Ei ole sattumaa, että gourmetravintola soittaa meren ääniä tai että perunalastut pakataan rapiseviin pusseihin.

Teksti: Anu Hopia

Ei ole sattumaa, että gourmetravintola soittaa meren ääniä tai että perunalastut pakataan rapiseviin pusseihin.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2012

Kun seuraavan kerran syöt lounasruokalassasi kalaa, kokeile kuunnella kuulokkeista lokkien kirkunaa ja aaltojen sortumista rantahiekkaan. Melko varmasti nautit ateriasta enemmän kuin kuppilan omassa äänimaisemassa istuva pöytäseurueesi.

Toisensuuntaisen elämyksen saat soittamalla näkkileivän rouskuntaa ja yrittämällä samalla pureskella purukumia pontevasti. Todennäköisesti leukasi eivät tahdo totella käskyjäsi. Aivosi tulkitsevat rouskeen varoitukseksi siitä, että suussasi on jotakin kovaa, ja ohjaavat purulihaksiasi varovaisuuteen.

Nämä ovat esimerkkejä aistien yhteispelistä, joka tuottaa yllätyksiä ruokapöydässä. Maistaminen on paljon muutakin kuin maku- ja hajumolekyylien tarttumista kielen ja nenäontelon aistinreseptoreihin.

Punaisuus lisää makeutta

Maistamisen monimutkaisuus on selvinnyt kymmenen viime vuoden aikana, kun aistien välistä vuorovaikutusta on tutkittu runsaasti. Nyt tiedetään, että se, mitä arkisesti kutsumme ruoan mauksi, syntyy aivoissamme eri aistien yhteisvaikutuksesta. Jos aistimukset ovat keskenään ristiriidassa, ensimmäiseksi saatu vaikutelma tapaa hallita.

Näköaistin osuudesta on vahvaa näyttöä. Esimerkiksi punaiseksi värjätty sokeriliuos maistuu makeammalta kuin saman sokerimäärän sisältävä sininen liuos.

Värielämys vaikuttaa monivivahteisiinkin aromeihin. Vuonna 2002 viinimaailmaa järisytti ranskalaisen Frédéric Brochet'n tutkimus, jossa ammattimaistajien kuvailut valkoviinistä muuttuivat punaviinitermeiksi, kun valkoviini värjättiin näyttämään punaviiniltä.

Sipsin pitää rouskahtaa

Vakuuttavasti on osoitettu myös kuuloaistin merkitys. Aihe nousi otsikoihin vuonna 2007, kun englantilaisen Oxfordin yliopiston Massimiliano Zampini ja Charles Spence havaitsivat perunalastujen maistuvan sitä paremmilta, mitä enemmän ne rouskuvat suussa. Tutkimuksessa koehenkilöiden oman pureskelun äänenvoimakkuutta säädettiin mikrofonin ja kuulokkeiden avulla.

Zampinin ja Spencen tulos on nopeasti poikinut käytännön sovelluksia. Sipsifanit ovat jo saaneet sekä aiempaa rouskuvampia lastuja että rapisevampia pusseja.

Ehkä vastaavia tutkimuksia soveltamalla voisi vaikkapa säätää kouluruoan maistumaan teini-ikäisille nykyistä paremmin. Tai voisi kehittää laitosruokailuun sopivia houkuttelevia äänimaisemia potilaille, joiden ruokahalu on syystä tai toisesta heikentynyt.

Ääntä kokeiltu jo ravintolassa

Yksi Oxfordin yliopiston äänitutkimuksen varhaisimmista soveltajista on maailmankuulu itseoppinut kokki ja ravintoloitsija Heston Blumenthal. Hänen ravintolansa Fat Duck, joka sijaitsee Lontoon naapurustossa Brayssa, on palkittu moneen kertaan ja on saanut kolme Michelin-tähteä.

Blumenthalin yhteistyö Charles Spencen tutkimusryhmän kanssa on tuottanut muun muassa osteriannoksen, jonka makua voimistetaan kuulokkeista tulevilla meren äänillä.

Spence on myös osoittanut, että Fat Duck -ravintolan toinen kuuluisa annos, pekoni- ja kananmunajäätelö, alkaa maistua entistä pekonisemmalta, jos ruokailijat saavat kuunnellakseen paistuvan pekonin tirinää. Kananmunan maku puolestaan vahvistuu, kun äänimaisemaksi vaihdetaan kanalan kotkotusta.

Kirpeä soi korkealta

Myös musiikin ja makuaistimusten välillä on kytkös. Ihmisillä on taipumus mielessään yhdistää perusmakuihin tiettyjä äänenkorkeuksia, sointeja ja rytminkäyttötapoja, osoitti argentiinalainen pianisti ja matemaatikko Bruno Mesz tutkimusryhmineen viime vuonna.

Kun Mesz pyysi ammattimuusikoita improvisoimaan tietynmakuista musiikkia, kävi ilmi, että improvisaatiot noudattavat kaavaa. Happamalle tai kirpeälle musiikille olivat tyypillisiä korkeat äänet ja riitasointisuus, makealle puolestaan sointuvuus, hitaus ja pehmeys. Suolaiseksi koettiin katkova rytmitys eli staccato. Karvaissa improvisoinneissa musiikki rakentui matalista äänistä ja saumattomasti soljuvasta rytmistä eli legatosta.

Soiton ja maun yhteys toimii myös kuunnellessa. Jopa maallikot tunnistivat "erimakuiset" improvisoinnit oikein.

Yksi selitys synestesia

Aistien yhteispeliä on siis seurattu monissa tutkimuksissa, mutta kovin paljon ei vielä tiedetä siitä, miten hermostomme eri aistimuksia linkittää.

Eniten tiedetään ilmiön ääripäästä: synestesiasta eli eri aistien suoranaisesta sekoittumisesta. Se voi olla eduksi taiteilijoille. Esimerkiksi säveltäjä saattaa kertoa näkevänsä sävelet väreinä tai maistavansa äänet makuina. Aivotutkimusten perusteella synestesia voi johtua ylimääräisistä yhteyksistä eri aistimuksia tuottavien aivoalueiden välillä.

Anu Hopia on elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Turun yliopiston funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksessa.

Makuelämys koostuu monestaJo etukäteen vaikuttavat esimerkiksi– syöjän persoonallisuus ja kokemukset– mielikuva, joka syntyy ruoan nimestä ja valmistajasta– ruokailuympäristö äänineen– ruoan ulkonäkö– ruoan tuoksu.

Kun ruoka on suussa, vaikuttavat lisäksi– ruoan lämpötila– kielen makunystyröiden aistimat viisi makuominaisuutta: suolaisuus, makeus, happamuus, karvaisuus ja umami eli täyteläisyys. Vahva ehdokas kuudenneksi on rasvaisuus.– väkevyyden aiheuttama polte– pureskelutuntemukset, kuten vastus tai sen puute, kimmoisuus, mureus ja mehevyys– pureskelun äänet– suusta nielun kautta nenään nousevat tuoksut.

Lisää perusmauista ja makuaistin yksilöllisyydestä: Makunsa kullakin, Tiede 7/2011 tai tiede.fi/arkisto 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25744
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.