Vaalivoittajan ennustamiseen ei tarvita gallupeita. Lapsikin näkee, kenestä on poliittiseksi johtajaksi



Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2009


Valitsisiko laivan miehistö mieluummin pitkän ja vahvan kapteenin, vaikka hän ei tietäisi oikein mitään merenkulusta - eikä ehkä edes näkisi ja kuulisi kunnolla - vai tarkka-aistisen mutta vähän hintelän navigoinnin asiantuntijan?

Antiikin filosofi Platon arveli, että miehistö lumoutuisi fyysisesti uskottavan kapteenin karismasta. Se valitsisi vahvan johtajan huolimatta hänen ilmeisestä epäpätevyydestään.

Platon epäili demokratiaa, koska useimmat ihmiset eivät kykene näkemään ensivaikutelmaa pitemmälle. Siksi valtion asiat olisi paras jättää filosofeille.

Platon ei ymmärrettävästi ollut kuullut suomalaisesta peruskoulusta, joka tekee jokaisesta kansalaisesta jos ei filosofia niin ainakin rationaalisen äänestäjän.

Täällähän on jo vuosikymmenen ajan käytetty sujuvasti erilaisia vaalikoneitakin, joissa ei ratkaise ehdokkaan ulkonäkö vaan mielipide. Laatulehdet kertovat viihteellistymisen paineissakin politiikan asiakysymyksistä, ja pätevyyttä arvostetaan. Ovathan kansanedustajat ja europarlamentaarikot merkittävästi koulutetumpia kuin väestö keskimäärin.


Tutkimus vahvisti: pärstästä kiinni

Äänestäjät moderneissa yhteiskunnissa ainakin väittävät pitävänsä pätevyyttä tärkeimpänä tai yhtenä tärkeimmistä tekijöistä, kun he valitsevat poliittista johtajaa. Oikeasti emme kuitenkaan mahda vaistoillemme mitään. Tälle kannalle on päädytty viime vuosina useissa tutkimuksissa.

Psykologian tutkija Alexander Todorov Princetonin yliopistosta julkaisi kaksi vuotta sitten kokeen, jonka osallistujat saivat katsella kuvapareja Yhdysvaltain osavaltioiden kuvernöörinvaaleista.

Koehenkilöitä pyydettiin kertomaan, kumpi ehdokkaista on heidän mielestään pätevämpi ja oliko naama tuttu. Jos koehenkilö tunnisti ehdokkaan, hänen arviotaan ei otettu huomioon. Arvio pätevyydestä perustui siis yksinomaan kasvokuvaan.

Kokeessa kuva näkyi joko 100 tai 250 millisekuntia eli vain silmänräpäyksen. Koehenkilöiden enemmistö piti vaalit voittanutta ehdokasta pätevämmän näköisenä 57 prosentissa kuvapareista. Ero arvaamalla odotettavissa olevaan 50 prosenttiin oli tilastollisesti merkitsevä, eikä arvio parantunut, kun katseluaika kasvoi 0,1 sekunnista neljännessekuntiin.

Ennestään tiedetään, ettei älykkyyttä tai oppimiskykyä voi arvioida kasvonpiirteistä. Ainoa selitys siis on, että koehenkilöt retkahtivat ehdokkaiden kasvoissa samaan karismaattisuuteen kuin äänestäjätkin.

Todorovin ensimmäiset kokeet "ennustivat menneisyyttä" eli jo käytyjä vaaleja. Ilmiö toistui kuitenkin samanlaisena, kun koe tehtiin vaalien alla. Nyt arviot ennustivat kuvernöörit oikein 69 prosentissa tapauksista, senaattorit jopa 72 prosentissa.

Vaikutusta ei ollut myöskään sillä, olivatko molemmat ehdokkaat ensikertalaisia vai osallistuiko kisaan istuva kuvernööri haastajineen.


Kielteiset tunteet ratkaisevat

Aivoissamme lymyää siis maailman nopein vaalikone. Mutta mihin piirteisiin tuo ensivaikutelmaa arvioiva hermoverkko kiinnittää huomiota?

Kalifornian teknisen yliopiston Caltechin tutkija Michael Spezio tarkkaili magneettikuvauksella koehenkilöiden aivoja, kun he vertailivat ehdokkaiden kasvokuvia. Hävinneet ehdokkaat aktivoivat eniten niitä aivojen alueita, joiden tiedetään toimivan tunteissa.

Erityisen vahvasti aktivoitui häviäjiä katsellessa aivosaari, joka tunnetusti käsittelee voimakkaita positiivisia ja negatiivisia tunteita. Aivosaaren riehaantuminen erityisesti häviävien ehdokkaiden kohdalla viittaisi siihen, että häviävissä ehdokkaissa nähdään jotakin epäluotettavaa tai inhottavaa, ennemmin kuin siihen, että voittajissa olisi erityistä karismaa.


Sveitsissä lapsetkin erottivat voittajat

Kasvojen vaikutus vaalitulokseen ei rajoitu amerikkalaisiin aikuisiin.

Lausannen yliopiston tutkijat John Antonakis ja Olaf Dalgas vertailuttivat ranskalaisia eduskuntavaaliehdokkaita sveitsiläisillä koehenkilöillä. Sveitsiläiset aikuiset tunnistivat voittavat ranskalaispoliitikot tavalla, joka vastasi amerikkalaistuloksia.

Erityisen kiinnostavaa sveitsiläistutkimuksissa oli kuitenkin se, että koehenkilöiden joukossa oli myös satoja 5-13-vuotiaita lapsia.

Koska viisivuotiaat eivät välttämättä ole täysin perehtyneitä ranskalaiseen poliittiseen järjestelmään, heiltä kysyttiinkin Platonin vertauskuvaa mukaillen, kenet he ottaisivat kapteeniksi Troijasta Ithakaan. Lapset olivat tätä ennen pelanneet tietokonepeliä, johon sisältyi juuri tällainen homeerinen seikkailu.

Sveitsiläislapset erottivat menestyvät ranskalaispoliitikot häviäjistä yhtä luotettavasti kuin aikuisetkin.


Suomalaisiin vetosi kauneus

Äänestäjä voi ajatella arvioivansa ehdokkaan ulkonäöstä tämän pätevyyttä, mutta vaalitulosten perusteella arvio on yhtä hyvin saattanut olla puhtaasti esteettinen.

Tämä selvisi, kun Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori Panu Poutvaara tutki suomalaisten poliitikkojen vaalimenestyksen yhteyttä ulkonäköön.

Poutvaara pyysi koehenkilöitä arvioimaan paitsi ehdokkaiden pätevyyttä myös kauneutta, miellyttävyyttä, älykkyyttä ja luotettavuutta.

Tässä aineistossa tilastollisesti merkitsevä yhteys löytyi vaalimenestyksen ja kauneuden välillä. Yhteys oli vahva sekä mies- että naispoliitikoilla.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25744
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.