Kuluttaminen olisi nyt kansalaisteko, mutta taantumapuheet pitävät kukkarot kiinni.





Epätieteellinen kysely tuttavapiirissä osoitti, että ilmassa on nuukailua. Joku odottaa auton vaihdossa parempia kelejä, toinen lensi kaukomaiden sijasta Teneriffalle. Nyt uppoaa hyvin edullisempikin punaviini - ja muutama päätti jopa pitää huikattoman helmikuun!

Kun Tilastokeskus vuodenvaihteessa kysyi kuluttajien luottamusta talouteen, viisari oli 6,5 miinuksella. Se näkyy kulutuksessa.

Akatemiatutkija Mika Pantzar Helsingin kauppakorkeakoulusta hakee vertailukohtaa 1990-luvun alun lamasta, jonka kuluttajat itse asiassa ennakoivat ennen talousviisaita.

- Syksyllä 1989 kukaan Suomessa ei puhunut lamasta mitään, mutta kuluttajat alkoivat muuttaa käyttäytymistään. Kestokulutushyödykkeiden, kuten autojen ja kotitalouskoneiden, kauppa hiipui.

Käsi sydämelle: kuinka monen perheessä nytkään suunnitellaan asunnon tai auton vaihtoa? Tai edes taulutelevision päivittämistä paria tuumaa isompaan?


Uskon puute jarruttaa

Tilastokeskuksen erikoistutkijan Kirsti Ahlqvistin mukaan kulutuksen suuret linjat noudattelevat yleensä ihmisten käytettävissä olevia tuloja: käyrät seurailevat uskollisesti toisiaan. Muutostilanteissa ne voivat kuitenkin erkaantua, ja esimerkiksi viime laman aikana kulutus väheni enemmän kuin käytettävissä olevat tulot.

- Sellaisetkin ihmiset, joiden ei olisi tarvinnut säästää, leikkasivat kulutustaan, Ahlqvist sanoo.

Vaikka oma työpaikka olisi toistaiseksi turvattu ja lompakossa rahaa, taantumapuheet ja uskon puute tulevaisuuteen vähentävät hankintoja. Kauppatilastot kertovat, että kulutus hidastui jo viime vuoden lopussa, ennen kuin pahimmat uutiset joukkoirtisanomisista ja tehtaiden sulkemisista alkoivat levitä.

- Kyseessä on overshooting-ilmiö eli ylireagointi, selittää Mika Pantzar. - Kun lama on kaikkien huulilla, kuluttajistakin osa tekee äkkijarrutuksen. Myöhemmin todennäköisesti palataan takaisin jollekin aiemmalle tasolle.

Tutkijan mukaan kuluttajat eivät ole tässä suhteessa yhtään sen tyhmempiä tai fiksumpia kuin muutkaan talouden toimijat - yrityspäättäjät tai valtiovarainministeriön virkamiehet. Kaikki yrittävät ennakoida ja varmistella omaa tulevaisuuttaan.


Neljä tapaa tinkiä

- Ensimmäinen ja helpoin strategia on lykätä hankintoja, Mika Pantzar tietää. Ajamme autolla yhtä paljon kuin ennenkin, mutta koko ajan vanhemmalla autolla. Sama pätee muihin tuotteisiin, ja vanhan korjaaminenkin alkaa tuntua hyvältä ajatukselta.

Seuraavaksi vaihdamme halvempaan: naudanfileen jauhelihaan ja loman Roomassa viikonloppuun Tallinnassa. Kohta kansoitamme kirpputorit ja soitamme halpahallien ovipumppua.

Kolmas tapa tinkiä on ostaa entistä vähemmän. Kirsti Ahlqvistin mukaan viime lama iski melko tasaisesti kaikkiin tuoteryhmiin, mutta kestokulutustavaroiden ohella vapaa-ajanhyödykkeiden kysyntä kärsi eniten. Se tiesi huonoa esimerkiksi matkailu- ja ravintola-alalle sekä harrastekaupalle.

