Jos ranskalaisilta kysytään, kunnia evoluutioteoriasta kuuluu heidän suurille luonnontutkijoilleen. Tänä vuonna koko maa on juhlinut kreivi Buffonia, joka hylkäsi luomisopin.


heidän suurille luonnontutkijoilleen. Tänä vuonna koko maa on
juhlinut kreivi Buffonia, joka hylkäsi luomisopin.




Pariisin kasvitieteellinen puutarha, Jardin des Plantes, ei liene kaikille Pariisin-kävijöillekään tuttu, eikä sitä yleisesti edes lueta kaupungin ykkösnähtävyyksiin. Itse olen pyrkinyt pistäytymään siellä aina kun olen Pariisiin osunut, itse asiassa jo yli puolen vuosisadan ajan.

Kun astuu sisään puutarhan itäisestä portista Seinejoen puolelta Austerlitzin sillan korvasta, kohtaa ensimmäisenä Jean-Baptiste Lamarckin patsaan, jonka jalustassa on paljon puhuva teksti: Kehitysopin perustajalle. Kukapa tällaista kunniaa Ranskassa myöntäisi englantilaiselle Charles Darwinille!

Komean plataanikujan toisessa päässä, suuren museorakennuksen edustalla on toinen patsas. Se on omistettu Lamarckin opettajalle kreivi Buffonille, puutarhan pitkäaikaiselle johtajalle, jonka syntymästä tuli syyskuussa kuluneeksi 300 vuotta.


Linnén henkevä aikalainen

Buffonin kreivi, Georges-Louis Leclerc, teki elämäntyönsä samaan aikaan kuin toinen tämän vuoden juhlittu merkkimies, ruotsalainen eliöiden luokitteluopin isä Carl von Linné. Miehet eivät koskaan tavanneet toisiaan, eikä tapaamisesta ehkä ollut niin väliäkään, kun kumpikin piti itseään aikansa huomattavimpana luonnontutkijana.
Ihmisinä ja tutkijoina Linné ja Buffon olivat hyvin erilaisia.

Linné oli systemaatikko, järjestäjä, joka halusi asettaa jokaisen kasvi- ja eläinlajin omalle paikalleen luonnon järjestelmässä. Buffon oli kuvailija ja tyyliniekka, jota systeemit ja lajien täsmälliset nimet eivät kiinnostaneet. Linné oli professori, joka pysyi koko ikänsä pohjimmaltaan smoolantilaisena papinpoikana. Buffon oli ranskalaisen henkevyyden läpitunkema kirjailija ja hovimies, joka saattoi teksteissään hioa yhtä ja samaa lausetta uudelleen ja uudelleen ennen kuin sai sen esteettisesti tyydyttävään muotoon.




Buffon tiesi, miten kirjoittaa


Astuessaan Ranskan akatemian jäsenyyteen 1753 Buffon piti kuuluisan puheen, jonka aiheena ei ollut luonnonhistoria vaan tyyli.

"Hyvin kirjoitetut teokset elävät jälkipolville: tietojen määrä, tosiseikkojen ainutlaatuisuus, keksintöjen uutuuskaan eivät ole kuolemattomuuden takeita; jos niitä sisältävät teokset käsittelevät vain pieniä kohteita, jos ne on kirjoitettu ilman makua, hienostusta ja henkeä, ne katoavat, sillä tiedot, tosiseikat ja keksinnöt irtautuvat helposti, kulkeutuvat muualle ja joutuvat ehkä sitten taitavampien käsien toteuttamiksi."

"Nämä asiat ovat ihmisen ulkopuolella, mutta tyyli on ihminen itse. Tyyli ei siis ole irrotettavissa, pois vietävissä eikä muutettavissa; jos se on korkeaa, jaloa ja ylevää, kirjailija pysyy ihailtuna kaikkina aikoina, sillä ainoastaan totuus on pysyvä ja jopa ikuinen."

Buffon tiesi mistä puhui. Hän kirjoitti teoksensa niin loistavalla tyylillä, että nykyään niitä luetaan kaunokirjallisuutena.



Kasvitiede sytytti fyysikon

Buffon oli syntyisin varakkaasta porvarisperheestä Bourgognesta, Ranskan itäosasta. Opiskeltuaan Dijonin jesuiittaopistossa lakimieheksi hän innostui matematiikasta ja fysiikasta ja vietti sitten hyvän aikaa eri puolilla Ranskassa, Sveitsissä ja Englannissa.

