Että tulevaisuutta ylipäätään olisi, ilmaston lämpenemiselle on pantava stoppi nyt. Siihen tarvitaan pieniä ja isoja askelia, tahtoa, neuvokkuutta ja oivallusta. Tiedetoimittaja ja kirjailija Risto Isomäki esittelee kymmenen tärkeänä pitämäänsä tointa, jotka ulottuvat suurista puista uudenlaiseen sementtiin ja liesistä lämpöbakteereihin.




Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2009


1 Eläköön suuret puut

Puiden istuttaminen ja ennen kaikkea jo olemassa olevien puiden kasvattaminen aiempaa suuremmiksi on tähän asti ollut ainoa alue, jolla olemme jo saavuttaneet merkittäviä tuloksia ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa.

Uusien arvioiden mukaan trooppiset metsät poistavat vuosittain ilmakehästä noin 1,2 miljardia tonnia hiiltä ja pohjoiset metsät 0,8-1,2 miljardia. Suojelualueiden määrä on kasvanut. Teollisuusmaissa metsien käyttö on vähentynyt, ja monet pohjoiset metsät kasvavat aiempaa nopeammin lämpenemisen takia. Afrikan, Aasian ja Etelä-Amerikan talonpojat ovat istuttaneet mailleen kymmeniä miljardeja uusia puita.

Monet sademetsät eivät todellisuudessa ole kovin vanhoja, ja niiden puusto kasvaa edelleen. Lisäksi on mahdollista, että myös ilman hiilidioksidipitoisuuden lisääntyminen on nopeuttanut metsien kasvua.

On järkevää käyttää voimavaroja siihen, mikä toimii. Puuston muodostamien hiilinielujen lisääminen on vastakin tehokas ja edullinen tapa poistaa hiiltä ilmakehästä. Parasta olisi istuttaa ruokaa tuottavia puita, jotka kasvavat hyvin suuriksi ja jotka eivät voi kuolla metsä- tai ruohikkopaloissa.

Erityisen kiinnostavia hiilivarastopuita olisivat esimerkiksi afrikkalainen apinanleipäpuu, mongongo-pähkinäpuu, marula, monet villit viikunalajit, mango, parapähkinäpuu, syötäviä siemeniä tuottavat araukariat sekä monet jalopähkinä- ja hasselpähkinälajit.


2 Terra preta do Indio - eli puuhiiltä peltoon

Sademetsiä on vaikea viljellä, koska rajut sateet huuhtovat maaperän puhtaaksi ravinteista. Melkein kaikki ravinteet ovat sitoutuneet puihin ja muuhun kasvillisuuteen. Jos metsä raivataan, ravinteet valuvat nopeasti alempiin maakerroksiin tai maan pintaa pitkin jokiin.

Amazoniassa ennen eurooppalaisten tuloa asuneet kansat viljelivät sademetsiä sekoittamalla puutarhojensa maaperään kompostia, ruukunsirpaleita ja hienojakoista puuhiiltä. Ravinteet takertuivat puuhiilen murusiin eivätkä huuhtoutuneet kasvinjuurien ulottumattomiin.

Alueelta on löytynyt erittäin hedelmällisiä maannoksia, jotka tunnetaan intiaanien mustana maana eli terra preta do Indiona. Hehtaarilla maata ylimmässä kahdessa metrissä on usein yli 500 tonnia eloperäistä hiiltä. Tästä voi parhaimmillaan jopa 20 prosenttia olla puuhiiltä, "mustaa hiiltä". Loppu on humusta, bakteereja ja sienirihmastoa.
Intiaanien tapa viljellä sademetsää oli selvästikin ekologisesti hyvin kestävä, koska se oli käytössä ainakin 4 200 vuotta.

Puuhiilen lisäämistä peltoon on viime vuosina alettu kokeilla kymmenissä maissa. Tähänastisten kokeiden perusteella vaikuttaa todellakin siltä, että puuhiilen sotkeminen maaperään vähentää huomattavasti lannoitteiden tarvetta. Maailman sadat miljoonat pienviljelijäperheet voivat ehkä tällä tavoin pienentää tuotantokustannuksiaan tavalla, joka paitsi kasvattaa satoja myös poistaa ilmakehästä suuria määriä hiilidioksidia. Puuhiilen lisääminen maaperään näyttää myös pienentävän typpioksiduulipäästöjä useilla eri mekanismeilla.