Neljäs ja äärimmäisin tinkimisen muoto on saneeraus, downsizing, eli koko elämäntapaa reivataan vähemmän kuluttavaksi ja edullisemmaksi. Muutamme ahtaampaan asuntoon tai lähemmäs työpaikkaa, ettemme tarvitsisi autoa.

Mika Pantzarin mukaan tällaisia merkkejä ei Suomessa nyt ole näkyvissä, mutta Tilastokeskuksen Ahlqvist muistuttaa, että 1990-luvun lama lisäsi vuokralla asumista tässä perinteisessä  omistusasujien maassa.


Nyt kuuluisi kuluttaa

Jokin on kuitenkin muuttunut 20 vuodessa: yhteiskunnallinen ilmapiiri. Kirsti Ahlqvistin mukaan 1990-luvun alussa ihmisiä syyllistettiin kuluttamisesta, nyt kuluttamista pidetään kansalaiskunnon osoituksena. Mika Pantzar on samaa mieltä.

Kuluttajien tulevaisuudenuskoa vahvistamaan perustetun markkinointikampanjan internet-sivustolla tarjotaan keinoja, joilla taistella lamaa vastaan:

1. Osta kuin ennenkin.

2. Älä vaihda halvempaan.

3. Suosi kotimaisia palveluita ja tuotteita.

4. Älä anna yleisen kauhistelun pelotella.

5. Jos se on vallassasi, älä jaa potkuja.

6. Muista, että on niitä lamoja ollut ennenkin.

www.alaruokilamaa.fi

Kun kehotukset kääntää toisinpäin, tietää miten me kuluttajat oikeasti toimimme.

- Ei lama 1990-luvullakaan ollut kaikille katastrofi. Jos he olisivat kuluttaneet normaalisti, se olisi voinut auttaa monia pienyrityksiä.

Miten kulutustutkija itse on nyt osallistunut laman nujertamiseen?

- Olen lisännyt jonkin verran kotimaisten palvelujen käyttöä: käynyt teatterissa, golf-valmennuksessa ja Pilates-kurssilla. Jostakin näkökulmasta ne ovat rahan tuhlausta, mutta pitäähän talouden pyöriä!


Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


 


Onko nimellä merkitystä?


Nimistöntutkimuksessa on oltu monta mieltä siitä, onko erisnimillä merkityssisältöä vai onko niiden ainoa tehtävä viitata tiettyyn henkilöön, paikkaan tai muuhun yksilöityyn kohteeseen, joka syystä tai toisesta on katsottu nimeämisen arvoiseksi.

Esimerkiksi monet kaupunkien nimet ovat yleisnimiä, joilla on selvä ominaismerkitys: kotka, lahti, varkaus. Toiset nimet taas ovat sisällöltään aivan hämäriä, vaikka äänneasu näyttääkin suomen kielen mukaiselta: Ikaalinen, Imatra, Kuopio.


Myös yleisniminä käytettyjen erisnimien merkitys haalistuu. Kukapa tulee ajatelleeksi, että Kurikka tarkoittaa sananmukaisesti puunuijaa ja Jyväskylä alueellisen kokonaisuuden muodostavaa maaseutuasutusta, jossa on paljon jyviä.

Vaikka nimen voisi ymmärtää sananmukaisesti, ei ole itsestään selvää, miten se liittyy puheena olevaan paikkakuntaan. Voimme vain arvailla, miksi Rusko on Rusko ja Haukivuori Haukivuori.


Suuri osa paikannimistä on ikivanhoja. Vaikka niille alkuaan olisi ollut järkevä selitys, se on ajan mittaan voinut unohtua.

Paikan kuvailu ei ole ainoa mahdollinen nimeämisperuste, ja selvittelyn tueksi tarvitaan asiakirjoja etenkin silloin, kun paikkoja on nimetty muinaisten asukkaiden mukaan. Esimerkiksi Lemin takana piilee Klemi eli Klemetti, ja Lusi on muunnelma nimestä Ambrosius.


Kysymys nimen merkityksestä on saanut uuden ulottuvuuden, kun tuoreiden kuntaliitosten yhteydessä on valittu nimiä uusille kaupungeille.

