Söisitkö kloonivasikkaa? Katoaisiko ruokahalu, jos kuulisit pannulla tirisevän pihvin tulleen kloonatusta eläimestä? Ainakin niiden jälkeläiset ovat päätymässä lautasillemme.





Amerikkalaisista kuusi kymmenestä kieltäytyisi syömästä kloonilihaa. Tiede-lehden gallupissa sen torjui neljännes vastaajista (www.tiede.fi/gallup).

Klooni-sana on saanut ilmeisesti tieteiskuvitelmien puolelta ikävän leiman. Tosimaailmassa kloonit eivät kuitenkaan ole mitään hirviöitä vaan yksinkertaisesti eläimiä, jotka on tuotettu niin, että niillä on sama perimä. Monistukseen on päädytty, koska perimä on ollut tuotannolle jollain tapaa edullinen.

Nykyisin kloonauksella tarkoitetaan yleensä tumansiirtotekniikkaa, joka aloitettiin kuuluisalla Dolly-lampaalla. Siinä otetaan aikuisen eläimen tavallisesta solusta tuma ja vaihdetaan se munasolun tuman tilalle. Tulokset vastaavat hedelmöityneitä munasoluja, ja ne voidaan siirtää kohtuun kasvamaan.

Pelkiksi paisteiksi eläimiä ei kannata monistaa, mutta varmuuskopio valioksi luokitellusta sonnista tai maidontuottajasta on esimerkiksi Yhdysvalloissa osoittautunut hyvinkin houkuttelevaksi sijoitukseksi. Viehätys piilee siinä, että kopioita saadaan aikuisista, erinomaisuutensa jo osoittaneista eläimistä. Kun kukin klooni sitten lisääntyy tavallisesti, huippugeenejä siirtyy isoon joukkoon jälkeläisiä.


Aivan normaali pihvi

Kloonatusta eläimestä tehty pihvi olisi ihan tavallinen pihvi. Näin arvioi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen Efsa vastikään julkaistussa raportissaan. Tutkimusten perusteella terveitä klooninautoja ja -possuja ja niiden jälkeläisiä on aivan yhtä turvallista syödä kuin muutakin lihaa. Kopiokinkku vastaa tavallista niin koostumukseltaan kuin ravintoarvoltaan. Sama pätee maitoon.

Raportin tilasi EU tueksi kloonien elintarvikekäyttöä koskeville päätöksilleen. Lainsäädännöllä alkaa olla kiire, sillä ainakin kloonieläinten jälkeläiset ovat kovaa vauhtia päätymässä patoihimme. Kloonattuja nautoja märehti maailmalla viime vuonna jo lähes 4 000, ja ainakin osa tuotettiin jalostuskäyttöön.

Yhdysvalloissa kloonilihaa saisi jo kaupata. Toistaiseksi lihantuottajat ovat kuitenkin sitoutuneet vapaaehtoiseen myyntikieltoon kuluttajien vastustuksen vuoksi. Meillä EU:ssa klooneista valmistetut elintarvikkeet kuuluvat uuselintarvikeasetuksen piiriin ja tarvitsevat erillisen myyntiluvan. Kloonien jälkeläisistä ei ole vielä päätetty, mutta todennäköisesti ne tulkitaan aivan tavalliseksi lihaksi.


Eläimillä kuitenkin ongelmia

Vaikka klooniliha on syöjän terveyden kannalta lihaa muiden joukossa, kopiopihvin voivat tehdä vastenmieliseksi myös eläinten hyvinvointiin liittyvät riskit.

Aikuisen solun tumasta kloonatuilla eläimillä on tavallista enemmän kehityshäiriöitä. Vaikka itse geeneissä ei olisi vikaa, ne eivät aina käynnisty oikein. Aikuisen tuman dna:n säädöt täytyy nimittäin virittää uudestaan, ennen kuin siitä on uuden yksilön rakennusohjeeksi.

Suurin osa kloonisikiöistä kuolee jo ennen syntymää muun muassa epämuodostumiin, istukan toimintahäiriöihin ja aineenvaihdunnan ongelmiin. Brasiliassa, Argentiinassa ja Yhdysvalloissa viiden vuoden aikana tuotetuista yli kolmestatuhannesta naudan kloonialkiosta syntyi vain noin kolmesataa elävää vasikkaa. Niistäkin kolme kymmenestä menehtyi ennen viiden kuukauden ikää.

Heikkohenkisyys ei kuitenkaan ole pelkästään itse kloonauksen vika. Kehityshäiriöt vaivaavat myös osaa muista koeputkihedelmöityksellä tuotetuista eläimistä. Yksi syy ongelmiin ovatkin alkion olot laboratoriossa ennen kohtuun siirtämistä. Niitä ei vielä osata aivan optimoida.

Ne kopiosiat ja -naudat, jotka selviävät ensimmäisistä elinkuukausista, eivät kuitenkaan useimpien tutkimusten perusteella ole sen sairaampia kuin muutkaan eläimet - tosin eriäviäkin tuloksia on raportoitu. Kloonien tavanomaisesti syntyneet jälkeläiset ovat tutkimusten mukaan terveitä.


Kloonaus tehostaa tuotantoa

Kloonausta voi perustella ruoantuotannon tehostamisella. Geenejä muokkaamalla ja sopivia yksilöitä kloonaamalla saadaan tuotantoeläimiä, jotka pärjäävät edeltäjiään vähemmällä rehulla, kuormittavat ympäristöä vähemmän, sopeutuvat eri oloihin paremmin ja vastustavat sairauksia tehokkaammin.

Jos maailman lihankulutus kasvaa ennustetulla vauhdilla, geenitekniikalla ryyditetty jalostus tuleekin tarpeeseen.

Kloonaus ei kuitenkaan vielä ole valmis menetelmä, vaan lisätietoa tarvitaan. Näin esimerkiksi Efsa lausunnossaan korosti. Kopioiden terveysongelmat vähentynevät tekniikan parantuessa. Eläinten hyvinvoinnista huolestuneet toivovatkin, etteivät tehotuotannon vaatimukset puske klooneja ruokapöytiin ennen sitä.



Asiantuntijoina elintarviketurvallisuusvirasto Eviran erikoistutkija Vesa Rainio ja ylitarkastaja Sari Sippola sekä maa- ja metsätalousministeriön kaupallinen neuvos Leena Mannonen.


Lisätietoja: www.biotekniikanneuvottelukunta.fi


EU puntaroi kloonilihaa


- Maailman lihankulutuksen ennustetaan kasvavan noin 60 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, joten lihantuotantoa tehostetaan jalostuksella.

- Kloonauksen käyttö jalostuksessa on lisääntynyt, ja ainakin kloonien jälkeläiset ovat päätymässä lihakauppaan.

- Klooniliha on arvioitu yhtä turvalliseksi kuin tavallinen.

- Yhdysvalloissa kloonit on jo hyväksytty elintarviketuotantoon.

- EU:ssa klooniliha vaatisi erillisen myyntiluvan, mutta ainakaan tätä nykyä kloonien jälkeläisten liha ei tarvitsisi.

- Eurooppalaisten asennetta klooniruokaan kartoitetaan tänä syksynä.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25775
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.