Syksyn kuntavaaleissa kokeillaan sähköistä äänestystä. Juuri nyt asiantuntijat selvittävät sen luotettavuutta ja tietoturvaa. Seuraava askel, nettiäänestys, olisi isompi. Kannattaa miettiä, toteutuvatko kansalaisen perusoikeudet varmasti, jos äänestää kotona tai kaverin luona.


selvittävät sen luotettavuutta ja tietoturvaa. Seuraava askel, nettiäänestys, olisi isompi.
Kannattaa miettiä, toteutuvatko kansalaisen perusoikeudet varmasti, jos äänestää
kotona tai kaverin luona.



Kymmenen viime vuoden aikana internet ja tietotekniikka ovat lyöneet itsensä läpi ihmisten arjessa. Yhä useampi hoitaa pankkiasiansa, lottoaa, tarkistaa bussiaikataulut ja varaa ulkomaanmatkat verkon avulla. Äänestäminen, joka on demokraattisen yhteiskunnan tukipilari, tapahtuu kuitenkin edelleen virallisilla äänestyspaikoilla käsin laskettavia äänestyslippuja käyttäen.

Miksi kunnallis-, eduskunta- tai presidentinvaaleissa äänestäminen ei onnistu kotikoneen äärestä yhtä helposti kuin laskujen maksaminen? Miksi näin tärkeä asia on näin pahasti jäljessä tekniikan kehityksen kärjestä?

- Juuri siksi, että se on niin tärkeä, kommentoi asiaa oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen. Muutosta ei kannata tehdä hätiköiden.

Ensi syksynä järjestettävissä kuntavaaleissa kokeillaan ensimmäisen kerran sähköistä äänestystä Kauniaisten, Karkkilan ja Vihdin kunnissa. Äänestämään mennään vanhaan tapaan vaalihuoneistoon, mutta ääni annetaan tietokonepäätteen avulla.


Nopeus suurin valtti

Miksi vanhasta lippuäänestyksestä pitäisi siirtyä uuteen käytäntöön? Teknologiavetoisessa maailmassa uutta tekniikkaa otetaan usein käyttöön ajattelematta sen tarkemmin, tuoko se aitoja etuja.

Sähköinen äänestäminen nopeuttaa äänestystä, ja varsinkin ennakkoäänestyksessä tämä on tarpeen. Ennakkoäänestyspaikalle muodostuu helposti jonoja ihmisten odottaessa, että äänestyslippu leimataan ja suljetaan kuoreen lähetekirjeen kanssa.

Ihmislaskijat viettävät hyvän tovin laskiessaan äänet vaikkapa kymmenestätuhannesta lipusta, mutta tietokoneella tuloksen saamiseen ei kulu sekuntiakaan. Lisäksi sähköinen äänestys karsii inhimillisiä virheitä, jotka johtuvat esimerkiksi huonosta käsialasta. Tietokoneen kanssa ei tarvitse arvailla, onko korttiin tuherrettu numero 11 vai 17.

Sähköisillä äänestyspaikoilla voi olla useita päätteitä, joiden keräämät äänestystiedot lähetetään laskettavaksi internetin tai muun verkon välityksellä. Jos sähköisestä äänestämisestä joskus tulee maan tapa, vaalipäivänäkin voi äänestää millä paikkakunnalla tahansa, eli äänestäjän ei tarvitse palata kotikuntaansa lippua täyttämään.

Sähköisesti äänestetään jo useissa maissa, kuten Belgiassa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Suomessa syksyllä kokeiltava järjestelmä poikkeaa näiden maiden käytännöstä siten, että meillä  äänestyspäätteet lähettävät äänestystiedot keskitetylle vaalipalvelimelle, kun muualla äänet tallentuvat vaalipaikan tietokoneeseen, jonka kiintolevy tai kopio sen tiedoista kuljetetaan fyysisesti ääntenlaskuun.


