Pitkäaikainen melu altistaa sydäninfarktille, pahimmillaan tappaa. Jotkut meistä ovat erityisen herkkiä melulle, toiset tottuvat siihen - vaikka ei kannattaisi. Melu voi stressata unenkin aikana.

 

Jotkut meistä ovat erityisen herkkiä melulle, toiset tottuvat siihen - vaikka ei kannattaisi. Melu voi stressata unenkin aikana.

"Jättäkäämme nyt ihmeessä rauhaan auto, nykyihmisen paras palvelija. Mitä pahaa se on tehnyt? Samanaikaisesti sillä voidaan ajaa sekä lujaa että turvallisesti. Yksityisautoilijat, nyt saamme kotimaisen auton, painetaan kaasu pohjaan."

Näin reippaasti puolusti yksityisautoilijoita nimimerkki Edistyksen puolesta Helsingin Sanomien mielipidesivulla. Yleisönosastossa oli aiemmin paheksuttu Uuteenkaupunkiin rakennettavaa meluavaa autotehdasta.

Vuosi oli 1968, mutta melun pitäminen edistyksen merkkinä on paljon vanhempi ilmiö, kirjoittaa histo¬riantutkija Outi Ampuja pamfletissaan Oikeus hiljaisuuteen (WSOY 2008).

Kun James Watt kehitteli höyrykonetta 1700-luvulla, hän yritti myös vaimentaa sen helvetillistä ääntä. Englantilaiset tehtailijat kuitenkin halusivat höyrykoneensa äänekkäinä, koska mahtava pauhu oli todiste koneen voimasta, Ampuja kirjoittaa.

Eikä melun ihannoinnista ole luovuttu vieläkään.

Melusta saa valittaa

Outi Ampujan mukaan Suomeen on vuosikymmenten mittaan muodostunut "melun sietoa edellyttävä kulttuuri". Se tarkoittaa, että "melusta valittamista katsotaan vähän vinoon ja paheksutaan".
Melunsietoon pakotetaan Ampujan mukaan kuudella argumentilla:

- Kaupunkilaisten pitäisi muuttaa maalle,
jos eivät kestä melua.

- Meluntorjunta olisi kaiken hauskan kieltämistä.

- Meluun tottuu.

- Teknologia ratkaisee ongelmat.

- Suomen meluongelma ei ole maailman
mitassa mitään.

- Meluntorjunta on liian kallista.

Ampuja mukaan nämä argumentit ovat heikkoja. Ihmisten on saatava asua kaupungeissa, koska siellä ovat työpaikat. Meluun ei totu - ja jos tottuu, se voi olla pahaksi. Uusi teknologia ehkä hiljentää tuttuja laitteita, mutta tuo myös äänekkäitä uusia kojeita, esimerkiksi lehtipuhaltimia.

Melu politisoitui 1960-luvulla, mutta se jäi toisen luokan ympäristöongelmaksi, Ampuja väittää. Vesien, ilman ja maaperän suojelu sai päähuomion, eikä mikään taho ole meluntorjunnassa vastuussa kokonaisuudesta. Yhtäällä torjutaan melua, mutta toisaalla hajautetaan yhdyskuntarakennetta automarketeilla, jotka lisäävät liikennettä ja melua.

Korva ei toivu

Mutta melultahan voi suojautua! Kun käyttää kuulosuojaimia tai korvatulppia, välttyy kuulovaurioilta, ja muutenhan melu on vain asennekysymys. Näin moni ajattelee, mutta parempi ajatella uudestaan.

Kova melu - yli 80 desibeliä - vaurioittaa kuuloa riippumatta siitä, kokeeko ihminen äänen vastenmieliseksi meluksi vai täyttymykseksi, josta on valmis maksamaan omaisuuksia konserttilippuna.

Äkillinen kova äänenpaine voi tuhota massoittain ääntä aistivia karvasoluja, jotka sijaitsevat sisäkorvan simpukassa. Jatkuvassa melussa niitä kuolee yksi kerrallaan. Nämä solut eivät uusiudu, joten kuulovammat yleensä jäävät pysyviksi.

