"Parissa vuodessa ihmisten tajuntaan upposi kaksi tosiasiaa: Kukaan ei voi paeta katastrofia, jos se tapahtuu, ja suurin osa väestöstä ehtii nähdä ihmislajin lopun. Yhtäkkiä ilmaston huononeminen lakkasi olemasta tulevien sukupolvien ongelma. Alkoi tapahtua."

Energiainsinöörin havaintoja vuodelta 2039




Julkaistu Tiede -lehdessä 10/2009

Ihminen tottuu muutoksiin äkkiä. Kaikki ovat jo melkein unohtaneet, että vielä vajaat kymmenen vuotta sitten, vuonna 2030, oli suuria näyteikkunoita ja paljon valoja.

Nyt ikkunat on pantu umpeen. Joissakin liikkeissä ikkunan tilalla on näyttöruutu. Nykyisellä orgaanisten ledien tekniikalla ruudut toimivat vähällä sähköllä.

Asuntoihin on jätetty pienet ikkunat. Hyvää läpinäkyvää eristettä ei ole onnistuttu kehittämään vieläkään, mutta kokonaan päivänvalosta ei ole haluttu luopua. Pieni energiahukka kestetään kalliinkin energian aikana.

Yhtä ja toista on muuttunut myös talojen sisällä. Energiaa tuhlaavat parvekkeet on suljettu paksuilla seinillä. Huoneistosaunat ovat kadonneet. Yleiset saunat, joissa energiaa kuluu kohtuullisen vähän saunojaa kohti, ovat taas muodissa.

Pimeällä ero entiseen näkyy selvimmin. Tunnistimet sytyttävät valot vain silloin, kun joku liikkuu kadulla. Satelliittikuvista on valomeri kadonnut. Ne valot, jotka tarvitaan, on tarkasti suunnattu alaspäin. Taivasta ei haluta valaista nykyisillä sähkönhinnoilla.

Liikenne näyttää ensi silmäykseltä samanlaiselta kuin ennenkin. Kulkuneuvot olisi tunnistanut 1900-luvunkin ihminen. Eron huomaa, kun tarkkailee katuelämää pienen hetken. Ensin sen havaitsee korva: liikennemelu muistuttaa metsän huminaa. Mäntämoottorien käyttö on kaupungeissa kielletty.

Kaikki kulkuneuvot - erikokoiset henkilöautot, bussit, ratikat ja kaduille palanneet johdinautot - ovat aina täynnä. Matkan hinta riippuu täyttöasteesta. Matemaatikot ja logistiikkavelhot ovat kehittäneet tekniikan, jonka avulla matkustaja melkein aina pystyy valitsemaan haluamansa matkan täydessä kulkuneuvossa. Tyhjän kuljettamiseen ei energiaa tuhlata. Jos ei ole matkustajia, kuljetetaan tavaralähetyksiä.

Turisteja ei kaduilla näy, mutta eipä täältäkään juuri huvinpäiten lähdetä muualle. Kun energiaa alettiin säästää, helpointa oli leikata matkoista. Nyt ihmetellään, miten ihmiset ennen saattoivat lentää Suomesta Aasiaan vain kastaakseen varpaansa Tyyneenmereen.


30 vuotta meni jahkaamiseen

Lähihistoria jakautuu kolmeen jaksoon. Vuosia 1970-2000 voi nimittää suuren kieltämisen ajaksi. Seuraava kolmenkymmenen vuoden jakso oli puhumisen ja viherpesun aikaa. Vuonna 2030 alkoi kolmas jakso, jolla ei vielä ole nimeä.
Yleensä ihmiskunta näyttää tarvitsevan 30 vuotta myöntääkseen, että ongelma on olemassa. Seuraavat kolmekymmentä vuotta menevät asian päivittelemiseen. Sitten ryhdytään toimiin.

Suunnitelmat energiaongelman ratkaisemiseksi olivat valmiina jo vuosisadan alussa - useimmat ideat juontuivat jopa 1900-luvulta. Mutta kaikki pysähtyi kiistaan taakan jakamisesta.

