Aloittakaa vain se kokous. Tsekkaan muutaman viestin. Kuva: Shutterstock
Aloittakaa vain se kokous. Tsekkaan muutaman viestin. Kuva: Shutterstock

Keskittyminen ei onnistu, jos samalla tekee jotain muuta.

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2013

Teksti: Mikko Puttonen 

Enää ei ole edes töissä hetkeä, jolloin emme olisi kytkettyinä viihdekeskukseen. Älypuhelin ja tietokone tuovat koko ajan ulottuville jotain koukuttavaa: kaverit, videot, pelit ja lehtijutut. Hyvästi tyhjät hetket ja tylsyys, tervetuloa hassut videot ja Facebook-ystävät.

Kukaan tuskin yllättyi, kun Sonera julkisti  keväällä selvityksen, jonka mukaan yli neljännes yritysten tietoliikenteestä suuntautuu Facebookiin. Työkoneilla katsellaan myös kovasti YouTubea.

Ilman viihdenettiäkin sähköpostit, pikaviestit ja puhelut kiilaavat tämän tästä keskelle työtehtäviä. Työterveyslaitoksen kyselyssä 45 prosenttia työntekijöistä kertoo, että työssä on melko usein tai jatkuvasti keskeytyksiä. Työterveyslaitos kysyi keskeytyksistä, joista työntekijät eivät itse päätä. Soneran selvitys puolestaan viittaa siihen, että pätkimme aherrusta ihan omin päinkin.

Palautuminen kestää

Mitä alituinen poukkoilu netissä tekee työntehtävien hoitamiselle? Ei aina hyvää. Jokainen surffaustuokio on tuokio pois itse työstä. Lisäksi keskeytykset ottavat veronsa itse työsuorituksesta, vihjaavat psykologiset tutkimukset ihmisen tiedonkäsittelystä.

– Jos yrittää tehdä monta asiaa, niitä ei voi tehdä samalla kertaa, vaan ne pitää tehdä peräkkäin. Tehtävän vaihto vie aina aikaa, Työterveyslaitoksen erikoistutkija Virpi Kalakoski muistuttaa.

Vaihtoon hukkaantuvaa aikaa on mitattu kokeissa, joissa ihmiset joutuvat vuorottelemaan yksinkertaisten tehtävien välillä. Yhdessä pitää erotella numerot parittomiksi tai parillisiksi, toisessa kirjaimet vokaaleiksi ja konsonanteiksi. Jos tehtävää vaihdetaan, siitä suoriutuminen kestää 10–20 prosenttia kauemmin kuin ilman vaihtoa. Tuo aika menee siihen, kun ihminen säätää tarkkaavaisuutensa uuden tehtävän vaatimille aallonpituuksille.

Harva taitaa monitekemisen

Ihminen on huono tekemään monia asioi­ta yhtä aikaa. Vain alle kolme ihmistä sadasta osaa tehdä kahta asiaa samaan aikaan ilman, että hänen suorituksensa heikkenee. Heidät on nimetty supertaskereiksi eli supermonisuoriutujiksi. Meidän muiden suoritukset sen sijaan heikkenevät, kun yritämme sählätä useaa asiaa yhdellä kertaa.

Joka uskoo olevansa lahjakas monitekijä, useimmiten erehtyy. Ihmiset, jotka käyttävät arjessaan paljon useita medioita samaan aikaan – vaikkapa viestittelevät Facebookissa samalla kun katsovat televisiota – saattavat luulla, että homma sujuu heiltä kuin tanssi. Tutkimukset osoittavat toista. Kun median monikäyttäjät pannaan monitekemisen taitoa mittaaviin testeihin, he pärjäävät huonommin kuin ne, jotka yleensä keskittyvät yhteen asiaan kerrallaan.

Vielä tutkijat eivät tiedä, heikentääkö monitekeminen työmuistia vai onko innokkaiden monitekijöiden työmuisti jo muutenkin huterampi. Joka tapauksessa heidän joukossaan on tavallista enemmän elämyshakuisia persoonia.

