Jutut | Artikkelit

Julkaistu:

Kleopatra - kohukuningatar jo eläessään

Jaana Toivari-Viitala

Meitä jaksaa puhuttaa Kleopatran ulkonäkö, mutta antiikin aikaan kohistiin enemmän hänen muista avuistaan ja poliittisista tarkoitusperistään.

Kleopatra, Egyptin viimeinen farao, on eittämättä historian kiinnostavimpia henkilöitä. Hänen värikäs, traagisesti päättynyt elämänsä on kiehtonut ihmisiä jo kaksi vuosituhatta. Kleopatra on myös historian kiistellyimpiä henkilöitä. Häntä on niin parjattu kuin ylistetty sukupolvesta toiseen.

Roomalaiset aikalaisrunoilijat ja -historioitsijat, kuten Vergilius ja Horatius, pitävät Kleopatraa ovelana vallantavoittelijana, jonka vehkeilyt uhkasivat Rooman maailmanherruutta. Kreikkalainen historioitsija Plutarkhos, joka ensimmäisellä ajanlaskumme alun jälkeisellä vuosisadalla laati elämäkertoja antiikin valtiomiehistä, esittelee toisenlaisen Kleopatran: sivistyskuningattaren, jonka äly ja kauneus lumosivat kaksi Rooman suurmiestä.

Viime vuosina Kleopatraan on voinut törmätä myös tiedeuutisissa. Hän on noussut otsikoihin useita kertoja arkeologisten löytöjen ansiosta.

Saaliina palatsi ja patsaita

Merkittävää uutta tietoa on saatu ennen kaikkea kaivauksissa, joita on tehty Aleksandrian edustalta 1995 löytyneessä merenalaisessa kaupungissa. Raunioista on paljastunut Kleopatran palatsi ja useita upeita patsaita, joiden joukossa ovat Kleopatran isän sfinksi ja pojan basalttipää.

Viime vuoden lopun jymyuutinen oli Kleopatran nimikirjoitus. Harvinainen majesteetillinen signeeraus löytyi kirjeestä, joka putkahti esiin Berliinin egyptologisen museon papyruskokoelmista.

Tänä vuonna on kohistu uusista Kleopatraksi tunnistetuista patsaista, joita on esitelty kuningattaren nimikkonäyttelyssä Ruspolin palatsissa Roomassa ja British Museumissa Lontoossa. Egyptin Kleopatra: historiasta myyttiin -näyttelyä on kiitetty ihastuttavaksi mutta myös arvosteltu. Yleisöä on kismittänyt erityisesti se, ettei vieläkään saatu vastausta kuumimpaan Kleopatra-kysymykseen: minkä näköinen Kleopatra todella oli? Upeimmissa egyptiläisissä veistoksissa seisoo mannekiinivartaloinen kuningatar, aikakauden kreikkalaisissa rahoissa taas näyttäytyy terävänenäinen, vähän väkäleukainen eukko.

Parhaillaan Kleopatran monia kasvoja esitellään Chigacossa Yhdysvalloissa, ja poru jatkuu. Kuka oikeastaan oli tämä salaperäinen idän kuningatar, jonka myyttiä kukaan ei tunnu pystyvän ratkaisemaan?

Murha nostaa vallanperijäksi

Kleopatra, virallisesti Kleopatra VII, syntyi Egyptin pääkaupungissa Aleksandriassa vuonna 70 tai 69 ennen ajanlaskun alkua kreikkalais-makedonialaiseen Ptolemaiosten hallitsijasukuun, joka oli johtanut Egyptiä jo runsaat 250 vuotta, siitä pitäen kun Aleksanteri Suuren sotapäälliköstä Ptolemaioksesta 323 eKr. tuli Egyptin maaherra.

Kleopatran isä oli farao Ptolemaios XII. Äitiä ei tiedetä varmasti, mutta todennäköisesti hän on ollut Ptolemaios XII:n oma sisar Kleopatra V. Egyptin hallitsijasuvuissa sisarukset hyvin yleisesti solmivat avioliittoja keskenään, koska faraot olivat paitsi maallisia vallanpitäjiä myös jumalia, joiden ei sopinut mennä naimisiin tavallisten kuolevaisten kanssa.