Kuitti varmentaisi äänen




Termejä sähköinen äänestys ja nettiäänestys käytetään ajoittain ristiin, mutta kyseessä on kaksi eri menetelmää.

- Sähköisesti äänestettäessä mennään edelleen vaalihuoneistoon, mutta perinteisen äänestyslipun sijaan ääni annetaan tietokonepäätteen avulla. Äänten laskeminen käy hetkessä.

- Nettiäänestäminen hoituu internetiin kytketyn tietokoneen avulla - tai vaikka nettikelpoisella kännykällä tai muulla mobiililaitteella. Nettiäänestys käy kotona, työpaikalla, kirjastossa, melkein missä tahansa.








Sadat silmät näkevät virheet

Ohjelmiston tietoturva ja virheettömyys on äärimmäisen tärkeää. F-Secure-tietoturvayhtiön tutkimusjohtajan Mikko Hyppösen mukaan hyvä ratkaisu on julkistaa äänestyksessä käytettävän ohjelmiston lähdekoodi eli päästää kenet tahansa tutustumaan ohjelmistoon. Vaikka ajatus tuntuu ensin oudolta, sadat tai tuhannet silmäparit löytävät kiistatta ohjelmointivirheet helpommin kuin yhden firman työntekijät.

Ohjelmiston avoin lähdekoodi vastaa sitä, että huipputurvallisen lukon mekanismi julkaistaan ihmisten tarkasteltavaksi. Lukosta ei tule sen helpompi tiirikoida, mutta kiinnostuneet voivat etsiä siitä heikkouksia ja vikoja, jotka valmistaja sitten korjaa.

Hyppösen mukaan myös itse äänestyslaitteiston tulee olla sinetöity ja turvallinen. Tämä tarkoittaa sitä, että äänestyspäätteessä ei ole esimerkiksi levyasemaa tai muistitikuille sopivia usb-portteja, joiden avulla ulkopuoliset voisivat lisätä laitteeseen omaa ohjelmakoodiaan.

Tiedot pitäisi myös välittää keskitettyyn sähköiseen vaaliuurnaan jotenkin muuten kuin tavallisen internetin kautta. Äänestystiedot pystytään nykyisin salaamaan riittävän hyvin, mutta nettiliikenteen häirintä on riski. Hyppösen mukaan niin sanotuilla palvelunestohyökkäyksillä, joissa tiettyä nettiosoitetta pommitetaan roskaliikenteen tulvalla, voidaan kaataa Googlen ja Amazon-kirjakaupan kokoisia sivustojakin.




Virossa nettiäänestys on ollut käytössä jo kolmena vuonna. Parlamenttivaaleissa virolaiset pääsivät äänestämään verkossa vuoden 2007 keväällä.

Äänestäjät tunnistettiin sähköisillä henkilökorteilla, jotka ovat Virossa yleisiä.
Painostamiseen ja vaalisalaisuuteen liittyviä uhkia ratkottiin niin, että ääntään sai muuttaa. Ennen varsinaista vaalipäivää verkossa sai äänestää niin monta kertaa kuin halusi, ja lisäksi äänestäjät saivat tulla viralliselle äänestyspaikalle, jossa annettu ääni kumosi edelliset. Aiempien nettiäänestysten tuloksia ei myöskään saanut näkyville.

Vaaleista tehtiin Euroopan komissiolle selvitys. Sen mukaan nettiäänestäminen todellakin kiinnosti nuorisoa, mutta äänestysmääriin sillä ei ollut suurta vaikutusta.

Netitse äänesti vain noin 5,4 prosenttia kaikista äänestäneistä. Heistä 89 prosenttia olisi omien sanojensa mukaan luultavasti äänestänyt muutenkin.

Vaikutus kokonaisaktiivisuuteen oli siten ainoastaan puolisen prosenttia. Luku olisi tietysti merkittävämpi, jos nettiäänestyksen suosio kasvaisi kymmeniin prosentteihin.