Princetonin yliopiston tutkijat Robert Socolow ja Stephen Pacala olivat vuonna 2006 ehdottaneet, että rikkain viidennes maailman väestöstä leikkaa hiilipäästöjään noin kahdella miljardilla tonnilla viidenkymmenen vuoden aikana. Köyhä maailma eli loput neljä viidennestä väestöstä hidastaa päästöjen kasvua, mutta saa kasvattaa absoluuttista päästömäärää niin ikään kahdella miljardilla tonnilla. Tällä tavalla saadaan kokonaispäästöt pysymään entisellään eli noin seitsemässä miljardissa tonnissa 2050-luvulle saakka. Vuosisadan jälkipuoliskolla niitä päästäisiin jo alentamaan.

Rikkaat maat kaatoivat ohjelman toistuvasti; ne vaativat, että kaikkien on alennettava päästöjä. Köyhät vastasivat, että rikkaat olivat kolme vuosisataa ryövänneet luonnonvaroja ja heidän oli nyt aika maksaa myös vanhoista synneistä.

Sopimukseen ei päästy. Kaikkialla rakennettiin pääasiassa halvinta eli likaista hiilivoimaa, ilman hiilidioksidin talteenottoa. Aurinko- ja tuulivoima oli kallista. Ydinvoimaa taas vastustettiin, koska se oli ydinvoimaa.


Sitten herättiin Venus-ilmiöön

Käänne tapahtui 2020-luvun lopulla. Ensin korottivat äänensä tutkijat, sitten vakuutusyhtiöt. Media ryhtyi puhumaan Venus-ilmiöstä.

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä kuusi kansallista laboratoriota Yhdysvalloissa oli tutkinut äkillisten ilmastonmuutosten mahdollisuutta. Impacts-nimistä tutkimushanketta veti meritutkija, professori William Collins Lawrence Berkeleyn laboratoriosta. Yksi mahdollisista megailmiöistä oli suuri metaanipurske; sellainen voisi syntyä, jos merenalaiset metaanihydraattikerrokset lämmetessään sulaisivat, jolloin valtavasti metaania vapautuisi kertaheitolla.

Hydraatit pysyivät pitkään ilmastotutkimuksen sivukohteena, kunnes 2020-luvulla huomattiin, että lämpeneminen voi laukaista metaanipurskeen paljon nopeammin ja paljon todennäköisemmin kuin oli luultu. Tutkijat laskivat, että noin 20 prosentin todennäköisyydellä maapallon keskilämpötila nousee vuoteen 2060 mennessä yli 35 asteeseen. Kaikki ihmiset kuolevat.

Vakuutusyhtiöt ilmoittivat lopettavansa henkivakuutusten myöntämisen, ellei ongelmaa ratkaista. Suuri yleisökin oli oppinut, että uhkan ei tarvitse olla sataprosenttisen varma, jotta se kannattaa ottaa vakavasti.

Parissa vuodessa ihmisten tajuntaan upposi kaksi tosiasiaa: kukaan ei voi paeta katastrofia, jos se tapahtuu, ja suurin osa väestöstä ehtii nähdä ihmislajin lopun. Yhtäkkiä ilmaston huononeminen lakkasi olemasta tulevien sukupolvien ongelma. Alkoi tapahtua.


Muutoksiin käytiin tuplavauhdilla

Teollisuusmaiden energiajärjestö IEA oli vuonna 2008 julkaissut "sinisen tiekartan" energia- ja päästöongelmien ratkaisemiseksi. Kartan mukaan neljänkymmenen vuoden aikana 2010-2050 piti joka vuosi rakentaa muun muassa 55 hiilidioksidin talteenottolaitosta ja 32 tuhannen megawatin ydinvoimalaa sekä 14 000 neljän megawatin tuulivoimalaa maalle ja 3 750 vastaavaa myllyä merelle. Aurinkokennoilla tuli vuosittain kattaa 215 miljoonaa neliömetriä. Keskittäviä aurinkovoimaloita, kukin 250 megawattia, piti joka vuosi pystyttää 80 kappaletta.
Vuoteen 2030 mennessä ei tapahtunut juuri mitään. Sitten neljänkymmenen vuoden ohjelmaa ruvettiin viemään läpi parissakymmenessä vuodessa. Syntyi aikamoinen rytinä.

