Miksi avara maisema viehättää. Mielimaisemamme ovat perua esivanhemmiltamme, väittävät evoluutioesteetikot. Siksi vehmas ja elävä ympäristö on kaunis.




Sininen järvenselkä, lainehtiva viljapelto, horisontissa häämöttävät metsiköt, kumpuilevat kukkulat, siinä suomalaisen suosikkimaisemaa.

Emme kuitenkaan ole ainoita, joita nämä näkymät viehättävät. Tutkimusten mukaan tismalleen samat maisemapiirteet - vesi, vehreys ja avara näköala - ihastuttavat ihmisiä eri puolilla maailmaa.

Näin totesivat muun muassa Byoung Yang Soulin yliopistosta sekä Terry Brown Michiganin yliopistosta vertaillessaan korealaisten ja länsimaalaisten arvioita maastoista ja maisemista.

- Maisemamieltymysten kulttuurienvälisyys on evoluutioesteetikkojen mielestä väkevä todiste siitä, ettei se, mitä pidämme kauniina, ole pelkän kulttuurin sanelemaa, toteaa Helsingin yliopiston estetiikan dosentti Risto Pitkänen.


Hyvä maasto pitää elossa

Maantieteilijä Jay Appletonin teorian mukaan meitä viehättää juuri sellainen maasto, jonka esivanhempamme havaitsivat elinkelpoisimmaksi.

Hyvä asuinpaikka tarjoaa sekä näköaloja että suojaa säätä ja petoja vastaan. Niin ikään siinä on vettä ja vihjeitä ravinnosta. - Näistä nopeasti havaittavista maamerkeistä tuli aikoinaan mielihyvää tuottavia signaaleja, sillä ne, jotka tunnistivat nämä piirteet maisemassa, pysyivät hengissä ja lisääntyivät muita todennäköisemmin, Pitkänen selittää.

- Koska ihmismieli muuttuu hyvin hitaasti, reagoimme samoin edelleen. Kulttuuri muokkaa mieltymyksiämme, mutta kaikki tutkimukset vahvistavat, että vehmas ja elävä ympäristö on ihmisten mielestä kaunis, karu ja kuollut maisema ruma.


Savanni elää suonissamme

Samasta syystä meillä on amerikkalaisekologi Gordon Oriansin hypoteesin mukaan yhä synnynnäinen mieltymys esivanhempiemme kotiseudun savannityyppisiin maisemiin.

Näkemys saa tukea Smithsonian-instituutin tutkimuksesta, jossa kartoitettiin eri-ikäisten yhdysvaltalaisten mieliympäristöjä. Kävi ilmi, että alakoululaiset pitivät savannimaisemasta enemmän kuin mistään muusta mutta tätä vanhemmat arvostivat tuttuja maisemia yhtä paljon kuin savannia.

- Tiedämme kaikki kokemuksesta, että ihmiset kiintyvät paikkoihin, jotka eroavat dramaattisesti savannista. Empiirinen tutkimus kuitenkin tukee päätelmää, että sellaiset mieltymykset eivät ole synnynnäisiä vaan syntyvät kokemuksen ja sosiaalistumisen kautta, Pitkänen sanoo.

- Useimmat meistä esimerkiksi asuvat kaupungeissa, mutta tutkimus osoittaa, että me kaikki asetamme vaistomaisesti luonnonympäristön rakennetun ympäristön edelle.


Luonto pidentää ikää

Risto Pitkäsen mukaan evoluutioon pohjaavat esteettiset tunnereaktiot vaikuttavat yllättävän syvällisesti nykyihmisen hyvinvointiin.

- Maisema-arkkitehti ja käyttäytymisen tutkija Roger Ulrich osoitti jo 1980-luvulla, että leikkauspotilaat paranivat nopeammin ja tarvitsivat vähemmän lääkkeitä, jos heidän huoneensa ikkunasta näkyi luontoa tiiliseinän sijaan.

Japanilaiset ja hollantilaiset tutkijat ovat puolestaan osoittaneet, että vehreän alueen lähellä asuvat ihmiset elävät keskimääräistä pidempään ja terveemmin.

- Jo se, että ikkunasta näkyy laikku luontoa, lievittää stressiä, Pitkänen kiteyttää.


Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Tieteen päivät
7.-11.1.2009
Helsingin yliopisto, päärakennus

Dosentti Risto Pitkänen puhuu Tieteen päivillä aiheesta Esteettiset adaptaatiot: selittääkö evoluutioteoria esteettisiä mieltymyksiämme? Seminaari Taiteen evoluutio, sunnuntaina 11.1.2009 klo 12-14.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25737
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.