Yhdeksän asiaa, joita ilman emme ehkä kohta osaa elää.

Teksti: Kalevi Rantanen

Yhdeksän asiaa, joita ilman emme ehkä kohta osaa elää.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2012

Maailmaa ovat aiemminkin muuttaneet sellaiset uutuudet, joiden hyödyllisyyteen ei ensin uskottu. Alkuepäilyistä huolimatta niistä ei seurannut katastrofia. Sen sijaan seurasi sen vastakohta: benestrofi eli hyödyllinen mullistus.

Esimerkiksi venetsialainen dominikaanimunkki Filippo di Strata moitti 1500-luvulla ankarasti kirjapainoa. Hänen mukaansa nopea painaminen rappeutti tekstin. "Kynä on neitsyt, kirjapaino huora", kiteytti huolestunut munkki. Suomessa saatettiin vielä 1800-luvulla pitää koulukirjoja "lorukirjoina".

Samaan aikaan kirjapainojen kanssa Eurooppaan levisi uusi ruokakasvi, peruna. Vastaanotto oli yhtä nuiva. Britanniassa papit kielsivät viljelemästä perunaa, josta ei puhuttu Raamatussa ja joka siksi ei voinut sopia ihmisravinnoksi. Suomessa peruna löi itsensä ratkaisevasti läpi vasta 1800-luvun lopulla, suurten nälkävuosien jälkeen.

Vahingollisena pidettiin myös peseytymistä. Ruotsalainen luonnontieteilijä ja lääkäri Anton Martin valitti 1700-luvulla suomalaisten vanhempien tapaa kylvettää lapsia. Hän katsoi, että kylpeminen ai­heuttaa ummetusta. Britannia kumosi vasta 1850-luvulla saippuaveron.

Nykyisinkin on tekniikoita ja tavoitteita, jotka vielä vaikuttavat utopistisilta tai muuten epäilyttäviltä mutta joissa voi olla ainesta tulevaisuuden benestrofeiksi. Tässä yhdeksän ehdokasta.

1 Ihokki lähettää halauksen

Jos eräät nyt viriteltävät erikoisuudet yleistyvät, saatetaan hämmästellä niitä edeltäneen puhelinviestinnän kömpelyyttä. Kännykkää piti kaivella taskusta, ja tekstiviestit olivat kylmiä merkkejä.

Kapula muuttuu asusteeksi, kun tulee muovailtava puhelin, jollaisen prototyyppejä Nokia on esitellyt. Grafeenista ja muista nanomateriaaleista valmistettua puhelinta voi taivuttaa ja venyttää, ja sen pystyy kääräisemään ranteeseen tai painamaan kiinni kämmenselkään. Puhelin voi myös lähettää tuntoviestejä. Suunnistusohjelma voi kosketuksella kertoa, milloin käännytään ja mihin suuntaan (ks. Hyvästi kännykkä, tervetuloa ihokki, Tiede 4/2012).

Tekstiviestien tunnemaailma laajenee ratkaisevasti, kun oheen voi liittää halauksen. Tähän sopii halipaita HugShirt, jonka lontoolaisen muotihuoneen CuteCircuitin perustajat Francesca Rosella ja Ryan Genz esittelivät vuonna 2006. Tekstiiliin on upotettu tunnistimia eli sensoreita ja toimielimiä eli aktuaattoreita. Sensorit tuntevat lähettäjän kosketuksen, ihon lämmön ja sydämen lyönnit. Tieto siirtyy Bluetooth-yhteydellä kännykkään. Puhelun vastaanottajan paidassa aktuaattorit välittävät tuntemukset.

2 Konetulkki kääntää puheen

Vielä nyt virnuillaan Googlen tekstinkäännösohjelman kömpelyyksille, mutta nykytaso kertoo tulevaisuudesta yhtä vähän kuin vauvan jokeltelu hänen tulevista puhetaidoistaan. Ehkä älypuhelinalan seuraavan taiston voittaa yritys, joka osaa kehittää automaattisen tulkkauksen. Pieniä askelia on jo otettu, sillä nykyinen Google Translate kääntää myös puhuttuja sanoja tai lauseita.

Tarve on tunnettu jo pitkään. Kun maailmankauppa ja muu kansainvälinen vuorovaikutus kasvoi 1800-luvun lopulla, kehitettiin innokkaasti tekokieliä, joilla voisi kansainvälisessä kanssakäymisessä korvata äidinkielet. Italialainen historioitsija Carlo Fumian on laskenut, että tuolloin laadittiin yli sata tekokieliehdotusta. Ehkä automaattitulkkaus ratkaisee tehtävän, jossa tekokielihankkeet epäonnistuivat.

