Suomen linnustossa ilmastonmuutos näkyy jo.

Teksti: Pertti Koskimies

Suomen linnustossa ilmastonmuutos näkyy jo.

Julkaistu Tiede -lehdessä 5/2010.Vapun jälkeen pihalla soi pirteä ”tsi-ro-tsi-ro-tsi-ro-tsipp-sip-siro...”. Pöntöllä touhuaa terhakka, mustavalkoinen kirjosieppo. Se palasi edellisyönä Guineanlahden pohjoisrannikolta, 6 000 kilometrin takaa.

Pönttöjen avulla kirjosiepot asuttivat puoli vuosisataa sitten Kilpisjärven tunturikoivikotkin, mutta 1980-luvun jälkeen Suomen sieppojoukon voittokulku päättyi. Markus Ahola Turun yliopistosta on verrannut nykyisten lintuparien lapsilykkyä Lars von Haartmanin 1940-luvulta aloittamiin tilastoihin. Muna- ja poikasmäärät ovat pienenneet, mikä on johtanut myös parimäärien pienenemiseen monilla seuduilla.

Kato johtuu siitä, etteivät yhä useammat siepot ole enää selviytyneet muutoista ja pesinnästä. Tämä johtuu ilmastonmuutoksesta. Keväät lämpenevät nopeimmin pohjoisessa, ja siksi etelästä tulevat emolinnut saapuvat munimaan liian myöhään. Perhostoukat ja muu ravinto eivät enää ole runsaimmillaan, kun poikaset kuoriutuvat.

Euroopan ja Afrikan väliä muuttaa 2,1 miljardia lintua, joista kolme neljäsosaa kuuluu 16 runsaslukuisimpaan lajiin. Muutto on hienovaraisesti säätynyt järjestelmä. Nyt se on mullistumassa, koska monet luonnon tapahtumat ovat aikaistuneet Euroopassa pari vuorokautta vuosikymmentä kohti.

Miksei sieppo palaa aiemmin?

Jos kirjosiepot talvehtisivat Välimeren maissa, ne ehtisivät pesilleen varhemmin. Luonnonvalinta tuskin kuitenkaan suosisi näitä sieppoja, vaan niiden kohtaloksi koituisivat Välimeren alueen paheneva kuivuus, tehokas maankäyttö ja ennestäänkin suuret lintujoukot.Toinen este on se, että Välimerellä siepon sisäinen kello ei toimisi oikein. Talvisulkasato, lähtöaika ja sukupuolirauhasten kehitys ovat virittyneet Guineanlahden valorytmiin.

Aikaisempi startti Guineanlahdelta ei sekään ratkaisisi ongelmaa, sillä lämpötilat muuttuvat eri tahdissa matkan varrella eikä joka etapille ehtisi kehittyä tarpeeksi ravintoa lentopolttoaineeksi.

Kun sieppo lopulta ehtii Suomeen, sitä uhkaa heti asunnottomuus, joka sekin johtuu ilmastonmuutoksesta. Yhä useamman pesäkolon on jo vallannut tiainen. Täällä talvehtivista tiaisista huonokuntoisetkin nimittäin selviävät kevääseen todennäköisemmin kuin aiemmin, koska talvet ovat keskimäärin entistä leudompia.

Lyhytmatkainen voi sopeutua

Afrikan-talvehtijoiden aikatauluja säätelevät monesti perinnölliset, sisäsyntyiset rytmit, jotka eivät helposti vaihdu. Herkemmin ympäristön yllätyksiin voivat reagoida lyhytmatkaiset muuttajat, jotka elävät ympäri vuoden roimasti muuttuvassa ilmastossa.

Reaktio keväiden lämpenemiseen on lajikohtainen. Muutto on aikaistunut eniten lajeilla, jotka syövät monipuolista ravintoa, talvehtivat lähellä, kasvattavat useita poikueita kesässä eivätkä vaihda siipisulkia ennen kevätmuuttoa. Sen sijaan kilpailu pesäpaikoista tai puolisoista tai elinympäristö ei vaikuta reaktiokykyyn. Nopeimpia muutoksia on havaittu joutsenilla, hanhilla ja muilla vesilinnuilla, jotka oppivat muuttoreitit, aikataulut ja pysähdyspaikat emoilta.Lintujen kevätmuutto alkaa Euraasiassa nykyisin keskimäärin 1,5–2 viikkoa aiemmin kuin 30–40 vuotta sitten. Myöhäisimmät yksilöt saapuvat kuitenkin entisinä ajankohtina, joten muuttokausi on pidennyt.

