Säästää luontoa. Säästääkö se?

Teksti: Mikko Puttonen

Säästää luontoa. Säästääkö se?

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2012

Kaikissa viljelytavoissa pellolle toimitetaan ravinteita muodossa tai toisessa, jotta viljelykasvit saisivat puhtia kasvuunsa. Osa typestä ja fosforista kuitenkin huuhtoutuu veden mukana järviin, jokiin ja mereen. Sen seurauksena vedet rehevöityvät. Tätä pidetään maatalouden pahimpana ympäristöhaittana.

Tavanomaisessa maataloudessa viljelijä levittää pelloille teollisesti valmistettuja väkilannoitteita sekä kotieläinten lantaa. Luomussa keinotekoiset lannoitteet on kielletty, ja niiden sijasta käytetään lantaa sekä typpeä sitovia kasveja, kuten apilaa. Ne muokataan maan sisään, mistä viljelykasvit voivat hyödyntää typen kasvuunsa.

Kumpi tapa lannoittaa tuottaa vähemmän typpipäästöjä?

Tulos riippuu laskentatavasta. Tutkimukset osoittavat, että luomumailta valuu hehtaaria kohti selvästi vähemmän typpeä kuin tavanomaiselta pellolta. Kuitenkin etu lähes häviää, jos päästöt lasketaan tuotosta kohti. Luomumenetelmä näet antaa pienemmät sadot.

Päästövertailua ovat Suomessa tehneet MTT:n tutkijat Toholammin ja Jokioisten koetiloilla jo yli kymmenen vuotta. Tutkimuksen luomupalstoilta huuhtoutui hehtaaria kohden 11–29 prosenttia vähemmän typpeä kuin tavanomaisilta. Sadot jäivät kuitenkin niistä jälkeen 12–40 prosenttia.

Kokeissa ei edes otettu huomioon, että luomukiertoon kuuluvat avokesantojaksot. Niinä pelto ei tuota satoa lainkaan mutta typpeä huutoutuu tavallista enemmän, koska sitä pellosta ottavat kasvit puuttuvat. Siksi avokesannointikin kaventaa luomun päästöetumatkaa.

MTT:n professorin Eila Turtolan mukaan luomun suurin etu on kotieläinten lannan tarkka hyödynnys. Luomuun kuuluu kasvinviljelyn ja karjanpidon yhdistäminen, jolloin lanta on helppo kierrättää takaisin pellolle kasvien ravinteeksi.

Lanta olisi syytä saada tehokkaampaan käyttöön myös tavanomaisessa tuotannossa, mutta siinä Suomi on jakautunut selvästi vilja- ja kotieläinalueisiin. Kotieläintiloilla lantaa on liiankin kanssa, samalla kun viljanviljelyssä joudutaan turvautumaan lannoitteisiin.

Luomulehmä ekoa, samoin tavallinen ruis

Ilmastonmuutoksesta huolehtiva kansalainen juo luomumaitoa ja syö luomukinkkua mutta nauttii niiden kanssa tavallista ruisleipää. Näin voi päätellä suomalaisista tutkimuksista, joissa on vertailtu näiden elintarvikkeiden aiheuttamia hiilijalanjälkiä.

Maidon tuotannossa luomu säästää ilmastoa enemmän kuin tavanomainen. Suomen ympäristökeskuksen Syken erikoistutkija Juha Grönroos työtovereineen on laatinut elinkaariarvion, jonka mukaan maitolitraa kohti pääsee tavanomaisessa tuotannossa puolet enemmän kasvihuonekaasuja kuin luomussa. Syynä on suurempi lannoitemäärä ja siitä aiheutuvat typpioksiduulipäästöt.

Laskelma puhuu Grönroosin mukaan luomunaudanlihankin puolesta. Luomu voitti myös, kun Esa Aro-Heinilä vertasi MTT:ssä tavallisen ja luomujoulukinkun ekotehokkuutta. Kymmenkiloisen luomukinkun tuottamiseen kuluu viitisen prosenttia vähemmän energiaa kuin peruskinkun.

