Liverrys kaikuu nyt kiihkeimmillään metsissä, puistoissa ja pihamailla. Mitä linnut visertävät?

Teksti: Eeva Mäkelä

Aamun ensimmäisen huilu leikkaa hämärää. Pian sarastuksen sooloon yhtyy toinen ja kolmas, eikä aikaakaan kun koko lähitienoon lintukuoro tervehtii täysin rinnoin lisääntyvää valoa.Se, mikä ihmisen korvaan kuulostaa aamun ylistykseltä, on linnuille kilpailua reviiristä ja rakkaudesta. Osa elon taistelun sävelmistä säilyy vuosisadalta toiselle, mutta moni muokkautuu ajan, alueen ja käyttötarkoituksen mukaan.

Moottoritie muokkaa melodiaa

Suomessa havaittiin jo 1960-luvulla, että talitiaisten perinteinen kolmitavuinen titityy oli lyhentynyt paikoin tiityksi tai jopa pelkäksi tyyksi. Ilmiötä on pidetty yleisempänä kaupunkitinteillä.Asian vahvistaa tutkimus, jossa kuunneltiin talitinttejä kymmenen Euroopan suurkaupungin keskustassa ja lähimetsissä. Kaupungeissa tinttien laulu on hektisempää ja säkeet lyhyempiä kuin metsien linnuilla. Lisäksi meluisilla paikoilla asustavien tinttien viisuista puuttuvat matalimmat sävelet, jotka helpoimmin hukkuvat liikenteen matalaan meluun.Tutkijat arvelevat muidenkin muutosten liittyvän laulun kuuluvuuteen. Metsää avoimemmassa kaupunkiympäristössä nopeat, toistuvat säkeet kiirivät kauemmas kuin perinteinen titityy, ja poikaset toistavat ja oppivat sen laulun, jonka ne parhaiten kuulevat. Välillä kaupunkilinnut joutuvat laulamaan täyttä kurkkua saadakseen äänensä kuuluville. Vilkasliikenteisten katujen ja rautateiden varsilla asuvien berliiniläisten satakielten on havaittu laulavan 14 desibeliä äänekkäämmin kuin vähemmän meluisilla seuduilla elävien lajitoveriensa. Tutkitut satakielet osasivat myös muuttaa äänenvoimakkuuttaan ympäristön äänimaiseman mukaan. Viikolla nuppi oli kaakossa, mutta viikonloppuisin työmatkaliikenteen rauhoituttua ne säätivät volyymia pienemmälle.Metsittyminen taas muuttaa laulua päinvastaiseen suuntaan. Amerikkalaisten juovapääsirkkujen lauluun perehtynyt tutkija havaitsi sirkkujen lopputrillin hidastuneen ja madaltuneen sitten 1970-luvun samaan aikaan, kun kasvillisuus tutkimusalueella oli vähitellen tihentynyt. Tutkija pitää muutoksen syynä lehtien kaikua, joka puurouttaa nopeatempoisen melodian herkemmin kuin hitaan. Avointen ruohostojen – ja siis kaupunkienkin – linnut laulavatkin keskimäärin nopeammin ja kimakammin kuin lehvistöjen asukit.

Kilpalaulanta houkuttaa syrjähyppyihin

Tiaisilla on yksi pesimäkumppani, mutta pesässä voi olla useiden koiraiden hedelmöittämiä munia. Tiaisnaaraat siis käyvät ahkerasti vieraissa. Siten ne pyrkivät saamaan jälkeläisiä mahdollisimman hyvän koiraan kanssa ja varmistamaan jälkikasvun laadun. Aisankannattajan osalta välttyvät tavallisesti vain dominoivat koiraat. Kyvykkäämpi tulokas voi horjuttaa niidenkin asemaa. Amerikanhömötiaisnaaraiden on havaittu seuraavan korva tarkkana koiraiden sirkutusta ja tekevän siitä omat johtopäätöksensä. Tutkijat haastoivat koiraat kilpalaulantaan nauhurin kanssa. Kun dominoivat koiraat kohtasivat hyökkäävän nauhavastustajan, niidenkin puolisot alkoivat tuntea vetoa vieraisiin.Oulun yliopiston biologian laitoksen professori Markku Orell uskoo, että vastaava käyttäytyminen on melko yleistä sosiaalisesti yksiavioisilla lintulajeilla. Kotoiset tali-, sini- ja hömötiaisrouvat siis harrastavat samanlaista peliä kuin Amerikan serkut.

