Kehoon istutettu mikrosiru on ensi kertaa annostellut jokapäiväistä lääkettä. Potilaat olisivat ottaneet toisenkin kierroksen.

Teksti: Mikko Puttonen

Kehoon istutettu mikrosiru on ensi kertaa annostellut jokapäiväistä lääkettä. Potilaat olisivat ottaneet toisenkin kierroksen.

Vain otettu lääke auttaa, muistutti kampanja muutama vuosi sitten. Hyvästä syystä. Ihmiset ovat kovin lepsuja noudattamaan lääkitystään.

Tutkimusten mukaan vain puolet pitkäaikaista sairautta potevista ottaa lääkkeensä niin kuin kuuluu. Laiminlyönnillään ihmiset menettävät lääkkeiden terveyshyödyt, ja rahaakin hukkaantuu.

Tiedeviikolla Vancouverissa Massachusettsin teknisen yliopiston MIT:n ja MicroCHIPS-yhtiön tutkijat esittelivät keksinnön, joka voi siirtää ongelman historiaan ainakin joissakin lääkkeissä. Keksintö on ihon alle istutettava mikrosiru, joka vapauttaa ohjelmoidusti lääkkeen potilaan elimistöön.

– Lääkehoitoon sitoutuminen on sataprosenttista, totesi MicroCHIPS-yhtiön toimitusjohtaja Robert Farra.

Lääkkeenjakeluimplanttia kokeili neljän kuukauden ajan seitsemän tanskalaista 65–70-vuotiasta naista, jotka sairastavat luita haurastuttavaa osteoporoosia. Kuhunkin laitteeseen oli ladattu parikymmentä yksittäistä annosta teriparatidi-nimistä lääkettä. Tavanomaisessa hoidossa aine otetaan pistoksena, nyt potilaat saivat päiväannoksensa mikrosirusta.

Parantaa huomaamattomasti

Muistitikun kokoinen metalliesine lantion seutuvilla vatsassa saattaa kuulostaa kiusalliselta lisukkeelta omassa kehossa. Tutkimukseen osallistuneet naiset kuitenkin kertoivat, etteivät he tunteneet implanttia ja unohtivat usein kantavansa sitä. He olivat myös valmiita käyttämään laitetta toistekin.

Istutteen asettaminen paikalleen ei ole mittava operaatio. Se hoituu paikallispuudutuksessa lääkärin vastaanotolla puolessa tunnissa.

Automaattisesti lääkityksestä huolehtiva siru säästää potilaat paitsi pistoksilta myös huolelta, onko lääke tullut otettua. Osteoporoosi on juuri niitä kroonisia sairauksia, joissa lääkityksen laiminlyönti on hyvin tavallista. Vain neljännes potilaista vie teriparatidikuurinsa kunnialla loppuun.

– Osteoporoosi ei anna jokapäiväistä huomautusta, että olet sairas. Olo tuntuu hyvältä, joten motivaatio antaa itselleen pistos päivittäin on olematon, huomautti MIT:n professori Michael Cima.

Pärjää perinteiselle pistokselle

Kokeissa laite toimi erinomaisesti, kehuvat tutkijat, jotka raportoivat keksinnöstään myös Science Translational Medicine -lehdessä. Mittaukset todistivat, että teriparatidi imeytyi potilaiden elimistöön aivan yhtä hyvin kuin tavanomaisin pistoksin annettuna. Kaikenlaisten implanttien päälle muodostuva ohut kudoskerros ei mitenkään estänyt lääkkeen kulkua. Lääke myös lisäsi luunmuodostusta kuten pitää.

Osteoporoosi ei ole ainoa sairaus, jonka lääkitystä voisi siirtää implantin huolehdittavaksi. Siru kävisi korvaamaan pistoksia myös ms-taudin, syövän ja kivun hoidossa. Ratkaisevaa on lääkkeen annoskoko: se pitää voida laskea mikrogrammoissa.

– Milligrammaa suuremmilla annosmäärillä tällaista menetelmää ei kannata käyttää. Esimerkiksi antibiootteja tarvitaan liian paljon, satoja milligrammoja per annos. Insuliinikaan ei sovi näin annettavaksi, mutta sen sijaan muut diabeteslääkkeet sopivat, Cima kertoi.

Fiksumpi kuin edeltäjänsä

Erilaisia istutteita on käytetty ihmisen terveyden hoidossa jo pitkään. Sydänpotilaat voivat kantaa rinnassaan tahdistinta tai rytmihäiriötä korjaavaa defibrillaattoria. Kroonisesta kivusta kärsivät saavat halutessaan lievityksensä ihonalaisesta lääkepumpusta, joka annostelee ohjelmoidusti ohuen letkun kautta kipulääkettä haluttuun kohtaan kehoa.

Uusi lääkkeenjakelusiru on kuitenkin edellisen sukupolven implantteja älykkäämpi vekotin. Ensinnäkin se on jonkin verran pienempi eikä siihen kytketä mitään johtoa tai letkua. Siru voidaan ohjelmoida etukäteen luovuttamaan lääkeannokset haluttuina aikoina, mutta lisäksi sitä voi säädellä langattomasti kehon ulkopuolelta.

Testatuissa siruissa lääke oli pakattu pikkuruisiin, 0,0006 millilitran säiliöihin. Ne oli suljettu ohuella platina- ja titaanikalvolla, joka suli pois, kun siihen johdettiin sähkövirta. Silloin lääke vapautui elimistöön. Kokeessa siru sisälsi vain kaksikymmentä annosta, mutta MicroCHIPS kehittelee jo samankokoista uutta mallia, joka sisältäisi 365 säiliötä eli lääkeannokset vuoden jokaiselle päivälle.

Seuraavaksi tulee tekorauhanen

Tulevaisuudessa tutkijat aikovat yhdistää lääkkeenjakelijaan myös anturin, joka tarkkailee elimistön tilaa.

– Mikrosiru voisi laskea lääkkeen elimistöön anturin antaman palautteen perusteella. Laite esimerkiksi tunnistaisi sydänkohtauksen ensiviitteet ja antaisi lääkkeet sen ehkäisemiseksi, visioi koko idean isä, professori Robert Langer MIT:stä.

Sirun ja anturin yhdistelmä toimisi käytännössä kuin elimistön tilaa säätelevä umpirauhanen tai sisäelin.

Vielä ei olla noin pitkällä. Langer sai idean lääkkeenjakelijasta, kun hän katseli televisiosta mikrosirutekniikkaa käsittelevää dokumenttia. Siitä on jo 15 vuotta, ja vielä pitää odottaa joitakin vuosia, ennen kuin siru on osa jokapäiväistä terveydenhoitoa.

Näin lääkkeenjakelusiru toimii

– Implantti on helppo asettaa kehoon, eikä se kuulemma tunnu.

– Siru ohjelmoidaan langattomasti päästämään lääke elimistöön. Sitä voidaan tarkkailla ja hallita etänä.

– Lääke sijaitsee koteloissa, joiden tilavuus on 600 nanolitraa. Kokeessa kukin annos oli 40 mikrogrammaa. Kotelon sulkevat platinasta ja titaanista valmistetut päällyskalvot.

– Päällyskalvoihin johdetaan sähkövirta, joka sulattaa ne. Silloin luukku aukeaa, lääke vapautuu ja säiliö tyhjenee.

– Seuraava annos annetaan seuraavasta kotelosta. Kehitteillä on siru, joka sisältäisi 365 säiliötä. 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25775
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.