olennaiseen ja karsia joutavan tiedon. He osaavat priorisoida tehtäviään ja asettaa tavoitteet tärkeysjärjestykseen joutuisammin kuin yksikieliset, Kroll luettelee.Näistä kyvyistä on iloa nykymaailmassa, josta ei virikkeitä puutu. Ne auttavat myös työelämässä, jossa vaaditaan entistä useammin nopeita päätöksiä ja taitoa hoitaa useaa asiaa yhtä aikaa.Bialystok on tullut omissa tutkimuksissaan samaan tulokseen. – Jo viisivuotiaat kaksikieliset osaavat erottaa relevantin ja irrelevantin yksikielisiä paremmin. Kun tämänikäisiä pyytää kertomaan, onko sinänsä älytön lause ”omenat kasvavat nenässä” kieliopillisesti oikein vai ei, yksikieliset sanovat, että lause on tyhmä, ja jättävät asian sikseen. Kaksikieliset sanovat, että lause on tyhmä mutta kieliopillisesti oikein.Tutkijoilla on selitys hyville hoksottimille ja tarkoille mielenliikkeille. Aivojen kannalta kieli ja muut henkiset toiminnot elävät symbioosissa. Ne käyttävät samoja rakenteita ja tukevat toisiaan. – Kaksi kieltä harjoittaa henkistä suorituskykyä vauvasta alkaen, ja kyvyt siirtyvät kaikkien älyllisten toimintojen käyttöön. Kieli ei ole oma erillinen yksikkönsä vaan osa suurta kokonaisuutta, Bialystok tiivistää.

Kuin varatankki autossa

Bialystokin tutkimusten perusteella kaksikielisyys antaa aivoille elämän mittaisen etulyöntiaseman. Hyvät vaikutukset kestävät vauvasta vaariin.Bialystok havahtui tähän tutkiessaan ikääntyvien muistia ja muita älyllisiä kykyjä. Yllättäen kaksikieliset menestyivät kognitiivisissa testeissä säännönmukaisesti paremmin kuin yksikieliset. Tämä sai Bialystokin kysymään, voiko kaksi kieltä suojata aivoja ikääntymisen oireilta ja jopa muistisairauksilta, kuten Alzheimerin taudilta.Neljäsataa potilasta käsittänyt tutkimus osoitti, ettei kaksikielisyys estä Alzheimerin tautia mutta siirtää ja helpottaa oireita. Kaksikielisille taudin ensimmäiset merkit ilmaantuvat keskimäärin viisi–kuusi vuotta myöhemmin, ja silloinkin, kun aivojen rappeutuminen on edennyt pidemmälle kuin yksikielisillä verrokeilla, kaksikieliset selviytyvät arjestaan paremmin.– Kaksikielisyys on kuin varatankki autossa. Kun bensiini loppuu, taival ei tyssää kokonaan. Varatankilla voi jatkaa vielä hyvän matkaa eteenpäin.

Artikkeli perustuu Yhdysvaltain helmikuisen tiedeviikon seminaariin, joka paneutui kaksikielisyyteen ja vieraiden kielten omaksumiseen.

Julkaistu Tiede -lehdessä 8/2011

Pelkkiä vaihtoehtohoitoja käyttäneet syöpäpotilaat kuolivat huomattavasti todennäköisemmin kuin tavanomaista hoitoa saaneet, osoitti yhdysvaltalainen tutkimus.

Jos haluaa selvitä syövästä, kannattaa luottaa lääkäriin.

Syöpäkuolleisuus oli Yalen yliopiston tutkimuksessa jopa viisi kertaa suurempaa niillä, jotka hoitivat syöpäänsä pelkillä vaihtoehtoisilla menetelmillä kuin niillä, jotka kävivät tavanomaisissa hoidoissa.

Tulos ei sinänsä yllätä.

Vaihtoehtohoitojen kuten vaikkapa luontaistuotteiden ja homeopatian tehosta syövän tai muiden sairauksien hoidossa ei ole mitään näyttöä. Ne on jopa osoitettu tehottomiksi. Siksi puhutaan myös uskomushoidoista.