3 Miljardi aurinkokeitintä köyhille

Noin kolme miljardia ihmistä käyttää ruoanlaitossa keittoliesiä, joissa poltetaan puuta, olkea tai karjanlantaa. Ne saastuttavat runsaasti. Lisäksi suuri osa Kiinan maaseutuväestöstä polttaa kivihiiltä samanlaisilla yksinkertaisilla liesillä.

Sadat miljoonat pienet tulet tuottavat ihmisten terveydelle haitallisia pienhiukkasia. Ne synnyttävät myös valtavan määrän ilmassa leijailevia pikimustia nokihiukkasia, jotka lämmittävät ilmastoa paljon. Nokihiukkaset ovat selvästi tärkein Himalajan jäätiköiden sulattaja.

Yksinkertaisen aurinkokeittimen lahjoittaminen kaikille köyhille ja keskituloisille kotitalouksille vähentäisi hiilidioksidi- ja nokipäästöjä. Lisäksi puusto ja muu kasvillisuus säilyisivät. Aurinkokeittimet tarvitsevat kaverikseen myös toisenlaisen, biomassaa mahdollisimman puhtaasti polttavan keittimen, jota ihmiset voisivat käyttää auringonlaskun jälkeen tai silloin kun sataa.

Tällaisen ohjelman toteuttamiseen riittäisi, ainakin teoriassa, kolmasosa maailman yhden vuoden kehitysyhteistyövaroista.


4 Gigawatin aurinkokenno¬voimala Saharaan

Aurinkoenergiaa kehittävillä yrityksillä on jo kymmeniä sellaisia tekniikoita, joilla on periaatteessa mahdollista tuottaa sähköä halvemmalla kuin kivihiilellä. Tämä kuitenkin edellyttäisi komponenttien ja laitteistojen valmistamista hyvin pitkinä sarjoina.

Nyt lukuisat erilaiset tekniikat kilpailevat keskenään ja syövät toisiltaan markkinoita. Vaihtoehtoja on niin paljon, ettei yksikään yritys ole vielä onnistunut nousemaan tarpeeksi suureksi eli suurvoimaloiden, siis gigawattien teholuokkaan. Siksi aurinkosähkö on lähes aina selvästi hiilisähköä kalliimpaa.

Mutta entä jos esimerkiksi Euroopan unioni rakentaisi yhteistyössä jonkin Pohjois-Afrikan maan kanssa Saharaan vaikkapa kahden gigawatin aurinkovoimalan vain yhtä tekniikkaa käyttäen? Tällöin aurinkosähköstä tulisi kertarysäyksellä hiilisähköä halvempaa kaikkialla, missä on suoraa auringonvaloa tarpeeksi. Tällaisen hankkeen ansiosta lupaavimmalta vaikuttavan keskitetyn aurinkokennovoiman (ks. Tiede 2/2009, s. 22-23) tai ohutkalvotekniikan tuotantolinjat kasvaisivat kerralla riittävän pitkiksi.

Saksalaisvetoisessa Desertec-hankkeessa kaavailtu sähköntuotanto on jo oikeaa suuruusluokkaa. Desertec ei kuitenkaan perustu kennotekniikkaan, vaan laajat peilikentät kiehuttavat vettä turbiineihin, jotka tuottavat sähköä.


5 Sementti uusiksi

Sementin valmistus on ilmastokeskustelun suuri unohdettu ongelma.

Portlandsementti on halpaa, ja siitä saadaan kovaa, laadukasta betonia. Sen valmistus kuitenkin vaatii yli 1 400 asteen lämpötilan, mikä kuluttaa paljon kivihiiltä. Lisäksi valmistusprosessin kemialliset reaktiot vapauttavat ilmakehään vielä enemmän hiilidioksidia.

Portlandsementin tekeminen tuottaa nykyään noin 500 miljoonaa tonnia hiiltä vuodessa. Tämä on 7-8 prosenttia kaikista ihmisen aiheuttamista hiilipäästöistä. Pahinta on, että sementtiteollisuuden päästöjen ennustetaan ainakin kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä.

Vaihtoehtoja tarvitaan. Realistisin ratkaisu saattavat olla niin sanotut geopolymeerisementit, joita voitaisiin valmistaa esimerkiksi hiilivoimaloiden ja terästehtaiden vanhoista kuonavuorista. Kuonasta irrotetaan ensin alumiini- ja piiyhdisteitä, jotka käsitellään voimakkailla emäksillä. Tuloksena on polymeereiksi sanottuja kertautuneita molekyylejä.