Murrekipaleella löytyy oman kylän tyttö

Lintujen laulussa on alueellisia eroja, siis murteita. Punakylkirastasyksilöllä on yleensä vain yksi laulu, lyhyt laskeva säe. Se kuitenkin poikkeaa paikasta toiseen niin paljon, että aloittelijan voi olla vaikea tunnistaa lajia laulun perusteella. Yksittäiset murrealueet ovat pieniä. Samanlaisen säkeen laulajat saattavat rajoittua esimerkiksi pelkästään Helsingin Keskuspuistoon, lintuharrastaja Antero Lindholm tietää. Peipon niin sanottu sadevihellys, eräänlainen matalan intensiteetin laulu, voi myös vaihtua toisenlaiseksi muutaman kilometrin säteellä. Lintuharrastajat kutsuvat karjalanpeipoiksi Itä-Suomen ja Baltian peippoja, jotka eivät vihellä ”yit” vaan murteellisesti ”rryyt”, kertoo Margus Ellermaa BirdLife-järjestöstä. Saksassa murrealueiden rajoilla on kuultu kaksikielisiä tai jopa sekamongerrusta laulavia peippoja. Viime kädessä laulun erilaistuminen voi johtaa populaation jakautumiseen ja uusien lajien syntyyn. Tutkijat ovat näet todenneet, että naaraat suosivat oman murreryhmänsä koiraita. Ne reagoivat voimakkaimmin tuttuun lauluun. Vieraskielinen visertäjä jättää linnun kylmäksi. Kielirasismista on etua niille, jotka etsivät puolisoa jo talvehtimisalueella. Tutulla murteella laulavasta koiraasta tulee varmemmin pysyvä pesimäkumppani, kun taas eksoottinen tuttavuus voi kesällä päätyä kauas tutulta pesäpaikalta.

Kappaleet opitaan korvakuulolta

Laululinnut oppivat lajilleen tyypillisen viserryksen korvakuulolta vanhemmiltaan, mutta oppimista säätelevät perityt perusraamit. Siksi myös eristyksissä kasvatetut linnut laulavat melko normaalisti. Tietyllä alueella asuvan populaation lauluperinne siirtyy suullisena perimätietona sukupolvelta toiselle. Laulun kuulemiseen ja siten oppimistulokseen vaikuttaa ympäristön äänimaisema. Jos jokin äänentaajuus esimerkiksi hukkuu meluun, se jää jälkeläisten laulusta pois. Oppiminen selittää laulun maantieteelliset ja ilmeisesti myös erilaisissa ympäristöissä kuultavat murre-erot. Yleensä oppimiskyky liittyy tiettyyn herkkyyskauteen, mutta toisilla lajeilla se säilyy aikuisuuteen asti. Ne matkivat koko ikänsä. Esimerkiksi luhtakerttusen herkkyyskausi näyttää jatkuvan jonkin aikaa vielä talvehtimisalueelle saapumisen jälkeen. Keskimääräinen luhtakerttunen nimittäin matkii melkein 80:tä lintulajia, joista yli puolet on sen Afrikan-tuttavuuksia. Kottaraiset ja närhet ovat varsinaisia imitaatiomestareita. Niille eivät lintujen äänet riitä, vaan ne laajentavat ohjelmistoaan myös ihmismaailman äänillä, esimerkiksi ovikellon pimputuksella ja kännykän soittoäänillä. Imitaattorien maailman ykköselle, pohjoisamerikkalaiselle ruostesirppimatkijalle kertyy vähitellen yli tuhannen laulutyypin valikoima.Yhtä laulua jankuttavan seeprapeipon oppimiskyky taas rajoittuu sen ensimmäisiin elinkuukausiin.Matkiminen auttaa naaraan miellyttämisessä mutta myös reviirinpuolustuksessa. Koiras voi matkimalla häätää muiden lajien koiraita reviiriltään. Siksi esimerkiksi meikäläinen satakieli matkii etelänsatakieltä niiden yhteisellä esiintymisalueella Itä-Euroopassa.