Harvemmin on silti tutkittu, miten vaihtoehtohoitoihin turvautuminen näkyy syöpäkuolleisuudessa.

Tutkijat tarkastelivat 840 amerikkalaisen syöpäpotilaan tapauksia. Tiedot oli kerätty kansallisesta syöpätietokannasta.

Potilaista 560 oli saanut syöpäänsä lääketieteellistä hoitoa ja 280 henkilöä hoiti syöpäänsä vain vaihtoehtoisilla menetelmillä. Kaikki potilaat olivat saaneet lääkäriltä syöpädiagnoosin vuosina 2004–2013.

Potilailla oli erilaisia syöpiä. Kaikkien syöpien kohdalla vaihtoehtohoitoihin turvautuneessa ryhmässä kuolleisuus oli suurempi.

Vaihtoehtohoitojen käyttäjistä rintasyöpään sairastuneet kuolivat 5,6 kertaa todennäköisemmin kuin tavaomaista hoitoa saaneet.

Paksusuolen syöpään sairastuneet vaihtoehtohoitojen käyttäjät kuolivat 4,5 kertaa todennäköisemmin ja keuhkosyöpään kaksi kertaa todennäköisemmin.

Keskimäärin riskitiheyksien suhde (hazard ratio) oli 2,5. Se tarkoittaa, että jokaista syöpäänsä kuollutta potilasta kohden vaihtoehtohoitojen käyttäjiä menehtyi 2,5 samaan sairauteen.

”Meillä on nyt näyttöä siitä, että vaihtoehtohoitojen käyttäminen toimivaksi todettujen hoitojen sijaan lisää kuolemanvaaraa. Toivottavasti tiedosta on hyötyä lääkäreille, jotka neuvovat potilaita hoitoihin liittyvissä valinnoissa”, sanoo tutkimusta johtanut syöpälääkäri Skyler Johnson Yalen yliopistollisesta sairaalasta tiedotteessa.

Uusista hoitomuodoista voi toki löytyä joitain toimivia, huomauttaa toinen tutkijoista, tohtori Cary Gross. Niitä pitäisi tutkia lisää.

”Meidän täytyy ymmärtää paremmin, mitkä hoidoista toimivat ja mitkä ei, oli kyse esimerkiksi uudenlaisesta immunoterapiasta tai suurista vitamiiniannoksista, jotta potilaat voivat tehdä oikeita päätöksiä”, Gross sanoo.

Tutkimuksen julkaisi Journal of the National Cancer Institute.

Vaihtoehtohoitoja käytetään Suomessakin. Täysi kieltäytyminen lääkärin hoidosta on kuitenkin harvinaista.

Suomeen on kaavailtu niin sanottua puoskarilakia, joka säätelisi vaihtoehtohoitoja ja niiden antajia, mutta lakihanke kaatui seitsemän vuotta sitten.

Kysely

Oletko kokeillut vaihtoehtohoitoja?

MooM
Seuraa 
Viestejä4914
Liittynyt29.6.2012

Viikon gallup: Oletko kokeillut vaihtoehtohoitoja?

Huomautuksena: on myös kokeellisia hoitoja, jotka ovat sinä vaiheessa testausta, että eivät vielä ole pätevästi toimiviksi osoitettuja. Eivätkä ehkä sellaisiksi koskaan osoitukaan. Näitä tosin ei yleensä nimitetä vaihtoehtohoidoiksi. Muuten samaa mieltä. Tosin onhan meillä vaihtoehtoisia faktojakin nykyisin... Puoskarointi ehkä on turhan painolastinen sana, mutta 'uskomushoito' on oma suosikini.
Lue kommentti

Antiikin komos viihdytti samoilla aineksilla.

Suomen kesä on täynnä kulttuuritapahtumia. Jos kulttuuri ymmärretään väljästi ihmisen eri kykyjen kehittämiseksi, sen piiriin voidaan laskea melkein mitä vain eukonkannosta oopperaan.