Geopolymeerisementti on halvempaa ja kovempaa kuin portlandsementti ja tuottaa vain 10 prosenttia sen hiilipäästöistä. Geopolymeerisementistä tulee hyvin todennäköisesti tärkeä raaka-aine koko maailman rakennusteollisuudelle. Toistaiseksi maailmassa on vasta vain yksi yritys, australialainen Zeobond, joka valmistaa sitä suuria määriä. Tuotantoa pitää saada myös muualle maailmaan.


6 Lihansyönti vähemmäksi

Maailman hallitukset puhuvat usein melkein samassa lauseessa kahdesta asiasta, jotka pitäisi toteuttaa vuoteen 2050 mennessä: ruoan tuotanto tulisi kaksinkertaistaa ja kasvihuonekaasupäästöjä vähentää 60-80 prosentilla. Näitä kahta tavoitetta ei ole mahdollista sovittaa yhteen, ellei lihansyönti vähene tuntuvasti. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön Faon tuoreen selvityksen mukaan karjankasvatus ja muu maatalous nimittäin tuottavat jo nyt yli 30 prosenttia kaikista kasvihuonekaasujen päästöistä.

Totuus on ehkä vieläkin karumpi. Nykyisen arvion mukaan typpioksiduuli (typpidioksidi, ilokaasu) muodostaa noin kahdeksan prosenttia kasvihuonekaasujen päästöistä. Tästä ehkä 80 prosenttia on seurausta typpilannoitteiden käytöstä, ja suuri osa lopusta pääsee ilmaan karjanlannasta.

Tähän asti on oletettu, että vain yksi prosentti lannoitteiden typestä muuttuisi maassa typpioksiduuliksi. Nobelin kemian palkinnon saaneen Paul Crutzenin uuden arvion mukaan todellinen määrä saattaa kuitenkin lähetä jopa neljää prosenttia. Jos Crutzen on oikeassa, typpioksiduulista voi vielä tulla ilmasto-ongelman visaisin yksittäinen palanen.

Kenties ainoa mahdollinen ratkaisu typpioksiduuliongelmaan on vähentää rajusti lihansyöntiä. Jos kaikki söisivät enimmäkseen kasvisruokaa (ks. s. 32-33), lannoitteiden tarve romahtaisi. Samalla vähenisi sademetsien raivaaminen laitumiksi ja karjankasvatuksen metaanipäästöt pienenisivät.


7 Lämpöä rakastavat bakteerit töihin

Meksikon eteläosissa, Jukatanin niemimaalla ja Chiapasin sademetsissä, on mustan maan alueita, jotka ovat todennäköisesti syntyneet suurin piirtein samalla tavalla kuin Amazoniassa. Sen sijaan Meksikon laaksossa sijaitsevat, asteekkien mustana maana (Azteterra negra de los cos) tunnetut alueet eivät näytä sisältävän paljonkaan puuhiiltä.

Asteekkien pääkaupunki Tenochtitlan saattoi espanjalaisten tullessa olla maailman suurin asutuskeskus.

Texcocojärven rannoilla ja saarissa asui yhteensä lähes puolitoista miljoonaa ihmistä. Kaupungin ruoantuotanto perustui eräänlaisiin kelluviin puutarhoihin. Mexicat, texcocot, xochimilcat ja muut intiaanikansat rakensivat kelluvia ruokolauttoja ja nostivat niiden päälle järven pohjasta hedelmällistä lietettä kasvualustaksi. Espanjalaisten mukaan kelluvat puutarhat tuottivat kuudesta kahdeksaan satoa vuodessa.

Viljeltyjen kasvien valikoima oli laaja. Se ulottui maissista ja lukuisista erilaisista pavuista pieniin kelluviin vesikasveihin ja yksisoluisiin spirulina-leviin.

Uusien tutkimuksien mukaan ainutlaatuinen tuottavuus perustui ainakin osittain Texcocojärven pohjalietteessä elävän ärhäkän termofiilin eli lämpöä rakastavan bakteerin ominaisuuksiin. Tämä chinampera- eli asteekkibakteeri on tehokas typensitoja mutta näyttää myös muuntavan kasvinjätteitä oudoksi, hyvin haluttomasti hajoavaksi humukseksi. Jäljellä olevat kelluvat puutarhat eivät nimittäin enää kellu.

