Kuvittele supisuomalaiset Vuotos-kiistat. Kuvittele vaikeudet Itämeren suojelussa. Kerro kymmenellä, ja saat käsityksen Mekongin ongelmavyyhdestä, jonka ratkomisessa suomalaistutkijat yrittävät auttaa.


Kerro kymmenellä, ja saat käsityksen Mekongin ongelmavyyhdestä, jonka
ratkomisessa suomalaistutkijat yrittävät auttaa.




Ensiksi: globaali vesiongelma on ennen kaikkea kasteluongelma.

Toiseksi: maantieteellisesti ongelmat keskittyvät kääntöpiirien väliin, kuten Mekongille, jonne Teknillisen korkeakoulun tutkijat ovat vieneet vesiosaamistaan.

- Makean veden kulutuksesta 70 prosenttia menee peltojen kasteluun, köyhissä maissa 90 prosenttia, tiivistää vesitalouden ja vesirakennuksen professori Pertti Vakkilainen TKK:sta.

Vettä sinänsä, makeaakin vettä, on maapallolla riittävästi. - Ihmisten on vain sopeuduttava siihen, että käyttökelpoiset vesivarat jakautuvat epätasaisesti ja vaihtelevat myös ajallisesti, Vakkilainen sanoo.
Perinnäisesti on sopeuduttu rakentamalla patoja ja kanavia, mutta samalla on usein myös luotu uusia ongelmia. Suurtenkin jokien alajuoksuja on kaventunut puroiksi tai kuivunut kokonaan. Monet järvet ovat kutistuneet. Pohjavesi on laskenut laajoilla alueilla.

Nyt insinöörit yrittävät ehkäistä ongelmia ennalta. Vesitekniikka tarkoittaa rakennelmien ohella myös tietokonemalleja ja monenlaisia tutkimuksia, jotka auttavat arvioimaan, mitä rakentamisesta seuraa.


Elämän virta kymmenille miljoonille

- Suomella on vahvaa ja kansainvälisesti tunnustettua osaamista tieto- ja informaatiotekniikassa, sanoo dosentti Olli Varis korkeakoulun vesilaboratoriosta.

Mekongilla osaamista todella tarvitaan: tutkimuskohde on jättimäinen. Maailman kymmenenneksi pisin, 4 000-5 000 kilometrin mittainen joki virtaa Kiinan, Burman (Myanmarin), Laosin, Thaimaan, Kambodžan ja Vietnamin läpi.

Valuma-alueella asuu 60-80 miljoonaa ihmistä. He kaikki ovat, maanviljelijöinä ja kalastajina sekä kaupungeissakin sähkön ja veden kuluttajina, riippuvaisia joesta.

Myös Mekongilla ihmisten käyttämästä vedestä menee suurin osa kasteluun, tanskalaisen vesitutkijan ja -konsultin Tue Kell Nielsenin mukaan peräti 85 prosenttia.




Tutkimusten mukaan makeavesivaroista voidaan käyttää vuosittain enintään viisi prosenttia, jotta vesistöjen luonnollinen uusiutumiskyky säilyisi. Kun mennään yli 20 prosentin, vesipula alkaa tuntuvasti vaikeuttaa yhteiskunnan kehitystä.

- Itse elämme vesionnelassa. Maailmanpankin tilaston mukaan jokaista suomalaista kohti on vettä noin 20 000 kuutiometriä. Vuosikulutus henkeä kohti, keskimäärin 380 kuutiometriä, on vain 1,9 prosenttia makeavesivaroista.

- Toisessa ääripäässä sinnittelee Pohjois-Kiinan asukas. Hän kuluttaa 350 kuutiometrin vesivaroistaan 300 kuutiota eli 87 prosenttia.

- Keskiarvomaita edustaa Meksiko, joka käyttää vedestään 22 prosenttia.

- Suuri osa maailmaa elää yhä pahemmin yli vesivarojensa. Vesitilanne huononee sekä Afrikassa ja Aasiassa että myös monilla seuduilla Yhdysvalloissa, Australiassa ja Euroopassa.

- Ilmastonmuutos saattaa entisestään vaikeuttaa tilannetta: pula kasteluvedestä pahenee. Toisaalta keinokastelu saattaa jopa pahentaa tilannetta, koska kasteluvedestä haihtuu tärkeintä kasvihuonekaasua, vesihöyryä.


Pandasianda gigas

Kivetkin otettiin tutkimusvälineiksi

Suomalaistutkijat ovat rakentaneet Mekongille paikkatietojärjestelmän ja kehittäneet samalla mittausjärjestelmiä. Valuma-alueen hydrologia on mallinnettu matemaattisesti.

