Laivojen valvonta tehostuu ja miehistöjen koulutus kehittyy, mutta yksikin törmäys jäissä voi olla kohtalokas. Siksi öljyntorjuntakalustoakin pitää parantaa.


törmäys jäissä voi olla kohtalokas. Siksi öljyntorjuntakalustoakin pitää parantaa.




Pinnan alta katsottuna moni asia on toisin - myös meret. Suomenlahden maisema näyttää päällisin puolin avaralta, mutta pinnan alla piilee matalikkojen sokkelo. Isoille laivoille riittävää veden syvyyttä löytyy sen lomasta vain kapeina ja mutkaisina väylinä. Näitä pikku väyliä kyntää maailman vilkkaimpiin kuuluva laivaliikenne.

Matkustaja- ja rahtilaivojen lisäksi Suomenlahdella puikkelehtii vuosittain tuhansia öljytankkereita. Etenkin Venäjän satamista maailmalle lähtevän öljyn määrä on ampaissut hurjaan kasvuun.

2000-luvun alussa Suomenlahdella seilasi 50 miljoonaa tonnia raakaöljyä vuodessa, nyt luku on yli 140 miljoonaa tonnia. Ennusteiden mukaan 2010-luvulla rikotaan 200 miljoonan tonnin raja.

Samalla ovat jääneet taakse ajat, jolloin jäälohkareiden seassa navigoivat vain kokeneet suomalaiset merikarhut.
- Suomenlahdelle tulee talvisin joka päivä aluksia, joiden miehistö näkee jäätä ensimmäisen kerran elämässään, kertoo meriliikenteen ja talvimerenkulun turvallisuuden professori Pentti Kujala Teknillisestä korkeakoulusta. Juuri talvi on meriturvallisuuden haastavinta aikaa: tilastojen mukaan laivojen yhteentörmäyksiä sattuu talvisin tuplasti useammin kuin kesäisin.


Toistaiseksi onnea

- Suomenlahdella on vältytty suurilta onnettomuuksilta, joista olisi seurannut tuhansiin tonneihin nousevia öljypäästöjä, kertoo merenkulku- ja öljyntorjunta-asiantuntija Monika Stankiewicz Itämeren suojelukomissiosta Helcomista, joka on Itämeren rantavaltioiden yhteistyöelin.

Mutta läheltä on pitänyt montakin kertaa.

- Helmikuussa 2006 jäänmurtajaa seurannut laiva juuttui jäihin Viron edustalla. Perässä tullut laiva törmäsi siihen, ja toinen laivoista upposi, Pentti Kujala kuvailee. Miehistö pelastui hyppäämällä jäälle, mutta osa öljystä valui mereen.

Toinen läheltä piti -tilanne oli samassa kuussa. Propontis-öljytankkeri ajoi karille Suursaaren länsipuolella.

- Se tapaus johtui miehistön taitamattomuudesta, Kujala sanoo. Laiva seilasi alueella, jossa veden syvyys alitti merikarttojenkin mukaan laivan oman syväyksen. Katastrofilta pelasti vain tuuri: laivassa oli kaksoispohja, joka suojasi öljytankkia, ja kari sattui osumaan sellaiseen kohtaan laivaa, ettei öljytankin seinämä revennyt.


Turma pahin jäiseen aikaan

Pahimpia paikkoja on Suomenlahden ruuhkainen keskikohta, jossa risteävät Helsingin ja Tallinnan väliset reitit sekä itä-länsisuuntainen öljytankkeriliikenne. Yhteentörmäyksestä voisi seurata sekä suuri määrä ihmisuhreja että mittavia ympäristötuhoja aiheuttava öljypäästö.

Millainen on öljyntorjujien pahin painajainen?

 - Suomenlahdelle on pian tulossa 150 000 tonnin vetoisia tankkereita. Pahimmassa tapauksessa mereen pääsisi kerralla koko tämä öljymäärä, Stankiewicz toteaa.

Öljytankkereiden sisään pääsee matti- tai maijameikäläinen harvoin näkemään, mutta jos 150 000 tonnia öljyä valutettaisiin jalkapallokentän kokoiseen säiliöön, sillä pitäisi olla korkeutta seitsenkerroksisen talon verran.

- Jos onnettomuus tapahtuu jäissä, öljyntorjunta on erittäin haastavaa tai täysin mahdotonta, lisää meriohjelman päällikkö Anita Mäkinen Maailman luonnonsäätiöstä WWF:stä. Talvinen öljyonnettomuus olisi hankala siksikin, että kylmässä vedessä öljy hajoaa hitaasti, joten luonnolle koituvat tuhot jatkuisivat pitkään.


Valvonta pitää väylällä

Meriliikenteen kasvun kanssa juoksee kilpaa turvatekniikan kehitys. Se suojaa kuin näkymätön käsi. Niin kauan kuin öljykatastrofia ei tapahdu, emme huomaakaan, mikä määrä tekniikkaa ja logistiikkaa on trimmattu huippuunsa sen välttämiseksi.

