Tiede edistyy, mutta edistyvätkö oppikirjat? Katsastimme lukion fysiikan ja biologian uusimmat kirjat yhdessä yleisön ja arvostettujen tieteen tekijöiden kanssa. Fysiikassa tulos on synkkä, ja biologiastakin puuttuu punainen lanka.

Teksti: Annikka Mutanen

Maailmankaikkeus laajenee kiihtyvää vauhtia, elämän sukupuu selviää geenit lukemalla, ja lääkkeitä voidaan räätälöitä potilaan perimän mukaan. Massan aiheuttaja saattaa ihan kohta löytyä, ja kvanttitietokone on ennen pitkää käsissä. Maailmasta ja elämästä selviää jatkuvasti kiehtovaa ja hyödyllistä uutta tietoa.Tiede edistyy, mutta edistyvätkö koulukirjat? Tarjotaanko koululaisille jälkeenjäänyttä maailmankuvaa? Tiede-lehti lähti selvittämään asiaa yleisön ja kolmen professorin avulla.Opettajat, lukiolaiset ja muut kiinnostuneet pohjustivat aihetta nettikommenteilla. Kosmologian professori, kirjailija Kari Enqvist katsasti lukion fysiikan uusimmat oppikirjat. Evolutiivisen kehitysbiologian uranuurtaja, akatemiaprofessori Jukka Jernvall silmäsi biologian kirjasarjat. Matematiikan ja luonnontieteen pedagogiikan professori ja oppikirjojen tekijä Jouni Viiri kommentoi kritiikkiä.

Koottu teipillä ja laastarilla

Fysiikan osalta tarkastuksen tulos on ankea. Vaikka Enqvist yrittää ensin suhtautua oppikirjoihin sovinnollisen ymmärtävästi, lopulta niistä ei jää juuri kiveä kiven päälle. Professorin mielestä oppikirjat ovat kuin Microsoftin käyttöjärjestelmä: ne koostuvat kirjavista eri-ikäisistä palasista, jotka on liitetty yhteen teipillä ja laastarilla.Näitä sirpaleita tarkastellaan näkökulmasta, joka asettuu yli sadan vuoden taakse. Tuolloin luonnontieteilijät alkoivat tehdä havaintoja suuresta joukosta kummallisia ilmiöitä, joista otettiin vähitellen selvää yhdestä kerrallaan. Nykyisessä kouluopetuksessa haparoidaan eteenpäin heidän edistymistään seuraillen. Enqvistin mielestä maisema selkenisi valtavasti, jos maailmaa alettaisiin tarkastella niiden tärkeimpien lainalaisuuksien valossa, jotka nykyisin jo tunnetaan.– Nykyfysiikka painottaa käsitteellistä yhtenäisyyttä. Kaikki ilmiöt ovat muutaman harvan perusperiaatteen ilmentymiä. Näissä kirjoissa fysiikka näyttäytyy päinvastaisesti sirpaleina, joilla ei tunnu olevan mitään yhtymäpintaa toisiinsa.Esimerkiksi Enqvist ottaa säteilyn. – Aineesta ja säteilystä puhutaan niin kuin ne olisivat kaksi erillistä lajia, vaikka ne ovat ihan sama asia. Molemmat ovat hiukkasia. Valon nopeudella tai lähellä valon nopeutta liikkuvia hiukkasia kutsutaan historiallisista syistä säteilyksi. Hitaasti liikkuvia sanotaan aineeksi.

Historian painolastia

Historiallinen perspektiivi voi toisinaan olla opetuksen kannalta perusteltu, mutta Enqvistin mielestä menneisyyden painolastia raahataan mukana väärissä asioissa. Radioaktiivisuuden ymmärtämistä ei lainkaan helpota puhe alfa-, beeta- ja gammasäteilystä. Nämä termit ovat jäänne ajalta, jolloin ei vielä tiedetty, mistä oikeastaan on kyse. Nyt tiedetään, että gammasäteily on fotoneja ja beetasäteily elektroneja.– Miksei voi siis sanoa yksinkertaisesti elektroni? Tai heliumatomin ydin – jota vanhat ihmiset hirsimökeissään kutsuvat alfahiukkaseksi?

