Lumehoidon vierasperäinen nimi plasebo tulee latinan verbistä placere, ʾmiellyttääʾ. Kuva: Mikko Sallinen
Lumehoidon vierasperäinen nimi plasebo tulee latinan verbistä placere, ʾmiellyttääʾ. Kuva: Mikko Sallinen

Pilleri voi tehota, vaikka potilas tietäisi popsivansa pelkkää plaseboa.

Muutama vuosi sitten yhdysvaltalainen tuore äiti Jenni­fer Buettner pöy­ristyi löperyydestä, jolla pikkulapsille määrätään ja syötetään lääkkeitä. Niitä annetaan usein vain varmuuden vuoksi tai siksi, että lapsi – tai tämän vanhempi – saataisiin tyyntymään.

Sitten Buettner törmäsi tietoon, jonka mukaan pilleri tai pistos voi parantaa, vaikka se ei sisältäisi mitään farmakologista ainetta. Erityisen herkästi lumehoitoon reagoivat juuri lapset.

Tästä intoutuneena Buettner ryhtyi tuottamaan kirsikanmakuisia Obecalp-leikkitabletteja. Obecalp on nurin päin kirjoitettuna plasebo eli lumelääke. Buett­ner toivoo, että valmiste vähentäisi lääkkeiden turhaa käyttöä. ”Lapsille, aikuisille ja vanhuksille ei pitäisi antaa lääkeaineita, jos niitä ei tarvita”, hän ilmoittaa kotisivullaan.

Käsite liian lavea

Vanhemmat ovat kiitelleet Buettnerin keksintöä, mutta useimmat lääkärit suhtautuvat siihen varauksellisesti. Lumepillerien tuputtamisen pelätään opettavan lapset napsimaan lääkkeitä joka vihlaisuun. Lisäksi on eettisesti ongelmallista, jos potilaalle – oli hän sitten lapsi tai aikuinen – valehdellaan, että hän saa lääkettä.

Tästä huolimatta suuri osa lääkäreistä myöntää määränneensä lumelääkkeitä tai -hoitoa. Chicagon yliopiston kartoituksessa vuonna 2008 kävi ilmi, että noin 500:sta tutkimukseen osallistuneesta lääkäristä lähes joka toinen oli antanut plaseboa potilailleen. Tanskalaistutkimuksessa vuonna 2003 lääkäreistä peräti 86 prosenttia ilmoitti käyttäneensä lumehoitoa kyselyä edeltäneen vuoden aikana. Israelilaislääkäreistä plaseboon on kertonut turvautuneensa 51 prosenttia.

– Tulokset ovat mielenkiintoisia, mutta vaikeita tai mahdottomia tulkita, koska kyselyissä plaseboa ei määritelty tarkasti, sanoo lääkäri ja lääkintäeetikko Pekka Louhiala Helsingin yliopistosta.

Virallisen määritelmän mukaan plasebolla tarkoitetaan lääkettä tai toimenpidettä, jolla ei todellisuudessa ole erityistä hoidollista vaikutusta.

– Näissä tutkimuksissa plaseboksi on mainittu muun muassa C-vitamiini ja kipulääkkeissä käytetty parasetamoli. Miten ne muka ovat aineita, jotka eivät vaikuta mihinkään? Kun puhutaan plasebosta, puhutaan vaikutuksettoman aineen vaikutuksesta, Louhiala tähdentää.

Lume hoitaa tietäenkin

Lääkeaineiden vaikutuksia tutkittaessa plasebon määritelmästä ei synny ongelmaa, sillä lumelääkkeenä toimii aine, jolla ei ole mitään tunnettua vaikutusta hoidettavaan sairauteen. Siitä huolimatta lume ei näytä olevan pelkkää lumetta. Sen teho on saatu esiin monissa yhteyksissä.

Lumehoito tehoaa erityisesti psyyken sairauksiin. Masennuspotilaat voivat hyötyä lumelääkkeestä lähes yhtä paljon kuin tehokkaimmista depressiolääkkeistä.

Lumehoito vaikuttaa myös muihin keskushermoston sairauksiin, esimerkiksi hermosolujen vähittäisestä tuhoutumisesta johtuvaan Parkinsonin tautiin. Joissakin tutkimuksissa lumeleikkauksessa olleet Parkinson-potilaat ovat tunteneet olonsa kohenevan jopa enemmän kuin ne, joiden aivoihin on todella siirretty uusia hermosoluja.