Syysmuuton aikataulut ovat muuttuneet vähemmän kuin kevätmuuton. Monilla pikkulinnuilla entistä aiemmin kuoriutuvat poikaset myös lähtevät aiemmin. Jotkin lajit lähtevät myöhemmin, osa entiseen aikaan. Aikainen lähtö takaa parhaat talvehtimispaikat, joten viivyttely ei välttämättä kannata, vaikka syksyn lämpö jatkuisi.

Myöhäiset hupenevat muuallakin

Sadasta Euroopan yleisestä lintulajista ovat taantuneet vuosina 1980–2005 etenkin ne, joiden muutto ei ole aikaistunut. Keskilämpötilan noususta yhdellä asteella on seurannut 0,5–0,7 prosentin vähennys populaatioissa. Lintukannat ovat pienentyneet selvimmin maanosamme viileissä pohjoisosissa ja kuumissa lounaisosissa.

Ilmaston lisäksi täkäläistä muuttolintukatoa selittää elinympäristöjen huonontuminen matkan varrella Sahelissa ja muuallakin Afrikassa, missä kuivuus, väestönkasvu ja maankäytön tehostuminen ovat muuttaneet oloja. Talven yli kituuttaneen linnun kunto ei riitä rasittavaan matkaan ja pesintäkuntoon pääsemiseen.

Uudella mantereella ovat vähentyneet todennäköisimmin ne lajit, joilla pesimäalue on lämmennyt huomattavasti nopeammin kuin talvialue. Sikäläistä lajistoa kiusannee täkäläistäkin pahemmin kirjosieppomainen myöhästyminen ihanteellisesta pesintäajasta.Merien lämpeneminen vaikuttaa sekin. Esimerkiksi arktinen pohjankiisla hyötyy pienestä lämmönnoususta, mutta jos heilahdus on raju, sekä pohjankiislan että lähisukuisen etelänkiislan pesintä häiriintyy.

Ilmasto yhtä tärkeä kuin ravinto

Lintujen ilmasto-ongelmat eivät rajoitu muuttoon. Poikastenruokkimispulmista oli jo puhettakin. Lisäksi lämpeneminen muuttaa elinympäristöjä ja vaikuttaa petojen ja loisten määriin.

Aleksi Lehikoinen Helsingin yliopistosta on osoittanut, että lämpötilan ja sateisuuden sekä lumi- ja jääolojen muutokset vaikuttavat haukkojen ja pöllöjen pesintätulokseen ja populaation kokoon yhtä voimakkaasti kuin ravinnon saatavuus.

Kaikkia vaikutuksia on hankala ennakoida. Esimerkiksi kanahaukka hyötyy talvien ja keväiden leudontumisesta, mutta sen pääsaalis teeri kärsii. Lämpimät huhtikuut houkuttelevat teeret pesimään niin varhain, että untuvikot kuoriutuvat viileämpiin ja sateisempiin säihin kuin ennen. Niitä kylmettyy ja kuolee hyönteisravinnon puutteessa niin paljon, että se on Jyväskylän yliopiston Gilbert Ludwigin mukaan merkittävä syy teerikannan laskuun. Teerien puutteessa kanahaukka alkaa jahdata muita lintulajeja.

Vaikutukset menevät ristiin myös Itämeren haahkoilla. Kevään lämpeneminen on aikaistanut pesintää ja kasvattanut poikueita. Toisaalta runsastuneet talvisateet alentavat murtoveden suolaisuutta, mikä huonontaa sinisimpukan, haahkojen pääravinnon, elinoloja. Kolmas hyvä esimerkki ovat pöllöt, joiden talvehtiminen onnistuu lauhoina talvina varmemmin kuin kylminä. Jos lumipeite kuitenkin ohenee ja lumikausi lyhenee niin paljon, että myyrien talviolot heikkenevät, pöllöjä odottaa nälkäkausi.