Viron selvityksen yllättävin tulos oli, että nettiäänestämiseen eivät juuri vaikuttaneet äänestäjien sukupuoli, tulot, koulutus ja asuinpaikka. Tämän mukaan järjestelmä olisi hyvin demokraattinen.



Kotimainen järjestelmä kompastelee

Meillä kokeiltava äänestysjärjestelmä perustuu sähköiseen äänestykseen erikoistuneen Scytl-yhtiön Pnyx.core-järjestelmän sekä kotimaisen Vat-vaalitietojärjestelmän yhdistelmään, jonka on toteuttanut TietoEnator-yhtiö.

Järjestelmän avoimen tarkastelun estävät TietoEnatorin ja sen alihankkijan liikesalaisuudet, mutta sopimalla näiden salassapidosta tarkastus käy päinsä. Oikeusministeriö arvioittaa kotimaisen järjestelmän toiminnan Turun yliopiston matematiikan laitoksen tutkimusryhmällä tänä keväänä. Professori Juhani Karhumäen johtaman tutkimuksen tulokset ovat julkisia, ja ne valmistuvat touko-kesäkuun vaihteessa. Jos järjestelmästä löytyy pahoja teknisiä puutteita, on mahdollista, ettei sitä oteta käyttöön.

Miksi meillä päädyttiin suljettuun järjestelmään?

- Sähköistä äänestystä haluttiin aluksi kokeilla pienessä mitassa, joten kustannussyistä pidettiin järkevänä käyttää valmisohjelmistoa. Soveltuvaa avoimen lähdekoodin järjestelmää ei ollut tiedossa, eikä ole vieläkään, Oikeushallinnon tietotekniikkakeskuksen ylitarkastaja Jukka Leino kommentoi päätöstä.

- Oikeusministeriö ei ole vastaisuudessa sitoutunut nykyiseen ratkaisuun, vaan päätökset sähköisen äänestyksen jatkosta tehdään pilottihankkeen kokemusten perusteella. Jos soveltuvia avoimen lähdekoodin ratkaisuja on silloin olemassa, ministeriö voi harkita niiden käyttämistä yhtenä vaihtoehtona.

Pilottijärjestelmä ei anna äänestäjälle varmentavaa paperikuittia; tämä olisi Arto Jääskeläisen mukaan liian hankalaa ja kallista. Äänestäjän tulee luottaa siihen, että ääni lasketaan oikein - aivan samalla tavalla kuin hän on joutunut luottamaan, ettei posti kadota ennakkoääntä ja että hänen äänestyslippuaan käsitellään huolellisesti.

Lisäksi äänestystiedot siirretään salattuina julkisen internetin kautta, mikä tarjoaa ainakin teoreettiset mahdollisuudet tietoliikenteen häirintään.


Nettiäänestys toisi joustavuutta

Sähköisen äänestyksen tietoturvaongelmat koskevat tietysti yhtä lailla nettiäänestystä. Jos ne pystytään ratkaisemaan, nettiäänestys toisi tuleviin vaaleihin uudenlaisia etuja.

Nettiäänestyksen ilmeisin hyvä puoli on toimituksen mukavuus. Itse miltei jätin edellisissä presidentinvaaleissa äänestämättä, sillä äänestys vaati mökkiloman katkaisun ja automatkan pääkaupunkiseudulle. Jos äänestyksen voisi hoitaa kätevästi kotoa, nettikahvilasta tai työpaikalta, kenenkään ei tarvitsisi rämpiä räntäsateessa uurnille. Tämä hyödyttäisi etenkin liikuntarajoitteisia ja ikääntyneitä.

Helpon nettiäänestyksen voisi myös kuvitella parantavan nuorison äänestysaktiivisuutta ja kiinnostusta politiikkaan.

Arto Jääskeläinen muistuttaa nettiäänestyksen periaatteellisista ongelmista. Demokraattisten vaalien peruspilareita ovat vaalisalaisuus, äänestyksen tasa-arvoisuus ja äänestysvapaus, joista jokainen voi nettiäänestyksessä vaarantua.