Kissavideo voi avata jumin

Elämysten etsintä työn lomassa ei kuitenkaan aina ole haitaksi. Kun työ jumittaa, itse otettu mikroloma kissavideon ääressä voi edistää ongelmanratkaisua.

– Ihminen voi pitää kerralla vain muutamaa vaihtoehtoa mielessään. Kun menee hetkeksi pois, mieleen tulee ulkopuolelta uusia elementtejä ja ongelma-avaruus rakentuu uudelleen, selittää Kalakoski.

Ratkaisevaa on osata käyttää keskeytyksiä taiten, hallita niitä sen sijaan, että ne hallitsevat meitä. Digiviihteen maailmaan pääsee tätä nykyä niin helposti, että kiusaus piipahdella siellä kasvaa. Siitä voi tulla tapa. Tietokoneen ja ihmisen vuorovaikutusta tutkiva Antti Oulasvirta huomasi tämän, kun hän selvitti ihmisten kännykänkäyttöä. Tutkimusta varten helpotettiin koehenkilöiden pääsyä tietoon ja kavereiden päivityksiin.

– Vilkuilu lisääntyi huomattavasti. Kun tieto on helposti saatavilla, muodostuu tapa tarkistella kännykkää jatkuvasti, sanoo Max Planck -instituutissa työskentelevä Oulasvirta.

Älykännykän sormeilu on keino säädellä omaa mielialaa: tylsään tai vaivalloiseen hetkeen saa piristystä yhdellä klikkauksella. Sormeilusta saatu viihdytys kuitenkin laimenee äkkiä.

– Mitä enemmän tarkistelua, sitä vähemmän saat siitä irti. Jos olet juuri käynyt Facebookissa ja menet sinne uudestaan minuutin päästä, siellä on todennäköisesti paljon vähemmän uutta tietoa kuin jos menisit sinne tunnin päästä, Oulasvirta huomauttaa.

Itsehillintää tekniikasta

Tutkijalla on omassa tietokoneessaan tekninen ratkaisu, joka auttaa pysymään poissa koukuttavista keskeytyksistä. Sattuvasti nimetty Self Control-ohjelma säätää palomuuria siten, että se estää pääsyn internetiin tai sähköpostiin halutuksi ajaksi.

Toinen tapa minimoida netissä piipahtelun haittoja on sijoittaa piipahdukset sellaisiin väleihin, joissa muutenkin vetäisi henkeä. Jokainen työ jakaantuu pienempiin alatehtäviin. Kun sellainen on paketissa, ei vilkaisu Facebookiin voi olla pahasta.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä13849
Liittynyt23.6.2005

Klikkailu syö työpäivää

BCK 10.03.2015 klo 18:01 Nettiin, someen jne. voi koukuttua siinä missä peleihinkin, tai kemiallisiin aineisiin. Kuinkahan paljon nettiriippuvuutta on tutkittu? Paljon. Usein eri addiktiotaipumukset ryhmittyvät, esimerkiksi älyluuri mahdollistaa, netti/maili/pornoriippuvuuden kehittymistä.
Lue kommentti

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Raspu
Seuraa 
Viestejä8294
Liittynyt12.7.2010

Klikkailu syö työpäivää

hki 14.03.2015 klo 20:51 Joo, varmaan työteho kärsii kaiken maailman klikkailusta ns työaikana, mutta toisaalta kyllä niitä työasioita aika moni valkokaulusduunari tekee vastaavasti tai vähän yli kotona. Tämä on muuten erittäin välidi kommentti. Ensimmäinen kunnollinen ja uskottava perustelu. Juuri noin se taitaa olla. Tosiasia lienee kuitekin että kaikenmaailman lusmut tekee työaikanaan enepi sitä surffailua kuin duunia.
Lue kommentti
Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25764
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.