Niin ikään plasebo helpottaa särkyjä. Sen on todettu lisäävän elimistön omien kipua lievittävien välittäjäaineiden eritystä. Potilaat, jotka luulevat saaneensa morfiinia, kokevat kivun helpottavan selvästi enemmän kuin potilaat, jotka luulevat saaneensa aspiriinia, vaikka molemmat ovat saaneet vain kalkkitabletteja.

Tuoreimpien tulosten mukaan plasebo voi hoitaa, vaikka potilas tietäisi, ettei saa oikeaa lääkettä. Psykologi John Kelley Harvardin yliopiston plasebotutkimuskeskuksesta Pipsistä julkaisi viime vuonna tutkimuksen, jossa vakavaa depressiota sairastaville koehenkilöille kerrottiin, että pelkkä lumelääkekin saattaa auttaa. Tämän jälkeen vapaaehtoiset jaettiin kahteen ryhmään, joista toisen käskettiin ottaa plaseboa kahdesti päivässä kuukauden ajan. Kävi ilmi, että rehellinenkin lumelääke kohensi oloa, joskaan ei parantanut vaikeaa masennusta.

Alitajunta aktivoi

Tähän asti on oletettu, että lumevaikutus kytkeytyy potilaan uskoon tai epäuskoon hoidon tehosta ja että uskon tai epäuskon herättää jokin tietoisesti hahmotettu vihje, vaikkapa lääkärin puhe.

Ajatusta on tukenut se, että plasebovaikutuksella on kielteinen kääntöpuoli, nosebovaikutus, joka huonontaa lähes yhtä monen ihmisen oloa kuin plasebo kohentaa. Lääkeainetutkimuksissa noseboihmiset valittavat muun muassa päänsärkyä, vatsavaivoja, huimausta ja ihottumaa silloinkin, kun he syövät lumelääkettä.

Harvardissa ollaan nyt eri mieltä. Siellä uskotaan, ettei tietoisuutta tarvita, vaan niin plasebo- kuin nosebovaikutus voi aktivoitua alitajuisesti. Aivokuvausten perusteella aivojen tietyt syvät rakenteet, kuten aivojuovio ja mantelitumake, reagoivat ärsykkeisiin, ennen kuin ne ovat edes tavoittaneet tietoisuuden. Todisteet tulevat Karin Jensenin kokeista.

Jensen opetti koehenkilöilleen, että he saavat käsivarteensa lievää tai tuntuvaa kipua aiheuttavan ärsykkeen sen mukaan, kumpi kahdesta neutraalista kasvokuvasta tietokoneen näyttöön ilmaantuu. Vaikka ärsykettä ei tosiasiassa muutettu lainkaan,  ihmiset raportoivat erivahvuista kipua eri kasvokuvien yhteydessä. Yllättäen kiputuntemukset vaihtelivat samalla tapaa myös silloin, kun kasvot välähtivät näytössä niin nopeasti, etteivät koehenkilöt mitenkään ehtineet tunnistaa niitä.

– Tulos osoittaa, että plasebo- tai noseboreaktiot voivat laueta ilman, että ihmisellä on tietoisia ajatuksia tilansa paranemisesta tai pahenemisesta. Reaktiot nojaavat alitajuiseen ehdollistumiseen.  Plasebo tai nosebo vaikuttaa, koska ihminen alkaa automaattisesti ja nopeasti odottaa palkintoa tai uhkaa, Karin Jensen sanoo.

Käytännössä havainto tarkoittaa, että käyttäytymistämme ja tunnereaktioitamme ohjaavat myös ärsykkeet, joita emme pane tietoisesti merkille. Ihmiset voivat tuntea olonsa paremmaksi tai huonommaksi sen mukaan, millaisia vihjeitä heidän alitajuntansa ympäristöstä poimii. Tutkijat uskovat, että tällainen tiedostamaton tiedonsiirto on evolutiivista perua. Kyky kehittyi edeltäjillemme, joiden täytyi äärimmäisen nopeasti reagoida petoihin ja muihin ympäristön yllätyksiin.