Kleopatra oli vanhempiensa esikoinen mutta ei itsestään selvä vallanperijä, sillä hänen isällään oli kaksi tytärtä eroon päättyneestä ensimmäisestä avioliitostaan. Toinen heistä, Kleopatra VI, ilmeisesti kuoli johonkin sairauteen, toinen, Berenike IV, tapettiin vuonna 55 eKr. hänen juoniteltuaan isäänsä vastaan. Näin Kleopatra nousi vanhimman tyttären asemaan ja vallanperijäksi. Eräässä näihin aikoihin sijoittuvassa reliefissä Kleopatra esiintyy isänsä vierellä kuin rinnakkaishallitsijana, mutta yhteishallinto lienee pikemmin Kleopatran omaa keksintöä kuin totta.

Kruunu myös pikkuveljelle

Todennäköisesti Kleopatra nousi valtaan vasta vuonna 51 eKr. Ptolemaios XII:n kuoltua, eikä silloinkaan yksin vaan yhdessä vanhimman pikkuveljensä Ptolemaios XIII:n kanssa, koska isä testamentissaan niin määräsi.

Sisarusten yhteishallinto jäi lyhyeksi, jos koskaan toteutuikaan, sillä hyvin nopeasti Kleopatra onnistui kaappaamaan vallan kokonaan omiin käsiinsä. Pelkkä Kleopatran päättäväisyys tuskin riittää selittämään tapahtumien kulkua. Nuorella kuningattarella täytyi olla merkittävä kannattajakunta.

Kleopatra ei kuitenkaan ehtinyt nauttia vallastaan pitkään. Vajaan kahden vuoden kuluttua nälänhädän koettelema Egypti ajautui poliittisiin selkkauksiin, joissa 12-vuotiaan Ptolemaioksen tukijat veivät voiton. Kleopatra sysättiin valtaistuimelta ja lopulta karkotettiin maasta.

Kleopatra asettui Syyriaan ja alkoi laatia uusia suunnitelmia veljensä hallinnon menoksi. Sisarusten vihanpitoon tuli kuitenkin uusi käänne, kun Rooman valtakiistat toivat kuuluisan Julius Caesarin Egyptiin.

Caesar saa kumman lahjan

Jos olivat olot epävakaat Egyptissä, sellaiset ne olivat myös Roomassa, jossa kaksi kunnianhimoista sotapäällikköä, Julius Caesar ja Pompeius, kävivät kovaa taistelua johtajuudesta. Caesarin kukistettua Pompeiuksen sotajoukot syksyllä 48 eKr. tämä vetäytyi turvapaikan toivossa Egyptiin. Pompeiuksella oli syytä uskoa Ptolemaios XIII:n tukeen, sillä pojan isä oli ollut hänen liittolaisensa ja jopa jättänyt lastensa huoltajuuden hänelle. Ptolemaios kuitenkin murhautti Pompeiuksen.

Caesar saapui Aleksandriaan Pompeiuksen kintereillä. Kuultuaan maanmiehensä kohtalosta hän katsoi oikeudekseen ryhtyä saattamaan Egyptin oloja takaisin tolalleen. Ensi töikseen hän lupasi sovitella Kleopatran ja Ptolemaioksen välit.

Kleopatra pelkäsi veljensä aikovan murhauttaa hänet eikä uskaltanut saapua kaupunkiin avoimesti. Niinpä hän piiloutui mattokääröön ja antoi palvelijansa salakuljettaa itsensä Caesarin palatsiin. Kerrotaan, että Caesar hurmaantui Kleopatraan sillä hetkellä, kun tämä kierähti esiin kääröstä.

Seuraavana päivänä Caesar palautti voimaan Kleopatran ja Ptolemaioksen yhteishallinnon. Ptolemaios kuitenkin raivostui vallanjaosta ja ryhtyi sotimaan Caesaria vastaan. Taistelut päättyivät vasta seuraavana keväänä Ptolemaioksen hukuttua Niiliin.