Kujala kertoo, että etenkin laivojen liikkeiden seuranta on kehittynyt ripeästi. Laivoille on luotu oma "lennonjohto".
Suomenlahdella on otettu ensimmäisenä maailmassa käyttöön GOFREP-järjestelmä: alueelle saapuvien laivojen on pakko ilmoittautua meriliikenteen seuranta- ja ohjauskeskuksille. Ilmoittautuneet laivat tunnistetaan automaattisesti, mikä helpottaa viestintää. Jos keskus huomaa laivan eksyneen väärälle reitille, sitä voidaan varoittaa. Varoitustilanteiden pelisäännöissä tosin on vielä hiomisen varaa, etenkin silloin, kun laiva on kansainvälisillä vesillä.

- Älykkäät, automaattiset järjestelmät parantavat vastakin merenkulun turvallisuutta, Kujala sanoo. Ihmisten sijasta on tarkoitus panna tietokoneet valvomaan liikennettä ja varoittamaan laivoja, jotka ovat väärällä väylällä tai liian lähellä toisiaan.

Laivoihinkin on tarjolla teknisiä apuvälineitä, kuten paperiset merikortit korvaava tietokonepohjainen kartta, jossa näkyy myös laivan oma sijainti.

Lisäksi laivoista tehdään entistä kestävämpiä. Teknillisessä korkeakoulussa kehitetään esimerkiksi laserhiottuja, useasta kerroksesta koostuvia teräslevyjä, joissa törmäyksen voima jakautuu optimaalisesti niin, että levy kestää repeämättä suurempia rysäyksiä kuin nykyiset materiaalit. - Tämä on tietysti hidas tie, sillä laivoja korvataan uusilla vain harvoin, Kujala huomauttaa.


Karille vain simulaattorilla

Yksi kehittyvä ala liittyy suomalaisten vanhaan tuttuun: talveen. Kujala tutkimusryhmineen kehittää tietokonemalleja laivojen käyttäytymisestä jäissä. Niiden pohjalta rakennetaan koulutussimulaattoreita. Kujalan mukaan tehokkaimpia keinoja katastrofien estossa on kouluttaa kokemattomat miehistöt pärjäämään jäissä. - Mieluummin ajetaan karille tietokoneella kuin tuolla merellä.




Öljy vahingoittaa myös vedenalaista luontoa


Öljykatastrofien uutiskuvissa näkyvimmän roolin saavat öljyn tahrimat linnut.

Hylkeitäkin kuolee öljyyn, mutta suurimmat tuhot tapahtuvat vedenalaisessa luonnossa.

Mikroskooppisista levistä koostuva kasviplankton, joka suoraan tai välillisesti ruokkii suurinta osaa meren muusta elämästä, vähenee öljypäästöjen vuoksi. Pinnalla kelluva öljy estää planktonia saamasta tarpeeksi valoa.

Kasviplanktonin väheneminen johtaa sitä syövän eläinplanktonin eli veden mikroskooppisten eläinten vähenemiseen, mistä taas kärsivät eläinplanktonia syövät kalat.

Öljy tuhoaa kalojen kuturantoja. Aikuiset kalat osaavat välttää öljylauttaa, mutta jos öljy ajautuu suoraan kudun päälle, mäti kuolee.

Öljy ja monet sen hajoamistuotteet ovat myös suoranaisesti myrkyllisiä planktonille ja monille vesikasveille. Suomenlahdessa öljyn vaikutukset ovat pitkäaikaisempia kuin valtamerissä, koska täällä vesi vaihtuu hitaasti.





Jos silti rysähtää

Paraskaan tekniikka ei estä kaikkia onnettomuuksia. Siksi myös öljyntorjuntakalusto joutuu kirimään kuljetusten lisääntymisen kanssa. Itämeren suojelukomission Helcomin 30-vuotisen olemassaolon aikana - ja paljolti myös sen ansiosta - öljyntorjuntakalustossa ja -menetelmissä on tapahtunut melkoista kehitystä, mutta Stankiewiczin mukaan parantamisen varaa on yhä. Etenkin öisin ja huonossa säässä toimivaa varustusta on parannettava.

Anita Mäkistä huolestuttaa myös nykyisen torjuntakaluston määrä. - Suomen öljyntorjuntakapasiteetti ei riitä alkuunkaan, jos meitä kohtaa kymmenientuhansien tonnien öljyonnettomuus. On vain ajan kysymys, milloin se tapahtuu.

Onnettomuudetkin ovat vain osa öljyongelmaa. Stankiewicz muistuttaa, että melkoinen osa Itämeressä lilluvasta öljystä on päästetty sinne tahallisesti. Suomenlahdellakin havaitaan vuosittain kymmeniä tapauksia, joissa laivoista on laskettu jäteöljyä laittomasti mereen. Siihen menehtyy tuhansia lintuja vuodessa, saman verran kuin kohtalaisen kokoisessa onnettomuudessa.  Sekä Kujala että Stankiewicz korostavat, että tahallisten öljypäästöjen valvontaa pitää lisätä - tekniikka siihen on jo olemassa.


Helena Telkänranta on luonto- ja ympäristöaiheisiin erikoistunut tiedetoimittaja ja tietokirjailija sekä Tiede-lehden vakituinen avustaja.
Pentti Kujala puhuu Tekniikan päivillä aiheesta Suomenlahden öljykuljetukset kasvavat - ovatko riskit hallinnassa? Dipoli, Otaniemi, Espoo, keskiviikko 16.1.2008, klo 9.30.


 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25760
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.