Torjuntataistelua käydään monella rintamalla, mutta haaste on kova ja sellaisena pysyy, ellei ravinteiden pääsyä vesistöihin saada kuriin.


ja sellaisena pysyy, ellei ravinteiden pääsyä vesistöihin saada kuriin.




Sinilevät olivat täällä miljardeja vuosia ennen meitä, ja juuri ne muuttivat varhaisen maapallon olot sopiviksi vaativammille eliölajeille. Selvästikin saamme kiittää niitä paljosta. Kiitollisuus ei kuitenkaan ole ensimmäinen tunne, kun tuijottaa laiturinnokasta leväpuuroa.

Vaikka sinilevän massaesiintymiä lienee ollut aina, viime kymmeninä niitä ovat ruokkineet vesiin kertyneet ravinteet, erityisesti fosfori. Nykyään päästöjä vastaan taistellaan, mutta rehevöityneissä vesissä kestää pitkään, ennen kuin sisäisen kuormituksen kierre katkeaa. Ylimääräinen fosfori on nimittäin varastoitunut pohjasedimentteihin. Niistä sitä vapautuu levien käyttöön sitä enemmän, mitä vähemmän pohjassa on happea. Runsastuneet levät taas kuluttavat happea hajotessaan, joten rehevöitymisen kierre vahvistaa itse itseään.


Hoitokalastus tuonut tuloksia

Rehevöityneitäkin vesiä voi onneksi kunnostaa. Keinoja järvien sisäisen kuormituksen katkaisemiseksi on tutkittu Suomessa pitkään. 

Jos vonkaleista on pulaa ja pikkukalat ovat runsastuneet liikaa, ravintoketjua voidaan korjata istuttamalla petokaloja ja kalastamalla särkiä, jotka edistävät rehevöitymistä tonkimalla pohjaa ja vapauttamalla näin fosforia veteen. Hoitokalastuksella on kunnostettu esimerkiksi Tuusulanjärveä, Lahden Vesijärveä ja Säkylän Pyhäjärveä.
- Jos kalastaa tonnin pikkukalaa, saa keskimäärin seitsemän kiloa fosforia pois vesistöstä. Suurin hyöty on kuitenkin sinilevän eduksi muuttuneen ravintoketjun tervehtyminen: kun pikkukalat vähenevät, suuret planktoneläimet, kuten vesikirput, pääsevät lisääntymään. Ne taas syövät mikroskooppisia leviä, kertoo järvikunnostuksen asiantuntija Reijo Lähteenmäki Etelä-Savon ympäristökeskuksesta.

- Hoitokalastus on tehokkain tapa kunnostaa rehevöitynyttä järveä, kunhan se maltetaan tehdä oikein, vahvistaa tutkija Ilkka Sammalkorpi Suomen ympäristökeskuksesta.


Fosforia vastaan eri tavoin

Happikadosta kärsiville järville voidaan antaa ensiapua laitteilla, jotka kuljettavat happea pohjan tuntumaan. Hapetus estää kalojen joukkokuolemia ja vähentää fosforin liukenemista pohjasta.

Ylimääräistä fosforia voidaan myös saostaa kemiallisesti esimerkiksi rauta- ja alumiiniyhdisteillä. Menetelmä on periaatteessa sama, jota käytetään jäteveden puhdistuksessa. Esimerkiksi Rymättylän Kirkkojärvi onnistuttiin vuonna 2002 kirkastamaan alumiinikloridilla, tietää Lounais-Suomen ympäristökeskuksen erikoissuunnittelija Harri Helminen.

Parhaillaan tutkitaan myös muita tapoja sitoa pohjalietteen fosforia. Näitä ovat esimerkiksi pohjan peittäminen savella tai kipsillä sekä pöyhintä, joka voi nopeuttaa orgaanisen aineksen hajoamista.

Koko järven kuivatustakin on kokeiltu. Se on äärimmäinen keino, jolla saadaan pohjaliete tiivistymään ja ravintoketjut uudistumaan. Tilapäinen kuivatus tervehdytti ainakin Utajärven kunnan pientä Särkijärveä.


Ihmerohdot pannassa

Poppakonsteja järvien pelastamiseksi ei ole, vaikka sellaiseksi on ehdotettu muun muassa Japanissa kehitettyä "efektiivistä mikrobiliuosta", jota levitettiin luvatta Kangasalan Kirkkojärveen vuonna 2004.




Tuumasta toimeen talkoovoimin


Oman mökkirannan kuormitusta voi jokainen vähentää huolehtimalla jäte- ja pesuvesistään, mutta järven kunnostus on iso projekti - ja keinot, joihin mökinomistaja voi ja saa itsenäisesti ryhtyä, ovat vähissä.

Rantojen siivous ja säännölliset roskakalan kalastustalkoot ovat hyvä alku, mutta vesikasvien niittämistä kannattaa jo harkita tarkkaan, sillä ne pidättävät ravinteita ojien ja purojen suilla.