Aina ei ole helppo oivaltaa syy-seuraussuhteita. Skotlannissa kapustarinnan parimäärät pienenevät sitä enemmän, mitä lämpimämpi oli elokuu kaksi vuotta aikaisemmin. Elokuun lämpimyys vähentää pääravintoa eli vaaksiaisia, minkä seurauksena pesimäikäisiksi kasvaneita kapustarintoja on parin vuoden päästä aiempaa vähemmän.

Vapun jälkeen pihalla soi pirteä ”tsi-ro-tsi-ro-tsi-ro-tsipp-sip-siro...”. Pöntöllä touhuaa terhakka, mustavalkoinen kirjosieppo. Se palasi edellisyönä Guineanlahden pohjoisrannikolta, 6 000 kilometrin takaa.Pönttöjen avulla kirjosiepot asuttivat puoli vuosisataa sitten Kilpisjärven tunturikoivikotkin, mutta 1980-luvun jälkeen Suomen sieppojoukon voittokulku päättyi. Markus Ahola Turun yliopistosta on verrannut nykyisten lintuparien lapsilykkyä Lars von Haartmanin 1940-luvulta aloittamiin tilastoihin. Muna- ja poikasmäärät ovat pienenneet, mikä on johtanut myös parimäärien pienenemiseen monilla seuduilla.Kato johtuu siitä, etteivät yhä useammat siepot ole enää selviytyneet muutoista ja pesinnästä. Tämä johtuu ilmastonmuutoksesta. Keväät lämpenevät nopeimmin pohjoisessa, ja siksi etelästä tulevat emolinnut saapuvat munimaan liian myöhään. Perhostoukat ja muu ravinto eivät enää ole runsaimmillaan, kun poikaset kuoriutuvat. Euroopan ja Afrikan väliä muuttaa 2,1 miljardia lintua, joista kolme neljäsosaa kuuluu 16 runsaslukuisimpaan lajiin. Muutto on hienovaraisesti säätynyt järjestelmä. Nyt se on mullistumassa, koska monet luonnon tapahtumat ovat aikaistuneet Euroopassa pari vuorokautta vuosikymmentä kohti.Miksei sieppo palaa aiemmin?Jos kirjosiepot talvehtisivat Välimeren maissa, ne ehtisivät pesilleen varhemmin. Luonnonvalinta tuskin kuitenkaan suosisi näitä sieppoja, vaan niiden kohtaloksi koituisivat Välimeren alueen paheneva kuivuus, tehokas maankäyttö ja ennestäänkin suuret lintujoukot.Toinen este on se, että Välimerellä siepon sisäinen kello ei toimisi oikein. Talvisulkasato, lähtöaika ja sukupuolirauhasten kehitys ovat virittyneet Guineanlahden valorytmiin. Aikaisempi startti Guineanlahdelta ei sekään ratkaisisi ongelmaa, sillä lämpötilat muuttuvat eri tahdissa matkan varrella eikä joka etapille ehtisi kehittyä tarpeeksi ravintoa lentopolttoaineeksi.Kun sieppo lopulta ehtii Suomeen, sitä uhkaa heti asunnottomuus, joka sekin johtuu ilmastonmuutoksesta. Yhä useamman pesäkolon on jo vallannut tiainen. Täällä talvehtivista tiaisista huonokuntoisetkin nimittäin selviävät kevääseen todennäköisemmin kuin aiemmin, koska talvet ovat keskimäärin entistä leudompia.Lyhytmatkainen voi sopeutuaAfrikan-talvehtijoiden aikatauluja säätelevät monesti perinnölliset, sisäsyntyiset rytmit, jotka eivät helposti vaihdu. Herkemmin ympäristön yllätyksiin voivat reagoida lyhytmatkaiset muuttajat, jotka elävät ympäri vuoden roimasti muuttuvassa ilmastossa.Reaktio keväiden lämpenemiseen on lajikohtainen. Muutto on aikaistunut eniten lajeilla, jotka syövät monipuolista ravintoa, talvehtivat lähellä, kasvattavat useita poikueita kesässä eivätkä vaihda siipisulkia ennen kevätmuuttoa. Sen sijaan kilpailu pesäpaikoista tai puolisoista tai elinympäristö ei vaikuta reaktiokykyyn. Nopeimpia muutoksia on havaittu joutsenilla, hanhilla ja muilla vesilinnuilla, jotka oppivat muuttoreitit, aikataulut ja pysähdyspaikat emoilta.Lintujen kevätmuutto alkaa Euraasiassa nykyisin keskimäärin 1,5–2 