Einstein unohtui jo ennen sotaa

Suhteellisuusteorian ymmärtämisessä sen sijaan auttaisi, että selitettäisiin, miten Albert Einstein aikoinaan pohti asiaa, Enqvist arvelee. Sitä ei kuitenkaan kerrota, ja suhteellisuusteoriaa ylipäätään käsitellään vain yhdessä kirjasarjassa kolmesta. Se ei kuulu opetusuunnitelmaan.Se on kummallista, sanoo fysiikan oppikirjojen tekijä, professori Jouni Viiri. Viiri on tutkinut fysiikan ja matematiikan oppimista Jyväskylän yliopistossa. Yhdysvalloissa suhteellisuusteoriaan paneudutaan hänen mukaansa jo melko varhaisessa vaiheessa. Einsteinin unohtaminen suomalaisessa koulussa on vanhaa perua. Ratkaisu saattoi Viirin mukaan alkujaan lähteä siitä, että Suomen akateeminen maailma oli ennen toista maailmansotaan läheisessä yhteydessä Saksaan eikä siellä suvaittu juutalaisen fysiikan opettamista.

Moderni fysiikka yli laidan

Modernista fysiikasta mainitaan Viirin mukaan opetussuunnitelmassa vain joitakin asioita. Näin on, vaikka Einstein ja kumppanit aloittivat modernin fysiikan jo yli sata vuotta sitten.Lukion oppimäärä on lähes kokonaan klassista fysiikkaa, ennen kaikkea Newtonin mekaniikkaa 1600-luvulta. Kuulia vieritellään ja kappaleita kiihdytellään perusteellisesti. Aaltojen käyttäytymistäkin ihmetellään ja virtapiirejä rakennellaan. Mutta niistä eteenpäin maailmankuvan ja tekniikan mullistaneille modernin fysiikan löydöille on omistettu yksi kurssi kahdeksasta, se vihoviimeinen. Sinne on sysätty maailmankaikkeuden synty, aineen rakenne, perusvuorovaikutukset ja kvanttimekaniikka, perustavimmat tekijät, joista kaikki maailmankaikkeudessa ja arjenkin pinnan alla määräytyy.Myös yleissivistävän, kaikille lukiolaisille pakollisen fysiikan ykköskurssin kirjoissa ne on jätetty keikkumaan aivan loppuun, mistä ne käytännössä usein putoavat yli laidan.– Viimeisiä, mielestäni maailmankuvan muodostuksen kannalta keskeisiä lukuja ei aina ehditä lainkaan käsitellä ja ne usein jätetään pois koealueesta, nimimerkki JN sanoo juttua alustaneessa nettikeskustelussa. Aihe on hänen mielestään virallisesti työnnetty marginaaliin, koska on yleisessä tiedossa, että viimeiset luvut jäävät usein jo ajan puutteen vuoksi käsittelemättä.Viiri sanoo voivansa uskoa, että näin käy, vaikka asiasta ei ole näyttöä.– Opettaja voi hyvinkin sanoa, että lukekaa itse tämä viimeinen luku, ja ajattelee, että oppilaat selviävät siitä omin päin, kun siinä ei ole laskuja.

Mekaniikka opettaa

Opettajilla ja oppikirjantekijöillä on koulufysiikan nykytilalle järkeviltä vaikuttavia perusteluja. Yksi niistä on, että mekaniikkaa kannattaa opettaa, koska se on lähellä oppilaiden kokemusmaailmaa ja siksi ymmärrettävissä. Lukiolaisten matematiikan taidot riittävät mekaniikan ongelmien ratkaisemiseen. Mekaniikkaan keskittyen saadaan oppilaat oppimaan, miten tieteellinen malli rakennetaan ja sitä täsmennetään tekemällä havaintoja, kokeita ja laskelmia.Lisäksi monen mielestä tässä maassa tarvitaan insinöörejä ja suurin osa insinööreistä soveltaa klassista fysiikkaa. Kuuhunkin lennetään Newtonin fysiikalla. Keskustelusta päätellen ei ole harvinaista ajatella, että Newtonin mekaniikka toimii todellisuudessa, kun taas moderni fysiikka on lähinnä filosofista arvailua. Koko nykyaikainen elektroniikka ei kuitenkaan toimi ilman kvanttifysiikkaa, atomitason epätarkkuuden ymmärtämistä, eikä gps-paikannusjärjestelmä osu oikeaan ilman suhteellisuusteoriaa.Nykykäytäntöä on perusteltu professori Viirin mukaan myös sellaisella kasvatustieteellisessä kirjallisuudessa esiintyvällä käsityksellä, että yksilön oppiminen etenee samaa polkua kuin tiede on kehittynyt. Käsityksen paikkansa pitävyyttä ei ole testattu, eikä se ehkä ole mahdollistakaan, Viiri huomauttaa.

