Syöpä leviää, kun villiintyneet solut ottavat jalat alleen.





Kaikki ihmisruumiin solut polveutuvat elämänmuodoista, jotka polskivat satoja miljoonia vuosia sitten vapaina jossakin merenlahden lämpimässä pohjukassa tai mutaisessa rutakossa. Päästäkseen liikkeelle ne viuhtoivat vauhtia uintisiimoillaan tai liukuivat veden kalvolla hitaasti eteenpäin.

Kuin muistona tästä ajasta useimmat solutyyppimme ovat säilyttäneet liikkumiskykynsä. Kehossamme on itse asiassa käynnissä jatkuva liikenne, kun solumme kävelevät kohdekudoksiinsa: puolustussolut juoksevat kiinni taudinaiheuttajia, ja sidekudosta muodostavat solut liikennöivät haava- ja vauriopaikoille. Sikiöaikana tuo liikenne lähentelee metropolien mittoja, kun kantasolut liukuvat paikoilleen eri puolille kehoa ja alkavat rakentaa aivoja, sydäntä, maksaa ja elimistön kaikkia muita osia.




Syöpä poikiii etäpesäkkeitä, kun solut "kävelevät" kasvaimesta verisuonistoon. Päästäkseen pintakudok-sesta eli epiteelistä verisuoniin syöpäsolut liuottavat ensin reiän epiteelin tyvikalvon lävitse.

Tyvikalvon alapuolella on kollageenisäikeitä sisältävä "köysirata", jossa solut liukuvat säikeitä pitkin alas.
Kun syöpäsolut kohtaavat verisuonen, ne kasvattavat sen seinän läpi invadopodiksi kutsutun ulokkeen. Joissakin tapauksissa ne värväävät avukseen puolustussoluja, jotka polttavat suoneen reiän. Verenkierron mukana syöpäsolut pääsevät kauas alkuperäisestä kasvaimesta.


Lieron liikkein...

Kävelevät solut jaetaan karkeasti kahteen luokkaan: fibroblastisiin ja ameboideihin. Fibroblastisia soluja ovat esimerkiksi fibroblastit, sidekudosta muodostavat solut, jotka vastaavat haavojen umpeutumisesta. - Ne ovat melko hitaita ja etenevät lieromaisin liikkein, sanoo dosentti Johanna Ivaska, joka tutkii solujen kävelyä Turun yliopiston biotekniikan keskuksessa ja Turun VTT:ssä. Kun fibroblasti kurkottuu eteenpäin, koko solu venyy aivan ohueksi, ja kun se vetää "ruumiinsa" kokoon ja irrottaa häntänsä, se pullistuu taas normaalin muotoiseksi.

Vastaavaa venymistä ja pullistumista tapahtuu myös suuremmassa mitassa. Esimerkiksi alkionkehityksessä solut liikkuvat kohteisiinsa laajoina levyinä. Mikroskoopilla näkee, että tällainen levy käyttäytyy kuin yksi jättimäinen solu: levyn edetessä koko sen etupää venyy.

Fibroblasteilla on integriiniproteiineista koostuvat molekyylijalat. Niistä jopa jää jalanjälki sinne, missä solu on kävellyt, koska integriiniproteiineihin on kytkeytynyt entsyymejä, jotka pilkkovat solujen välistä ainetta. - Mikroskoopilla katsottuina fibroblastit muistuttavat pieniä jäänmurtajia: ne hajottavat tien itselleen ja jättävät jälkeensä vanan, sanoo Ivaska.


...tai ameban elkein

Ameboidit solut ovat fibroblasteja paljon mielikuvituksellisempia. Ne ovat yleensä pyöreitä mutta muuttavat muotoaan kuin ameba ja voivat puristaa itsensä pientenkin aukkojen lävitse. - Rajoittava tekijä on tuman koko, Ivaska kertoo. Jos tuma ei mahdu reiästä, aukko on solulle liian pieni.

Ameboideja soluja ovat muun muassa monet puolustussolut, jotka partioivat kudoksissa etsien bakteereja, viruksia ja muita mikrobeja. Vaikka puolustussoluilla on samanlaiset integriinijalat kuin fibroblasteilla, ne ovat varsin nopeita. - Ne pikemminkin liukuvat ja puikkelehtivat kuin kävelevät, Ivaska kuvailee.


