Dariusz Leszczynski on osoittanut, että kännykkäsäteilyllä on vaikutuksia ihmis-soluihin. Se ei vielä tarkoita terveysvaaraa, mutta Säteilyturvakeskuksen professorin mielestä asiaa sietää tutkia. Tässä maassa aihe ei ole rahoittajien suosiossa.

Teksti: Jarno ForssellDariusz Leszczynski on osoittanut, että kännykkäsäteilyllä on vaikutuksia ihmis-soluihin. Se ei vielä tarkoita terveysvaaraa, mutta Säteilyturvakeskuksen professorin mielestä asiaa sietää tutkia. Tässä maassa aihe ei ole rahoittajien suosiossa.

Julkaistu Tiede -lehdessä 4/2011Dariusz Leszczynski odottaa malttamattomana tulevaa kesää. Takataskussa on Koneen Säätiön myöntämä apuraha, jolla Säteilyturvakeskuksen tutkimusprofessori on lähdössä Hawthorneen, Australiaan, jatkamaan tutkimustaan kännykkäsäteilyn vaikutuksista ihmisen soluihin.– Swinburnen teknisen yliopiston aivotutkimusinstituutissa on laite, jolla voi tutkia säteilyn vaikutusta soluihin säteilytyksen aikana. Soluihin lisätyn fluoresoivan värin ja mikroskoopin avulla voimme nähdä on-line, mitä solussa tapahtuu: muuttuuko solun tukiranka ja supistuvatko solut, Leszczynski selittää.Puolalaissyntyinen tutkija on selvittänyt matkapuhelinten aiheuttaman sähkömagneettisen säteilyn vaikutuksia soluihin vuodesta 1999. Jo vuonna 2002 hän julkaisi kollegoidensa kanssa tutkimuksen, joka osoitti solujen reagoivan säteilyyn supistumalla.– Vaikutus voitiin silloin havaita ja mitata vasta säteilytyksen jälkeen. Nyt haluamme selvittää, onko säteilytyksen aikainen muutos merkittävämpi kuin säteilytyksen jälkeen voitiin havaita. On jännittävää, millaisia tuloksia saamme sillä laitteella, Leszczynski sanoo. Hän myöntää odottavansa Australian-kuukausia innostuneena myös toisesta syystä.– En ole tehnyt itse kokeita laboratoriossa 12 vuoteen, tutkimusprofessori hymyilee työhuoneessaan Stukin toimitiloissa Helsingin Roihupellossa. Suomessa suoraan asiaanLeszczynski puhuu suomea sujuvasti, mutta pehmeästi murtaen. Kun keskustelu kääntyy tutkimukseen, kieli vaihtuu välillä englanniksi, tieteen kansainväliseksi kieleksi.Leszczynski tuli ensimmäisen kerran Helsinkiin lähes 30 vuotta sitten. Suomeen tuloon vaikutti tohtorinväitöskirjan jälkeen saatu apuraha, mutta täällä pysymisen ovat varmistaneet suomalainen vaimo ja kaksi nyt jo opiskeluikäistä lasta.– Viihdyin heti alusta pitäen, sillä ihmiset olivat erittäin ystävällisiä ja asiallisia. Minun luonteelleni sopii, että ihmiset menevät suoraan asiaan eivätkä harrasta small talkia.Alkuun sosialistisessa PuolassaDariusz Leszczynski syntyi 56 vuotta sitten Krakovassa. Hänen äitinsä oli opettaja ja isänsä tunnettu kirjailija, joka edelleen, 80-vuo­tiaana, kirjoittaa filosofisia aforismeja.Dariusz oli kouluikäisenä hyvin kiinnostunut antiikin historiasta ja halusi arkeologiksi. Kommunistisessa ja suljetussa Puolassa aiheen tutkiminen olisi kuitenkin ollut mahdotonta.– Järki tuli päähän, ja suuntauduin lukioaikana toiseen kiinnostuksen aiheeseeni, ihmisen biologiaan. Minua kiinnosti, mitä solun sisällä tapahtuu, ja minut tunnettiinkin koulussa siitä, että tiesin kaikki oudot jutut.Lukion jälkeen biologian opiskelu jatkui Krakovan Jagiellonian-yliopistossa. Ensimmäisen vuoden jälkeen oli mahdollista hakea ryhmään, joka aloitti ensimmäisenä Puolassa molekyylibiologian opiskelun. – Tiesin heti, että juuri tätä haluan tehdä.Nuorena tohtorina Leszczynski sai apurahan ja työn professori Pekka Häyryn elinsiirtolaboratoriossa Helsingissä. Huomattuaan, että oli rasittavaa selittää yhä uudestaan, mistä oli Puolassa väitellyt tohtoriksi, Leszczynski päätti tehdä uuden väitöskirjan Suomessa. Sen laatiminen sujui vauhdikkaasti: tutkija otti kaksi viikkoa lomaa, osti tietokoneen ja meni kotiin kirjoittamaan.