Harva tunnustaa tekevänsä päätöksiä vaistonsa varassa, mutta tutkimusten mukaan alitajuntamme tietää enemmän kuin tiedämme sen tietävän.



Julkaistu Tiede -lehdessä 13/2009

Turkulainen Wäinö Aaltosen museo joutui kesällä sulkemaan taidenäyttelynsä, koska esillä olleita teoksia arveltiin väärennöksiksi. Epäilyn esitti ensimmäisenä taidekriitikko Otso Kantokorpi.

"Intuitiosta oli kyse, ei minulla ole mitään erityistä silmää. Olen ikäni harrastanut venäläistä avantgardea. Teokset olivat kömpelöitä, vääränvärisiä, omituisia ja epätyypillisiä. Kierrellessäni tuli koko ajan pahempi ja pahempi olo. Se tunne on raju", Kantokorpi kuvaili Iltalehdessä heinäkuun lopussa.
Intuitiostaan avautui myös Diili-ohjelman tuomari Hjallis Harkimo.

"Tietysti tässä ekassa ohjelmassa pudottaminen oli vähän hakuammuntaa, koska en ole tavannut näitä ihmisiä ja nähnyt niiden toimintaa kauhean paljon. Mutta nyt tuli semmoinen tunne, ja luotan aina päätöksenteossani intuitioon, että Markus on heikoin noista kolmesta", Harkimo kirjoitti blogissaan syyskuun puolivälissä.


Olemme vaistomme orjia

Ihan jokainen ei uskaltaisi tunnustaa nojaavansa intuitioonsa - ainakaan julkisesti. Yritystalouden yliopettaja Marja-Liisa Kakkonen toteaa väitöskirjassaan, että intuitiosta on vaikea puhua, vaikka se koetaan yleensä myönteiseksi asiaksi. Intuition käyttö ei myöskään näytä olevan johtamisen työkalupakissa yhtä hyväksyttävä väline kuin faktatietojen hyödyntäminen.

- Haastattelemani johtajat korostivat rationaalisuutta ja suhtautuivat intuitioon varoen. Tästä huolimatta he kertoivat täysin avoimesti valitsevansa esimerkiksi rekrytointitilanteessa kahdesta tasavertaisesta ehdokkaasta sen, joka "tuntuu oikealta", Kakkonen sanoo.

- Rationaalisinkin meistä on intuitionsa orja, kiteyttää yhdysvaltalaisen Hope Collegen psykologian professori ja Intuition: its powers and perils -kirjan kirjoittaja David Myers sähköpostitse.


Freudkin hämmästyisi

Myersin mukaan intuitio junailee elämäämme enemmän kuin uskomme.

- Tiedämme enemmän kuin tiedämme tietävämme. Tietoinen tieto on vain ajattelumme jäävuoren huippu.

Myers sanoo kaikkien tuoreiden psykologisten ja kognitiivisten tutkimusten vahvistavan, että aivoissamme toimii tietoisen ja harkitsevan ajattelun rinnalla  tiedonkäsittelyjärjestelmä, joka seuloo valtaisat määrät informaatiota ilman, että me tiedämme siitä mitään.

Myers uskoo, että alitajunnan voima saisi jopa Sigmund Freudin leuat loksahtamaan. - Viisi aistiamme imuroivat joka sekunti informaatiota noin 11 miljoonaa bittiä. Tästä määrästä me käsittelemme tietoisesti vain noin 40 bittiä.


Arviointi salamannopeaa

Aivot jakavat alitajuiset havaintonsa salamannopeasti paitsi tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin myös myönteisiin ja kielteisiin.

Psykologian professori John Bargh Yalen yliopistosta on osoittanut, että arvioimme niin ihmiset kuin asiat "hyviksi" tai "pahoiksi" vajaassa neljäsosasekunnissa. Tästä syystä saatamme tykätä oitis jostakusta - tai inhota häntä heti kättelyssä.

- Näköaistimus tavoittaa limbisen järjestelmän ennen kuin aivokuoren, joten tunnemme ennen kuin ehdimme analysoida, Myers selittää.