Professorilla vitonen fysiikassa

Fyysikko Enqvist tuhahtelee kaikille nykytilan perusteluille. Hänestä arkikokemuksen korostaminen on huonoa filosofiaa.– On kukkua, etteivät nuoret voi ymmärtää sellaista, mitä eivät näe. Siinä tapauksessa pitäisi lähteä opetuksessa siitä, että Aurinko kiertää Maata.Professori itse oli koulussa huono fysiikassa. Numero laski välillä viitoseen. Mekaniikka ei ollut hänestä ollenkaan helppoa.– En koskaan tajunnut voiman komponentteja. Myöhemmin yliopistossa ymmärsin, että eihän niitä ole oikeasti olemassakaan. Todellisuudessa tilanteissa vaikutti vain yksi voima: gravitaatio. Pedagogi Viiri tukee Enqvistin havaintoa. Fysiikan voiman käsite on opiskelijoille tutkitusti vaikea. Vaikka ilmiöt ovat käsin kosketeltavia ja silmin nähtäviä, niihin sovellettava käsiterakennelma ei ole sopusoinnussa arkiajattelun kanssa.– Tieteellisessä ajattelussa koko voima voidaan hävittää, ja lukion fysiikassakin sitä voisi periaatteessa kokeillla. Tosiasia kuitenkin on, että kaikki laskelmat, joiden varassa talot, tiet ja koneet rakennetaan, tehdään voiman käsitettä käyttäen. Käytännössä siitä ei päästä eroon.Enqvistin mielestä insinöörit voisivat kuitenkin opetella voimavektorit osana ammattiopintojaan, eikä niillä tarvitsisi kiusata muita.

Arkipäiväisyys ei innosta

Myös mekaniikan lakien todentaminen kuulia vierittelemällä oli Enqvististä tylsistyttävää, eivätkä tällaiset koejärjestelyt hänen mielestään anna tieteen tekemisestä mitään käsitystä. Uusia malleja ei ole luotu havaintolähtöisesti sitten 1700-luvun. Uuden keksiminen vaatii pikemminkin uskaliaita ajatusloikkia ja näkökulman vaihtoja. Antiaine oli alkujaan tyystin teoreettinen idea, mutta nyt fyysikot pystyvät tuottamaan sitä. Cernin uusi LHC-kiihdytin testaa nyt ajatuksia, jotka on keksitty 1970-luvulla.

Opetus päälaelleen

Enqvist korjaisi siis fysiikan opetuksen kääntämällä sen päälaelleen ja ottamalla kaiken perustaksi modernin fysiikan keskeiset saavutukset, jotka nyt on jätetty siihen viimeiseen lukuun. Oppilaat saisivat jo alussa tietää, miten maailmankaikkeus on syntynyt, mistä aine koostuu ja mitkä vuorovaikutukset kaikkea hallitsevat. Tärkeimpiä perusasioita koululaisten kalloon taottaviksi olisi, että energia säilyy ja pyrkii jakautumaan tasaisesti. Mitä energian lähteisiin ja muotoihin tulee, universumin kaikki energia koostuu liikeestä ja massasta – muuta ei ole.Näitä tietoja sitten sovellettaisiin erilaisten ilmiöiden tarkasteluun ja havaintojen selittämiseen sen sijaan, että nyt yritetään pyrkiä yksityisestä ja arkisesta kohti yleisempiä selityksiä.– Kerrottaisiin siis ensin innostavat asiat, Enqvist ehdottaa.Hän on toki jonkin verran jäävi määritellessään kiinnostavimmiksi oman mielenkiintonsa kohteet. Suurelle yleisölle kirjoittamistaan kirjoista hän on saanut palautetta, josta päätellen muidenkaan mieltä eivät kiehdo polttavimmin arkiset ilmiöt vaan suuret kysymykset.– Jännittävää on juuri se, mitä isoista ongelmista voidaan sanoa.Professori Viiri huomauttaa, että tutkimusten mukaan oppilaat ovat kiinnostuneita erilaisista asioista, jotkut myös aivan arkisista. Oppikirjailijana hän olisi valmis kokeilemaan uutta järjestystä. Tottumuksen voima on kuitenkin opettajakunnassa vahva, ja oppikirjan on vedottava opettajiin mennäkseen kaupaksi. Opettajat valitsevat kirjat, ja opettajia ohjaavat voimakkaimmin opetussuunnitelmat ja ylioppilaskirjoitukset. Muutoksen pitäisi Viirin mielestä lähteä niistä.