Tavanomaisen kinkun ekotehokkuutta rasittavat kemialliset lannoitteet ja rehuna käytetyn soijapavun pitkä kuljetusmatka Yhdysvalloista. Luomun ekotehokkuutta taas nakertaa 30 prosenttia tavanomaista pienempi rehusato. Lisäksi luomusiat vievät enemmän tilaa.

Tavanomaisesti tuotetusta ruisleivästä on puolestaan ilmastolle vähemmän haittaa kuin luomusta, selvisi Grönroosin ja kollegoiden tekemästä elinkaariarviosta. Luomuruisleipäkilon valmistuksessa ilmoille pääsee jonkin verran enemmän kasvihuonekaasuja kuin tavallisen leivän tuotannossa.

Syynä ovat luomurukiin heikommat sadot. Vaikka päästöt ovat luomuviljelyssä hehtaaria kohden pienemmät, tilanne kääntyy luomun tappioksi, kun päästöt lasketaan tuotosta kohti ja otetaan huomioon viherlannoitusjaksot päästöineen.

Maailmalla tehdyissä tutkimuksissa luomuviljely pärjää hyvin, kun päästöt lasketaan hehtaarilta, mutta etu tuppaa katoamaan tuotokseen suhteutettuna. Tällaisia tuloksia on sekä vilja- että karjatiloilta.

Luomutilan hiilijalanjälkeä pienentää se, ettei teollisesti valmistettuja lannoitteita käytetä. Ilmastokuormaa taas kasvattaa rikkakasvien torjunta koneellisella maanmuokkauksella sekä karjan kuitupitoisempi rehu, joka saa eläimet tupruttamaan enemmän metaania sisuksistaan.

Kasvien runsaus siunaus ja kiusa

Luomupelloilla kuhisee tavallista enemmän ja monipuolisempaa elämää. Useista erillisistä tutkimuksista tehdyn analyysin mukaan lajimäärä luomupelloilla on keskimäärin 30 prosenttia ja eliörunsaus 50 prosenttia suurempi kuin tavanomaisilla pelloilla.

Moninaisuus näkyy etupäässä pellolla ja sen kasvivalikoimassa. Juuri pellollahan tavanomaisen viljelyn torjunta-aineet tekevät hävitystään. Pientareille niitä ei saa Suomessa ruiskuttaa.

Myös luomun monipuolisempi viljelykierto sallii useampien kasvien kukoistaa. Viljan kanssa vuorottelee apilaa tai muuta nurmea, mutta tavanomaisessa viljelyssä pelloilla kasvaa useammin samaa kasvia vuodesta toiseen.

Peltokasvien moninaisuus ei ole vain siunaus, sillä se tietää myös rikkakasvien runsautta. Luomufarmareita onkin siirtynyt takaisin tavanomaiseen viljelyyn, kun he ovat väsyneet taistelemaan rikkakasveja vastaan.

Valuuko kasvimyrkky vesistöihin?

Luomussa vältetään siis kemiallisia torjunta-aineita, mutta Suomessa ei ole pidetty tarpeellisena huolestua ympäristön torjunta-ainejäämistä tavanomaisessakaan viljelyssä. Rikkakasvien torjunta-aineita käytetään nimittäin meillä vähemmän kuin eteläisemmissä maissa, ja helpoimmin huuhtoutuvat aineet on kielletty.

Luomu saattaa kuitenkin olla hieman tavanomaista turvallisempaa siksi, että luomussa ei käytetä glyfosaattia. Se on suosituin kasvintorjunta-aine, ja sitä on pidetty harmittomana, mutta se ei hajoakaan maaperässä niin helposti kuin on luultu. Esimerkiksi kuivuuden takia sitä voi jäädä maaperään. Riskinä on, että sitä voi huuhtoutua vesistöihin ja kulkeutua eliöihin ja ihmisiin. – Glyfosaatista ei tiedetä tarpeeksi, sanoo professori Eila Turtola.

– Jos se osoittautuu riskiksi, sitä ei ole helppo korvata millään. Pari vuotta sitten argentiinalainen tutkimusryhmä havaitsi glyfosaatin vaurioittavan sammakon alkioita. Ainetta valmistava yhtiö Monsanto vastasi, että tutkimuksessa käytetyt annokset ovat epärealistisia ja että samoilla pitoisuuksilla myös kofeiini aiheuttaa epämuodostumia kanan alkioissa.

