Suomessa junien turvallisuus perustuu ihmisen ja tekniikan yhteistyöhön. Kuvitus: Jukka Fordell
Suomessa junien turvallisuus perustuu ihmisen ja tekniikan yhteistyöhön. Kuvitus: Jukka Fordell

Automatiikka jarruttaa, jos veturinkuljettajan huomio herpaantuu.

Sata kilometriä tunnissa kulkeva ja satoja tonneja painava juna syöksyy asemien ohi ja talojen välistä, jyristää tunneleihin ja ylittää siltoja hidastamatta. Juna lähestyy kaarretta, jossa nopeutta täytyy laskea. Veturinkuljettaja ei huomaa opasteita eikä aloita jarrutusta.

Mitä sitten tapahtuu, riippuu siitä, missä maassa ollaan. Espanjassa veturinkuljettajan unohdus aiheutti lähes kahdeksankymmenen ihmisen kuoleman. Suomen rautateillä automatiikka olisi aloittanut jarrutuksen jo kauan ennen vaaran paikkaa kuljettajan tekemisistä tai tekemättä jättämisistä huolimatta.

Monissa maissa junaliikennettä valvotaan automaattisesti, mutta useissa järjestelmät ovat täynnä aukkoja. Junan koko reittiä ei tarkkailla, eikä hätäjarrutus hidasta ennakoivasti vaan vasta vaaratilanteessa.

Suomessa kulunvalvonta sisältää tarkastuspisteitä pitkin matkaa, ja laitteet radalla ja veturissa seuraavat junan kulkua lähtöasemalta määränpäähän. Automatiikka huolehtii siitä, että junat noudattavat nopeusrajoituksia ja opasteita. Kulunvalvonta onkin parantanut junaliikenteen turvallisuutta melkoisesti:  junaturmia sattuu nykyään vain muutamia vuodessa, ja nekin ovat yleensä lieviä. Tarvittaessa järjestelmä pystyy ohjaamaan junia lähes itsenäisesti.

Baliisi ohjaa liikennettä

Valvontaan tarvittavat perustiedot järjestelmä kerää kiskojen välissä olevien radiolähettimien eli baliisien avulla. Baliisit toimivat pareittain, joten järjestelmä tietää junan kulkusuunnan siitä, kumman baliisin veturi ylittää ensimmäisenä.

Kulkusuunnan lisäksi baliisit antavat tietoa nopeusrajoituksista ja valo-opasteista sekä kertovat, missä sijaitsee seuraava baliisi ja minkä tasoisella rataosuudella juna liikkuu.

Baliisien tiedot tallentuvat junan tietokoneeseen, johon kuljettaja on ennen lähtöä syöttänyt junan numeron sekä tiedot junan painosta, pituudesta ja jarrutukseen vaikuttavista teknisistä ominaisuuksista.

Tietokoneesta löytyvät myös tiedot ajokelistä: onko radalla jäätä ja lunta vai ovatko kiskot kuivat. Syksyisin on otettava huomioon jopa radalle pudonneiden lehtien vaikutus.

Kolmesta lähteestä kertyvät tiedot yhdistetään junan tietokoneessa, joka laskee niiden perusteella jarrutuskäyrät eli ohjeistuksen junan turvalliseen pysäyttämiseen eri ajonopeuksissa. Junan kuljettaminen on suurelta osin jarruttamisen taidetta. Suuren massan nopeutta ei voi muuttaa äkkipäätöksillä.

Tietokone muistuttaa ja opastaa junankuljettajaa ruudulla näkyvin ohjein ja äänimerkein. Äänimerkkien ansiosta kuljettajan ei tarvitse vilkuilla nopeusmittaria, vaan hän voi keskittyä kulkuväylän tarkkailuun.

Suomalainen kulunvalvontajärjestelmä osaa myös joustaa. Tavallista painavammassa lastissa oleva juna voi ottaa vauhtia, jotta se selviää ylämäestä. Toisaalta se voi ajaa alinopeutta alamäessä. Kallistuvakorinen juna saa ajaa kaarteissa tavallista junaa suuremmalla nopeudella. Kulunvalvonta voi sallia kaarrenopeuden nostamisen, jos kuljettaja on syöttänyt tietokoneeseen tiedot ajettavan rataosuuden kaarteista ja kallistuksista.

Jarrua turvallisesti

Kulunvalvontalaitteisto ei ole ainoa turvajärjestelmä. Radan varrella on ohjauskeskuksia, merkinantolaitteita ja opastimia sekä viimeisenä turvakerroksena aitoja, puomeja ja järeitä puskureita.

Kaikista varotoimista huolimatta jokin saattaa mennä pieleen. Jos juna ylittää suurimman sallitun nopeuden, järjestelmä varoittaa kuljettajaa äänimerkillä ja näyttöruudun kautta. Jos kuljettaja ei reagoi ilmoituksiin ja ylinopeus nousee rajalle, jonka jälkeen normaali jarrutus ei enää riittäisi turvalliseen pysäyttämiseen, automaattinen hätäjarrutus alkaa pysäyttää junaa.

Hätäjarrut menevät päälle myös silloin, kun automatiikka havaitsee vikaa junan tavallisessa jarrujärjestelmässä.

Vuosien mittaan järjestelmää on muutettu niin, että hätäjarrutuksen kynnys on noussut. Ennen järjestelmä hätäjarrutti oitis, jos juna ajoi 15 kilometriä yli sallitun nopeuden. Nykyisin hätäjarrutukseen pyritään turvautumaan vain tosi tarpeessa. Junien turvallisuus ei siitä ole kuitenkaan vähentynyt, pikemminkin parantunut. siPysäyksiin asti viety hätäjarrutus voi nimittäin vaurioittaa junaa, aiheuttaa vammoja matkustajille ja sekoittaa liikenteen normaalia kulkua.

Petri Forsell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2013

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25734
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.