Kleopatra oli jälleen Egyptin kuningatar. Nimellisesti hän jakoi valtansa nuorimman veljensä ja puolisonsa Ptolemaios XIV:n kanssa, mutta käytännössä hän oli yksinvaltias, koska hallitsijakumppanilla oli ikää vasta 10 vuotta.

Nuoruus ja viisaus valttikortteina

Roomalaiset historioitsijat kertoivat aikoinaan värikkäin sanakääntein, kuinka katala itämainen portto onnistui kietomaan Caesarin pikkusormensa ympäri. Tapahtumien todellinen kulku lienee kuitenkin hiukan toisenlainen.

55-vuotias Caesar saattoi aluksi lumoutua Kleopatran nuoruudesta - ensitapaamisen aikaan Kleopatra oli vasta 20-vuotias - ja kenties myös kauneudesta, vaikka se ei Plutarkhoksen mukaan ollutkaan aivan ennennäkemätöntä ja ylivertaista.

Todennäköisesti Caesaria kuitenkin viehättivät eniten Kleopatran älykkyys ja henkevyys. Hän oli tiettävästi hyvin koulutettu ja erittäin sivistynyt nainen, joka tunsi tieteitä ja taiteita ja puhui lukuisia kieliä, muun muassa kreikkaa, hepreaa, arabiaa ja arameaa - ja ensimmäisenä Ptolemaioksena myös alamaistensa kieltä egyptiä. Kleopatran puhujanlahjojen sanotaan olleen loistavat ja hänen äänensä niin sointuva, että aikalaiset kutsuivat häntä Niilin seireeniksi.

Suhde päättyy salamurhaan

Caesar ilmiselvästi viihtyi Kleopatran seurassa, sillä saatuaan tämän valtaan hän ei kiirehtinyt takaisin Roomaan vaan suuntasi kuningattaren kanssa Niilin-risteilylle. Historioitsijat kuvaavat matkaa romanttiseksi lemmenlomaksi, mutta sillä oli myös poliittinen tarkoituksensa. Kansalaisten tapaamisen piti vakiinnuttaa Kleopatran valta edelleen hyvin herkästi kapinoivassa maassa.

Caesarin oleskelu Egyptissä venyi lopulta lähes vuoden pituiseksi, loppukevääseen 47 eKr. Joitakin kuukausia myöhemmin Kleopatra synnytti Caesarille pojan, Ptolemaios XV Caesarionin, josta huolehtiminen kuitenkin jäi lopulta yksin Kleopatran vastuulle, sillä Caesar murhattiin yllättäen.

Roomassa ei katsottu suopeasti Caesarin suhdetta Kleopatraan, koska se sai hänet käyttäytymään kuin houkka. Päämies oli kutsunut kurtisaanin hoviinsa, pystyttänyt tälle kultaisen patsaan temppeliin ja tunnustanut Caesarionin pojakseen. Sitkeät huhut väittivät, että Caesar halusi hylätä puolisonsa Calpurnian ja ottaa vaimokseen Kleopatran, vaikka Rooman laki kielsi avioliiton ulkomaalaisen kanssa. Niin ikään juoruttiin, että Caerar aikoi julistautua kuninkaaksi ja tehdä Roomasta monarkian. Senaatin tasavaltalaiset piirit tunsivat asemansa uhatuksi, solmivat salaliiton ja murhasivat Caesarin maaliskuussa 44 eKr.

Kleopatra palasi pikaisesti Roomasta kotimaahan, myrkytytti veljensä ja nosti pienen Caesarionin rinnalleen valtaistuimelle varmistaakseen poikansa tulevaisuuden ja oikeuden Egyptin kruunuun. Kuningattaren seuraava siirto, jonka tarkoituksena oli palauttaa hyvät suhteet Roomaan, johti hänet toiseen kohuttuun liittoon.