Ensiksi pysäytettiin joukko hiilivoimaloita. Ihmisistä tuli hetkessä energia- ja myös hintatietoisia, kun energiayhtiöt joutuivat rajoittamaan sähkön syöttöä kotitalouksiin. Siihen asti useimpia ihmisiä oli vaivannut pistorasiaharha: vaikka he tiesivät, että auton bensatankkiin pitää panna vaivalla tuotettua polttoainetta, perille ei mennyt, että sähkökin piti tuottaa jossakin - sitähän tuli pistorasiasta.

Nyt harha haihtui kerralla. Taloudellinen tilanne muuttui täysin. Energiasyöpöt tuotteet ja palvelut kallistuivat, vähällä energialla tehdyt tuotteet halpenivat suhteellisesti. Kaikki kulutus kuitenkin väheni, kun pääomia jouduttiin yhtäkkiä sitomaan energiatalouteen.


Energiatalous nieli energiaa

Suomalainen teknologia- ja energiapolitiikan vaikuttaja, akateemikko Pekka Jauho varoitti kauan sitten energiajärjestelmän liian nopeista muutoksista: "- - globaalin ja myös paikallisen energiajärjestelmän muutosnopeus on pieni, tavallisimmin 1,0-1,5 % vuodessa. Jos muutosnopeus jostakin syystä kasvaa suuremmaksi kuin 3 %, kärsitään suuria pääomatappioita, jotka näkyvät paikallisena ja jopa globaalisena köyhtymisenä."

Kävi juuri kuten akateemikko oli arvellut Tieteen päivillä 2003 (silloin oli sellaisiakin): maailma köyhtyi.

Kun voimaloiden rakentaminenkin vaatii energiaa, nopeasti laajeneva energiatalous nieli suuren osan tuottamastaan lisäenergiasta itse. Ja nielee vielä monta vuotta. Kuluttaja saa pääasiassa säästää. Muutamat yli satavuotiaat tervaskannot, joiden muisti on vielä tallella, kertovat menon muistuttavan 1940-luvun jälleenrakennuskautta.

On muitakin ongelmia kuin talous. Kun ydinreaktoreita ja -voimaloita rakennetaan kiristetyssä aikataulussa, puuttuu ennen kaikkea pätevää henkilökuntaa. Muutamia onnettomuuksia on sattunut, asiantuntijoiden mukaan liian kiireen takia. Yleisöä ne eivät enää hetkauta.

Ydinvoimakeskustelussa on tilanne kääntynyt päälaelleen. Insinöörit varoittelevat vaaroista, mutta kansa vaatii halpaa sähköä ja nopeasti. Asiaan kuuluu, että joistakin vanhoista viherpiipertäjistä on nyt tullut ydinvoiman kiivaimpia kannattajia.

Tutkijat arvelevat, että energiakriisi alkaa hiukan helpottaa 2040-luvun puolimaissa. Saasteet, joiden kasvu on nyt pysäytetty, alkavat vähentyä parikymmentä vuotta myöhemmin. Vuonna 2100 ympäristökriisi on voitettu ja energia lakkaa olemasta kriittinen resurssi.


Kalevi Rantanen on diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Kaksoiskatastrofi ei lopeta ihmiskuntaa


Oletetaan, että ilmaston lämpenemistä ei kyetä pysäyttämään. Oletetaan vielä, että öljyn ja muiden resurssien jakamisesta syttyy sota, joka laajenee kolmanneksi maailmansodaksi. Millainen on tulevaisuus tällaisen kaksoiskatastrofin jälkeen?