Kuhinaa tavallisillakin pelloilla

Villien kasvien lisäksi luomupelloilta löytyy enemmän lintuja sekä niveljalkaisia, kuten perhosia ja hämähäkkejä, kertovat maailmalla tehdyt tutkimukset.

Lintujen määrään ja kirjoon näyttää kuitenkin vaikuttavan enemmän tilojen koko kuin viljelytapa: siivekkäät pitävät pienestä. Luomutilatkin voivat olla isoja.

Suomessa tulokset luomun puolesta eivät ole niin ilmeiset kuin muualla. Rikkakasvit kyllä kukoistavat, mutta hyönteisille ja linnuille koituvista hyödyistä on vähemmän näyttöä.

Pientareilla pörräävien kimalaisten ja perhosten lajimäärissä ei ole havaittu mainittavia eroja. Siivekkäitä lajeja kiinnostaa enemmänkin se, mitä on pellon ulkopuolella, kuin mitä löytyy pelloilta. Pientareet taas eivät luomutilojen liepeillä eroa tavanomaisten peltojen ympäristöstä.

Lintuja lentelee yhtä paljon luomupeltojen kuin tavallisten yllä. Poikkeuksena ovat töyhtöhyyppä ja kiuru, jotka pesivät pelloille. Nämä hyötyvät kesannoista, jotka kuuluvat luomun viljelykiertoon.

Maakiitäjäiskuoriaisille on havaittu kelpaavan pellon kuin pellon. Nekin tosin pitävät viherkesannosta.

Myös tavanomaisessa viljelyssä voi lisätä luonnon monimuotoisuutta, muistuttaa erikoistutkija Terho Hyvönen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta MTT:stä. Ympäristötuilla viljelijöitä voidaan kannustaa pitämään peltoja viherkesannolla, mistä monenlaiset eläväiset ilahtuvat.

Suorakylvö on yksi tavanomaisen viljelyn muoto, josta esimerkiksi lierot tykkäävät. Suorakylvössä maata ei muokata, joten lierot voivat rauhassa kaivella käytäviään. Menetelmän varjopuolena on kasvinsuojeluaineiden runsas käyttö.

Voi torjua maan köyhtymistä

Maaperä pitää siitä, että siihen on sekoittunut runsaasti eloperäistä ainesta. Näin ravittu maa torjuu eroosiota ja tarjoaa­ oivan ympäristön eliöille. Orgaanisen aineksen mukana hautautunut hiili on myös poissa ilmakehää lämmittämästä. Gentin yliopiston tutkijoiden mukaan luomupelto sisältää keskimäärin 6,4 prosenttia runsaammin eloperäistä ainesta kuin tavanomaisesti viljelty pelto.

Maaperä vahvistuu luomuviljelyssä käytetystä viherlannoituksesta. Koska väkilannoitteita ei käytetä, viljelykasvien kasvua ryydittävä typpi pitää upottaa peltoon muilla keinoin: levittämällä lantaa sekä kasvattamalla typpeä ilmasta nappaavia kasveja.

Esimerkiksi viisivuotiseen luomun viljelykiertoon kuuluu pitää pelto pari kolme vuotta kasvamassa typpeä sitovaa apilaa ja nurmea. Kun pelto kynnettään, kasvipeite kääntyy maan sisään. Näin maahan kertyy eloperäistä ainesta.

Luomun etu tavanomaiseen viljelyyn nähden on havaittu ulkomaisissa tutkimuksissa. Esimerkiksi monin paikoin Euroopassa on havahduttu maaperän köyhtymiseen.

Sen sijaan Suomessa viljelytapojen ei ole havaittu vaikuttavan maaperään eri tavoin eikä maaperäeliöstössä ole havaittu suuria eroja luomun eduksi. Mullassa viihtyvät ötökät pitävät siitä, että maassa on paljon eloperäistä ainesta, ja sitä Suomen peltomaissa riittää, olipa kyse tavanomaisesta tai luomupellosta.

Luomun edut:typen sidonta +maidon ekotehokkuus +ruisleivän ekotehokkuus −torjunta-aineiden vähyys +Linnut maailmalla +Suomessa 0Maaperä maailmalla +Suomessa 0

Luomutuotannossa ei käytetä kemiallisia torjunta-aineita eikä teollisesti valmistettujalannoitteita.