Kulttuuri-sanan lähtökohta on latinan cultūra, joka tarkoittaa maanviljelyä tai jalostamista. Jo muinaiset roomalaiset puhuivat ’hengenviljelystä’, jolla tarkoitettiin henkisten kykyjen kehittämistä mahdollisimman täydellisiksi.

Lainasanojen kulkusuuntien perusteella voi päätellä, mistä sanan tarkoittama ilmiö on peräisin ja miten se on levinnyt kielialueelta toiselle.

Uusimman sanaston kohdalla asia tuntuu itsestään selvältä, koska kehitys on yleisesti tunnettua. Ketään ei yllätä tieto siitä, että popmusiikin sanasto on suurelta osin angloamerikkalaista. Vastaavalla tavalla myös vanhemmat sanakerrostumat kertovat kulttuuri-ilmiöiden synty-, kehitys- ja leviämisprosesseista.

Vanhojen lainojen kohdalla asiaa mutkistaa se, että samat sanat ovat kulkeneet monia eri teitä ja niiden merkitys on aikojen kuluessa muuttunut käyttökontekstin mukaan.

Esimerkiksi orkesteri on lainattu suomen kieleen 1800-luvun puolimaissa ruotsista, mutta alkuaan se juontuu antiikin kreikasta, jossa se sananmukaisesti merkitsi tanssimispaikkaa eli kuoron ja näyttelijöiden esiintymisaluetta teatterissa. Vasta 1700-luvulla sana sai soitinyhtyeen merkityksen.

Kreikasta saatu teatteri on alun perin tarkoittanut katselupaikkaa, esimerkiksi istumiseen soveltuvaa rinnettä, jonka edessä näytös esitettiin. Skene oli esiintymisalueen taakse pystytetty teltta tai muu tilapäinen pukusuoja, josta myöhemmin kehittyi oikea näyttämörakennelma.

Suomeen skene on lainattu tuoreena slangisanana englannista näkymän merkityksessä. Teatteriin ja elokuvaan liittyvässä ammattisanastossa samaa alkuperää olevia aineksia on käytetty jo aiemmin. Esimerkkejä ovat käsikirjoittajaa tarkoittava skenaristi ja lavastustaidetta merkitsevä skenografia.

Kesäteatterien suosikkiohjelmistoa ovat huvinäytelmät eli komediat. Nimityksen taustalla on kreikan kulkuetta merkitsevä komos.

Vanhimmat komediat ovat olleet kulkueen muodossa esitettyjä riehakkaita lauluja ja tansseja, joiden lomassa on heitetty herjaa sekä katselijoille että yhteiskunnan silmäätekeville. Samat konstit purevat myös Suomen suvessa, satoi tai paistoi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2017

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 8/2017

 

PÄÄKIRJOITUS

Mystiikka palasi metsään

Puilla ei ole tunteita. Se on silkkaa mystiikkaa.

 

PÄÄUUTISET

Unohtaminen palvelee älyä

Muisti syntyi tekemään viisaita päätöksiä,
ei keräämään nippelitietoa.

Nykyihmisen suhteet mutkistuivat

Jo alkuvaiheen esiäiti kohtasi neandertalmiehen.

Auringonpimennys on geometriaa

Avaruuden mitoissa Kuu näyttää meistä
yhtä suurelta kuin Aurinko.

Luvassa akuton puhelin

Mallikappaletta on jo testattu koesoitoilla.

 

ARTIKKELIT

Rakkaus iskee kuin raju stressi

Kun häntätumakkeessa leimahtaa, aivoihin hyökyy
hormonimyrsky, joka suistaa mielen raiteilta.

Mistä löytyy uusi Maa?

Suurteleskooppi alkaa etsiä elämän merkkejä eksoplaneetoilta.
Sille on jo seitsemän lupaavaa kohdetta.

Papillooman perässä

Paleogeneetikko teki hämmästyttävän löydön:
nopeasti yleistyvä seksitauti tuli neandertaleilta.

Viljelmille halutaan villejä pölyttäjiä

Jos kimalaiset ja muut mesipistiäiset katoavat,
me menetämme hedelmät, marjat ja kasvikset.