Todennäköisesti ihmiskunta ei vielä meidän vuosisatamme tekniikalla pysty tuhoamaan itseään täydellisesti. Vaikka 99 prosenttia väestöstä kuolisi, jäljelle jäisi vielä 60-70 miljoonaa ihmistä, jotka rakentaisivat sivilisaation uudelleen. Joskus 2100-luvun puolivälissä käytössä olisi suunnilleen sama energiatekniikka kuin rauhanomaisenkin kehityksen jälkeen.


Vuonna 2100 tuttua tekniikkaa


Maailmassa pyörii 2100-luvun alussa turbiineja ja generaattoreita kuten nytkin. Sähköä käytetään todennäköisesti vielä enemmän kuin nyt. Sitä tuotetaan monella tavalla: aurinkovoimalla, erilaisilla fissio- ja fuusioydinvoimaloilla sekä tuuli- ja biovoimalla. Tietenkin fyysikot voivat löytää luonnosta jonkin uuden energialähteen, mutta vuonna 2100 sillä tuskin on vielä laajaa kaupallista käyttöä.

Energiatekniikka on yleensä järeää ja siksi hidasliikkeistä. Ennakointia helpottaa vielä energiatalouden erityisvaatimus: energiahuolto on turvattava kaikissa oloissa. Mitään ei voi rakentaa pelkästään tulossa olevan tekniikan varaan.

Tarvitaan energiatekniikkaa, joka toimii varmasti sekä on riittävän puhdasta ja vielä kohtuuhintaista. Perinnäinen ydinvoima eli fissiovoima täyttää kaikki kolme vaatimusta.

Ydinvoimalat suunnitellaan tavallisesti 60 vuoden käyttöä varten. Käyttöiän aikana markkinoille voi tulla uusia tekniikoita, mutta rakentaminen kannattaa, koska ylikapasiteetti on pienempi riski kuin energiapula.


Energiatekniikan villit kortit

- tuurilla nämäkin toteutuvat


Kehitteillä - tai ainakin kuviteltavissa - on monia energiatekniikoita, joiden toteutuminen on epätodennäköistä mutta ei aivan mahdotonta ennen vuotta 2039:


- Aurinkokennojen hinta romahtaa, ja aurinkovoima alkaa kehittyä Mooren lain mukaan.

- Ensimmäinen kuuaurinkovoimala käynnistyy.

- Kehitetään halpa fuusioreaktori.

- Keksitään halpa suprajohtava kaapeli, joka toimii huoneenlämmössä.

- Keksitään halpa tapa varastoida suuria määriä sähköä pieneen tilaan.

- Keksitään halpa tapa varastoida suuria määriä lämpöä.

- Kehitetään nykyisiä paljon parempi ja halvempi lämpöeriste.

- Kehitetään tekniikka maapallon magman energian hyödyntämiseksi.

- Toteutetaan italialaisfyysikko Cesare Marchettin 1980-luvulla esittämä idea ydinvoiman ja vetytalouden yhdistämiseksi. Korkean lämpötilan ydinreaktori tuottaa vesihöyryä. Kun se yhtyy metaaniin, syntyy vetyä, jota kaasuputket siirtävät maakaasun sijasta. Sivutuote, hiilidioksidi, pumpataan kaasukenttään, jolloin saadaan ylös lisää maakaasua.

- Opitaan hyödyntämään merenalaisia metaanihydraattivaroja taloudellisesti ja turvallisesti.

- Kehitetään muuntogeenisiä maa- ja merikasveja, jotka imevät suuria määriä hiilidioksidia ilmasta ja muuttavat sen polttoaineeksi sekä teollisuuden raaka-aineeksi.

- Kehitetään kemiallisia menetelmiä hiilidioksidin erottamiseksi ilmasta.

- Kehitetään tehokas ja halpa tekniikka, jolla radioaktiiviset ydinjätteet muutetaan säteilemättömiksi. Tätä sanotaan transmutaatioksi.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25765
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.