viikkoa aiemmin kuin 30–40 vuotta sitten. Myöhäisimmät yksilöt saapuvat kuitenkin entisinä ajankohtina, joten muuttokausi on pidennyt. Syysmuuton aikataulut ovat muuttuneet vähemmän kuin kevätmuuton. Monilla pikkulinnuilla entistä aiemmin kuoriutuvat poikaset myös lähtevät aiemmin. Jotkin lajit lähtevät myöhemmin, osa entiseen aikaan. Aikainen lähtö takaa parhaat talvehtimispaikat, joten viivyttely ei välttämättä kannata, vaikka syksyn lämpö jatkuisi.Myöhäiset hupenevat muuallakinSadasta Euroopan yleisestä lintulajista ovat taantuneet vuosina 1980–2005 etenkin ne, joiden muutto ei ole aikaistunut. Keskilämpötilan noususta yhdellä asteella on seurannut 0,5–0,7 prosentin vähennys populaatioissa. Lintukannat ovat pienentyneet selvimmin maanosamme viileissä pohjoisosissa ja kuumissa lounaisosissa.Ilmaston lisäksi täkäläistä muuttolintukatoa selittää elinympäristöjen huonontuminen matkan varrella Sahelissa ja muuallakin Afrikassa, missä kuivuus, väestönkasvu ja maankäytön tehostuminen ovat muuttaneet oloja. Talven yli kituuttaneen linnun kunto ei riitä rasittavaan matkaan ja pesintäkuntoon pääsemiseen.Uudella mantereella ovat vähentyneet todennäköisimmin ne lajit, joilla pesimäalue on lämmennyt huomattavasti nopeammin kuin talvialue. Sikäläistä lajistoa kiusannee täkäläistäkin pahemmin kirjosieppomainen myöhästyminen ihanteellisesta pesintäajasta.Merien lämpeneminen vaikuttaa sekin. Esimerkiksi arktinen pohjankiisla hyötyy pienestä lämmönnoususta, mutta jos heilahdus on raju, sekä pohjankiislan että lähisukuisen etelänkiislan pesintä häiriintyy.Ilmasto yhtä tärkeä kuin ravintoLintujen ilmasto-ongelmat eivät rajoitu muuttoon. Poikastenruokkimispulmista oli jo puhettakin. Lisäksi lämpeneminen muuttaa elinympäristöjä ja vaikuttaa petojen ja loisten määriin.Aleksi Lehikoinen Helsingin yliopistosta on osoittanut, että lämpötilan ja sateisuuden sekä lumi- ja jääolojen muutokset vaikuttavat haukkojen ja pöllöjen pesintätulokseen ja populaation kokoon yhtä voimakkaasti kuin ravinnon saatavuus.Kaikkia vaikutuksia on hankala ennakoida. Esimerkiksi kanahaukka hyötyy talvien ja keväiden leudontumisesta, mutta sen pääsaalis teeri kärsii. Lämpimät huhtikuut houkuttelevat teeret pesimään niin varhain, että untuvikot kuoriutuvat viileämpiin ja sateisempiin säihin kuin ennen. Niitä kylmettyy ja kuolee hyönteisravinnon puutteessa niin paljon, että se on Jyväskylän yliopiston Gilbert Ludwigin mukaan merkittävä syy teerikannan laskuun. Teerien puutteessa kanahaukka alkaa jahdata muita lintulajeja.Vaikutukset menevät ristiin myös Itämeren haahkoilla. Kevään lämpeneminen on aikaistanut pesintää ja kasvattanut poikueita. Toisaalta runsastuneet talvisateet alentavat murtoveden suolaisuutta, mikä huonontaa sinisimpukan, haahkojen pääravinnon, elinoloja. Kolmas hyvä esimerkki ovat pöllöt, joiden talvehtiminen onnistuu lauhoina talvina varmemmin kuin kylminä. Jos lumipeite kuitenkin ohenee ja lumikausi lyhenee niin paljon, että myyrien talviolot heikkenevät, pöllöjä odottaa nälkäkausi.Aina ei ole helppo oivaltaa syy-seuraussuhteita. Skotlannissa kapustarinnan parimäärät pienenevät sitä enemmän, mitä lämpimämpi oli elokuu kaksi vuotta aikaisemmin. Elokuun lämpimyys vähentää pääravintoa eli vaaksiaisia, minkä seurauksena pesimäikäisiksi kasvaneita kapustarintoja on parin vuoden päästä aiempaa vähemmän.