3 Kerrostaloja liukuhihnalta

"Mikä olisi laatu, jos minä rakentaisin auton tien vieressä?" Näin kysyy Richard Ogden, brittiläisen Buildoffsite-järjestön johtaja, joka ajaa tehdasmaisen asuntotuotannon ideaa. Hän muistuttaa, että Irlannin Corkissa on rakennettu 25-kerroksinen 805 huoneiston talo ja laivattu se Englannin Wolverhamptoniin. Valmistusaika saatiin näin puolitettua.

Jo viime vuosisadan arkkitehdeista LeCorbusier Ranskassa ja Gropius Saksassa haaveilivat rakennuksista, joita tehtäisiin liukuhihnatyyliin kuten sitikoita ja fordeja.

Haaveen toteutumista on lähestytty sitä mukaa kuin valmisosien käyttö on lisääntynyt. Kun vielä kehitetään maailmanlaajuinen standardointi ja työnjako kuten auto- ja elektroniikkateollisuudessa, saadaan hintaakin alas.

4 Kalusteet ja kojeet valmistavat itsensä

Miltä kuulostaisi itsensä kokoava huonekalu? Sohva tulisi pakkauksesta kuin kananpoika munasta. Tällaista saattaa olla näköpiirissä, jos itseään rakentavia koneita aletaan soveltaa yleisesti.

Tekniikka voisi pohjata kolmiulotteisiin kotitulostimiin ja itseään kopioiviin koneisiin eli replikaattoreihin, joiden buumi on monen tekniikkagurun mielestä alkamassa. Yhden laitteen kehitti viisi vuotta sitten tohtori Adrian Bowyer, koneenrakennuksen opettaja brittiläisestä Bathin yliopistosta. Hänen RepRapinsa on halpa kolmiulotteinen tulostin, joka pystyy tulostamaan myös omat osansa. Samoihin aikoihin yhdysvaltalaisen Cornellin yliopiston tutkijat rakensivat yksinkertaisen robotin, joka pystyi kopioimaan itsensä valmiista palikoista. Nyt maailmaan on syntynyt jo elinvoimaisia kotitulostajien ja replikoijien yhteisöjä.

5 Muisti kuntoon siruilla

Ehkä tulevaisuudessa aivoja paikataan muistiproteeseilla. Esimerkiksi biolääketieteilijä Theodore W. Bergerin johtama tutkijaryhmä Etelä-Kalifornian, Wake Forestin ja Kentuckyn yliopistoista kehittää mikrosirua muistihäiriöiden hoitamista varten. Siru kytkettäisiin hippokampukseen, aivojen osaan, joka ylläpitää pitkäkestoista muistia. Rottakokeissa on jo saatu alustavia onnistumisia.

6 Robottipuku auttaa kävelemään

Yksi tulevaisuuden muotipuvuista saattaa olla tehohaarniska, kaikille tarkoitettu kävelyvoiman vahvistaja. Sitä ennen voi tulla vaeltajien robottipukuja ja vielä aiemmin armeijan kävelykoneita, joilla sotilas pystyy marssimaan raskaan pakkauksen kanssa.

Aivan ensimmäinen tavoite on kuitenkin auttaa ihmisiä, joiden aivot toimivat mutta jalat eivät. Käyttöliittymä voidaan toteuttaa istuttamalla aivoihin neurosiruja, jotka välittävät käskyt. Kehitetään myös laitteita, jotka lukevat sähkövirtoja ulkoapäin, ilman kalloa puhkaisevia lankoja.

Puettava kone tai kävelyrobotti on tavoitteena esimerkiksi Walk Again -hankkeessa, jossa yhdistävät voimansa yhdysvaltalainen Duken yliopisto, sveitsiläinen Lausannen polytekninen yliopisto ja brasilialainen aivokäyttö­liittymän tutkimuslaitos. Muitakin hankkeita on käynnissä, kuten Ekso Bionicsin eLegs ja Raytheon Sarcosin "teräsmiespuku" XOS 2.

7 Vaatteet nettiräätälistä

Vaatteiden valmistustekniikka voi muuttua odottamattomalla tavalla. Brittiläinen Fabrican on kehittänyt spray on -vaatteita. Nyt suihkutetaan deodoranttia kainaloon, tulevaisuudessa ehkä suihkutetaan päälle uusi paita.

Sitä odotellessa palataan entisaikain mittatilausyksilöllisyyteen, mutta teollisesti.