Saaret ovat nyt niin paksuja ja raskaita, että ne ovat painuneet kiinni pohjaan. Lisäksi ne ovat kasvaneet pari metriä järven pintaa korkeammalle. Viljely on siis muutamassa vuosisadassa tuottanut useita metrejä mustaa maata, joka koostuu pelkästä eloperäisestä aineksesta.

Erilaisten kasvinjätteiden kompostointi chinampera-bakteerin tai muiden sitkeiden termofiillien avulla voisi olla yksi tapa poistaa ilmakehästä paljon hiilidioksidia. Asiaa kannattaa ehdottomasti tutkia tarkemmin!

Ehkä me pystyisimme myös tuottamaan ison osan talojemme lämmitysenergiasta polttamalla biomassaa termofiilien bakteerien avulla ilman liekkiä - samalla tavalla kuin oma elimistömme tuottaa tarvitsemansa lämmitysenergian. Silloin ei syntyisi ilmastoa lämmittäviä nokipäästöjä eikä terveydelle vaarallisia pienhiukkasia. Biomassan sisältämää energiaa ei myöskään menisi hukkaan palamattomina kaasuina eikä savupiipusta karkaavana lämpönä.


8 Geolämpöä hiilidioksidin avulla

Ensimmäiset ydinaseet kehitettiin Yhdysvaltain Los Alamosissa. Ne muuttivat maailman paljon aiempaa vaarallisemmaksi. Samasta paikasta on kuitenkin tullut myös hyödyllisiä keksintöjä. Los Alamosin kansallisen laboratorion tutkijat ehdottivat jo 1990-luvun alussa, että vesi korvattaisiin ylikriittisellä hiilidioksidilla geotermistä sähköä tuottavissa voimaloissa.

Ylikriittinen neste on eräänlainen kaasun ja nesteen välimuoto, jolla on kummankin olomuodon ominaisuuksia. Hiilidioksidi muuttuu ylikriittiseksi 72 ilmakehän paineessa ja 31 asteen lämpötilassa.

Geotermisissä voimaloissa vettä syötetään putkessa maankuoreen muutaman kilometrin syvyyteen, jossa kivi on jo parisataa-asteista (ks. Tiede 9/2008, s. 34-39). Se kuumentaa veden, joka höyrystyy ja nousee toista putkea pitkin maanpinnalle pyörittämään voimalan turbiineja. Jos maahan veden sijasta pumpattaisiin ylikriittistä hiilidioksidia, geoterminen voimala tuottaisi noin 50 prosenttia enemmän sähköä.

Prosessissa hiilidioksidin kierto on suljettu, mutta samalla hiilidioksidia voidaan erikseen pumpata maahan. Syvälle maahan johdettu ylikriittinen hiilidioksidi muuttuu pikkuhiljaa osaksi peruskalliota. Se reagoi maaperän mineraalien kanssa ja muodostaa karbonaatteja ja muita hiilidioksidin suoloja.

Hiilidioksidi voidaan myös laskea syvällä maassa sijaitseviin suola- tai pohjavesialtaisiin. Tällöin hiilivoimalan palokaasut pystyttäisiin sellaisinaan johtamaan maan alle - ja samalla hoituisivat hiukkaspäästötkin.

Los Alamosissa tehtyjen laskujen mukaan 100 megawatin geoterminen voimala voisi poistaa ilmakehästä yhtä paljon hiilidioksidia kuin 450 megawatin kivihiili- tai biomassavoimala sitä tuottaa. Jos rakennetaan vierekkäin hiilivoimala ja geoterminen voimala, päästään lähes hiilineutraaliin sähkön tuotantoon. Jos viereinen voimala käy biomassalla, hiiltä luonnollisesti poistuu ilmakehästä vieläkin enemmän.

Olisi tärkeää rakentaa mahdollisimman nopeasti muutama periaatetta hyödyntävä koevoimala. Tällä tavoin pystyttäisiin poistamaan ilmakehästä hyvin paljon hiiltä suurin piirtein ilmaiseksi, todennäköisesti jopa taloudellisesti kannattavalla tavalla.


9 Lentokoneille optimaaliset reitit

Kansainväliselle lentoliikenteelle pitäisi laatia parempi ilmastostrategia, joka ottaisi hiilidioksidin lisäksi huomioon lentokoneiden muutkin ilmastovaikutukset.

