Kuva: Kallerna / Wikimedia Commons
Kuva: Kallerna / Wikimedia Commons

Hormonit käyvät nyt kierroksilla, ja yhdeksän kuukauden kuluttua syntyy vauvoja tavallista enemmän.

Terassit täyttyvät kevyesti pukeutuneista naisista ja miehistä, lomaromanssit alkavat, ja helluntaiheilan kanssa päästään viimeiselle pesälle. Kesäkuu on meillä romanssien aikaa, ja se näkyy myös syntymäkuukausissa: maaliskuu on vuoden parhaita vauvakuukausia.

Kevään syntyvyyspiikistä ei voi kuitenkaan syyttää vain terasseja ja lomia, sillä kesäkuu oli suomalaisten suosima lapsentekokuukausi jo satoja vuosia sitten, jolloin alkukesä oli vuoden työntäyteisintä aikaa.

- Silloin ei voi kuvitella olleen tavallista enemmän aikaa ja energiaa sänkypuuhille, pohtii eläintieteilijä Virpi Lummaa Sheffieldin yliopistosta Englannista. Hän on kansainvälisen työryhmänsä kanssa tutkinut suomalaisten lisääntymistä historiallisen kirkonkirja-aineiston avulla.

Kesän seksuaalinen aktiivisuus liittyykin valoon ja siihen, miten se lisää sukupuolihormonien eritystä ja hedelmöittymisen todennäköisyyttä. Tätä tukee se, että pohjoisella ja eteläisellä pallonpuoliskolla kuukausittaiset syntyvyyskuviot ovat toistensa peilikuvat.

Tropiikki vaikuttaa yhä

Ihminen on lähtöisin tropiikista, ja siksi pystymme lisääntymään ympäri vuoden. Kevään syntymäpiikki on osoitus siitä, että olemme muiden pohjoisten lajien tavoin alkaneet sopeutua täkäläisiin vuodenaikoihin, mutta sopeutuminen on pahasti kesken.

- Muut näillä leveysasteilla elävät lajit eivät yritäkään tehdä jälkeläisiä ympäri vuoden, vaan ne ajoittavat lisääntymisen itselleen otollisimpaan aikaan, Virpi Lummaa sanoo.

- Jos ihmisellä olisi ollut kauemmin aikaa sopeutua, vuodenaikaiset vaihtelut jälkeläisten saannissa olisivat suuremmat. Tällaisia asioita on kuitenkin hankala muuttaa dramaattisesti. Joistakin evolutiivisista ominaisuuksista on vaikea hankkiutua eroon muutamassa kymmenessätuhannessa vuodessa.

Hyvä niin, sillä keväällä ei kannattaisikaan syntyä, todistavat Lummaan tutkimusryhmän tulokset.

Keväällä niukkuuteen

 Lummaa on tutkinut syntymäkuukauden vaikutusta sekä lapsikuolleisuuteen että lasten ja lastenlasten määrään. Kummankaan mittarin mukaan kevät ei ole ollut parhaita aikoja synnyttää.

- Keväällä syntyneet lapset joutuivat elämään ensimmäiset kuukautensa niukkuudessa, kun edellisen kauden varastot oli syöty ja uutta satoa vasta odotettiin. Kesäkuumalla erilaiset tauditkin levisivät helpommin, Lummaa valaisee.

Myös nykyväestön keskuudessa tehdyt tutkimukset tukevat teoriaa syntymäkuukauden merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille. Sen arvellaan vaikuttavan älykkyysosamäärään, koulumenestykseen, persoonallisuudenpiirteisiin, aikuisiän kokoon ja elinikään.

- Tätä voi selittää se, että tiettynä aikana syntyneellä vauvalla voi jossakin tärkeässä kehitysvaiheessa olla enemmän hormoneja, ravintoa tai virikkeitä kuin muilla, Lummaa selittää.

Syksy lupaa ikää

Eräs tutkimus, jossa selvitettiin syntymäkuukauden vaikutusta elinikään, paljasti, että Euroopassa pisimpään elävät marras-tammikuussa ja lyhimpään touko-kesäkuussa syntyneet. Samansuuntaisia tuloksia on saanut myös Lummaa, jonka tutkimuksissa syksy on Suomessakin otollisinta syntymisaikaa.

- Syntymäkuukauden vaikutukset eivät ole suuria, mutta ne ovat tilastollisesti merkittäviä.

Toinen Suomen syntymäpiikeistä onkin perinnäisesti ollut syyskuussa. Sitä eivät selitä valo ja biologia, vaan kulttuuriset tekijät.

- Syyskuun vauvat hedelmöitettiin joulun ja uudenvuoden välisenä aikana, jolloin oli vapaata ja runsaasti ruokaa ja juomaa - hyvät edellytykset hedelmöitykselle, Lummaa sanoo. Syyslapset saivat myös hyvät eväät elämän alkuun, koska sato oli juuri korjattu.

Kulttuuri voimistuu

Evoluutioon vaikuttavat sekä biologia että kulttuuri. Toisin kuin kuvitellaan, biologia ei välttämättä vie evoluutiota oikeaan suuntaan - ainakaan "väärään" elinympäristöön joutuneen ihmisen evoluutiota.

- Vaikka hedelmöitys tapahtuisi lisääntymisen kannalta otollisimpaan aikaan kesällä, jälkeläiset syntyvät vasta yhdeksän kuukauden raskauden jälkeen aivan erilaiseen tilanteeseen, Lummaa selittää.

Nykyisin myös monet muut kulttuuriset tekijät kuin juhlapyhät vaikuttavat syntyvyyden jakautumiseen eri kuukausille. Lapsentekoa suunnitellaan enemmän, ja lapset halutaan saada töiden ja lomien kannalta parhaaseen aikaan. Vauvoja onkin alkanut syntyä yhä enemmän heinä- ja elokuussa, jotka eivät tilastojen valossa ole edullisimpia kuukausia.

Virpi Lummaa kuitenkin lohduttaa "huonoina kuukausina" syntyneitä sillä, että syntymäaikaa  enemmän tulevaisuuteen vaikuttavat asiat, joihin voi itse vaikuttaa: tupakointi, alkoholinkäyttö, ravinto ja liikunta.

- Syntymäkuukausi ei sentään säätele kaikkea. Itsekin olen syntynyt keväällä, huhtikuussa, mutta en ainakaan omasta mielestäni ole sekundakamaa.

Artikkeli on ilmestynyt Tiede-lehdessä 6/2008

 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25765
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.