Lupaa ilmaista apua

Tiedostamattomiin reaktioihin uskoo myös biologi Peter Trimmer Bristolin yliopistosta. Hänen mielestään mikä tahansa hoito voi tarjota elimistölle lupauksen ”ilmaisesta avusta”, jonka turvin taudin voi nujertaa ilman, että elimistö joutuu verottamaan omia voimavarojaan.

Trimmer tutkii eläinten immuunipuolustusta tietokonemallinnuksin. Hänen havaintojensa mukaan taudinaiheuttajan kukistaminen vie niin paljon ener­giaa, ettei elimistön aina kannata vääntää immuunijärjestelmää täydelle teholle.

– Kun olot ovat ankarat eikä energiavarastoja voi täydentää, eläimen kannattaa sietää tulehdusta, joka ei ole kuolettava. Puolustuksen voimallinen liikekannallepano olisi huono valinta, sillä se voisi viedä voimat ja koitua kuolemaksi. Kun olot ovat otolliset, eläimen kannattaa satsata energiaa puolustustaisteluun ja hankkiutua taudista eroon niin nopeasti kuin suinkin, Trimmer sanoo.

Hänen mukaansa immuunijärjestelmän vaistonvarainen kytkeminen päälle ja pois olojen mukaan hyödyttää yhtä lailla ihmistä kuin muita eläimiä, ja plasebovaikutuksen voi nähdä immuunijärjestelmän säätimenä. Elimistö voi tiedostamattamme noteerata minkä tahansa hoidon, jopa lumehoidon, merkiksi siitä, että nyt on ihanteellinen aika kääntää immuunireaktio päälle.

Karin Jensen sanoo, että hänen tuloksensa istuvat Trimmerin ajatukseen. – Jos pillerin otto käynnistää paranemisen, on todennäköistä, että lumepilleri saa ehdollistumisen ansiosta aikaan samankaltaista helpotusta.

Sittenkin kyse hoivasta?

Jos leikkilääke voi lääkitä huijaamattakin, pitäisikö sitä tarjota avoimesti – vaikkapa juuri masennukseen tai kipuun? Voisiko sillä vähentää lääkkeiden syönnin haittoja? Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean arvion mukaan esimerkiksi särkylääkkeisiin kuolee Suomessa jopa 400 ihmistä vuodessa.

Pekka Louhiala toppuuttelee. Lääketieteilijät eivät vielä ole yksimielisiä edes lumevaikutuksen olemassaolosta.

– Tutkimuksissa on paljon ristiriitaisuuksia. Vaikutukset vaihtelevat suuresti muun muassa maittain ja kulttuureittain.

Louhialan mukaan tutkimustulosten kirjavuutta selittää paitsi kirjavat tutkimusasetelmat myös vuorovaikutus, joka on luonnollinen ja kiinteä osa hoitotyötä. Koska lääkärin ja potilaan välinen hoitosuhde on aina kahdenvälinen ja sen vaikutus yksilöllinen, hoitotapahtuman vaikutusta on hankala, jopa mahdoton mitata ja erottaa lumevaikutuksesta.

Lumevaikutuksen sijasta Louhiala suosii mieluummin termiä hoivavaikutus, joka tarkoittaa kokemusta hoidetuksi tulemisesta.

– On jotenkin hullu ajatus, että ihmisille ryhdyttäisiin varta vasten tekemään ja antamaan lumelääkkeitä, kun sama hyöty saataisiin sillä, että lääkäri käyttäisi potilaan kanssa viisi minuuttia enemmän aikaa.

Yhdistelmä väkevin

–  Olen kunnioittavasti eri mieltä Pekan kanssa, kommentoi Harvardin yliopiston plasebotutkimusohjelman johtaja Ted Kaptchuck Louhialan käsitystä hoivan ja lumeen erottamattomasta liitosta.

– Pienessä tutkimuksessamme vuonna 2010 annoimme ärtyneen suolen oireyhtymää poteneille plaseboa ja kerroimme rehellisesti, että lääke on lumetta. Jopa purkissa luki lumelääke. Vertasimme lumeryhmän jäseniä verrokkeihin, jotka saivat yhtäläisen huomion mutta eivät lumelääkettä. Siinä ilmeni, että lumelääkkeestä oli hyötyä. Sitä käyttäneet tunsivat voivansa paremmin kuin ilman jääneet, Kapt­chuck perustelee.