– Ensimmäinen versio valmistui viikossa, mutta heitin sen roskiin. Sitten kirjoitin toisen ja näytin sen Pekka Häyrylle ja professori Leif Anderssonille. Leif sanoi, että tämä on valmis!Kiinnostaako kännykkätutkimus?Dariusz Leszczynskin tutkimuskohde on ionisoimaton säteily, jota hän on tutkinut Säteilyturvakeskuksessa vuodesta 1992. Kyseessä on pienienergiainen sähkömagneettinen säteily, joka ei aiheuta muutoksia atomien sähköva­rauksessa. Ionisoimatonta säteilyä ovat esimerkiksi matkapuhelinten lähettämä sähkömagneettinen säteily, infrapuna- eli lämpösäteily, ultraviolettisäteily ja näkyvä valo. – Aloitin Stukissa tutkimalla uv-säteilyn vaikutuksia verisuonien soluihin yhdessä vaimoni Kirstin kanssa, joka on uv-säteilymit­tausten asiantuntija. Työnjaossa hän hoiti fysiikan ja minä biologisen puolen.1990-luvun puolivälissä kännykät yleistyivät, ja niiden radioaaltoihin liittyvä säteily alkoi kiinnostaa viranomaisia. Eräänä päivänä Stukin silloinen pääjohtaja Antti Vuorinen tuli Leszczynskin työhuoneeseen ja kysyi, kiinnostaisiko tätä kännykkätutkimus. – Sanoin, että ei oikeastaan. Hän hymyili leveästi ja sanoi: Nyt kiinnostaa.Vaikutusta on, mutta millaistaRunsaan vuosikymmenen aikana kännykkäsäteilyn vaikutuksia on tutkittu useissa kansainvälisissä hankkeissa. Laajin niistä on viime vuonna julkaistu Interphone-tutkimus, mutta senkin tulokset jäivät puutteellisiksi. Tutkimuksen tiivistelmässä on lause, jossa todetaan, ettei yhteyttä kännykkäsäteilyn ja terveysriskien – esimerkiksi aivosyövän – välillä löydetty. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin viitteitä aivosyöpäriskin kasvamisesta eniten kännyköitä käyttäneessä koehenkilöryhmässä.Leszczynskikin on blogissaan arvioinut maailmalla kritiikkiä saanutta tutkimusta erittäin epäluotettavaksi.– Tutkijat tekivät parhaansa, mutta lähtökohdat olivat mahdottomat: tutkimusaika oli liian lyhyt syövän puhkeamiseen, ja koehenkilöiden kännykänkäyttötavoista ja -määristä oli vain epävarmoja arvioita.Vaikka terveyshaittoja ei olekaan havaittu, kännykkäsäteilyn on todettu vaikuttavan ihmisen soluihin monin tavoin, Leszczynski muistuttaa. Eri tutkimuksissa säteily on muuttanut muun muassa aivosolujen glukoosiaineenvaihduntaa ja proteiinin esiintymistä ihosoluissa. – Jotkin solut ovat toisia herkempiä. Tutkin Kiinassa erilaisia soluja ja säteilytystapoja. Tulostemme mukaan säteilytys aiheutti dna-vaurioita joihinkin, mutta ei kaikkiin soluihin. Tutkimusta raportoiva artikkeli on parhaillaan arvioitavana tieteellisessä julkaisussa.Leszczynski on varma, että kännykkäsäteilyllä on vaikutuksia ihmiselimistöön. Vaikkei säteily alhaisen energiansa vuoksi suoraan muuta ihmisen dna:ta, hän pitää mahdollisena, että vaikutus voi tulla kiertoteitse.– Säteilyn vaikutuksesta soluissa voi syntyä kemiallisesti erittäin aktiivisia molekyylejä, vapaita radikaaleja. Ne elävät lyhyen aikaa, mutta jos ne syntyvät alueella, jolla on dna:ta, ne voivat vaurioittaa sitä. Leszczynski korostaa, että on liian varhaista sanoa, ovatko mahdolliset vaikutukset pysyviä – ja jos ovat, ovatko ne terveydelle haitallisia. Tutkimukset, joissa vaikutuksia on havaittu, pitäisi vielä toistaa muissa labo­ratorioissa ja saada varmuutta niiden tuloksiin.Rahoitus hiipumassaKännykkäsäteilyn tutkimusta rahoitettiin 1990-luvun lopussa ja 2000-luvulla melko hyvin, mutta nyt rahahanoja on kierretty kiinni. Osin se johtuu siitä, että epidemiologisissa tutkimuksissa ei ole nähty terveyshaittoja.Osasyyksi rahoituksen hiipumiseen Leszczynski epäilee sitä, että perustutkimusapurahojen myöntäjät eivät tiedä kovin paljon kännykkäsäteilystä. Heidän tärkein tiedonlähteensä saattavat olla vuoron perään vastakkaisia tutkimustuloksia raportoivat iltapäivälehdet.