Ilmastonmuutos pahentaa muita uhkia

– Ilmastonmuutokseen keskittyessä helposti unohtuu, että lintujen suurimpiin uhkiin kuuluvat edelleen elinympäristöjen tuhoutuminen ja pirstoutuminen. Lämpeneminen vain pahentaa entisestään luonnon monimuotoisuuden syöksykierrettä.

Suomen lajisto uusiksi

- Linnustonsuojelujärjestö Bird-Life International on arvioi­nut, että ilmastonmuutoksen vuoksi Euroopan lintulajien pesimälevinneisyys kulkeutuu vuoteen 2100 mennessä keskimäärin 550 kilometriä koilliseen ja pienenee viidenneksellä.

Maahamme levittäytyy lounaasta yhä isompi joukko esimerkiksi pikkuhaikaran, pikkuhuitin ja ruokosirkkalinnun kaltaisia kosteikkolajeja sekä tulipäähippiäisen, pähkinänakkelin ja etelänpuukiipijän tapaisia metsälajeja. Näin Suomen vastuu Euroopan linnuston suojelusta kasvaa.

Toisaalta yli 20 arktista lajia, kuten pulmunen ja tunturihaukka, uhkaa kadota koko maasta. Etelä-Suomesta häviävät esimerkiksi metso ja teeri.

Pakoon kohti koillista

Lämpeneminen mullistaa levinneisyysalueet.

Kun lämpeneminen etenee, viileiden seutujen linnut siirtyvät kohti napoja ja vuoristojen lajit rinteitä ylemmäs.

Esimerkiksi Länsi-Euroopan punakuirit talvehtivat nyt keskimäärin 90 kilometriä koillisempana kuin 1980-luvun alussa. Kapustarinnat ovat siirtyneet 115 ja isokuovit 120 kilometriä, ja vastaavaa on havaittu neljällä muullakin tutkitulla kahlaajalla. Talvialueiden siirtymä vastaa nopeutta, jolla elinympäristöjen arvioidaan siirtyvän, eli runsasta sataa kilometriä keskilämpötilan yhden asteen nousua kohti.

Muutos aiheuttaa muun muassa sen, että Itämeren alueesta tulee entistä tärkeämpi näiden lintujen suojelulle.

Pohjoisella levinneisyysrajalla pienikin lämpeneminen johtaa suureen elinalueen muutokseen. Aivan sama ei päde etelämpänä. Painopisteen koillistumisesta huolimatta talvialueen eteläpää ei ole supistunut, vaan linnut sietävät siellä aiempaa lämpimämpiä oloja.

Pesimäalueet muuttuvat

Suomen lintulajeilla yleislevinneisyyttä säätelevät etenkin kevään ja alkukesän keskilämpötila ja sademäärä sekä kylmimmän kuukauden lämpötila ja keskitalven sademäärä.

Suomen ympäristökeskuksessa Raimo Virkkala kollegoineen arvioi näillä perusteilla, kuinka 27 pohjoisen lajin pesimäalue muuttuu Suomessa ja Ruijassa, jos vuoden keskilämpötila nousee kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n esittämällä tavalla. Lajeista 10 elää metsissä, 11 soilla ja kuusi tunturinummilla.

