Evoluutiolääketiede etsii sairauksien perimmäisiä syitä.

Teksti: Marko Hamilo

Enemmistöllä suomalaisista veren kokonaiskolesteroliarvo ylittää nykysuosituksen, viisi millimoolia litrassa. Aiempi suositus oli sallivampi, seitsemän millimoolia. Lääketeollisuuden kriitikoiden mukaan tällä suositusten justeerauksella on tehty yhä useammista sairaita, jotta heille voisi myydä kolesterolia alentavaa lääkehoitoa. Miten muka enemmistö voisi olla sairas?Toisaalta Oulun yliopiston geriatrian professorin Timo Strandbergin mukaan nykyisetkin suositukset ovat liian korkeita. Moni säästyisi sydäntaudilta, jos kolesterolia saisi lasketuksi vielä alemmas. Luonnonkansojen kokonaiskolesteroli on vain kolmesta neljään millimoolia.Monilla suomalaisilla on geneettinen taipumus korkeaan kolesteroliin. Miten on mahdollista, etteivät nuo geenimuunnokset ole karsiutuneet sukupolvien mittaan, jos ne kerran ovat niin haitallisia?

Valon puute nosti kolesterolin

Ainakin osaselitys voi löytyä D-vitamiinista. Ihminen valmistaa D-vitamiininsa kolesterolista, jos iho kerää riittävästi auringonvalon ultravioletti-b-säteilyä. Tummimmilla ihmisillä on kuitenkin keräysongelmia, kirjoittaa tiedetoimittaja Jani Kaaro kirjassaan Terveenä 100-vuotiaaksi. Evoluution ratkaisu on ollut geenimuunnos apoE4, joka lisää kolesterolintuotantoa ja jonka kantaja hyötyy vähäisestäkin ihon läpäisseestä uvb-säteilystä. ApoE4-muunnos onkin yleinen afrikkalaisperäisillä ihmisillä. Yllättäen se on yleinen myös suomalaisilla. Tropiikista pohjoiseen vaeltaneiden kansojen iho sai aiempaa vähemmän uvb-säteilyä, mikä johti D-vitamiinin puutteeseen, ja sopeutumana iho alkoi vaalentua. Kaikkein pohjoisimpana pelkkä vaaleneminen ei riittänyt. ”Tämän vuoksi evoluutio otti jälleen käyttöön apoE4-geenin muunnoksen, joka sai kolesterolitasomme nousemaan”, Kaaro kirjoittaa.Sepelvaltimotaudille altistavasta taipumuksestamme korkeaan kolesteroliin on kuitenkin ollut haittaa vasta aivan viime aikoina, kun ruokavalioomme on kuulunut paljon eläinrasvoja.

Miksi syömme liikaa?

Kolesterolin, sepelvaltimotaudin ja D-vitamiinin yhteispeli on esimerkki evoluutiolääketieteen ajatuskuluista. Alan vaikutus näkyy jo arkipuheissakin, niin että ylipainoiset saattavat muistuttaa olevansa niiden sukua, jotka jäivät vararavintonsa ansiosta henkiin muinaisina pula-aikoina, kun hoikat kuolivat aliravitsemukseen.Monissa niin sanotuissa elintasosairauksissa onkin kyse nykyisen ympäristön ja evoluutioympäristömme erilaisuudesta. Sepelvaltimoitamme sen enempää kuin ruokahalumme säätelyä ei ole ”suunniteltu” yltäkylläisyyden yhteiskuntaan, jossa huonoja rasvoja ja hiilihydraatteja on saatavilla loputtomasti.Ajatus jatkuvasti nälkäkuoleman partaalla sinnitelleistä kivikautisista esi-isistämme on kuitenkin lihavuusepidemian evolutiiviseksi selitykseksi liian yksinkertainen. Jos savannien ihmisen olisi todella kannattanut aina syödä varastoon niin paljon kuin ikinä mahdollista, mitään ruokahalun säätelymekanismia ei olisi kehittynyt. Tulisimme tuskin koskaan kylläisiksi. Ehkä kyse onkin siitä, mikä kylläisyyden tunteen herättää ja mikä ei. Tähänkin voi löytyä vinkkiä evoluutiohistoriasta.