– Mediassa korostuu juupas–eipäs-asetelma. Dramaattiset otsikot, jotka eivät vastaa tutkimuksen sisältöä, vaikuttavat myös apurahahakemuksia arvioivien tutkijoiden mielipiteisiin. He voivat pitää kännykkäsäteilyn tutkimusta Ghostbusters-hommana, jollaiseen rahoittajat eivät halua tulla yhdistetyksi. Professori viittaa Haamujengi-elokuvaan, jossa kolme tiedemiestä saa potkut työstään ja alkaa työkseen jahdata kummituksia.Toinen rahoituksen ongelmista on Leszczynskin mukaan alan teollisuuden vaikutusvalta. Vaikka esimerkiksi Suomessa teollisuus ja operaattorit kattavat vain noin 20 prosenttia Tekes-rahoituksesta, niiden edustajilla on sananvaltaa siihen, mitä tutkitaan.– Kaikki tietävät, että jos tekee tutkimusta, joka osoittaa säteilyllä olevan vaikutusta, rahavirta kuivuu.Leszczynskin blogin nimi onkin Between a rock and a hard place, suomeksi Puun ja kuoren välissä. Toiselta puolen puristavat kännykänvalmistajat, toiselta säteilyn vaikutuksista hätääntyneet kansalaiset. Toisille Leszczynskin tulokset ja tulkinnat ovat liikaa, toisista ne ovat liian maltillisia.Kaikilla on aksenttiTutkijan työ on vienyt Dariusz Leszczynskin neljälle mantereelle. Hän on viettänyt erimittaisia jaksoja Yhdysvalloissa, Australiassa ja Etelä-Kiinan Hangzhoussa, joka on Shanghain lähellä sijaitseva 6,5 miljoonan asukkaan kiinalainen ”pikkukylä”.Kiinassa rahoitus on kunnossa mutta kommunikointi haasteellista. Leszczynskille jäi englanniksi käytyjen keskustelujen jälkeen usein epäilys siitä, ymmärsikö toinen, mistä puhuttiin. Aasialaisessa kulttuurissahan ei voi sanoa toiselle, että ei ole ymmärtänyt.Mieluisimmat vierailuvuotensa Leszczynski on viettänyt Yhdysvalloissa. Siellä kaikki puhuvat englantia eikä puhujan korostuksella ole väliä.– Kun valmistelin Washingtonissa ensimmäistä luentoani, tunnustin sihteerille että tilanne jännitti minua. En tiennyt, miten aksenttiini suhtauduttaisiin. Hän nauroi ja sanoi, että koko laboratoriossa vain yksi tai kaksi oli syntyperäisiä amerikkalaisia.Yhden mieleenpainuvimmista puheenvuoroistaan tutkimusprofessori käytti vuonna 2009, kun hän oli Yhdysvaltain senaatin komitean kuultavana kännykkäsäteilyn terveysvaikutuksista.– Se oli tilaisuus, jollaista ei tutkijan kohdalle satu kovin usein. Kaukainen rakkaus vei mukanaan– Tutkijan työssä parasta on se, että ikinä ei tule tylsää. Jokainen päivä on erilainen, ja aina saa tehdä ja oppia jotakin uutta, Leszczynski kiittää, mutta myöntää ammatissa olevan varjopuolensakin. Työasioita ei voi sulkea koskaan pois mielestä. Vaikka tutkija olisi fyysisesti kotona perheen kanssa, hän saattaa ajatuksissaan olla jossakin aivan muualla.– Viime yönä heräsin kolmelta, kun mieleeni tuli töihin liittyviä ajatuksia. En saanut uudestaan unta ja päädyin lähettelemään sähköposteja.Vastapainoa antavat kiinnostus historiaan, ooppera, matkustaminen ja valokuvaus. Harrastuksista kertovat monet kuvat tutkimusprofessorin työhuoneessa. Joskus kaikki harrastukset voivat yhdistyä. Leszczynski matkustaa vaimonsa kanssa historiallisesti kiinnostaviin paikkoihin – kuten lapsuuden haaveiden Egyptiin – ja pitää kameran aina mukana. Ja jos kaupungissa on hyvä ooppera, sinne ostetaan liput. Alkuvuodesta tutkijapariskunta nautti New Yorkin Metropolitan-oopperassa Verdin La Traviatasta ja Rigolettosta, ja haastattelupäivän iltana on lähtö Milanon La Scalaan, jossa Puccinin Toscassa esiintyy bassobaritoni Bryn Terfel.– Näin ensimmäisen oopperani, Kaija Saariahon Kaukaisen rakkauden, viitisen vuotta sitten Helsingissä. Kirsti halusi nähdä sen, ja menin mukaan, kuten kunnon aviomiehen kuuluu. Kokemus oli todella vaikuttava, ja rakastuin oopperaan.Kotioloissa Leszczynski rentoutuu lukemalla historiaa. Siitä saa perspektiiviä myös omaan elämään ja työhön.Ympäristö ja teknologia muuttuvat paljon, mutta ihmisinä me olemme samanlaisia kuin tuhansia vuosia sitten.