Laskuissa saa tehdä virheitä

Entä täytyykö fysiikassa laskea? Enqvistin mielestä koulussa olisi hienoa osoittaa, miten monia asioita voidaan laskea valtavan tarkasti. Arvokkaita laskuja olisivat myös ne, jotka lisäävät todellista ymmärrystä käsillä olevasta ilmiöstä. Nyt koulufysiikan laskut ovat paljolti  kaavaan sijoittamista. Fysiikka ei kuitenkaan ole kaavaan sijoittamista, eivätkä virheettömät laskut tee fyysikkoa.– Paljon tärkeämpää on ymmärtää, mitä on laskemassa. Virheitä tulee, mutta laskut voi tehdä uudelleen tai joku toinen tyyppi voi tehdä ne.Numerot ovat tärkeitä, mutta niitäkin on tärkeämpää ymmärtää kuin muistaa. Molekyylin koon ja valon aallonpituuden perusteella voi käsittää, miksi näkyvällä valolla ei voi nähdä molekyyliä, Enqvist huomauttaa.

Biologia paisuu

Biologiassa yritys ajantasaisuuteen näyttää olevan selvästi kovempi kuin fysiikassa. Biologia on kasvanut valtavaksi tieteenalaksi, ja sen tuottama tieto paisuu kuin pullataikina. Professori Jukka Jernvall on vaikuttunut siitä, kuinka paljon tietoa myös lukiokursseissa täytyy omaksua. Kun Jernvall itse kävi koulua 1980-luvun alussa, ei ollut vielä sellaisia aloja kuin bioteknologia ja ympäristöekologia. Nyt niistä molemmista on omat lukiokurssinsa ja kirjansa. Kirjoista löytyy myös tietoa uusimmistakin tutkimusmenetelmistä ja tuoreista paradigman vaihdoksista.

Mahtuuko kaikki päähän

Dna:n monistuminen käydään läpi erinomaisen tarkasti, Jernvall kehuu, ja monet biologiset tapahtumakulut on selitetty maallikon näkökulmasta suorastaan uuvuttavan yksityiskohtaisesti. Toisin kuin fysiikan opetuksessa biologiassa ei epäillä, etteivät teinit ymmärtäisi ja oppisi sellaista, mitä he eivät voi omin silmin nähdä.Mieleen nousee ihmetys, miten lukiolaiset jaksavat kaiken omaksua. Jernvall vakuuttaa, että juuri tuossa iässä ihminen pystyy imuroimaan päähänsä valtavasti tietoa. Opettajan suureksi haasteeksi hänen mielestään kuitenkin jää, kuinka saada oppilaille syntymään kokonaiskuva kaikesta tietoaineksesta.

Punainen lanka hukassa

Nykyisin se ei näytä onnistuvan kovin hyvin. Yliopistossa joudutaan Jernvallin mukaan tekemään paljon työtä, että uudet opiskelijat saadaan oppimaan ne peruslainalaisuudet, jotka nivovat yhteen kaikki biologian alueet ja auttavat jäsentämään, miten asiat liittyvät toisiinsa.Tuo kaiken biologian punainen lanka on evoluutio ja sen mekanismit. Ne ovat luonnon ilmiöiden ymmärtämisessä avainasemassa, oli kyse vaikka syövän hoitamisesta tai ympäristötutkimuksesta. Evoluution kunnollinen ymmärtäminen auttaisi jo koulussa sisäistämään ja omaksumaan asiat helpommin ja vähemmällä pänttäämisellä, Jernvall uskoo.Evoluutio otetaan kyllä oppikirjoissa käsittelyyn jo ensimmäisen kurssin kirjassa mutta omana irrallisena aiheenaan sen sijaan että evolutiivinen ajattelu kulkisi mukana läpi muidenkin kurssien. Jernvallin mielestä näin pitäisi olla – vaikka se vaatii oppikirjailijoilta yhtä suuren työn kuin fysiikan kirjojen remontti: kaiken kirjoittamisen uudelleen.