Antonius hullaantuu heti

Caesarin murha oli suistanut Rooman jälleen kerran sisällissodan partaalle. Nyt valtaa tavoitteli kolme vahvaa miestä. Marcus Antonius ja Marcus Lepidus olivat molemmat olleet Caesarin luottomiehiä, Octavianus taas oli hänen adoptiopoikansa. Lopulta kolmikko päätyi sopuratkaisuun ja ryhtyi hallitsemaan Roomaa kollegiaalisesti triumviraattina. Octavianus sai johtaakseen valtakunnan länsiosat, Lepidus Afrikan-siirtokunnat ja Antonius itäiset alueet.

Kun Antonius vuonna 41 eKr. matkusteli tarkastamassa hallintopiiriään, hän kutsui Kleopatran luokseen Vähän-Aasian Tarsokseen varmistuakseen siitä, että vaikutusvaltainen naapuri pysyisi lojaalina vanhoja liittolaisiaan kohtaan. Kleopatra lienee päättänyt tehdä kertaheitolla vaikutuksen Antoniukseen, joka oli perso viinille ja naisille. Ainakin hän Plutarkhoksen mukaan saapui tapaamaan itäistä triumviria ylellisellä kuninkaallisella purrellaan rakkauden jumalattareksi pukeutuneena. Antonius hullaantui heti.

Kahdesta rakastavaisesta kerrotaan lukuisia tarinoita, joiden sävy on selvästi erilainen kuin Caesariin liittyvien muisteloiden. Enää ei puhuta Kleopatran henkevyydestä vaan hänen iloisesta luonteestaan, hyvästä huumorintajustaan ja reippaasta liikunnallisuudestaan. Kleopatra kujeili, ratsasti, metsästi, pelasi noppaa ja juhli ja ryyppäsi Antoniuksen kanssa. Pariskunta oli erottamaton - kunnes velvollisuudet pakottivat Antoniuksen palaamaan kotiin keväällä 40 eKr.

Välit kiristyvät sodaksi

Valtakunnan asiat pitivät Antoniuksen toimeliaana seuraavat neljä vuotta. Tänä aikana hän ennätti solmia avioliiton Octavianuksen sisarpuolen Octavian kanssa. Antoniukselle liitto oli ennen kaikkea poliittinen ratkaisu. Kollegiohallinto rakoili, joten hän toivoi naimakaupalla säilyttävänsä Octavianuksen luottamuksen ja asemansa.

Kun tilanne näytti Roomassa rauhoittuneen, Antonius palasi itään valloitusretkilleen. Ensi töikseen hän kuitenkin matkusti katsomaan rakasta Kleopatraansa - ja jäi sille tielleen. Hän ei enää palannut Roomaan vaan hylkäsi Octavian ja avioitui Kleopatran kanssa.

Tämä tiesi vastatuulta Roomassa, jossa Kleopatraa jälleen kerran pidettiin ahneena poliittisena pyrkyrinä. Eikä tilanne tästä parantunut, kun Egyptistä kantautui tieto, että Kleopatra ja Antonius esiintyivät jumalparina, uutena Isiksenä ja Dionysoksena. Lopullisesti roomalaiset tuohtuivat 32 eKr., kun he kuulivat Antoniuksen nimittäneen Kleopatran kuninkaiden kuningattareksi ja Caesarionin kuninkaiden kuninkaaksi ja jakaneen avokätisesti Rooman alueita kolmelle lapselleen, Kleopatra Selenelle, Alexander Heliokselle ja Ptolemaios Filadelfokselle.

Propagandasota Kleopatraa vastaan kiihtyi. Juoppo itämaan portto oli syypää kaikkiin Antoniuksen päättömyyksiin. Lopulta Octavianus sai senaatin julistamaan Kleopatran Rooman viholliseksi ja aloittamaan sodan häntä vastaan.

Valhe murtaa rakastetun

Historian arvoitukseksi jää, mitä lopulta tapahtui syyskuussa 31 eKr. käydyssä Aktionin taistelussa, jossa Octavianuksen joukot murskasivat Kleopatran ja Antoniuksen laivaston. Pettikö Kleopatra rakastettunsa ja luovutti aluksensa Octavianukselle vapaaehtoisesti varmistaakseen näin omansa ja lastensa tulevaisuuden, vai oliko Antoniuksen ja Kleopatran tappio rehellinen tappio? Molemmilla tulkinnoilla on puolestapuhujansa.