Virtuoosi saa naisia yökonsertilla

Lintumaailman hidalgojen sliipattu olemus ja kauniit luritukset eivät ole tyhjiä lupauksia. Laulu ja höyhenpuvun kunto kertovat totuuden koiraan yleiskunnosta. Mutkikkaiden juoksutusten tuottaminen vaatii taitoa, ja taidokkaaseen lauluun pystyvät satsaamaan vain ne, jotka muutenkin voivat hyvin. Lemmenlurituksia kuuntelemalla naaras arvioi koiraiden geneettistä laatua, fyysistä kyvykkyyttä ja terveyttä. Erityisen seksikkäitä ovat äänenmuodostuksen kannalta haastavat säkeet ja säerypäät. Monivivahteinen laulu ja puhdas esitys kertovat myös kertyneestä kokemuksesta. Sitä moni naaras arvostaa. Onhan vanhemmanpuoleinen koiras jo harjaantunut reviirinsä puolustaja ja poikasten kasvattaja.Yölaulu on yksi tapa parantaa pariutumismahdollisuuksia, ja esimerkiksi Suomen satakielet hyödyntävät sitä. Pohjoisen kesä on lyhyt ja aikaa pariutumiseen vähän, mutta valoisat kesäyöt ovat oivallista lauluaikaa. Kun useimmat muut laulajat ovat vaienneet, saa öinen virtuoosi äänensä paremmin kuuluville ja voi kenenkään keskeyttämättä houkutella naaraita pitkillä, kauas kiirivillä lurituksilla.

Rajakiistat ratkeavat suunsoitolla

Linnut tunnistavat toisensa ja toistensa sosiaalisen aseman laulusta. Laulamalla koiraat myös ilmoittavat reviirinsä omakseen ja puolustavat sitä. Koiraan kyvykkyydestä kertova taidokas laulu voi jo sinänsä pitää tunkeilijat loitolla.Rajalle tunkeva punarintakoiras uhittelee reviirin omistajalle ja haastaa sen kilpalaulantaan matkimalla sen laulua. Siitä seuraa rajaneuvottelu, jossa koiraat usein sovittavat liverryksensä toisen taajuuteen ja rytmiin. Aluksi ne heittävät toisilleen kommentteja etäältä, mutta alkavat sitten visertää toistensa päälle ja ärsyttää kilpakumppaniaan päättämällä sen säkeet. Kärjistyessään kiista usein äityy jankkaukseksi ja toisinaan jopa tappeluksi. Voimainmittely voi kestää tunti- tai jopa päiväkausia. Kilpalaulannalla koiraat useimmiten välttyvät fyysisiltä yhteenotoilta, jotka helposti johtaisivat ainakin jommankumman kuolemaan. Lopulta toinen väistyy. Sovittelevana eleenä se alkaa luritella laulua, joka ei kuulu vastustajan ohjelmistoon.

Koiraiden kesken poppia, naaraille klassista

Mustapääkertuilla on kahdenlaista kommunikaatiota. Naaraille ne laulavat pitkiä korulauseita, kun taas taistelulaulujen tyyli on jankkaavampi ja yksittäiset puheenvuorot lyhyempiä – koiraiden kesken puhutaan suoraan. Laulut myös muuttuvat, toiset hitaammin ja toiset nopeammin. Tutkijat ovat todenneet amerikkalaisten rusokylkikerttuleiden kahden erillisen laulutradition kehittyvän eri tahtiin. Toisten laulujen valikoima vaihtui kokonaan kahdessatoista vuodessa, eikä minkään yksittäisen laulun elinkaari yltänyt yli seitsemän vuoden. Toista perinnelinjaa edustavat laulut taas pysyivät lähes muuttumattomina koko 19 vuoden tutkimusjakson ajan.Eron uskotaan liittyvän laulujen käyttöön. Urosten välisessä kilpalaulannassa linnut suosivat varioivaa poppia. Ikivihreät sen sijaan ovat kysyttyjä kosiomenoissa. Sovinnaiset lemmenluritukset täyttävät erityisen hyvin tehtävänsä puolison houkuttimina. Koska saman lajin koiraat laulavat vuodesta toiseen samoja lauluja, lajintunnistus käy vaivatta ja naaraiden on helppo vertailla eri yksilöiden laulusuorituksia.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2011

 

Eeva Mäkelä on filosofian tohtori, vapaa tiedetoimittaja ja kääntäjä sekä Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25764
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.