Jos juokset, juokse oikein

Hyvä tekniikka säästää rasitusvammoilta.
Asiantuntija antaa ohjeet terveelliseen tyyliin.

Paha hiili kiertää hyötykäyttöön

Suomessakin kehitetään menetelmiä, joilla
hiilidioksidista saa ruokaa ja raaka-aineita.

 

TIEDE VASTAA

Kauanko ihminen voi olla pissaamatta?

Miltä avaruudessa tuoksuu?

Voiko verta imevä punkki räjähtää?

Miksi kuulokkeiden piuhat sotkeutuvat?

Miksei alkeishiukkasta voi pilkkoa?

Kuinka kauan kanto elää?

 

KIRJAT

Menneestä jäi järeät jäljet

Kummuissa ja kivissä on meidän tarinamme. Salaisuuksineen.

 

OMAT SANAT

Kesäteatteri palaa juurilleen

Antiikin komos viihdytti samoilla aineksilla.

 

SUOMEN TIETEEN TÄHDET

Totuuden rakastaja

Filosofi Ilkka Niiniluoto taistelee huuhaata vastaan.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Kantavanhemmillemme sana tarkoitti vielä kuviota.

Kesänviettoon kuuluu itsensä hemmottelu, ja moni tekee sen lukemalla. Mikä olisikaan leppoisana hellepäivänä sen mukavampaa kuin rentoutua lepotuolissa, siemailla virkistävää juomaa ja ottaa käteen hyvä kirja.

Kirjat ovat tulleet suomalaisten elämään jo keskiajalla. Niitä näki kirkon alttarilla sekä pappien ja pyhimyspatsaiden käsissä. Harvat niitä osasivat lukea ja vielä harvemmat kirjoittaa, mutta kirjoiksi ne kuitenkin osattiin tunnistaa ja nimittää.

Kirja-sana esiintyy kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, myös kantasuomessa, mutta merkitykset vaihtelevat. Ilmeisesti se on alkuaan tarkoittanut neulottua tai piirrettyä kuviota. Tästä muistuttavat johdokset kirjailla ja kirjoa.

Suomen eteläisessä sukukielessä virossa kirjaa sanotaan raamatuksi. Tämä on venäläinen laina, joka on viron kautta levinnyt myös suomeen. Vanhassa kirjakielessä sitä on käytetty yleisesti kirjan merkityksessä, ja vasta myöhemmin se on täsmentynyt tietyn pyhän kirjakokoelman erisnimeksi.

Tästä puolestaan käytettiin nimitystä Biblia ennen kuin se vaihdettiin Raamatuksi 1800-luvulla. Biblia on kreikkaa ja merkitsee kirjoja monikossa. Sanan taustalla on muinaisen foinikialaisen kaupungin nimi Byblos. Sen satamasta laivattiin maailmalle kirjoitusalustana käytettyä papyrusta.

Kirjain on uudissana, jonka on keksinyt E. A. Ingman vuonna 1834. Sitä ennen kirjaimia nimitettiin ruotsin bokstav-sanasta väännetyillä vastineilla, kuten pokstaavi tai puustavi.

Ensimmäisen suomenkielisen sanomalehden toimittaja Antti Lizelius tarjosi käyttöön sananmukaista suomennosta kirjansauva, mutta se ei saanut kannatusta.

Lehti on vanha indoeurooppalainen laina, joka alun perin on tarkoittanut kasvin lehteä.

Merkityksen laajenemiselle ovat tarjonneet mallia latinan folium ja ruotsin blad, joilla on jo aiemmin ollut molemmat merkitykset. Vanhassa kirjasuomessa käytettiin lainasanaa plati ennen kuin edellä mainittu Lizelius otti käyttöön lehti-sanan sen rinnalla.

Lukea on vanha perintösana, joka on merkinnyt alkuaan laskemista tai luettelemista. Ulkoluku on ollut muistista luettelemista, sisälukua opeteltiin piispa Gezeliuksen johdolla 1600-luvun loppupuolella. Niistä ajoista muistuttaa sananlasku: Lue poikani kirja, kyllä kirja palkan maksaa.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2017