Lähteitä: Professori Eila Turtola, MTT, erikoistutkija Terho Hyvönen, MTT, erikoistutkija Juha Grönroos, Syke, Luomu 50 -raportti. MTT 2012

Koen Mondelaers, Joris Aertsens ja Guido Van Huylenbroeck, A meta-analysis of the differences in environmental impacts between organic and conventional farming. British Food Journal 2009

Maatalouden tuotantotavat ja ympäristö. Syke 2000

Luomupellot suomessa Viljelyalasta 8 %, 182 000 hehtaaria.Noin 4 000 luomutilaa, 6 % kaikista maatiloista.Siirtymä tavallisesta pellosta luomuksi vie kolme kasvukautta. Jos koko maa ruokittaisiin luomusti, tarvittaisiin peltoa 2,2 miljoonaa hehtaaria. Se on lähes koko nykyinen peltopinta-ala ja 600 000 hehtaaria enemmän kuin tavanomaisessa tuotannossa.

Jopa uskonnottomat yhdistävät moraaliset rikkomukset ja ateismin. Suomalaiset olivat poikkeus: täällä ateisti ei ole sen moraalittomampi kuin uskovainenkaan.

Usko jumalaan näyttää ihmisten mielissä yhä takaavan ihmisen kunnollisuuden. Jopa uskonnottomien itsensä mielestä pahantekijä on todennäköisemmin uskonnoton kuin uskova.

Näin sanoo kansainvälinen tutkimus, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Suomalaiset erottuivat yllättäen muista. Kolmestatoista maasta Suomi oli ainoa, jossa ateistia ei pidetty juuri moraalittomampana kuin uskovaa.

Tutkijat saivat selville ihmisten ennakkoluulot ateisteja kohtaan erikoisella kyselyllä, jossa selvitettiin ihmisten tiedostamattomia ajatuksia sarjamurhaajasta.

Vastauksista paljastui vaistomainen epäily ateisteja kohtaan. Ihmiset ajattelivat keskimäärin kaksi kertaa herkemmin, että sarjamurhaaja ei uskonut jumalaan, kuin että hän uskoi.

Jopa hyvin maallistuneissa maissa kuten Tšekissä, Britanniassa ja Alankomaissa toistui ennakkoluulo uskonnottomia kohtaan, tutkijat kertovat Nature Human Behaviour -julkaisussa.

Kaiken lisäksi uskonnottomat itsekin yhdistävät raakuudet ennemmin uskonnottomiin kuin uskoviin.

Myös sarjamurhaa pienemmät moraaliset rikkeet pannaan herkemmin ateistin tilille.

Lisätutkimus Yhdysvalloissa selvitti, että ihmisten mielikuvissa uskonnoton häipyy ravintolasta maksamatta todennäköisemmin kuin uskova.

Mielikuvat uskonnottomista ovat silti vailla pohjaa. Ateisti ei ole pahempi.

”Millään mittarilla uskonnottomat eivät ole enemmän tai vähemmän moraalisia kuin uskovaiset”, sanoo uskontotieteen yliopistonlehtori Teemu Taira Helsingin yliopistosta.

Myös pienillä vauvoilla tehdyt tutkimukset osoittavat, että moraali ei tarvitse uskontoa.

”Jo alle vuoden ikäiset suosivat animaatiohahmoja, jotka auttavat toisia, verrattuna niihin, jotka pettävät. Vauvat eivät ole paljon ehtineet kasvaa kulttuuriin. Moraalisella käyttäytymisellä ja toisen auttamisella on aika vahva biologinen pohja, joka ei vaadi uskontoa”, sanoo psykologian tutkija Tapani Riekki Helsingin yliopistosta.

Riekki kartoitti kansainvälisessä ryhmässä uskonnottomiin kohdistuvia ennakkoluuloja.

Kysely

Miksi suomalainen ei epäile ateistin moraalia?

Antiikin komos viihdytti samoilla aineksilla.