Itse kukin voi myös seurata mökkijärvensä tilaa, esimerkiksi näkösyvyyttä ja kalansaaliita. Paikallisesta ympäristökeskuksesta ja kunnasta voi kysyä, mitä järvestä jo tiedetään.

Suuremmat kunnostushankkeet täytyy suunnitella hyvin ja mitoittaa oikein, jotta vaikutukset olisivat toivotun kaltaisia.

- Aluksi kannattaa ottaa yhteyttä vesistöllä toimivaan osakaskuntaan ja kalastusalueen isännöitsijään. Suurempia hankkeita varten voidaan perustaa järven hoitoyhdistys. Kunnostushankkeita suunnittelevat ja rahoittavat esimerkiksi kunnat, työvoima- ja elinkeinokeskusten kalatalousyksiköt ja alueelliset ympäristökeskukset, Reijo Lähteenmäki neuvoo.





Puomi suojaa merenrantaa

Moni lomailija toivoo, että sinilevän saisi pidettyä poissa edes uimarannoilta. Tähän haasteeseen yrittää vastata helsinkiläinen insinööritoimisto Saloy, joka on kehitellyt sinilevän torjunta- ja keruulaitteistoa vuodesta 2005.

Helsingin Munkkiniemen uimarannalla testattiin viime kesänä polypropeenista valmistettua kangaspuomia ja -nuottaa. Puolitoista metriä korkea puomi esti pahimpien pintalauttojen rantautumisen, ja suppeahkot esiintymät onnistuttiin siivoamaan nuottaamalla. Saloyn toimitusjohtajan Tapio Salmisen mukaan ranta pysyi uimakelpoisena läpi kesän.

- Suodatinkankaan silmäkoko on noin viisi sadasosamillimetriä, mutta nukkaisuutensa ansiosta kangas näyttää pysäyttävän pienempiäkin hippusia, Salminen kertoo.


Järvi hankalampi tapaus

Turun ammattikorkeakoulun kala- ja ympäristötalouden opiskelijat olivat mukana testaamassa Saloyn leväesteitä Rymättylän Kuralanjärvessä, joka on yksi Suomen pahimmista sinileväjärvistä.

- Sinilevä saatiin pidettyä  poissa rantaan rajatusta koealtaasta, mutta suuria alueita menetelmillä ei onnistuttu puhdistamaan, kertoo projektia ohjannut Olli Loisa.

- En tyrmää Saloyn ideoita, mutta tuotekehittely on vielä kesken. Puomitus voi olla hyvä ratkaisu rannoille, joiden pahin riesa ovat ulapalta ajelehtivat levälautat, mutta vesimassaan kauttaaltaan sekoittuneen levän puhdistus on vaikeaa, Loisa jatkaa.




Valtaosa järvistä voi hyvin


Sinileväjärvet ovat useimmiten pieniä ja reheviä ja sijaitsevat maatalousalueilla. 80 prosenttia järvistä, esimerkiksi suurten reittivesistöjen järvet, ovat hyvässä kunnossa. Suurin kiusa sinilevä on Suomenlahdella ja Saaristomerellä.





Seuraavaksi pumpataan

Vesirakennusinsinööri Salminen jatkaa torjuntamenetelmien kehittelyä Tekesin tuella. Tehokkaille keinoille olisikin kysyntää ympäri maailman. Salminen mainitsee saaneensa kyselyjä Kiinasta asti.

Tänä kesänä Kuralanjärvessä testataan muun muassa menetelmää, jossa vettä pumpataan suodatinkankaan läpi ja levät imuroidaan talteen umpisäiliöihin.

- Meillä on pumppu, joka pystyy imemään jopa 200 litraa vettä sekunnissa, ja tehokkaampiakin on olemassa. Suunnitteilla on myös tuulivoimalla pyörivä pumppu, joka seuloisi vettä jatkuvasti, Salminen kertoo.

Salmisen huimimmat haaveet ulottuvat Itämerelle asti: - Sieluni silmin näen jäänmurtajat vetämässä valtaisaa sinilevän seulonta-asemaa.

Kuluva kesä ehkä näyttää, kannattaako sinilevien keruu kokonaisen järven mitassa ja helpottaako se seuraavan kesän tilannetta. Asiantuntijat eivät ole vakuuttuneita.

Tutkija Ilkka Sammalkorpi Suomen ympäristökeskuksesta painottaa, että oiretta tärkeämpää on puuttua ongelmien syyhyn, vähentää ravinteiden pääsyä vesistöihin ja tukea luonnon omia tapoja rajoittaa sinilevän määrää.

- Kun järven ravintoketjut ovat kunnossa, vesikirput ja muu eläinplankton voivat suodattaa järven koko vesitilavuuden kolmen-neljän päivän välein aivan ilmaiseksi.



Valtakunnallinen leväkatsaus, julkaistaan keskiviikkoisin kesä-elokuun ajan, syyskuussa tarpeen mukaan:
www.ymparisto.fi

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25775
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.