Useissa valinnoissa näkyy alueen keskuskunta päässeen voitolle. Esimerkiksi Kouvola ja Salo jatkavat kaupunkeina Suomen kartalla, joskin entistään huomattavasti laajempina.

Maan lounaiskolkassa keskustelu jatkuu. Houtskarin, Iniön, Korppoon, Nauvon ja Paraisten liitoksesta ei syntynyt Merikruunua eikä Nauvostoliittoa, eikä Länsi-Turunmaan lopullinen voittokaan ole vielä kirkossa kuulutettu, sillä asiasta on tekeillä kansanäänestys. Rinnakkaistapausten perusteella voittajaksi kannattaa veikata Paraista. Saapa nähdä, miten kunnan käy!


Kaisa Häkkinen
Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25729
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.

Hirmun anatomia on selvinnyt sääsatelliittien mikroaaltoluotaimilla. Ne näkevät pilvien läpi myrskyn ytimeen ja paljastavat ukkospatsaat, joista myrsky saa vauhtinsa. Kuva: Nasa/Trimm

Pyörivät tuulet imevät energiansa veden lämmöstä.

Trooppiset rajuilmat tappoivat vuosina 1995–2015 yli 242 000 ihmistä, koettelivat muuten 660 miljoonaa ihmistä ja tuhosivat omaisuutta yli 1 000 miljardin dollarin arvosta, enemmän kuin mitkään muut mullistukset, esimerkiksi tulvat tai maanjäristykset.

Näin arvioi maailman luonnonkatastrofeja tilastoiva belgialainen Cred-tutkimuslaitos vuosiraportissaan 2016, jossa se laskee katastrofien pitkän aikavälin inhimillistä hintaa.

Raportin ilmestymisen jälkeen tuholukuja ovat ennättäneet kasvattaa muun muassa Winston, Nepartak, Linrock, Haima ja Matthew. Elokuun lopussa Harvey hukutti Houstonin, nyt Karibialla ja kohta Floridassa riehuu Irma, Atlantin myrskyjen mittaushistorian voimakkain hurrikaani.

Ilmastonmuutos suosii myrskyjä?

Myrskytuhot ovat panneet myrskytutkijat ahtaalle. Kaikki tahtovat tietää, mistä näitä rajuilmoja tulee. Lietsooko niitä ilmastonmuutos?

Hallitsevan käsityksen mukaan hirmuista ei voi syyttää ilmastonmuutosta vielä kotvaan. Se kyllä voimistaa myrskyjä mutta vasta pitkällä aikajänteellä.

Jotkut ovat kuitenkin alkaneet empiä. 

Kerry Emanuel, Massachusettsin teknisen yliopiston myrskyspesialisti, laski jo 2005, Katrinan runnottua New Orleansia, että Atlantin ja Tyynenmeren myrskyt ovat nykyään 60 prosenttia voimakkaampia kuin 1970-luvulla.

Keväällä 2013 Nils Bohr -instituutin Aslak Grinsted raportoi puolestaan, että lämpenemiskehitys vaikuttaa myrskyissä syntyviin tulva-aaltoihin.

Kun maapallon keskilämpötila nousee 0,4 astetta, myrskytulvien määrä tuplaantuu. Tämä rajapyykki on jo ohitettu. Kun lämpötila nousee kaksi astetta, tulvat kymmenkertaistuvat. Silloin superrajuja myrskyjä hyökyy Atlantilta joka toinen vuosi. Tähän asti niitä on nähty kerran 20 vuodessa.

Meri lämpenee otollisesti

Kummassakin tutkimuksessa tärkein muutosvoima löytyi sieltä, mistä myrskyt ammentavat energiansa ja mihin ilmastonmuutoksen otaksutaan vaikuttavan: meriveden lämpötilasta. Se kehittyy myrskyille otolliseen suuntaan.

Esimerkiksi Meksikonlahdella, hurrikaanien voimanpesässä, on tänä vuonna mitattu pari astetta tavallista korkeampia meriveden lämpötiloja.