Suomen kesä on täynnä kulttuuritapahtumia. Jos kulttuuri ymmärretään väljästi ihmisen eri kykyjen kehittämiseksi, sen piiriin voidaan laskea melkein mitä vain eukonkannosta oopperaan.

Kulttuuri-sanan lähtökohta on latinan cultūra, joka tarkoittaa maanviljelyä tai jalostamista. Jo muinaiset roomalaiset puhuivat ’hengenviljelystä’, jolla tarkoitettiin henkisten kykyjen kehittämistä mahdollisimman täydellisiksi.

Lainasanojen kulkusuuntien perusteella voi päätellä, mistä sanan tarkoittama ilmiö on peräisin ja miten se on levinnyt kielialueelta toiselle.

Uusimman sanaston kohdalla asia tuntuu itsestään selvältä, koska kehitys on yleisesti tunnettua. Ketään ei yllätä tieto siitä, että popmusiikin sanasto on suurelta osin angloamerikkalaista. Vastaavalla tavalla myös vanhemmat sanakerrostumat kertovat kulttuuri-ilmiöiden synty-, kehitys- ja leviämisprosesseista.

Vanhojen lainojen kohdalla asiaa mutkistaa se, että samat sanat ovat kulkeneet monia eri teitä ja niiden merkitys on aikojen kuluessa muuttunut käyttökontekstin mukaan.

Esimerkiksi orkesteri on lainattu suomen kieleen 1800-luvun puolimaissa ruotsista, mutta alkuaan se juontuu antiikin kreikasta, jossa se sananmukaisesti merkitsi tanssimispaikkaa eli kuoron ja näyttelijöiden esiintymisaluetta teatterissa. Vasta 1700-luvulla sana sai soitinyhtyeen merkityksen.

Kreikasta saatu teatteri on alun perin tarkoittanut katselupaikkaa, esimerkiksi istumiseen soveltuvaa rinnettä, jonka edessä näytös esitettiin. Skene oli esiintymisalueen taakse pystytetty teltta tai muu tilapäinen pukusuoja, josta myöhemmin kehittyi oikea näyttämörakennelma.

Suomeen skene on lainattu tuoreena slangisanana englannista näkymän merkityksessä. Teatteriin ja elokuvaan liittyvässä ammattisanastossa samaa alkuperää olevia aineksia on käytetty jo aiemmin. Esimerkkejä ovat käsikirjoittajaa tarkoittava skenaristi ja lavastustaidetta merkitsevä skenografia.

Kesäteatterien suosikkiohjelmistoa ovat huvinäytelmät eli komediat. Nimityksen taustalla on kreikan kulkuetta merkitsevä komos.

Vanhimmat komediat ovat olleet kulkueen muodossa esitettyjä riehakkaita lauluja ja tansseja, joiden lomassa on heitetty herjaa sekä katselijoille että yhteiskunnan silmäätekeville. Samat konstit purevat myös Suomen suvessa, satoi tai paistoi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2017

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 8/2017

 

PÄÄKIRJOITUS

Mystiikka palasi metsään

Puilla ei ole tunteita. Se on silkkaa mystiikkaa.

 

PÄÄUUTISET

Unohtaminen palvelee älyä

Muisti syntyi tekemään viisaita päätöksiä,
ei keräämään nippelitietoa.

Nykyihmisen suhteet mutkistuivat

Jo alkuvaiheen esiäiti kohtasi neandertalmiehen.

Auringonpimennys on geometriaa

Avaruuden mitoissa Kuu näyttää meistä
yhtä suurelta kuin Aurinko.

Luvassa akuton puhelin

Mallikappaletta on jo testattu koesoitoilla.

 

ARTIKKELIT

Rakkaus iskee kuin raju stressi

Kun häntätumakkeessa leimahtaa, aivoihin hyökyy
hormonimyrsky, joka suistaa mielen raiteilta.

Mistä löytyy uusi Maa?

Suurteleskooppi alkaa etsiä elämän merkkejä eksoplaneetoilta.
Sille on jo seitsemän lupaavaa kohdetta.

Papillooman perässä

Paleogeneetikko teki hämmästyttävän löydön:
nopeasti yleistyvä seksitauti tuli neandertaleilta.

Viljelmille halutaan villejä pölyttäjiä

Jos kimalaiset ja muut mesipistiäiset katoavat,
me menetämme hedelmät, marjat ja kasvikset.