Hän arvelee, että ilmiö on perua esivanhemmiltamme, joiden piti nopeasti tunnistaa vaaralliset tilanteet. Ne, jotka tulkitsivat esimerkiksi uhkaavia ilmeitä ja eleitä nopeasti ja täsmällisesti, selvisivät hengissä muita todennäköisemmin ja siirsivät taidon lapsilleen.


Kytkyt ilmi tiedostamatta

Alitajuntamme näyttää myös pääsevän tietoisuutta pikemmin kärryille asioiden syistä ja seurauksista. Lontoon University Collegen ja pariisilaisen Cenir-keskuksen tutkijat onnistuivat äskettäin osoittamaan tämän pelillä, jossa koehenkilöt saivat lyödä rahasta vetoa.

Ennen vedon hyväksymistä pelaajille vilautettiin tietokoneen ruudulla kuvio, johon oli kätketty - koehenkilöiden sitä tietoisesti tajuamatta - symboli, joka paljasti, voittiko veto vai ei. Kävi ilmi, että pelaaja oppi, milloin kannatti lyödä vetoa, milloin ei, vaikka päättämiseen ei annettu aikaa kuin kolme sekuntia.

- Kun ihminen viittaa intuitioonsa, hän tosiasiassa vain tunnistaa kytköksen alitajuisten signaalien ja niiden seurausten välillä, tiivisti tutkimusta johtanut neurotieteilijä Mathias Pessiglioni New Scientist -lehdessä. 

Kokemuksen myötä päättelystä voi tulla automaattista. Kokeneet automekaanikot tai lääkärit saattavat diagnosoida ongelman yhdellä silmäyksellä - osaamatta eritellä tietämystään sen kummemmin. Šakkimestarit taas voivat tunnistaa 50 000 peliasetelmaa ja tietää intuitiivisesti, mikä on oikea siirto.


Intuitio voi myös ontua

Intuitio on vikkelä, mutta voiko siihen luottaa? Myersin mukaan voi, muttei sokeasti. - Intuitio voi myös olla väärässä. Näin käy esimerkiksi silloin, kun se nojaa virheelliseen otokseen tai yleistää jonkin yksittäisen sattumuksen. Kaikki keltaiset autot eivät välttämättä ole epäluotettavia, vaikka sellainen olisi joskus jättänyt sinut tielle.

Meillä on niin ikään ennakkoluuloja ja muinaisia pelkoja, jotka eivät heijasta todellisuutta. Pelkäämme esimerkiksi hämähäkkejä, vaikka nykyisin olisi syytä kavahtaa liikennettä.

- Pelkäämme myös vähemmän asioita, joita kuvittelemme pystyvämme hallitsemaan. Siksi lentäminen on pelottavampaa kuin autolla ajaminen, vaikka tilastojen mukaan edellinen on monin verroin turvallisempaa, Myers lisää.


Fiksu tarkistaa faktat

Myersin mukaan fiksu ihminen haluaa aina tarkistaa myös faktat, vaikka kuuntelisikin sisäistä vaikutelmaansa.

Hollantilaistutkija Ap Dijksterhuis Radboudin yliopistosta on samaa mieltä. Hän on tutkinut ihmisten ostospäätöksiä ja päätynyt siihen, että kun on tekemässä isoa päätöstä, kuten ostamassa autoa tai taloa, asiaan kannattaa perehtyä mahdollisimman hyvin. Sen jälkeen on järkevintä unohtaa hetkeksi koko juttu - ja antaa alitajunnan tehdä ratkaisu.

Intuitio kukkii, kun sille antaa työrauhan. - Rentona hetkenä uusi näkemys voi humahtaa mieleen kuin ponnahdusmainos, Myers vertaa.

Hänen mukaansa loistoesimerkki tästä on Fermat’n suuren lausekkeen ratkaissut matemaatikko Andrew Wiles. - Hän kertoi todella keskittyneensä ongelmaan - ja sitten pysähtyneensä. Kun alitajunta otti vallan, ratkaisu pulpahti esiin.


Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25775
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.