Toissa talvena yhdysvaltalaisilla mehiläistarhoilla tapahtui kummia. Monien pesien työläiset ja kuhnurit olivat hävinneet jonnekin ja jättäneet kuningattaren ja jälkeläiset kuolemaan. Tutkijoille tämä \"yhdyskuntien romahtamishäiriö\" on yhä mysteeri.


Monien pesien työläiset ja kuhnurit olivat hävinneet jonnekin ja
jättäneet kuningattaren ja jälkeläiset kuolemaan. Tutkijoille tämä
"yhdyskuntien romahtamishäiriö" on yhä mysteeri.




"Jos mehiläiset häviäisivät, ihmiskunta selviytyisi vain pari vuotta", väitetään itsensä Albert Einsteinin lausuneen.
Oli sanonta kenen tahansa, ei ihmiskunta ilman mehiläisiä sukupuuttoon kuolisi. Ruokahuolto joutuisi kyllä koe¬tukselle. Kolmasosa ruoasta saadaan hyönteisten pölyttämistä kasveista. Vaikka myös ampiaiset ja kimalaiset osallistuvat pölytykseen, mehiläisten osuus on suurin.

Mehiläisten määrä on Yhdysvalloissa ollut laskussa jo vuosikymmeniä - luonnonvaraiset mehiläiset ovat jo lähes kadonneet. Tämä on johtunut muun muassa kaupungistumisesta, torjunta-aineista ja sairauksista.

Runsas vuosi sitten pesien häviäminen sai uudet mitat. Ilmiö nimettiin yhdyskuntien romahtamishäiriöksi, colony collapse disorderiksi (CCD). Siinä työmehiläiset ja kuhnurit katoavat pesästä ja jättävät kuningattaren ja vastasyntyneet ilman hoivaa.

Romahdus nousi puheenaiheeksi viime vuonna. Sen syyksi on esitetty kaikkea mahdollista.

Yksi voisi olla virus nimeltä IAPV (Israeli acute paralysis virus). Amerikkalaistutkijat löysivät sitä nimenomaan sairastuneista yhdyskunnista.

Verta imevä varroapunkki on mehiläisyhdyskuntien pahin vihollinen. Luhistuneista pesistä ei kuitenkaan ole löytynyt punkkeja enempää kuin terveistä.

Afrikan hyönteistutkimuskeskuksessa Nairobissa on epäilty Afrikasta Amerikkaan levinnyttä Aethina tumida -kovakuoriaista. Sen kantama sieni Kodamaea ohmeri nimittäin tuottaa feromoneja, jotka mehiläisten kielellä tarkoittavat vaaraa.

Villimpiäkin selityksiä on haettu. Kännykkäsäteilyn on epäilty aiheuttavan erilaisia terveyshaittoja ihmisille, joten tukiasemia on syytelty mehiläiskadostakin.

Mehiläiset ovat vähentyneet myös Suomessa ja muualla Euroopassa. Esimerkiksi Porin seudulla tarhaajat menettivät viime talvena puolet mehiläisistä. Tavallinen tappio on Suomessa kymmenisen prosenttia talvessa.

Suomen Mehiläishoitajain Liiton mehiläishoidon neuvojan Ari Seppälän mukaan meikäläisillä mehiläistiloilla ei kuitenkaan ole romahtamishäiriön oireistoa. Huonoja talvia on meillä ollut ennenkin, viimeksi 2002-2003.
Seppälän mukaan suurin osa tutkijoista uskoo, ettei romahtamiseen ole vain yhtä selitystä. Todennäköisimmin takana on eri stressitekijöiden yhteisvaikutus.

Arvoituksen ratkaisu voisi löytyä eurooppalaisen ja yhdysvaltalaisen mehiläistarhauksen eroista.
Yhdysvaltalaiset mehiläiskannat ovat perimältään yhdenmukaisempia kuin eurooppalaiset, Seppälä kertoo. Amerikkalaismehiläiset saattavat siksi olla alttiimpia taudinaiheuttajille.

Rapakon takana käytetään hyönteismyrkkyjäkin enemmän kuin Euroopassa. Lisäksi Yhdysvalloissa mehiläisiä ruokitaan korvikesiitepölyllä, joka ei ehkä tarjoa riittävästi kaikkia aminohappoja.

Yhdysvalloissa satojatuhansia mehiläispesiä rahdataan vuosittain alueille, joilla mehiläisiä ei ole tarpeeksi. Esimerkiksi kalifornialainen mantelintuotanto on pölytyspalvelun varassa. Mantelin hinta on noussut, kun mehiläiset ovat vähentyneet.

Toisin kuin suomalaiset, yhdysvaltalaistarhaajat nettoavat enemmän pölytyksestä kuin hunajantuotannosta. Pölytysteollisuus on saanut Yhdysvalloissa valtavat mitat. Kun yhteen laaksoon Kaliforniassa raahataan mehiläisiä koko mantereelta, taudinaiheuttajat pääsevät leviämään.

Suomessa pölytyspalveluja käyttävät muun muassa suonenjokelaiset mansikanviljelijät. Heidän ei kuitenkaan tarvitse hakea lainamehiläisiä juuri Kuopiota kauempaa, Seppälä kertoo.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25775
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.