Uhkina painostus ja äänten myynti

Perinteisessä äänestyksessä tarkistetaan aina, että äänestäjä on se, joka hän sanoo olevansa, mutta verkossa asia on pulmallisempi. Äänestäjä voi todistaa henkilöytensä esimerkiksi verkkopankin tunnuksilla tai sähköisen henkilökortin ja tietokoneeseen liitettävän kortinlukijan avulla, mutta mikään ei estä luovuttamasta henkilökorttia tai tunnuksia toiselle.

Vaalipaikalla valvojat pitävät huolen siitä, että kukin äänestäjä menee yksin koppiin ja voi antaa ainoan äänensä salassa. Kotona tai työpaikalla äänestäjä on alttiina urkinnalle - ja pahimmillaan painostukselle. Esimerkiksi dominoiva perheenjäsen voisi vaatia muut äänestämään tahtonsa mukaan. Konsensusaikana painostuksen uhka ei ehkä tunnu todelliselta, mutta Suomenkin politiikassa on ollut epävakaita ja kiihkeitä kausia.

Nytkin äänten myyminen on periaatteessa mahdollista, mutta ääniä ostava ehdokas ei voi olla aivan varma kaupoista. Tilanne on toinen, jos hän voi valvoa äänestäjän toimintaa tai jopa hoitaa äänestämisen tämän puolesta itse.

Oma lukunsa ovat ihmiset, joille politiikka ja äänestäminen ovat evvk-asia. Nettiäänestyksesssä he ehkä luovuttaisivat äänensä aktiiviselle tuttavalleen huomattavasti helpommin kuin nykyisin.


Parasta muuttaa politiikkaa

Suomi on pieni ja vakaa maa, jossa vaalit ovat sujuneet jouhevasti ja ongelmattomasti. Arto Jääskeläinen tähdentää, että vaikka nettivaaleissa on uhkakuvia, todennäköisesti valtaosa niistä menisi aivan sujuvasti ja oikein. Mutta toisivatko ne olennaista parannusta nykytilanteeseen, esimerkiksi äänestysprosenttiin? Viron parlamenttivaalit 2007 eivät vahvista tätä, eivät myöskään muut ulkomaiset kokemukset.

Sveitsissä on pitkään ollut käytössä kirjeäänestys, joka on lähes yhtä helppo tapa äänestää kuin netti, mutta maan äänestysaktiivisuus on Euroopan alhaisin.

Britanniassa taas on joissain kunnissa voinut äänestää paikallisvaaleissa kirjeitse, netitse sekä matkapuhelimella. Niissä kunnissa, joissa etä-äänestys oli mahdollista vain sähköisesti, äänestysaktiivisuus nousi hieman neljässä kunnassa, pysyi samana viidessä kunnassa ja laski seitsemässä kunnassa - eräässä jopa 12 prosenttia.

Arto Jääskeläinen ja Panu Laturi suhtautuvat skeptisesti siihen, että äänestysaktiivisuutta voitaisiin parantaa teknisillä keinoilla. Kummankin mielestä ainoa tapa on tehdä politiikasta mielenkiintoisempaa, myös nuorisolle. Jos pääpuolueita ei monissa seikoissa erota toisistaan kuin vaalimainosten väri, kansalaisille jää helposti kuva, että vaikutusmahdollisuuksia ei juuri ole.

Jääskeläinen myös muistuttaa, että vaalit ovat demokraattisessa yhteiskunnassa arvokas tapahtuma. Jos ihmiset saavat baari-illan ratoksi äänestää tekstiviestillä edustajia pois eduskunnasta kuin Big Brotherissa ikään, se ei ainakaan paranna luottamusta politiikkaan.


Janos Honkonen on vapaa tiede- ja tekniikkatoimittaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25744
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.