Pelko ja kiellot puristavat jo liikaa lasten ja nuorten elämää.

Ihminen-palsta

Teksti: Mikko Puttonen

Pelko ja kiellot puristavat jo liikaa lasten ja nuorten elämää.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2011

Lapsuutta on vaikea ajatella ilman jatkuvaa uhkaa. Jonkun elämä vaarantuu jo kohdussa, kun äiti ryypiskelee. Päiväkodin ja koulun piha ovat villi länsi, jossa kiusaajat etsivät uhreja. Netissä pedofiilit tavoittelevat teinejä valeidentiteetin suojissa.

Eikä arkipäiväistä mutta tappavaa liikennettä sovi unohtaa. Puu merkitsee sekin pää edellä putoamisen mahdollisuutta. Todistuksessa huono numero sulkee lapselta tien menestyjien joukkoon.

Huolta, huolta, huolta. Se on vanhemman osa.

Alituisella huolehtimisella vanhemmat ehkä kokevat välittävänsä lapsistaan. Tai esittävät itselleen ja muille aikuisille huolekkaan aikuisen vakavaa roolia. Tai ehkä he vain altistuvat liikaa tiedotusvälineille, jotka eivät koskaan väsy kertomaan huonoja uutisia.

Älättelijä on muka läsnä

Kansantaloustieteilijä, kasvatustieteen opiskelija ja isä Tatu Hirvonen esittää tuoreessa pamfletissaan Varo, varo, varo varteenotettavan selityksen älättelylle, jolla vanhemmat paimentavat lapsiaan. Hänen mukaansa aikuisen osallistumisen matalin muoto on "älä". Kielloillaan kasvattajan ei tarvitse vaivautua olemaan oikeasti läsnä.

Hirvonen haluaisi irti ylisuojelevasta kasvatuksesta. Hän marssittaa esiin tilastoja, jotka osoittavat lasten elämän turvallisemmaksi kuin aikoihin.

Esimerkiksi lasten tapaturmakuolemat ovat vähentyneet selvästi 1970-luvun alusta. Sukupuolisen hyväksikäytön uhka on merkittävä vain mielikuvissa. Murrosikäisten mielenterveyshäiriöt näyttävät lisääntyneen, mutta onko kyse todellisesta kasvusta vai siitä, että nykyään ongelmat tunnistetaan ja hoitoon hakeudutaan herkemmin kuin ennen?

Riskien taju surkastuu

Turvallisuusvimma kaventaa leikkien alaa, kun lapset eivät voi enää liikkua ulkona yhtä vapaasti kuin ennen. Kodin ulko-oven takana avautuu vaarallinen maailma, jonne pientä lasta ei voi päästää yksin. Täällä ei sentään olla niin pitkällä kuin Britanniassa, missä lapset eivät voi mennä omin neuvoin edes kouluun. He ovat alituisesti aikuisten valvovien silmien alla.

Ylisuojelu surkastuttaa Hirvosen esittelemien tutkimusten mukaan lasten riskikompetenssia. Kun aikuinen varoittelee alinomaa vaaroista, lapset alkavat pelätä silloinkin, kun mitään syytä pelkoon ei ole. Tilannetaju ei kehity. Riskeihin totutetuille lapsille sattuukin vähemmän tapaturmia kuin lapsille, joiden elämästä kaikki riskit on poistettu.

Huolipuhe leviää

Pelko lasten puolesta ei rypistä vain vanhempien otsaa. Myös viranomaiset ja poliitikot kantavat huolta kansakunnan jälkikasvusta. Kadonnut vanhemmuus, nuorisorikollisuus, lastensuojeluasiat, pedofilia ja pornografia eivät enää ole vain kristillisten poliitikkojen yksinoikeus, sanoo dosentti, akatemiatutkija Timo Harrikari. 2000-luvulla huolipuhetta ovat viljelleet muutkin.

Lapsuutta katsotaan entistä enemmän riskin läpi.

– Maailma nähdään lasten ja nuorten ympärillä arvaamattomana ja ennakoimattomana. Riskilinssi pyrkii poimimaan maailmasta pahimmat uhkat.

Vaikeudet kasautuvat

Tutkimukset kertovat, että suomalainen lapsuus jakautuu kahtia. Valtaosalla lapsista ja nuorista menee entistä paremmin, kun taas ongelmat kasautuvat pienelle vähemmistölle. Tämä porukka on vaarassa "hukkua" ja joutua yhteiskunnan instituutioiden ulkopuolelle.

Harrikari kuitenkin kysyy, pitääkö kaikkien olla jonkin kontrollijärjestelmän piirissä, jotta heitä voitaisiin valvoa ja paimentaa tuottavalle työuralle.

– Miltä yhteiskunta näyttää? On koventuvaa kilpailua ja koventuvia arvoja. En ole ihan varma, onko tämä sellainen yhteiskunta, johon nuoret ihmiset haluavat kiinnittyä. Jos aineelliset lähtökohdat ovat muutenkin heikommat, voi olla, että yhteiskunta ei tunnu kovin omalta, Harrikari sanoo.

Huolta lapsista ja nuorista tavataan Harrikarin mukaan perustella heidän omalla edullaan. Taustalla on kuitenkin myös muuta: huolta kansantaloudesta ja maan menestyksestä uudenlaisessa taloudessa.

– Lapset nähdään joko syrjäytymisriskiä vasten tai kansallisena voimavarana. Viimeksi 1920-luvulla itsenäistymisen jälkeen oli samanlaista keskustelua. Silloin nuoren kansan fyysistä ja psyykkistä voimaa piti viljellä kansainvälisessä kentässä.

Ongelmia työn puolesta

Huolestuminen kuuluu myös tiettyjen ammattien logiikkaan, muistuttaa Harrikari.

– Meillä asiantuntijoilla pitää olla ongelmia, muuten lähtee tilipussi. Samalla pitää antaa käsitys, että homma on hallussamme ja että hoidamme sen. Näin on kaikilla julkisilla viranomaisilla, jotka on palkattu ongelmia lievittämään.

Meillä vanhemmilla puolestaan on uusi syy huolestua: saavatko lapsemme kohdata riittävästi riskejä? Miksi meninkään estelemään poikaani kiipeämästä puun latvaan neljän metrin korkeuteen. Siellä hän olisi oppinut taitoja, joita tarvitsee aikuisena riskiyhteiskunnassa.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25744
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.