Lentoliikenne tuottaa vain kaksi prosenttia ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä. Suihkukoneiden taivaalle piirtämät tiivistymisjuovat ja niistä muodostuvat näkyvät ja näkymättömät yläpilvet saattavat kuitenkin lämmittää ilmastoa kymmenen kertaa enemmän kuin lentokoneiden hiilidioksidi. Tästä huolimatta ilmailun tulevaisuutta pohtivat visiot keskittyvät yleensä pelkkään hiilidioksidiin.

Esimerkiksi Boeing ja Airbus-koneiden valmistaja Eads ovat suunnitelleet entistä korkeammalla lentäviä koneita. Niiden hiilidioksidipäästöt pienenisivät hiukan, mutta ne tuottaisivat aiempaa pitkäaikaisempia ja siten ilmastoa entistä voimakkaammin lämmittäviä yläpilviä. Jos tällaiset koneet lentäisivät normaalia matalammalla, niiden polttoaineen kulutus kasvaisi jyrkästi. Tämä on paha ongelma, koska tiivistymisjuovien muodostuminen on helpointa estää pudottamalla lentokorkeutta.

Kauhistuttavin skenaario olisi korvata kerosiini vedyllä. Vetyä polttavat suihkukoneet lentäisivät niin korkealla ja tuottaisivat niin paljon vesihöyryä, että niiden ilmastoa lämmittävä vaikutus olisi ainakin 13 kertaa suurempi kuin nykyisten suihkukoneiden.

Lentokoneiden tuottamat typpioksidit lämmittävät ilmastoa silloin, kun niistä muodostuu voimakkaassa auringonvalossa runsaasti otsonia. Toisaalta typpioksidit viilentävät ilmastoa tuhoamalla metaania. Nämä eri suuntiin vaikuttavat tekijät ovat Keski-Euroopan yllä suurin piirtein tasapainossa. Tropiikissa lämmittävä vaikutus hallitsee, ja pohjoisilla reiteillä typpioksidien viilentävä vaikutus on todennäköisesti voitolla. Reitittämällä lentoja sopivasti typpioksidien haitallisia vaikutuksia voidaan ehkä pienentää.


10 Parempia hätäsuunnitelmia takataskuun

Koko Länsi-Siperian ikirouta-alue suli 2005 täyteen pieniä pyöreitä järviä. Alaskan yliopiston tutkijan Katey Walterin mukaan sulavesijärvien kokonaispinta-ala on sen jälkeen noin kolmessa vuodessa suurin piirtein viisinkertaistunut. Samaan aikaan Jäämeren kelluvat jäämassat ovat menettäneet valtaosan tilavuudestaan.
Venäläiset tutkijat raportoivat kesällä 2008, että Jäämeren merenalaisesta ikiroudasta on jo alkanut purkautua suhteellisen suuria määriä metaania.

On mahdollista, että me emme enää pysty torjumaan ilmastonmuutosta riittävän nopeasti. Tällöin meidän täytyy ostaa lisäaikaa toimilla, jotka ainakin väliaikaisesti pysäyttävät arktisten alueiden suunnattomien metaani- ja hiilivarastojen sulamisen.

Yksi suhteellisen turvallinen hätäratkaisu olisi vähentää arktisten alueiden talviaikaista pilvipeitettä kylvämällä pilviin jääkiteiden tiivistymisytimiä. Pilvillä on talvisin erittäin voimakas napa-alueita lämmittävä vaikutus.

Toinen mahdollisuus olisi päinvastainen: lisätä pilvipeitettä keskikesällä, jolloin pilvet vaikuttavat viilentävästi. Esimerkiksi ilmaan suihkutettavat pikkuriikkiset merivesipisarat saattaisivat lisätä pilvien määrää ja samalla muuttaa pilvet valkoisemmiksi ja paremmin heijastaviksi.

Kolmas keino olisi poistaa havupuut pohjoisten talousmetsien etelänpuoleisilta rinteiltä. Jos etelärinteille jäisi vain lehtensä pudottavia puita, lumi heijastaisi lämpöä tehokkaammin, keväthanget säilyisivät pitempään ja koko arktinen vyöhyke viilenisi.

Erilaisten hätäratkaisujen hyviä ja huonoja puolia pitää tutkia nyt. Niiden käyttö tulee pahimmassa tapauksessa ajankohtaiseksi yllättävän pian.



Risto Isomäki on tiedetoimittaja, ympäristöaktiivi ja kirjailija. Hänen kirjojaan ovat mm. Sarasvatin hiekkaa ja Litium 6. 2008 hän julkaisi tietoteoksen 34 tapaa estää maapallon ylikuumeneminen (Tammi).

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25737
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.