Suomalainen Left Shoe Company myy miehille yksilöllisiä kenkiä, jotka valmistetaan nykytekniikan menetelmin. Jalasta otetaan mitat kolmiulotteisella skannerilla. Asiakas saa tarkoin itselleen sopivat kengät. Myöhemmin hän voi tilata uusia pareja internetin kautta, koska mitat on tallennettu.

Maailmalla samalla periaatteella valmistetaan myös miesten pukuja. Tekniikan halventuessa yksilöllisistä, aina oikean kokoisista vaatteista tulee yleinen tapa.

8 Auto estää kolarit

Vähitellen on syntymässä auto, jolla on lähes mahdoton ajaa kolaria. Kulkuneuvo joko toimii automaattisesti tai estää käyttäjää tekemästä vaarallisia virheitä. Samalla monet ihmiset, joille nykytekniikka on liian hankalaa, pääsevät autoilemaan.

Jo nykyisin kalliisiin autoihin saa vähintään lisävarusteena törmäysvaroittimia ja automaattisen hätäjarrutuksen. On järjestelmiä, jotka ehkäisevät harrastamasta sivuasioita, kuten puhumasta puhelimeen, jos auto vaatii huomiota. On laitteita, jotka tarkkailevat kuljettajaa ja varoittavat väsymyksestä.

Varautuminen tulevaisuuden täyteen automatiikkaan on sekin alkanut. Yhdysvalloissa Nevadan osavaltio päätti viime kesänä sallia automaattisen auton käytön yleisellä tiellä. Tarkasti sanoen parlamentti antoi liikenneministeriön tehtäväksi laatia säännökset kuljettajatonta ajoa varten. Päätöksen toteuttaminen vie varmaan vuosia.

9 Älykone tekee tiedettä

On astuttu ensi askeleet sellaistakin tulevaisuutta kohti, jossa älykäs kone voisi korvata ihmisen luovan työn tekijänä. Vuonna 2009 tiedemaailmaa kohahdutti brittiläinen tutkimusrobotti Adam, joka rakentajiensa mukaan itsenäisesti laati ja testasi oletuksia leivinhiivan toiminnasta.

Arvostelijoiden mukaan robotti oli tyhmä automaatti ja puhe tutkimuksen automatisoinnista liioittelua.

Puolustajat sanovat, että tutkimuksen osittainenkin automatisoiminen merkitsee paljon. He vertaavat sitä tietokoneavusteiseen suunnitteluun eli cadiin tekniikassa. Tuotteita suunnittelevat yhä ihmiset, mutta tietokone tehostaa heidän työtään huimasti. Ilman cadia meillä ei olisi nykyaikaisia lentokoneita eikä tietokoneita. Vastaavasti tieteessä työn laatu paranee älykkäiden suunnittelutyökalujen myötä.

Kalevi Rantanen on diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Käsitteen keksijää ei tiedetä, mutta benestrofi-sanan julkisti laajasti ensimmäisen kerran yhdysvaltalainen tulevaisuudentutkija Edward Cornish kirjassaan Futuring vuonna 2004.

Katastrofeja vai benestrofeja?

Joskus on vaikea sanoa, koituuko uudistus hyödyksi vai haitaksi. Samakin tekniikka voi alussa olla siunaus ja muuttua sitten riesaksi. Hiilen poltto 1700- ja 1800-luvulla auttoi säästämään metsiä ja mahdollisti nykyajan mukavuuksien kehittämisen. Haitat alkoivat tuntua vasta 1900-luvulla.

Onneksi tekniikka pystyy korjaamaan itseään, mistä energia-ala on hyvä esimerkki. Kun fossiilisten polttoaineiden päästöongelma kasvoi merkittäväksi, oli kehitetty ydinvoima, jonka päästöt ovat onnettomuuksissakin mitättömiä fossiilisen energian rinnalla. Myöhemmin syntyivät aurinko- ja tuulivoima, ja nyt on tulossa puhdas hiilivoimakin. Ympäristökatastrofit aiheutuvat enimmäkseen juuttumisesta vanhaan tekniikkaan, eivät tekniikan edistyksestä.

Tietenkin on esimerkkejä hankkeista, joita nykytiedon valossa ei olisi pitänyt käynnistääkään. Kylmälaitteissa käytettyjen freonien ja DDT-hyönteismyrkyn haitat olivat useimmiten hyötyjä suurempia alusta alkaen. Kaiken kaikkiaan tekniikoittemme saldo on kuitenkin benestrofipainotteinen. 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25737
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.