Kehityshistoriamme vahvin lenkki löytyy esihistoriallisesta nuotiopiiristä. Se, joka keksi paistaa lihan ja juurimukulan, tuli varmistaneeksi, että isoille aivoille riitti ravintoa.

Teksti: Tuula Kinnarinen

Ihmisaivot ovat nälkäinen elin – etenkin elämän ensimmäisinä vuosina, kun ne rakentuvat tehtäviinsä. Aluksi ne haukkaavat päivittäisestä energiankulutuksesta peräti 87 prosenttia, sitten 45–60. Siitä osuus laskee, kunnes se aikuisuuteen tultaessa pysähtyy 25:een. Sekin on paljon, kun katsoo apinasukulaistemme kulutusta. Niiden aivot tyytyvät kymmenkuntaan prosenttiin.Pääkopan vaatimukset näkyvät kehossa. Apinoista poiketen meillä on vähän lihaskudosta, joka kuluttaa paljon energiaa, ja paljon rasvakudosta, joka tulee toimeen vähällä. Evoluution mittaan tällainen jakauma on ollut mielekäs: se on säästänyt energiaa, ja niinä aikoina, kun ruoanhankinta on tehnyt tiukkaa, rasva on toiminut varastona, josta aivoille on riittänyt ravintoa.Rasvakudoksen valta näkyy yhä selvästi pikkulapsissa. Vastasyntyneen kehossa on rasvaa 16 prosenttia, ja siitä määrä nousee 25:een, ennen kuin alkaa puolentoista vuoden iässä pudota kohti lähtötasoaan. Se on enemmän kuin millään muulla kädellisellä. Simpanssinpoikanenkin tulee toimeen viidellä.

Kasvu käynnistyi erectuksessa

Isot aivot ovat ihmissuvun valttikortti. Juuri ne tekivät apinaihmisistä esi-ihmisiä ja lopulta heistä meitä. Tästä evoluutiomme tutkijat ovat yhtä mieltä. Mikä aivojen kasvua siivitti, on epäselvempi asia.Geneetikot sanovat, että pari miljoonaa vuotta sitten perimässä tapahtui mutaatio, jonka ansiosta leukaperät ja purulihakset surkastuivat. Aivot saivat tilaa kasvaa, ja älyä alkoi kertyä. Paleoantropologit uskovat, että kävi myös toisin päin. Afrikan kuivuessa savanniksi esi-ihmiset tekivät innovaatioita, jotka muuttivat arkea ja vauhdittivat aivojen kasvua. Ihmiset kehittivät uusia selviytymisstrategioita, keksivät parempia kivityökaluja ja aloittivat sosiaalisen elämän. Kaikenlaiset aktiviteetit tunnetusti vahvistavat meidänkin aivojamme.Menivät syyt ja seuraukset kuinka päin tahansa, fossiileista päätellen aivot ovat ottaneet kaksi selvää kasvuspurttia: ensin erectuksessa ja toisen kerran heidelberginihmisessä. Kun tiedämme, että erectus, Homo-suvun varhainen edustaja, ilmaantui Afrikkaan jo noin 1,8 miljoonaa vuotta sitten, aivoille on pitänyt tarjota runsaasti ravintoa huomattavan pitkään.

Kypsennys ratkaisi pulman

Meille syöpöt aivot eivät tuota ongelmia, mutta miten ruokinnasta suoriutuivat kivikautiset eläjät? Laajentamalla ruokavaliotaan, vastaavat bioantropologit. Osa heistä vannoo riistan nimeen. Lihan proteiinit ja rasvat sisältävät niin paljon energiaa, ettei aivoilla ollut hädän päivää. Sopivasti erectus oli ensimmäinen ihminen, joka lähti metsälle. Toiset korostavat merieläimistön merkitystä. Kalat ja simpukat sisältävät runsaasti monityydyttymättömiä rasvahappoja, joita ilman aivot eivät kehity oikein. Kolmas joukko on sitä mieltä, ettei mikään yksittäinen ruoka-aine ratkaissut lisäenergian tarvetta. Avainasemaan nousi ruoan kypsennys.– Jos esi-ihmiset olisivat syöneet runsaskuituista mutta vähäenergiaista raakaa ravintoa, he olisivat olleet kuin apinat: natustaneet lehtiä, marjoja, pähkinöitä ja hedelmiä lähes taukoamatta. He olisivat tarvinneet myös apinoiden isot hampaat ja suuren suoliston, jossa kasvikunnan hitaasti sulavat antimet saavat viipyä pitkään. Niitä heillä ei ollut. Hammasrivi oli jo pienentynyt ja suolisto  menettänyt 40 prosenttia tilavuudestaan. Näin selvät muutokset tarkoittavat, että varhaiset ihmiset söivät pehmeää, helposti sulavaa ruokaa, sanoo Harvardin yliopiston professori Richard Wrangham, kokkaushypoteesin kärkimies.