Juttua alustettiin yhdessä kaikkien kiinnostuneiden kanssa Tieteen puudeli -blogissa sekä Huuhkaja.fi:ssä, joka kokeilee joukkoistamista journalismin työvälineenä. Osallistujilta kertyi aiheesta yhteensä yli sata puheenvuoroa. Tässä niistä poimintoja. Lisää osoitteissa Tiede.fi/blog ja Huuhkaja.fi.

Tiede-lehti kuuluu Sanoma-konserniin, joka omistaa WSOY:n oppikirjatuotannon.

Julkaistu Tiede -lehdessä 8/2011.

JN: Fysiikan osalta voisi ottaa käsiteltäväksi myös sen kysymyksen, miksi tähtitiede ja ylipäätään maailmankaikkeuden rakenne on niin laitapuolisessa asemassa muuhun fysiikan oppimäärään verrattuna. Koska ko. kurssit ovat kirjassa viimeisiä, eikä kaikilla fysiikan opettajilla ole tähtitieteen tai kosmologian opintoja, ne jäävät usein ajanpuutteen tai asiantuntemattomuuden takia kokonaan käsittelemättä.

K. Mt.: Kosmologiaan uhrattiin lukion viimeisen fysiikan kurssin viimeinen oppitunti ja opettaja muisti vielä olan takaa muistuttaa, että tämä on alkuräjähdysTEORIA [sic] ja että hän henkilökohtaisesti ei usko siihen ––Kirjoitin siis fysiikan tänä keväänä.

Neutroni:  En näe suurtakaan tarvetta muuttaa koulujen ja lukioiden oppikirjoja tieteellisen kehityksen myötä. Nykyään perustat alkavat olla kaikilla tieteenaloilla niin vahvoja, etteivät ne enää muutu. Ja siinä vaiheessa opitaan juuri sitä perustaa. – – Klassinen mekaniikka on kaikkein helpoin fysiikan osa-alue päästä sisään. Oppia ymmärtämään mitä ovat fysikaaliset suureet. Oppia fysiikassa käytettävän matematiikan perusteet. Oppia laatimaan ongelmasta matemaattinen malli ja ratkaisemaan se.

Samuli: Olen lukenut fysiikkaa lukiossa seitsemän kurssia ja yliopistossa parikymmentä opintoviikkoa. Perinteinen fysiikka (newtonilainen) on käytännönläheistä ja pohjaa kokemukseen. – – Uudempi fysiikka (esimerkiksi suhteellisuusteoria) on taas kaukana käytännöstä eikä mielestäni ole luonnontiedettä vaan filosofiaa. Onneksi sitä ei paljoa opetetakkaan kouluissa!

Anonyymi astrofyysikko: Tuo ”käytännönläheinen” klassinen fysiikka ei vastaa todellisuutta, kun esimerkiksi nopeudet ovat suuria, painovoimakenttä on voimakas tai tarkasteltavien ilmiöiden mittakaava on pieni. Itse asiassa jokapäiväisessä elämässämme on keksintöjä, esim. laser, joiden toimintaa ei voi ymmärtää klassisen fysiikan avulla. Ja gps-paikannusjärjestelmäkin hyödyntää suhteellisuusteoriaa.

Physics: Moderni fysiikka, etenkin kvanttifysiikka on kvantitatiivisesti tarkimpia teorioita, joita ihmiskunta on koskaan kehittänyt. Kvanttifysiikka ennustaa kokeelliset ilmiöt huomattavasti kattavammin ja tarkemmin kuin puutteellinen klassinen fysiikka. Esimerkiksi kvanttikenttäteoria tekee ennusteita, jotka vastaavat kokeita noin kolmen sadasmiljardisosan tarkkuudella. Tuskin voi suurempaa tarkkuutta tieteelliseltä teorialta vaatia, eikä itse asiassa yksikään muu teoria tuotakaan yhtä tarkkoja ennusteita.

Opettaja: Koko lukioikäluokalle en Fysiikka-nimistä oppiainetta pidä tarpeellisena muuten kuin opettajien työllisyyden kannalta. Miksi ihmeessä nimenomaan fysiikkaa pitäisi massoille opettaa?