Ehkä hiilihydraatti hämää meitä

Niin sanottu paleodieetti on evoluutioon pohjautuva ruokavalio, jossa pyritään käyttämään vain sellaisia ruoka-aineita, joihin ihmiskeho on evoluutiossa sopeutunut. Paleoruokavalion puhdasoppisimmat kannattajat tekevät ehkä päättelyvirheen ajatellessaan, että kaikki, mitä emme syöneet jo kymmeniätuhansia vuosia sitten paleoliittisella ajalla, olisi epäterveellistä. Mutta todennäköisesti ainakin osa uusista ravintoaineista on sellaisia, joihin sopeutuminen on ihmisen evoluutiossa vielä kesken.Suomessakin ovat viime vuosina tulleet muotiin hiilihydraatteja rajoittavat, paljon proteiinia sisältävät ruokavaliot. Monet kokeilijat sanovat nälän pysyvän niillä paremmin loitolla kuin rasvan vähyyttä korostavalla ruokavaliolla.Hiilihydraateista ei ehkä koskaan opittu tulemaan kylläiseksi, koska muinoin noita energianlähteitä ei ollut tarpeeksi tarjolla. Isoja eläimiä metsästäessään kivikaudenkin ihmiset saivat kerralla niin paljon lihaa, että kaikki saattoivat syödä itsensä kylläisiksi. Sen sijaan ennen maanviljelyn keksimistä kerätyistä marjoista, hedelmistä ja juureksista ei saatu suuria määriä varsinkaan nopeita hiilihydraatteja, kuten tärkkelystä tai sokeria.Tiedetoimittaja Gary Taubes esittää kirjassaan Good calories, bad calories, että diabetes- ja lihavuusepidemian taustalla ovat ennen kaikkea nopeiden hiilihydraattien aiheuttamat insuliinin ja verensokerin jyrkät heilahtelut. Ne sotkevat rasva-aineenvaihdunnan ja ruokahalun säätelyjärjestelmän. Paleoteorian mukaan ongelma juontaa siis maatalouden alkuun vaikka onkin räjähtänyt käsiin vasta viime vuosikymmenien yltäkylläisyydessä. Olemme syöneet viljatuotteita vain muutamia vuosituhansia. Leipään sopeutuminen on kesken.

Lisää evoluutiota lääketieteeseen

Evoluutiolääketiede on melko nuori suuntaus. Psykiatri Randolph Nesse ja evoluutiobiologi George Williams muotoilivat sen periaatteet vuonna 1991 artikkelissa The dawn of Darwinian medicine. Muutamaa vuotta myöhemmin heiltä ilmestyi kirja Why we get sick: the new science of Darwinian medicine.Nesse ja Williams arvioivat kirjassaan, että lääketiede olisi kehittynyt paremmin ja nopeammin, jos se olisi perustunut evoluutioteoriaan. Nykyisen biolääketieteellisen ajattelutavan ja evolutionistisen lääketieteen käytännön ero näkyy selvimmin suhtautumisessa oireiden lievittämiseen. Oireita voi ajatella keinoina, joilla elimistö puolustautuu tauteja vastaan. Evoluutiolääketiede pitää vaikkapa kuumetta sopeutumisen tuloksena syntyneenä tarkoituksenmukaisena puolustusreaktiona. Esimerkiksi vesirokkopotilaan kuumeen alentaminen lääkehoidolla johtaa taudin pitkittymiseen, kirjoittaa professori Pentti Tuohimaa Duodecim-lehdessä. Kuumelääkkeitä käytetään todennäköisesti usein turhaan. Lääkärin tehtävä olisi arvioida kuumeen seuraukset ja mahdollinen vaara potilaalle ja vain vaaratilanteissa lääkitä.On monia vastaavia elimistön puolustusmekanismeja, joita nykylääketiede yrittää lähinnä vain hoitaa pois oireiluna. Esimerkiksi kutinan, masennuksen, raskauden aikaisen aamupahoinvoinnin, kivun, ahdistuksen ja uupumuksen voi nähdä myös keinoina puolustautua jotakin terveysuhkaa vastaan.

Aiheesta lisää: Jani Kaaro, Terveenä 100-vuotiaaksi (Avain 2010)Randolph Nesse ja George Williams, The dawn of Darwinian medicine, The Quarterly Review of Biology 1991Randolph Nesse ja George Williams, Why we get sick: the new science of Darwinian medicine (Vintage 1996)Gary Taubes, Good calories, bad calories (Knopf 2007)Pentti Tuohimaa, Evolutionistinen lääketiede – uusi näkökulma nykyongelmiin, Duodecim 1997

Julkaistu Tiede -lehdessä 5/2011

Marko Hamilo on vapaa toimittaja, tietokirjailija ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hän on vastikään julkaissut evoluutiopsykiatriaa populaaristi käsittelevän teoksen Luonnollisesti hullu. Evoluutio ja mielenterveys (Avain 2011).

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25760
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.