Julkaistuaan joitakin tutkimuksia kokeellisesta fysiikasta hän sai nimityksen Ranskan tiedeakatemian apujäseneksi. Pian hän ranskansi englantilaisen Stephen Halesin kirjan Vegetable Statics, joka oli aikansa merkittävin kasvifysiologian teos. Kasvitiede otti nyt Buffonin valtaansa siinä määrin, että hän siirtyi tiedeakatemiassa mekaniikan osastosta kasvitieteen osastoon. Samalla hän sai nimityksen Pariisin kuninkaallisen puutarhan intendentiksi, missä toimessa hän oli kuolemaansa asti, lähes puoli vuosisataa.

Buffon johti puutarhaa tarmokkaasti ja laajensi sen aluetta muun muassa häätämällä entisiä asukkaita ja purattamalla heidän talojaan. Puutarhan yhteyteen kasvoi myös eläintarha, joka vieläkin on jäljellä. Buffon avustajineen alkoi myös pitää säännöllisiä yleisöluentoja luonnon ihmeellisyyksistä.


Teos paisui suursarjaksi

Parhaiten Buffon muistetaan kuitenkin kirjallisista töistään, etenkin suuresta teoksestaan, jolle hän antoi nimen Histoire naturelle, Luonnonhistoria, jäljitellen näin roomalaisen Pliniuksen kuuluisaa yleisensyklopediaa Historia naturalis.

Alkuaan Luonnonhistorian piti olla vain kuvaus "kuninkaallisen kabinetin" kokoelmista, mutta se paisui kaikkien maailman eläinten, kasvien ja kivennäisten esittelyksi. Suunnitelma oli liian valtava jopa Buffonin tarmolle.

Ensimmäinen nide ilmestyi 1749 ja viimeinen, 36. nide Buffonin kuolinvuonna 1788. Tuolloin kreivi oli saanut käsitellyksi nelijalkaiset, linnut ja kivennäiset; matelijat, sammakkoeläimet, kalat, hyönteiset, alemmat eläimet ja kasvit jäivät toisten harteille, ja niitä koskevia niteitä ilmestyi vielä pitkään 1800-luvun mittaan.

Valtaosan teksteistään Buffon kirjoitti kotikartanossaan Montbardissa, missä hän vietti suurimman osan vuodesta. Pahat kielet väittivät, että hän pistäytyi Pariisissa vain palkkaansa nostamassa ja varastamassa ideoita virkaveljiltään tiedeakatemiassa.


Maan teoriasta äläkkä

Ajatuksensa maapallon kehityshistoriasta Buffon julkaisi jo Luonnonhistorian ensimmäisessä niteessä nimellä Maan teoria. Siinä Buffon kyseenalaisti vallitsevan käsityksen, jonka mukaan maapallo ja koko sen elämän kirjo oli luotu kerralla 6 000 vuotta sitten.

Myöhemmin tekemiensä raudan kuumennus- ja jäähtymiskokeiden perusteella Buffon päätteli, että maapallo oli 75 000 vuotta vanha. Sen sulan aineksen jäähtyminen oli vienyt 40 000 vuotta, tästä maaeläinten syntyyn oli tarvittu 25 000 vuotta ja ihmiseen vielä 4 000 vuotta lisää.

Radikaalit ajatukset herättivät närkästystä Pariisin yliopiston teologeissa, ja Buffonin oli mukauduttava heidän tuomioonsa. Välttääkseen sensuurin hän suostui laatimaan julkisen peruutuskirjoituksen.

Buffon ei kuitenkaan luopunut aiheestaan. Kun hän kolme vuosikymmentä myöhemmin saattoi palata siihen kuningas Ludvig XVI:n tukemana, hän julkaisi 1778 Luonnon aikakaudet -niteen.


Kirjoja luettiin kaikkialla

Luonnosta innostuneet aikalaiset jättivät teologien tuomion omaan arvoonsa, ja Luonnonhistoriasta tuli aikansa bestseller. Siitä otettin nopeasti uusia painoksia, ja sitä alettiin kääntää useille kielille.

Seuraavalla vuosisadalla Luonnonhistoria oli Ranskan kirjastojen yleisimpiä teoksia, ja siitä tehtiin valikoimaa jos jonkinlaista: Buffonin kauneimmat, Nuorison Buffon, Lasten pikku Buffon, Koulu-Buffon, Perhe-Buffon, jopa Pieni hurskas ja siveä Buffon, vaikka kreivin omassa hurskaudessa ja siveydessä ei aina liene ollut kehumista.

Edelleenkin Buffon kuuluu Ranskan kirjallisuuden suuriin nimiin, ja luonnontutkimuksessa hänet muistetaan - muuallakin kuin synnyinmaassaan - ennen kaikkea kehitysopin edelläkävijänä.


Anto Leikola on oppihistorian emeritusprofessori. Hänen artikkelinsa Carl von Linnéstä ilmestyi tässä lehdessä tammikuussa. Ks. Linné järjesti luonnon, Tiede 1/2007, s. 28-33.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25737
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.