Vuonna 2030 emme ehkä enää pane kännykkää korvalle - se on jo siellä, sisäkorvaimplanttina. Silmikän 3D-näyttö taas on laadukas ja kevyt kantaa.



Julkaistu Tiede:lehdessä 10/2009


Kahvia sillä ei voi keittää.

Suunnilleen kaikkea muuta parisataa grammaa painavalla nykyaikaisella älykännykällä voikin tehdä. Siinä voi olla esimerkiksi musiikkisoitin ja levykokoelma, televisio, videot, kirjoituskone, internet, herätyskello, taskulamppu, kamera ja videokamera, radio, karttakirja ja satelliittinavigaattori, ja tietysti puhelin.

Vielä joskus 1970-luvulla nämä olo- ja työhuoneen laitteet olisivat painaneet hyvinkin sata kiloa.

Nyt ihmiset eivät halua taskuunsa tai käsilaukkuunsa kuin yhden kapulan, jossa on kaikkien mahdollisten laitteiden ominaisuudet. Voisi ajatella, että tulevaisuudessa kännykkään liitetään yhä vain uusia toimintoja. Näin ehkä käykin, mutta vain lähitulevaisuudessa.


Kohta mukana terveysasema

Esimerkiksi taskukokoisia multimediaprojektoreita on jo myynnissä, ja ominaisuus on myös integroitu joihinkin uusimpiin matkapuhelimiin.

- Kunhan saamme vihreän puolijohdelaserin, niin valovoima tulee riittäväksi ja pääsemme käyttämään projektoria ilman pimennysverhoja, kertoo Nokia Research Centerin tutkija Leo Kärkkäinen.

Ehkä kännykkä mittaa kohta myös verenpaineen, sykkeen ja verensokerin - tai erilaiset kehoon upotetut anturit lähettävät mittausarvonsa kännykkään.

- Halpojen nanosensoreiden diagnoosikyky yhdistettynä maailman lääketieteelliseen tietovarantoon tulee mullistamaan terveydenhuollon, Kärkkäinen povaa.

Tekstiviestillä voi jo nyt maksaa, ja kännykällä maksaminen yleistynee piankin. Matkapuhelimeen voi tietysti myös liittää vaikka avaimena toimivan langattoman rfid-sirun. Tätäkään ei tarvitse odottaa vuoteen 2030.

- 2030 taitaa jo olla niin, että ovet tunnistavat kävijät ja avaimet ovat historiallinen jäänne, Kärkkäinen arvelee.


Soittaa, kun itse unohdat

Matkapuhelinta käytetään samantyyppisellä näppäimistöllä kuin 1990-luvun alussa. Ennakoivaa tekstinsyöttöä ja kosketusnäyttöä ihmeellisempiä uusia piirteitä kännykän käyttöliittymissä ei ole vielä nähty.

Lähitulevaisuudessa verkkoselailua voi ohjata laitetta kallistamalla, silmän liikkeillä ja merkitsevillä katseilla, Kärkkäinen veikkaa.

- Tuskin naputteluakaan unohdetaan - näppäin on hyvä käyttöliittymä. Niitä varmaan kasvatellaan tarpeen mukaan laitteen pintaan. Laite venyy ja taipuu, zoomailu voi olla hyvinkin konkreettista. Laite myös seuraa käyttäjän eleitä ja päättelee, että nyt ei ole hyvä paikka olla monimutkainen.

Tai ehkä ohjelmat tulevat sen verran älykkäiksi, ettei laitetta juuri tarvitse ohjailla. - Se huomaa, ettet soittanut isoäidille, ja sitten kun kummallakin on sopiva hetki, se soittaa itsekseen - aivan kuin kohtaisitte sattumalta, Kärkkäinen visioi.


Akku latautuu langatta

Niin sanotun Mooren lain mukaan prosessorien teho tuplaantuu noin 18 kuukauden välein, ja suunnilleen samaa vauhtia kasvaa tallennuskapasiteetti.

Fysiikan rajat tulevat aikanaan vastaan, mutta viimeistään 2020-luvulla kännykkään mahtuu kaikki musiikki, mitä ihminen elinaikanaan ehtii kuunnella. Laitteen suoritin vastaa nykyistä supertietokonetta, ja laajakaista on kaikkialla.

Ainoa hitaasti kehittyvä osa matkapuhelimessa on ollut akku, ja tässä fysiikan rajat ovat jo tulleet vastaan (ks. Tiede 10/2008, s. 48-51). Tulevaisuudessa langaton sähkö voi olla yhtä luonnollinen asia kuin langaton tiedonsiirto. Pikkulaitteet lataavat itsensä aina, kun langattomalla sähköllä varustettu seinä on lähellä.


Omat aistit laajenevat

Kysymys siitä, mitä kaikkea uutta kännykkään tulee, on kuitenkin väärä - pikemmin pitäisi kysyä, mitkä uudet laitteet sisältävät kännykän.

- Kommunikaatiosta tulee perushyödyke, jokapäiväisten tavaroiden ominaisuus, kuten isosta sisäisestä muististakin. Kun ympäristön esineet kommunikoivat ja muistavat menneisyytensä, maailma on erilainen, Kärkkäinen selittää.

Parinkymmenen vuoden päästä meillä tuskin on enää yhtä erillistä laitetta, jonka voisi tunnistaa kännykäksi. Kaiutin voidaan asentaa sisäkorvaimplanttiin, mikrofoni ties vaikka hampaaseeen. Pienen näyttöruudun tihrustaminenkin jäänee historiaan.

- Kännykkä ei ole kännykkä vaan silmikkä, joka vapauttaa kädet muuhun järkevään. Silmikkä tuo ison näytön nähdä, mutta pienen kantaa, Kärkkäinen sanoo. - Uudet laitteet ja lisukkeet parantavat aistejamme. Näemme pimeällä, keskustelemme juhlissa hiljaa yli meluisan seurueen, näemme pienenkin printin paketeista.

Miksi mukana kulkevaa medialaitetta vuonna 2030 kutsutaankaan, yksi ominaisuus siitä todennäköisesti puuttuu. Kahvia sillä ei voi keittää.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25775
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.