PekkaP: Olen eri mieltä. Fysiikka oppiaineena opettaa, kuinka toimii se maailmankaikkeus, jossa elämme. Suurin osa jokapäiväisestä teknisestä infrastruktuuristamme perustuu fysiikkaan. Olisi hyvä ymmärtää edes perusteet luonnontieteistä, ettei tarvitsisi pelätä mikroaaltouunin vaikuttavan ruoan atomien rakenteeseen tai veden ”vitaalivoimaan”. Jäisivät tasapainorannekkeet ja veden energisoijat kauppojen humpuukihyllyille.

JN: Oppikirjojen teksti on epätarkkaa, jaarittelevaa ja lässyttävää. Lisäksi virkkeet ovat toivottoman pitkiä ja hyppivät asioista toisiin. Tieteellisessä tekstissä jokaisella sanalla tulee olla paikkansa, mutta tämä on oppikirjoissa usein sivuutettu yritettäessa tehdä tekstistä ”helppolukuista”. Tulos on toivoton epätäsmällisyys.

S.T. Jaakkola: Sen sijaan että yrittäisimme työntää oppilasraukoille kaiken mahdollisen tieteen nykykehityksestä, voisi a) korjata vanhentuneet tiedot tuoreeseen b) korjata väärinkäsityksistä syntyneet virheet koulukirjoissa. Joskus vanha käsitys yksinkertaisesti muuttuu.

Näitä arvioitiin

Fysiikka Arvioijat professori Kari Enqvist ja tiedetoimittaja Annikka Mutanen

Physica , WSOY Professorin mielestä kaikki fysiikan kirjat alkoivat väärästä päästä, mutta tämä sarja miellytti eniten. Siinä on vertailyryhmän laajimmat tekstiosuudet ja kappale jopa suhteellisuusteoriasta. Esimerkkilaskut ovat muutakin kuin kaavaan sijoittamista ja palvelevat asian ymmärtämistä.Toimittajan makuun teksti on raskaslukuista. Sitä vaikeuttavat pitkät virkkeet ja runsaampi erikoissanaston käyttö kuin asian esittämiseksi olisi tarpeen.

Fysiikka, Tammi Tarkastetuista sarjoista ainoa, jossa maailmankaikkeuden rakenteet ja perusvuorovaikutukset käsitellään kunnon luvulla jo keskellä pakollisen kurssin kirjaa eikä vasta sen viimeisillä sivuilla.Kirjoissa on kirkkaita lauseita ja selkeää, tiivistä, täsmällistä kieltä. Viittaa jokapäiväiseen havaintomaailmaan tavalla, joka auttaa ymmärtämistä.

Empiria, Otava Pyrkii etenkin ykköskurssin kirjassa selittämään asiat mahdollisimman konkreettisesti ja helposti, mutta yliyrittäminen kostautuu paikoin kiusallisena hämäryytenä. Kannattaako perusvuorovaikutusten selittäminen todella aloittaa vertaamalla maailmankaikkeutta polkupyörään?Tuoreen sarjan ilmestyminen on kesken, joten modernia fysiikkaa käsittelevä osa ei ehtinyt arvioitavaksi.

Biologia Arvioijat professori Jukka Jernvall ja tiedetoimittaja, mikrobiologi Petri Riikonen

Bios, WSOY Professorin mielestä sarja on hyvin ajan tasalla jopa uusimmista tutkimusmenetemistä. Se sisältää myös lukuja, joissa huippubiologit kertovat omasta työstään. Dna:n kopioituminen ja monet muut mekanismit kuvataan perusteellisesti. Evolutiivinen näkökulma ei kuitenkaan lävistä sisältöä, niin kuin pitäisi, jotta biologia tulisi helpommin käsitettäväksi.

Lukion biologia, Otava Tämäkin sarja on seurannut muuten aikaansa, mutta evoluution punainen lanka hukkuu jo elämän synnystä ja kehityksestä kertovissa luvuissa. Keskeisimpinä tekijöinä käsitellään solun rakennusaineita ja rakenteita, vaikka nykytieteessä elämän ydintoimijoina nähdään itseään kopioivat molekyylit dna ja rna. Lisääntymisluvussa kirja kuitenkin ilahduttaa selittämällä nautinnon merkityksen: seksi on miellyttävää, jotta lisääntyminen varmistuisi. Kilpailija Bios tyytyy selostamaan suvunjatkamisen mekanismit ja liimaamaan päälle huomautuksen, että asiaan kuuluu läheisyys ja toisen huomioon ottaminen.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25744
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.