Jos keskilämpötila nousee kaksi astetta, levinneisyysalueista 74 prosenttia tulee asuinkelvottomiksi vuoteen 2080 mennessä. Pesimäalueet siirtyvät koilliseen keskimäärin 103 kilometriä.

Jos lämpö nousee vajaat neljä astetta, levinneisyysalueista 84 prosenttia karsiutuu samana aikana. Pesimäalueet koillistuvat keskimäärin 147 kilometriä.

Kummassakin vaihtoehdossa kirjosiipikäpylintu katoaisi. Neljän asteen nousussa taviokuurna häviäisi ja lapinpöllön lounaisraja siirtyisi yli 250 kilometriä.

Elinympäristöjä katoaa

Tuleva mullistus muistuttaa jääkauden aikaista ja sen jälkeistä suurten eläinten eli megafaunan sukupuuttoa 10 000–50 000 vuotta sitten. Sukupuutoille altistaa sekin, että luonnonalueet ovat ihmisen toiminnan vuoksi pirstoutuneet eikä ilmaston puolesta sopivalla uudisalueella ole välttämättä oikeanlaista elinympäristöä.

Tunturilakien metsittyessä paljakoista katoaa ainakin 86 prosenttia. Tundran lajeja voi säilyä sirpaleina Jäämeren saarillakin, mutta minne menisivät tunturi- ja metsälinnut?

Kuusi menettänee yli kaksi kolmasosaa ja mänty kolme neljäsosaa levinneisyysalueestaan. Tällöin romahtavat vanhojen metsien lajit, kuten kuukkeli, lapintiainen ja taviokuurna.Ilmaston muuttumista ei ikävä kyllä ole otettu huomioon suojelualueiden sijoittelussa. Nykyisten ympäristötyyppien ja lajistotietojen perusteella rajatut alueet menettävät merkitystään nopeasti.

Valkoposkihanhen nousu ja tuho

Arktisella alueella linnut ovat pahimmassa vaarassa, koska siellä lämpötila voi nousta kaksinkertaisesti keskileveyksiin verrattuna. Mutta voisivatko linnut siirtyä etelämmäs? Näin tekivät valkoposkihanhet, joita alkoi pesiä muuttoreitin varrella Itämerellä 1971 ja talvialueilla Pohjanmerellä 1981. Molemmissa uuskannoissa on jo yli 20 000 yksilöä. Ne syntyivät Novaja Zemljan alkukannan kasvettua 1960-luvun jälkeen metsästysrajoitusten ansiosta 20-kertaiseksi.

Etelässä poikiminen vaikeampaaEteläisten kantojen kasvu kuitenkin hiipuu, ja untuvikkojen kuntoa heikentää kasviravinto, joka on 40 prosenttia vähätyppisempää eli huonolaatuisempaa kuin tundralla.

Etelän poikaset kuoriutuvat 1–2 kuukautta ravinnon laatuhuipun jälkeen, vaikka niiden emot munivat kuutisen viikkoa aiemmin kuin pohjoiset serkkunsa. Pesintä ei voi tästä enempää aikaistua, koska alkukeväällä emoille ei puolestaan riitä ravintoa.

Lisäksi päivänpituuden säätelemä aikuisten hanhien siipisulkasato ei ole aikaistunut tundra-ajoista. Siksi etelän poikaset pystyvät lentämään kaksi viikkoa ennen emojaan, mistä seuraa hankaluuksia petojen välttämisessä.

Huonoa luvassa pohjoisessakin

Matka Jäämerelle onkin puolen tusinan hanhilajin keino aloittaa pesintä niin varhain, että untuvikot ehtivät kuoriutua juuri tundran ravintohuipun aikaan. Arktiselle tundralle lentävät hanhet hyödyntävät muuttomatkansa tahdissa kehittyvää laadukasta ravintoa, jonka energialla ne perillä myös äkkiä munivat ja pitkälti hautovatkin.

Arktiksen lämmetessä tämä hieno systeemi kuitenkin romahtaa.

Pertti Koskimies on lintuihin erikoistunut biologi ja tietokirjailija.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25737
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.