Suomi on maailman maiden joukossa kummajainen: palkansaajista yli 70 prosenttia kuuluu ammattiliittoihin. Nyt työmarkkinat kuitenkin täyttyvät hyvin koulutetuista työntekijöistä ja järjestäytymistraditio on vaarassa - vai onko sittenkään?


palkansaajista yli 70 prosenttia kuuluu ammattiliittoihin.
Nyt työmarkkinat kuitenkin täyttyvät hyvin koulutetuista työntekijöistä
ja järjestäytymistraditio on vaarassa - vai onko sittenkään?



Suomi on siinä määrin koulutusyhteiskunta, että vasta 30-34-vuotiaiden ikäluokka on kokonaisuudessaan työelämässä. Tästä joukosta jo 44 prosenttia on korkeasti koulutettuja. Runsaan vuosikymmenen kuluttua heitä on sama osuus koko työvoimasta. Muutosta jouduttaa se, että eläkkeelle siirtyvät nopeimmin vähiten koulutusta saaneet. Samaan suuntaan vaikuttavat maahanmuuttajat, koska heistä työelämään pääsevät ovat koulutetumpia kuin suomalaiset.




Nämä tekijät selittävät, miksi palkansaajien järjestäytymisaste on Suomessa poikkeuksellisen korkea:
* keskitetty sopimuspolitiikka on tukenut hyvinvointivaltion nopeaa kehitystä ja aluksi myös tuloerojen tasoittumista
* teollisuuden ja julkisen sektorin vahva järjestäytymisperinne levisi yksityisen sektorin koulutettujen toimihenkilöiden keskuuteen
* ammattiliittojen jäsenmaksut on peritty vaivattomasti palkasta
* jäsenmaksut on hyväksytty verovähennyksiin
* ammattiliittoja lähellä olevista ja riippumattomista työttömyyskassoista maksettu ansiosidonnainen päiväraha on 500 ensimmäisen työttömyyspäivän ajalta hieman suurempi kuin Kelan peruspäiväraha.




Murros johtaa kilpaan jäsenistä










STTK Toimihenkilökeskusjärjestö. 20 jäsenliittoa, joissa jäseniä noin 650 000, naisia 68 %, miehiä 32 %. Suurimmat liitot Toimihenkilöunioni (126 000), Terveys- ja sosiaalialan Tehy (124 000) ja Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jyty (73 000).
Akava Korkeasti koulutettujen palkansaajien ja ammatinharjoittajien keskusjärjestö. 31 jäsenliittoa, joissa jäseniä 448 000, naisia 56 %, miehiä 44 %. Suurimmat liitot Opetusalan ammattijärjestö (114 000), Tekniikan akateemisten liitto (62 000) ja Insinööriliitto (57 000).
Muut Toimihenkilöiden keskusjärjestöihin kuulumattomissa liitoissa on jäseninä noin 50 000 korkea-asteen koulutuksen suorittanutta työntekijää. Rippunen heistä on järjestäytynyt Suomen ammattiliittojen keskusjärjestön jäsenliittoihin.
Akava ja STTK edustavat jo noin 1,1:tä miljoonaa työntekijää. Yksittäisistä keskusjärjestöistä SAK on kuitenkin edelleen suurin. Sen liitoissa on jäseniä noin 1 050 000.




Syntyykö koulutetuille oma järjestö?












Järjestäytymisasteessa Suomelle tekevät seuraa vain Ruotsi ja Tanska - tai oikeammin Suomi tekee seuraa naapureilleen. Järjestäytymistä tukenut valtakunnallinen sopimusjärjestelmä omaksuttiin meille näiltä kahdelta naapurilta 1960-luvun lopulla; Norjassa keskitetyt sopimukset eivät ole koskaan olleet yhtä kattavia.

Maailmanlaajuisesti järjestäytymisasteista on vaikea saada täsmällisiä ja vertailukelpoisia tietoja. Oheisen taulukon prosentit ovat Pohjoismaita lukuun ottamatta peräisin eri ajoilta ja erilaisista lähteistä, joista keskeisin on Kansainvälisen työjärjestön Ilon tilasto viime vuodelta. Kehittyvien maiden, kuten Intian, Etelä-Afrikan ja Turkin, luvut sisältävät vain virallisen talouden piirissä olevat palkansaajat, jotka muodostavat vähemmistön työvoimasta. Kiinan luku kuvaa virallisen talouden piirissä olevien valtion ammattiliittoihin kuuluvien palkansaajien järjestäytymisastetta; muu ay-toiminta on kielletty.







Monelle riittää jo työttömyyskassa















































































Maa
Suomi

70

Ruotsi

70

Tanska

70

Norja

55-60

Kiina

90

Belgia

55-60

Turkki

55-60

Etelä-Amerikka

50-60

Irlanti

40-45

Brasilia

40-45

Slovakia

35-40

Taiwan

35-38

Kanada

28-30

Britannia

alle 30

Hollanti

25-27

Filippiinit

25-27

Italia

25-35

Kolumbia

25-30

Saksa

25

Australia

23-25

Intia

20-25

Singapore

20-22

Ranska

12-15

Yhdysvallat

13







Hyvinvointi turvaisi jäsenet










Kimmo Kevätsalo on työelämää ja ay-liikettä tutkiva ja niistä aktiivisesti kirjoittava valtiotieteen tohtori. Tuorein teos, yhteistyössä Irmeli Puntarin ja Satu Roosin kanssa syntynyt Työelämän valttikortit julkaistiin maaliskuussa. Parhaillaan Kevätsalo työskentelee muun muassa hankkeessa, jossa selvitetään EU-maiden palkka- ja työehtoja internet-kyselynä.
Suomessa tutkimusta tehdään osoitteessa
www.palkkalaskuri.fi
Mikäli haluat osallistua, käy täyttämässä kyselylomake. Euroopassa vastaajia on kertynyt tähän mennessä noin 170 000, meillä noin 6 000.



Globaali liike utopiaa
Globaalissa maailmassa, jossa työt karkaavat ulkomaille, on alettu - ainakin kahvipöytäkeskusteluissa - kaivata globaalia järjestötoimintaa, joka panisi markkinavoimille hanttiin. Kansalaisvastarinnan tutkijat pitävät ay-liikettä merkittävänä globalisaation haittoja vastustavana kansalaisliikkeenä, mutta ensi sijassa ay-järjestöt ovat kuitenkin kansallisia järjestöjä jopa kaikkein kehittyneimmissä markkinatalousmaissa.

Ay-liikkeellä on kyllä kansainvälisiä yhteistyöjärjestöjä, mutta ne ovat byrokraattisia ja resursseiltaan pieniä tiedotusorganisaatioita ja keskustelukerhoja, joiden yhteistoimintaa vaikeuttavat vahvat etniset, poliittiset ja kansalliset perinteet. Nämä nousevat esiin jopa EU:n alueella toimivissa yhteistyöjärjestöissä. Esimerkiksi Saksan, Skandinavian ja Etelä-Euroopan blokit kiistelevät jatkuvasti asemistaan ja julkilausumien yksityiskohdista.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25758
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.