Tärkeitä tietoja piti kerätä muutenkin kuin laitteilla. Tutkijat haastattelivat niin kylien virkamiehiä kuin luku- ja kirjoitustaidottomia kalastajia ja riisinviljelijöiltä. Heitä varten tutkijat levittivät maahan ruudukon. Ihmiset, joiden oli mahdotonta täyttää lomakkeita, pystyivät kiviä siirtelemällä näyttämään, miten veden korkeus on vaihdellut.

Mekongin varrella on Tonle Sapin järvi, Kambodžan helmi. Se kasvaa sadekaudella nelinkertaiseksi, ja vedenkorkeus vaihtelee 8-10 metriä. Järvi tunnetaan kelluvista kylistään, joissa ihmiset elävät asuntoveneissä.

- Vesiongelmat ymmärretään helposti väärin, koska asiaa katsotaan usein vain veden fysikaalisen määrän näkökulmasta, sanoo Tonle Sapilla työskennellyt diplomi-insinööri Marko Keskinen. - Varsinaiset ongelmat ovat ennemminkin siinä, miten sovitetaan yhteen veden käyttäjien erilaiset intressit.

Keskinen havainnollistaa Mekongin vesikiemuroita kertomalla esimerkin kalastuksesta.

Tonle Sap on yksi maailman parhaista kalavesistä. Siirtomaakaudelta on kuitenkin periytynyt niin sanottu fishing lot -järjestelmä eli kalastusalueiden huutokaupat. Rikas kaupunkilainen saattaa huutaa jopa tuhansia hehtaareja parhaita kalavesiä. Sitten hän lähettää pyssymiehet vartioimaan ostostaan. Alueen sisään voi jäädä kelluvia kyliä, joiden asukkaat eivät saa kalastaa edes kotinsa vieressä.

- Ratkaisuna alueen vesiongelmiin ja niin sanottuun vesipulaan on parempi vesihallinto, jossa eri käyttäjäryhmien ja etenkin köyhimpien tarpeet otetaan huomioon tasa-arvoisesti, Keskinen kiteyttää.


Pato Kiinassa, ongelma Kambodžassa

Mekongilla yhteistyötä kehittää erityinen jokikomissio, mutta siihen kuuluvat vain alajuoksun maat: Laos, Thaimaa, Kambodža ja Vietnam. Kiina ja Burma ovat mukana vain keskustelukumppaneina (dialogue partners).

Sovittelun ja vuoropuhelun aiheita riittää. Alueelle on suunniteltu paljon patoja ja vesivoimaloita. Kiina yksinään aikoo rakentaa kahdeksan patoa. Kaksi on jo valmiina.

Padot voimalaitoksineen tuottavat sähköä ja helpottavat kastelua, mutta  kalakannat voivat niiden takia romahtaa. Alajuoksulla vesi käy vähiin tai suolautuu, jos merivesi pääsee nousemaan ylös.

Tonle Sapin rannoilla elää myös yli miljoona riisinviljelijää, joiden elanto riippuu veden pinnan luonnollisista vaihteluista. Jos niitä tasataan, riisinviljely voi vaarantua.

Vesivoimaloille etsitään myös vaihtoehtoja. Thaimaalainen kansalaisjärjestö Palang Thai on laskenut, että uusiutuvia ja paikallisia energiavaroja on maassa riittävästi eikä suuria patoja tarvitse rakentaa, kertoi World Rivers Review -lehti heinäkuussa 2007.

Thaimaan Pak Munin patoalueella paikallinen väestö on saanut ajetuksi läpi päätöksen kalakantojen turvaamiseksi. Kalat pääsevät vaeltamaan ylävirtaan, kun patoluukut pidetään auki neljänä kuukautena vuodessa.  
Toisaalta suuret ongelmat voivat innoittaa suuriin kehitysharppauksiin. Mekong-komissio asettaa kotisivullaan tavoitteet korkealle: "Kansakunnat, jotka loivat komission, voivat onnistuessaan näyttää mallia koko maailmalle."


Kalevi Rantanen on tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Pertti Vakkilainen puhuu Tekniikan päivillä aiheesta Riittääkö vesi? Dipoli, Otaniemi, Espoo, tiistai 15.1.2008, klo 17.
Marko Keskinen puhuu aiheesta My way - tieni korkeakoululta Intian maaseudulle ja Mekongin kelluviin kyliin. Keskiviikko 16.1.2008, klo 11.30.



 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25737
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.