Karin Jensen huomauttaa puolestaan, että lumereaktioissa voi olla mukana myös perimää.

– Erityyppisissä plasebovasteissa saattavat vaikuttaa eri geenimuodot, mikä voi selittää yhdenmukaisten tulosten puutetta. Ei ole olemassa tyypillistä lumeherkkää ihmistyyppiä. Sen sijaan ihmiset reagoivat plaseboon herkemmin jossakin tilanteessa kuin jossakin toisessa.

Tämä taas viittaa hoivan tärkeyteen. Onkin todennäköistä, että kaikki plasebovaikutukseen osallistuvat mekanismit kietoutuvat toisiinsa ja toimivat yhdessä. 

– Ehdollistunut reaktio voi olla vahvempi tai heikompi sen mukaan, millainen hoitotilanne sen aktivoi, Jensen sanoo.

– Pilleri ja tohtori vaikuttavat yhdessä enemmän kuin kumpikaan erikseen, joten teho lienee väkevin, kun nämä voimat yhdistetään, kiteyttää puolestaan Peter Trimmer.

Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2013

Palkitsemiskoneisto auttaa paranemaan

Kuva: Mikko Sallinen

 

Lumevaikutuksen ydin piileskellee aivojen neurokemiassa.

Nykykäsityksen mukaan lumevaikutuksesta vastaa palkitsemiskoneisto, joka alun perin kehittyi turvaamaan elämän jatkumiselle välttämättömiä toimintoja, kuten syömistä, juomista, seksiä ja sosiaalista kanssakäymistä. Sittemmin se on laajentanut toimintapiiriään ja alkanut rohkaista kaikenlaista hyvään oloon johtavaa käyttäytymistä äärikokemuksista huumeiden käyttöön.

Palkitsemiskoneisto pyörii neurovälittäjäaineilla, joista tärkein on dopamiini. Sitä tarvitaan niin liikkumiseen, motivaatioon, muistamiseen kuin oppimiseen, mutta ennen kaikkea se sitouttaa meidät toistamaan tyydytystä tuottavia asioita. Tässä tehtävässään se palkitsee jo asioiden kuvittelun hyvän olon tuntemuksilla. Dopamiinineuronit eivät tarvitse aktivoituakseen tekoja.

Tästä syystä lumehoito voi vaikuttaa, jopa ilman tietoista ajatusta. Alitajuinen odotus terveydentilan kohentumisesta voi hyräyttää järjestelmän käyntiin, ja nykytiedon valossa dopamiinihyöky yltää myös alueille, jotka eivät kuulu varsinaiseen palkitsemiskoneistoon.

Koska sairaudet ja oireet ovat erilaisia, helpotusta tuova välittäjäaine ei aina välttämättä ole dopamiini. Palkitsevia kemikaaleja voivat ryöpyttää kunkin taudin kannalta keskeiset hermosolut, esimerkiksi masennuksessa serotoniinisolut, kiputiloissa elimistön omien kipulääkkeiden, opioi­dien, vapauttajat.

1. Ventraalinen tegmentaalialue vta

on palkitsemis-järjestelmän alkupiste, joka tunnustelee vointiamme ja aikei-tamme aivokuoren lähettämistä hermo-signaaleista. Kun on palkitsemisen paikka, alue kiihdyttää dopa-miinin eritystä ja hermosoluhaarakkeet lähtevät kiidättämään tietoa eteenpäin.

2. Accumbens-tumake

on järjestelmän jakelu-keskus. Se välittää dopamiiniviestin tunneaivoihin limbiseen järjestelmään sekä liiketumakkeisiin ja etu-otsalohkoon tunteiden ja käyttäytymisen kontrollikeskukseen.

3. Talamus

on aistinärsykkeiden keräysasema, jonka kautta aistintieto matkaa aivokuoren aistinalueille ja assosiaatiokentille. Talamuksen etummaiset ja keskitumakkeet kommunikoivat myös limbisen järjestelmän ja etuotsalohkon kanssa ja osallistuvat emoo-tioiden ja muistikuvien käsittelyyn.