Irtoava syöpäsolu saa jalat alleen

Syöpäsolut ovat monimuotoisia ja voivat liikkua sekä fibroblastisesti että amebamaisesti. Tutkijoilla on jopa viitteitä siitä, että sama syöpäsolu kykenisi joissakin tilanteissa vaihtamaan fibroblastisesta kävelystä amebamaiseen tai päinvastoin. - Syöpäsolut ovat kuitenkin puolustussoluihin verrattuina varsin hitaita, Ivaska sanoo.

Syövän leviämisen keskeisimpiä kysymyksiä on, miksi solut ylipäätään lähtevät kävelemään. Aluksi syöpäkasvaimen kaikki villisti jakautuvat solut pysyvätkin kiinni toisissaan ja muodostavat paikallisen kasvaimen.

- Niitä, kuten myös kaikkia terveitä soluja, sitoo toisiinsa e-kadheriiniksi kutsuttu proteiini, Ivaska selittää. Kun syöpäkasvain suurenee, e-kadheriinin määrä solujen pinnalla alkaa vähentyä. Siksi solujen ote toisistaan heikkenee ja osa niistä irtoaa.

Kun syöpäsolu on irtautunut, se muuttuu liikuntakykyiseksi. Tutkijat ovat kiinnittäneet erityisesti huomiota syöpäsolujen integriinijalkoihin siinä toivossa, että he löytäisivät keinon katkaista nuo jalat ja estää syövän leviämisen.

Integriinejä on kuitenkin yli kaksikymmentä erilaista, ja niillä on monia erilaisia tehtäviä. - Osa niistä estää solua liikkumasta, mutta osa auttaa sitä kävelemään, Ivaska sanoo. Kun syöpäsolu vapautuu, se käynnistää uuden geneettisen ohjelman, jonka seurauksena kävelevien integriinien määrä lisääntyy. Kun solu on saanut riittävän määrän käveleviä integriinijalkoja, se voi lähteä liikkeelle.


Puolustussolut hairahtuvat apureiksi

Suurin osa syövistä on peräisin pinta- eli epiteelikudoksesta: ihon tai limakalvojen pinnasta tai eri elinten ulko- ja sisäpinnoista. Siksi yksittäisillä syöpäsoluilla on pitkä matka verisuonistoon. Sitä ennen niiden on tunkeuduttava läpi epiteelin alla olevasta tiiviistä tyvikalvosta ja sotkuisesta kollageeniviidakosta. Kun reitti on raivattu, syöpäsolut aloittavat marssin kohti lähintä verisuonta. - Patologien ottamissa näytteissä on joskus havaittu, miten syöpäsolut etenevät jonossa kuin junanvaunut, Ivaska kertoo.

Viime vuosina tutkijat ovat saaneet viitteitä siitä, että syöpäsoluille tulee etäpesäkkeiden muodostamisessa yllättävää vetoapua puolustussoluilta - joiden pitäisi suojella meitä syövältä. Tämän havainnon jäljille on päästy muun muas¬sa tutkimalla syöpäsolujen reaktiota EGF-kasvutekijään.

EGF on yksi syöpätutkimuksen kiinnostavimmista molekyyleistä, sillä se piiskaa syöpäsolut kasvuun. Lisäksi se toimii vapaasti liikkuville syöpäsoluille kemiallisena kutsusignaalina, jota kohti ne kulkevat.

Kun tutkijat panivat ohueen neulaan syötiksi EGF:ää ja painoivat sen kasvaimeen, neulaan köpötteli odotetusti syöpäsoluja mutta myös runsaasti puolustussoluja. Tarkemmat tutkimukset osoittivat, että puolustussolut tuottivat EGF:ää. - Ei missään tapauksessa normaali tilanne, sanoo immunologian professori Olli Lassila Turun yliopistosta.

Tämän jälkeen on havaittu, että EGF:ää tuottavat puolustussolut kerääntyvät nimenomaan verisuonten lähelle. Paikalle kokoontuvat syöpäsolut taas tuottavat CSF-1-kasvutekijää, joka houkuttelee paikalle lisää puolustussoluja. Seuraa kiihtyvä kierre, jossa solut kutsuvat toisiaan yhä sankemmin joukoin. Puolustussolut ilmeisesti myös auttavat syöpäsoluja leviämään polttamalla verisuoniin syöpäsolujen mentäviä reikiä. Toistaiseksi ei tiedetä, mikä saa elimistön puolustajat hairahtumaan näin pahasti.


Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25758
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.