Uusilla valmennusohjelmilla laiskanpulskasta kasvatuskalasta kehkeytyy luonnossa pärjäävä vonkale.



Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2009


Meistä yksi tykkää treenata ulkoilmassa, toisen taskussa painaa kuntosalin jäsenkortti ja kolmas täyttelee sudokuja työmatkoillaan. Henkilökohtaisen huippukunnon haussa käytetään yhä yleisemmin valmentajiakin - ja nyt suuntaus on leviämässä myös kalankasvatukseen.

Kalojen kuntokouluun kuuluu lihaskuntoharjoituksia ja älypelejä vaihtelevissa ympäristöissä.

On aikakin. Nykyiset kasvatuskalat eivät nimittäin jaksa uida riittävän pontevasti suoriutuakseen saalistamisesta, petojen välttelemisestä ja vaelluksista, eivätkä taidotkaan tahdo riittää.

Ruuhkaisten pyöröaltaiden hitaissa virtauksissa laiskottelevia sinttejä ruokitaan rasvaisella kuivarehulla. Nämä ylenpalttisesti hoivatut "pohjaperunat" pärjäävät kasvatusaltaan hulluilla päivillä, mutta vapaassa vedessä alkaa luonnonvalinnan armoton karsinta.

Kalankasvatuslaitoksista tulevista istukasyksilöistä arvioidaan luonnossa selviytyvän alle viisi prosenttia. Suomessa tämä merkitsee vuosittain lähes 15 miljoonan euron tappioita.


Kunto ajoitettava oikein

Heikon lihaskunnon mainitseminen tuottaa monelle meistäkin omantunnonpistoksen, ja kuntoilu alkaa taas kiinnostaa. Vinkkejä kaipaava voi etsiä niitä vaikkapa Katja Anttilan väitöskirjasta, josta löytyy optimaalinen treeniohjelma ainakin kasvatuskaloille.

- Kaloja olisi hyvä harjoittaa pikkuhiljaa ennen niiden siirtämistä luontoon, Anttila ohjeistaa. - Jos harjoittelu päättyy, ihmisten tavoin myös kalojen kunto heikkenee huomaamatta takaisin lepotasolle.

Kestävyysharjoittelu muuttaa kalojenkin elimistössä sekä rakennetta että toimintaa. Rakennemuutoksia syntyy vasta vuosien mittaan, mutta säännöllisillä harjoituksilla voi piankin tehostaa solujen aineenvaihduntaa ja lihasten energiantuottokykyä sekä maitohapon sieto- ja poistokykyä.

- Kasvatettujen kalojen lihasten energiantuottokyky on heikompi ja supistumiseen osallistuvien reseptoreiden määrä vähäisempi kuin villien lajitoverien. Lisäksi kasvatuskalojen lihakset sisältävät suuria määriä rasvaa, ja uimisessa syntyvä maitohappo poistuu heikommin kuin villikaloilta, Anttila listaa.


Sprintteriksi vai maratoonariksi?

Samoin kuin osa ihmisistä on luonnostaan sprinttereitä ja osa nauttii vasta maratonin jälkitunteista, myös kalalajit eroavat toisistaan. Esimerkiksi pitkiä matkoja uivaa siikaa tulisi treenata kestävyysurheilijan tavoin ja kovemmalla ohjelmalla kuin lajeja, jotka luonnossa tekevät vain pikapyräyksiä saaliin perään.

Käytännössä kaloja harjoitetaan nopeuttamalla kasvatusaltaisiin tulevan veden juoksua. Luonnossa kalat joutuvat uimaan jopa yli kuusi kertaa kasvatusaltaan perustasoa vikkelämpää virtausta vastaan vain pysyäkseen paikallaan, joten harjoitusvastusta on syytäkin lisätä. Kun nopeus on sopiva, kalojen uintikyky ja lihaksen supistumiskoneiston ominaisuudet kehittyvät maksimaalisesti.


Räätälöitävä lajikohtaisesti

Kalojen treeniohjelman laatiminen on taitolaji siinä missä ihmisurheilijoidenkin. Liian kova ohjelma voi johtaa ylikuntoon ja loppuunpalamiseen, ja toisaalta liian vähäinen harjoittelu ei paranna kalojen peruskuntoa merkittävästi.

Anttila tutkimusryhmineen kokeili erilaisia harjoitusohjelmia lohelle, taimenelle ja siialle. Kävi ilmi, ettei ole olemassa yleispätevää joka lajin ohjelmaa. Sopivuus riippuu kehitettäväksi toivotusta kyvystä ja kalan luontaisesta käyttäytymisestä.

Esimerkiksi lohenpoikasille optimaaliseksi harjoitusvastukseksi osoittautui 1,5 ruumiinmittaa virrannopeutta sekunnissa.


Olojen muuntelu treenaa älliä

Myös fiksu käyttäytyminen on osa selviytymistaistelua. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Helsingin yliopiston Menestyvä istukas -tutkimus on parin viime vuoden ajan perehtynyt luonnossa menestyvien kalojen tapoihin ja samojen taipumusten voimistamiseen istutettavissa yksilöissä.

- Tavallisessa yksinkertaisessa kasvatusaltaassa poikaset eivät harjaannu monimutkaiseen ja nopeasti vaihtelevaan luonnonympäristöön, joten menestymiselle tärkeät ominaisuudet eivät pääse kehittymään, kertoo hankkeen vetäjä erikoistutkija Pekka Hyvärinen.

Kainuun kalantutkimusaseman altaisiin on rakennettu muovinpaloista ja tiilistä rivitaloja ja piilopaikkoja, jotka tarjoavat kaloille mahdollisuuden vaivata älynystyröitään. Lisähaasteeksi veden virtauksen suuntaa, nopeutta ja syvyyttä vaihdellaan ajoittain. Loppusilauksena kalojen ruoka-annokset tarjotaan joka päivä eri paikasta.

Muuttuvien olojen myötä altaan eri osien käyttökelpoisuus esimerkiksi suojautumis- tai syömäpaikkana vaihtelee. Kalat joutuvat siis sopeutumaan aina uuteen kilpailutilanteeseen.


Tehokasta, helppoa ja edullista

Tutkimukset älyä ruokkivista kasvatusmenetelmistä ovat vielä kesken, mutta jo alustavat tulokset lupaavat paljon.
- Virikealtaat vähentävät taimenen herkkyyttä loistaudeille, mikä pienentää kalankasvatuksen aikaista kuolevuutta, tarkentaa Hyvärinen innoissaan.

Terve-eväisempinä samat kalat ovat myös tavanomaisesti kasvatettuja lajitovereitaan nopeampia uimareita ja hyödyntävät tehokkaammin luonnonravintoa eli hyönteisiä ja järvikatkoja.

Uudet menetelmät ovat kaiken lisäksi helppoja ja edullisia toteuttaa tavallisissa viljelyoloissa - valmentajan lajikohtaisten ohjeiden mukaan.


Pauliina Louhi on biologi, joka viimeistelee väitöskirjaa vesiekologian alalta Oulun yliopistossa ja opiskelee myös tiedeviestintää.
Kalojen älystä ja koulutuksesta aiemmin:
Missä särki, siellä järki, Tiede 6/2007, s. 52-56
Sinttikoulussa reputtaneet syödään, Tiede 4/2003, s. 40-41
Tekstit myös nettiarkistossa: tiede.fi/arkisto

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25775
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.