4. Hypotalamus

ohjailee peruselin-toimintojamme, kuten sydämensykettä, verenpainetta ja ruumiinlämpöä, sekä perustoimintojamme, kuten syömistä, juomista, nukkumista ja sukupuolista käyttäytymistä. Se vaikuttaa myös tunnetiloihin säätele-mällä perusemootioita, mielihyvää ja vastenmielisyyttä.

5. Mantelitumake

tunnetaan pelko­keskuksena, mutta sen työsarkaa ovat kaikki eriytyneet tunteet. Se myös motivoi tyydyttä­mään sosiaalisia tarpeita ja kytkee tunteita ja kokemuksia yhteen, ikään kuin kerää opetuksia vastaisen varalle. Mantelitumake erittää mielialan säätelyyn osallistuvaa seroto­niinia. Masennusta helpottavassa lumelääkityksessä vaikuttaneekin dopa-miinin ohella serotoniini-pitoisuuden kasvu.

6. Septaalitumake

toimii mantelitumakkeen vastavoimana. Se hillitsee äärimmäisiä emotionaalisia reaktioita ja paimentaa sosiaalista käyttäytymistämme.

7. Hippokampus

on keskeisin oppimis- ja muistialue, joka kerää, seuloo, sulattelee ja säilöö paitsi tietoa myös havaihtoja ja tapahtumia. Paljolti juuri tämän tilanteiden ja paikkojen käsittelyyn erikoistuneen episodimuistin ansiosta voimme palauttaa tapahtumat eloisina mieleemme.

8. Aivojuovio

kuuluu mutkikkaita liikesarjoja suunnitte-leviin, käynnistäviin ja ohjaaviin tyvitumak-keisiin, jotka vapauttavat liikkeiden normaalille hallinnalle välttämätöntä dopamiinia.

9. Mustatumake

on toinen tärkeä motorinen tyvitumake ja merkittävä dopamiinin tuottaja. Aivojuovio ja mustatumake ovat Parkinsonin taudin ydinalueita. Tauti vaurioittaa ja tuhoaa niiden dopamiinisoluja ja hermokytköksiä, mikä johtaa lihasten jäykkyyteen ja vapinaan. Lumelääkitys, joka parantaa Parkison-potilaan liikuntakykyä, elvyttää alueiden dopamiinineritystä.

10. Aivonesteviemäriä

ympäröivä harmaan aineen alue on aivorungon tärkein kipualue. Se tuottaa opioideja, esimerkiksi endorfiineja, elimistön omia morfiineja, ja enkefaliineja, jotka mukauttavat reak-tiomme kipuärsykkeisiin. On todennäköistä, että opioidit välittävät lumevaikutusta, joka helpottaa kipua. Hypoteesin mukaan palkitsemisjärjestelmän dopamiinihyöky kiihdyttää opioidien eritystä.

11. Etuotsalohko

on aivojemme kontrolli-keskus, joka johtaa käyttäytymistämme. Sen tehtäväkenttää ovat itsekuri, keskittyminen, motivaatio, päätöksen-teko ja tulevaisuuden-suunnitelmat. Tästä syystä etuotsalohkoa voi luonnehtia palkitsemisjärjestelmän päätepisteeksi: täällä ratkaistaan, miten toimimme.

Teksti: Tuula Kinnarinen,
Tiede-lehden toimitussihteeri

 

herakleitos
Seuraa 
Viestejä4
Liittynyt11.12.2011

Lumelääke hoitaa huijaamatta

"Harvardissa ollaan nyt eri mieltä. Siellä uskotaan, ettei tietoisuutta tarvita, vaan niin plasebo- kuin nosebovaikutus voi aktivoitua alitajuisesti". Kyllä siinä miksi plasebo vaikuttaa vaikka ihminen tietäisi saavansa plaseboa, sen osalta kyse on hoivasta, tunteesta ja turvallisuudesta että hän on nyt hyvissä käsissä....Mutta miten eläimelle plasebo vaikuttaa, vaikka eläin ei tiedä sitä edes saavansa ja vaikka tietäisikin niin luultavasti ei pysty asiaa järkeilee samallalailla mitä ihminen...
Lue kommentti
Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25773
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.