Jokin ryppy rakastavaisten suhteeseen kuitenkin tuli, koska Aleksandriaan peräännyttyään molemmat asettuivat taholleen. Kleopatra lienee uskonut, että Antonius epäili häntä petturiksi, koska lähetti puolisolleen viestin, jossa hänen kerrottiin kuolleen rakastettunsa käsivarsille.

Itsemurha häpeää parempi

Kesällä 30 eKr. Kleopatran tilanne alkoi näyttää toivottomalta. Octavianus oli miehittänyt Aleksandrian ja vanginnut Kleopatran. Kuningatar yritti taivutella vastustajansa neuvottelemaan ja sopimaan, mutta Octavianus kieltäytyi. Hän oli kukistanut Egyptin ja aikoi viedä viimeisen faraon kahleissa voitonjuhlaansa Roomaan.

Tähän häpeään Kleopatra ei halunnut alistua. Hän valitsi mieluummin kuoleman ja riisti hengen itseltään elokuussa 30 eKr.

Tarinan mukaan Kleopatra kylpi, nautti juhlavan aterian ja kirjoitti Octavianukselle kirjeen, jossa pyysi saada tulla haudatuksi Antoniuksen viereen. Välittömästi viestin saavuttua Octavianuksen vartijat ryntäsivät Kleopatran huoneistoon, mutta kuningatar oli jo kuollut. Hänet löydettiin kultaiselta vuoteeltaan egyptinkobran purema käsivarressaan.

Ptolemaoisten valtakausi oli päättynyt. Egyptistä oli tullut Rooman provinssi.

Myytti pysyy myyttinä

Kleopatrasta tuli legenda, mutta toisaalta kaikkein kiehtovinta hänessä tuntuu olevan se, mitä ei tiedetä.

Kysymys Kleopatran todellisesta ulkonäöstä jäänee tyhjentävää vastausta vaille. Patsaita tuskin löytyy lisää muuten kuin hyvällä onnella, sillä Octavianus määräsi kuningattaren kuvat tuhottaviksi, ja vaikka löytyisikin, niistä on vaikea päätellä Kleopatran aitoja piirteitä, sillä ajan tavan mukaan hallitsijoista ei tehty näköispatsaita vaan puolittain jumalkuvia.

Niinpä Kleopatra vastaisuudessakin tuonee monelle keski-ikäiselle lukijalle mieleen Claudette Colbertin, Elizabeth Taylorin tai jonkun muun filmitähden esittämän ylvään ja intohimoisen kaunottaren. Nuorempi polvi kenties muistaa ensimmäiseksi sarjakuvakuningattaren, jonka nenään gallialaisten Asterix-päällikkö oikopäätä ihastui.

Epäselvyydet leimaavat myös Kleopatran persoonaa. Oliko hän älykäs ja vastustamattoman karismaattinen? Vai oliko hän katala ja valehteleva velho? Tapahtumien kulun perusteella häntä voi pitää ainakin päättäväisenä naisena, joka ei kaihtanut julmiakaan otteita. Veljiensä lisäksi Kleopatra lienee lopulta tapattanut myös ainoan sisarensa Arsinoe IV:n, koska epäili tätä vallantavoittelijaksi.

Entä motiivi? Tekikö Kleopatra kaiken sen mitä teki ajaakseen vain omaa etuaan vai turvatakseen rakkaan kotimaansa Egyptin itsenäisyyden hinnalla millä hyvänsä? Tässäkin asiassa molemmilla näkemyksillä on kannattajansa.

Jaana Toivari-Viitala on egyptologi ja huippuyksikkötutkija Leidenin yliopistossa Hollannissa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2001

Kommentoi kirjoitusta

Kommentit

Keskusteluun osallistuminen vaatii kirjautumista.
Tieteen tarjous