Pitääkö kännykkää varoa?Aiheuttaako kännykkäsäteily aivosyöpää?– Englannissa vuosina 1998–2007 tehdyn tutkimuksen mukaan kännykkäsäteilyn ja aivosyövän välinen yhteys on hyvin pieni: yksi uusi syöpätapaus 100 000:ta käyttäjää kohden.

Eikö kännykän käytössä siis tarvita varovaisuutta?– Henkilökohtainen riski sairastua on tämän mukaan pieni, mutta yhteiskunnan tasolla tilanne on toinen. Suomessa yksi lisätapaus sataatuhatta kohden tarkoittaa 40:tä ja globaalisti 45 000:ta uutta aivosyöpätapausta. Kun lasketaan näiden ihmisten menetetty työpanos, terveydenhuollon kustannukset ja läheisten kärsimys, menetykset ovat isot.

Miten kännykkäsäteilyn riskiltä voidaan suojautua?– Maailman terveysjärjestö WHO neuvoo varovaisuuteen kännykkää käytettäessä. Aina kun mahdollista, tulisi vähentää altistumista säteilylle. Se onnistuu helpoilla varokeinoilla, esimerkiksi käyttämällä korvakuuloketta.

Miten itse suojaudut säteilyltä?– Käytän puhelinta hyvin vähän ja silloinkin puhun lyhyitä puheluita. En pidä siitä, että en näe henkilöä kasvotusten. Odotan, että videopuhelut tulevat kaikkiin kännyköihin.

Dariusz Leszczynski

Ikä: 56    Arvo: filosofian tohtori, tutkimusprofessori, biokemian dosenttiTutkimuslaitos ja yliopisto: Säteilyturvakeskus, Helsingin yliopisto

Tutkimusala: ionisoimaton säteily, erityisesti kännykkäsäteilyn vaikutus ihmisen soluihinHarrastukset: ooppera, matkustaminen, lukeminen ja valokuvausBlogi: betweenrockandhardplace.wordpress.com

1955 syntyy Krakovassa.1974 aloittaa molekyylibiologian opinnot Krakovan yliopistossa.1978 valmistuu maisteriksi ja aloittaa solubiologian jatko-opinnot Varsovassa.1983 väittelee tohtoriksi ja saapuu tutkijaksi Helsinkiin.

1985 tapaa fyysikkovaimonsa Kirstin.1990 väittelee uudelleen Helsingin yliopistossa ja toimii tutkijana Georgetownin yliopistossa Washingtonissa.

1992 nimitetään Helsingin yliopiston biokemian dosentiksi ja aloittaa tutkijana Säteilyturvakeskuksessa. 1997 lähtee apulaisprofessoriksi Harvardin yliopistoon.1999 palaa Suomeen ja aloittaa kännykkäsäteilyn tutkimisen.2000 nimitetään Stukin tutkimusprofessoriksi.2002 osoittaa kännykkäsäteilyllä olevan vaikutuksia ihmisen soluun.2007 aloittaa vierailevana professorina kiinalaisessa Zhejiangin yliopistossa.2008 julkaisee artikkelin, joka osoittaa kännykkäsäteilyn mahdollisesti vaikuttavan elävän ihmisen ihoon.2009 on Yhdysvaltain senaatin kuultavana kännykkäsäteilyn vaikutuksista.2011 julkaisee vaimonsa kanssa kirjan The mobile phone radiation and health controversy: Between a rock and a hard place (Springer).2011 kutsutaan  WHO:n asiantuntijaryhmään, joka arvioi, aiheuttaako kännykkäsäteily syöpää.

Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25758
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.