Jos juokset, juokse oikein

Hyvä tekniikka säästää rasitusvammoilta.
Asiantuntija antaa ohjeet terveelliseen tyyliin.

Paha hiili kiertää hyötykäyttöön

Suomessakin kehitetään menetelmiä, joilla
hiilidioksidista saa ruokaa ja raaka-aineita.

 

TIEDE VASTAA

Kauanko ihminen voi olla pissaamatta?

Miltä avaruudessa tuoksuu?

Voiko verta imevä punkki räjähtää?

Miksi kuulokkeiden piuhat sotkeutuvat?

Miksei alkeishiukkasta voi pilkkoa?

Kuinka kauan kanto elää?

 

KIRJAT

Menneestä jäi järeät jäljet

Kummuissa ja kivissä on meidän tarinamme. Salaisuuksineen.

 

OMAT SANAT

Kesäteatteri palaa juurilleen

Antiikin komos viihdytti samoilla aineksilla.

 

SUOMEN TIETEEN TÄHDET

Totuuden rakastaja

Filosofi Ilkka Niiniluoto taistelee huuhaata vastaan.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Kantavanhemmillemme sana tarkoitti vielä kuviota.

Kesänviettoon kuuluu itsensä hemmottelu, ja moni tekee sen lukemalla. Mikä olisikaan leppoisana hellepäivänä sen mukavampaa kuin rentoutua lepotuolissa, siemailla virkistävää juomaa ja ottaa käteen hyvä kirja.

Kirjat ovat tulleet suomalaisten elämään jo keskiajalla. Niitä näki kirkon alttarilla sekä pappien ja pyhimyspatsaiden käsissä. Harvat niitä osasivat lukea ja vielä harvemmat kirjoittaa, mutta kirjoiksi ne kuitenkin osattiin tunnistaa ja nimittää.

Kirja-sana esiintyy kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, myös kantasuomessa, mutta merkitykset vaihtelevat. Ilmeisesti se on alkuaan tarkoittanut neulottua tai piirrettyä kuviota. Tästä muistuttavat johdokset kirjailla ja kirjoa.

Suomen eteläisessä sukukielessä virossa kirjaa sanotaan raamatuksi. Tämä on venäläinen laina, joka on viron kautta levinnyt myös suomeen. Vanhassa kirjakielessä sitä on käytetty yleisesti kirjan merkityksessä, ja vasta myöhemmin se on täsmentynyt tietyn pyhän kirjakokoelman erisnimeksi.

Tästä puolestaan käytettiin nimitystä Biblia ennen kuin se vaihdettiin Raamatuksi 1800-luvulla. Biblia on kreikkaa ja merkitsee kirjoja monikossa. Sanan taustalla on muinaisen foinikialaisen kaupungin nimi Byblos. Sen satamasta laivattiin maailmalle kirjoitusalustana käytettyä papyrusta.

Kirjain on uudissana, jonka on keksinyt E. A. Ingman vuonna 1834. Sitä ennen kirjaimia nimitettiin ruotsin bokstav-sanasta väännetyillä vastineilla, kuten pokstaavi tai puustavi.

Ensimmäisen suomenkielisen sanomalehden toimittaja Antti Lizelius tarjosi käyttöön sananmukaista suomennosta kirjansauva, mutta se ei saanut kannatusta.

Lehti on vanha indoeurooppalainen laina, joka alun perin on tarkoittanut kasvin lehteä.

Merkityksen laajenemiselle ovat tarjonneet mallia latinan folium ja ruotsin blad, joilla on jo aiemmin ollut molemmat merkitykset. Vanhassa kirjasuomessa käytettiin lainasanaa plati ennen kuin edellä mainittu Lizelius otti käyttöön lehti-sanan sen rinnalla.

Lukea on vanha perintösana, joka on merkinnyt alkuaan laskemista tai luettelemista. Ulkoluku on ollut muistista luettelemista, sisälukua opeteltiin piispa Gezeliuksen johdolla 1600-luvun loppupuolella. Niistä ajoista muistuttaa sananlasku: Lue poikani kirja, kyllä kirja palkan maksaa.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2017