Kun Haiyan, yksi kaikkien aikojen kovimmista taifuuneista, marraskuussa 2013 jätti kaksi miljoonaa filippiiniläistä kodittomiksi, meri oli myrskyn syntyalueella vielä sadan metrin syvyydessä kolme astetta normaalia lämpimämpi.

Meressä tapahtuu muutakin epäedullista: pinta nousee. Se kasvattaa myrskyjen nostattamia tulva-aaltoja, jotka usein saavat aikaan pahinta tuhoa.

 

Näin hirmumyrsky kehittyy

Hirmun syntymekanismi on sama kaikkialla, vaikka nimitykset vaihtelevat. Atlantilla ja Amerikan puoleisella Tyynellämerellä puhutaan hurrikaaneista, Aasian puolella taifuuneista ja Intian valtamerellä ja Oseaniassa sykloneista. Grafiikka: Mikko Väyrynen

 

Trooppisia hirmumyrskyjä syntyy päiväntasaajan molemmin puolin 5. ja 25. leveyspiirin välillä. Päiväntasaajalla niitä ei muodostu, sillä sieltä puuttuu coriolisvoima, jota myrsky tarvitsee pyörimiseensä

Kehittyäkseen myrsky vaatii tietynlaiset olot. Suursäätilan pitää olla laajalla alueella epävakaa ja ukkossateinen ja meriveden vähintään 26 asteista 50 metrin syvyydeltä. Lisäksi tuulien pitää puhaltaa heikosti 12 kilometrin korkeuteen asti. Voimakkaissa virtauksissa myrskynpoikanen hajoaa.

1. Merestä nousee lämmintä, kosteaa ilmaa. Se kohoaa nopeas­ti ja tiivistyy ukkospilviksi, jotka kohoavat 10–15 kilometrin korkeuteen. Samalla vapautuu lämpöä, mikä ruokkii matalapainetta.

2. Fysiikan säilymislakien mukaan ylös kohoavan ilman tilalle virtaa ympäriltä korvausilmaa, jolloin ilmanpaine alueella laskee.

3. Lämpöä kohoaa ylös yhä laajemmalti, ukkospilvien jono venyy, ja ilman virtausliikkeet voimistuvat. Ilmanpaine laskee lisää, ja alueelle syntyy liikkuva matalapaineen keskus.

4. Paine-ero tuottaa voiman, joka alkaa pyörittää tuulia kiihtyvää vauhtia. Maan pyörimisliikkeestä aiheutuva coriolisvoima kiertää niitä spiraalin lailla vastapäivään kohti matalan keskusta. Kun tuulen sekuntinopeus nousee yli 33 metrin, on syntynyt trooppinen hirmumyrsky.

Hurjimmissa myrskyissä tuulen nopeus nousee 70–90 metriin sekunnissa. Pyörteen halkaisija vaihtelee puolestaan 400 kilometristä 1 000 kilometriin.

5. Myrskyn voimistuessa sen ylle muodostuu korkeapaine, joka pyörii tuulia vastaan. Laskeva ilmavirtaus kuivattaa ja lämmittää keskusta, ja se seestyy myrskynsilmäksi.

6. Silmää kiertävät tuulet sekoittavat tehokkaasti meren pintaa 50–100 metrin syvyydeltä. Kun lämmintä vettä painuu syvyyksiin ja viileää kohoaa pintaan, ”lämpövoimala” jäähtyy ja hitaasti liikkuva myrsky voi heikentyä. Nopeaan myrskyyn jarru ei ehdi vaikuttaa, ja silloin kumpuava vesi voi loppumatkasta muuttua vaaralliseksi.

7. Kun ranta lähestyy ja meri madaltuu, tuulet pakkaavat vettä myrskyn tielle tulva-aalloksi, joka syöksyy myrskyn mukana maalle tuhoisin seurauksin.

Maalle saavuttuaan myrsky laantuu, kun se ei enää saa käyttövoimaa meren lämmöstä.

 

Tuula Kinnarinen on Tiede-lehden toimitussihteeri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2014. Päivitetty 8.9.2017. Korjattu hurjimpien myrskytuulten nopeudeksi metriä sekunnissa 8.9.2017.