Tärkkelys turpoaa käyttöön

Ravitsemustutkijoilta olemme tottuneet kuulemaan, kuinka kypsennys heikentää ruoan laatua tuhoamalla ravintoaineita, kuten vitamiineja. Niin se tekeekin, mutta toisaalta se nostaa ruoasta saatavan energian määrää. Wranghamin mielestä juuri tämä takasi sen, että ihminen saattoi kasvattaa aina vain isommat aivot.– Kasvien energia on pakkautunut valtaosin tärkkelysjyväsiin, ja raa’at jyväset sulavat erittäin huonosti. Ruoansulatuselimistömme onnistuu käyttämään niiden sisältämistä hiilihydraateista vain puolet, Wrangham sanoo. – Kun juurimukulat, palot ja siemenet kypsentää, tärkkelysjyväset turpoavat ja vapauttavat ravintoaineensa. Ruoansulatusentsyymien työ helpottuu, ja ne nappaavat talteen enemmän energiaa. Määrä vaihtelee kasvista toiseen, mutta parhaimmillaan ekstraa kertyy 35 prosenttia.Kypsennys nostaa kasvien energia-antia toisellakin tapaa. Se pilkkoo soluseinien sideaineet ja pehmittää kasvin. Tämä säästää kaloreita niin syödessä kuin ruokaa sulatellessa.

Liha purkaa proteiininsa

Lihaa on tutkittu paljon vähemmän kuin kasveja, eikä tiettävästi kukaan ole laskenut, miten kypsennys vaikuttaa lihan energiataseeseen. Wrangham kuitenkin uskoo, että se nostaa energia-antia – siitäkin huolimatta, että paistettaessa rasvaa valuu hukkaan. Hänen mielestään lihaa ei oikeastaan kannata syödä raakana.– Liha koostuu enimmäkseen proteiineista, ja ne ovat kallista sulatettavaa. Elimistö käyttää niiden pilkkomiseen 20–35 prosenttia energiastaan, kun hiilihydraatit vievät 5–15, rasvat tätäkin vähemmän.Eläinrasva, oli se kylmää tai kuumaa, sulaakin lähes täydellisesti ohutsuolessa. Tiiviitä proteiinikeriä sen sijaan pääsee ehyinä paksusuoleen. Siellä niihin käyvät käsiksi bakteerit, mutta ne kuluttavat vapautuvan energian omiin tarpeisiinsa. Ihminen jää nuolemaan näppejään.– Kun lihan kypsentää, proteiinikerät purkautuvat joustavaksi verkoksi ja liha pehmentyy. Mehevyyttä lisää vielä se, että kuumennus hajottaa solujen sideaineena toimivan kollageenin notkeaksi gelatiiniksi. Olisi outoa, ellei energian ja ravintoaineiden saatavuus paranisi.Wrangham otaksuu, että kypsästä proteiinista sulaa 90 prosenttia, raa’asta vain 50. Hän ei tempaa arviotaan tuulesta vaan perustaa sen mittauksiin, joita on tehty raa’an ja keitetyn kananmunan proteiinien sulavuudesta.

Kuka kesytti tulen?

Kuka edeltäjistämme ensimmäisenä ruoka-aineitaan paistoi ja keitti, on hankala kysymys, sillä nuotioista jää huonosti pysyviä jälkiä. Eräät Afrikan-alkukotiamme tutkivat arkeologit sanovat löytäneensä merkkejä tulen käsittelystä puolentoista miljoonan vuoden takaa. Israelista tunnetaan tulisijoja, joilla on ikää 790 000 vuotta. Äskettäin valmistunut Euroopan arkeologisten asuinjäännösten kartoitus taas kertoo, että yleisesti nuotiotulia on sytytetty vasta 400 000 vuotta.Wrangham uskoo tulen käsittelyn pitkään historiaan. Se selittää parhaiten varhaisten erectusten joltisenkin isot aivot ja pienen suoliston. – Jos he elivät ilman tulta, heidän on täytynyt parantaa ruoka-aineidensa ravitsemus¬arvoa nykyisten luonnonkansojen tapaan: riiputtaa lihaa, kuivattaa kalaa, murskata siemeniä, nuijia juuria ja kypsyttää hedelmiä hiekassa, Wrangham luettelee ja lisää: – He saattoivat myös lainata luonnon tulta aina kun salama sytytti ruohikkopalon. Jos Israelin ajoitus osuu lähemmäksi totuutta, tulen kesyttivät myöhäiset erectukset. Euroopan tulosten perusteella kunnia kokkaustaidosta menee vasta edeltäjillemme heidelberginihmisille.Nykyihmisen nuotiopiirejä ei kyseenalaista kukaan, päinvastoin. Jos tuli ei olisi kuulunut esivanhempiemme työkalupakkiin, maailma olisi voinut jäädä asuttamatta. Matkalla uusille mantereille ihmisten piti kyetä valmistamaan ravitsevaa ruokaa hyvin erilaisissa ympäristöissä. Niinpä he oppivat hyödyntämään luontoa aina vain monipuolisemmin. Nyt me saamme kaloreita irti melkein mistä tahansa – liikaakin, sillä nykyinen elämäntyyli on pienentänyt energiantarvetta 15–30 prosenttia.

Julkaistu Tiede -lehdessä 5/2011

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25765
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.