Jo sikiö voi saada kuulovamman, jos odottava äiti altistuu melulle. Se, kuten nuorena kehittynyt kuulovauriokin, saattaa tosin tulla esiin vasta vanhempana, kun kuulo iän myötä huononee ikätovereita nopeammin.

Mökää vai musaa

Desibeleinä mitattava melutaso ei aina vastaa ihmisten kokemusta. Itse viihdyin hyvin keskikaupungin ensimmäisen kerroksen asunnossa, vaikka sinne kantautui yölläkin ääniä taksista, joka toi viimeisiä asukkaita baarista kotiin. Junan aamuinen kolinakin kuulosti vain kodikkaalta.

Nyt ärsyynnyn esikaupungissa läheisen moottoritien äänistä, vaikka sisälle tuskin kantautuu desibelejä sen enempää kuin keskikaupungilla. Mikä moottoritien rengasmelussa on niin ärsyttävää?

- Ääni on fysikaalinen ilmiö, joka on neutraali käsite, selittää meluherkkyydestä viime vuonna väitellyt työterveyslääkäri Marja Heinonen-Guzejev. - Melu sen sijaan sisältää aina subjektiivisen luonnehdinnan.

- Jollekin esimerkiksi rock-konsertti on melua, toiselle taas mahtavaa musaa. Miksipä ei myös urbaani voisi sietää paremmin raitiovaunun kolketta kuin rengasmelua.

Mutta kaikki ei ole yksilöllistä. Usein korkeat äänet häiritsevät enemmän kuin matalat.

Väestötutkimuksissa on todettu, että yhtä kovana lentomelu on häiritsevämpää kuin tieliikennemelu. Tiemelua taas pidetään häiritsevämpänä kuin raidemelua, Heinonen-Guzejev kertoo.

Melu iskee sydämeen

Kylmä tappaa sydän- ja verisuonitautien riskitekijänä paljon enemmän ihmisiä kuin hankiin paleltuu kuoliaaksi (Tiede 2/2010, s. 18-21). Samaan tapaan kuulovammat ovat melun terveyshaitoista vain jäävuoren huippu. Pitkäaikainen altistus melulle ei pelkästään heikennä elämänlaatua - pahimmillaan se tappaa.

Tuoreen saksalaistutkimuksen mukaan kolmisen prosenttia kuolemaan johtaneista sydäninfarkteista selittyy altistumisella vähintään 60 desibelin tieliikennemelulle. Jos kuolleisuus Suomessa olisi samaa suuruusluokkaa, maassamme menehtyisi vuosittain 500 ihmistä melun aiheuttamiin sydäninfarkteihin. Saksassa korkeille melutasoille kuitenkin altistuu Suomea enemmän asukkaita, joten meillä vaikutus on pienempi.

Kyse on melusta, joka ei vaurioita kuuloa mutta ärsyttää ja ottaa päähän. Jo 40 desibelin melu riittää ulkona huonontamaan viihtyvyyttä. Sisällä sama melutaso häritsee unta.

Unessakin stressaantuu

Ärsyttävään meluun voi jossain määrin tottua. Ampuja kertoo pamfletissaan ikänsä Manhattanilla asuneesta miehestä, joka ei muutettuaan pikkupaikkakunnalle osannut nukkua, kun ympäristö oli liian hiljainen.

Meluun tottuminen voi kuitenkin olla petollista. Vaikka en osaisi enää kiinnittää huomiota ärsyttävään meluun, se voi silti nostaa verenpainettani ja vaarantaa terveyteni. Voin jopa oppia saamaan paremmin unta ja olemaan heräilemättä, vaikka melu kantautuisi makuuhuoneeseen, mutta en välttämättä ole suojassa melun haitoilta.

- Melun on todettu lisäävän stressihormonien pitoisuutta myös unen aikana, Marja Heinonen-Guzejev tähdentää.
Osa ihmisistä ei millään totu meluun - eikä kyse ole mistään pienestä vähemmistöstä, joka "aina valittaa kaikesta".

Nainen kärsii herkemmin

Heinonen-Guzejevin väitöstutkimuksen mukaan suomalaisista 38 prosenttia on herkkiä melulle. Tällaiset ihmiset aistivat melun uhkaavampana, reagoivat siihen voimakkaammin ja tottuvat siihen hitaammin kuin muut. Esimerkiksi kovat äänet saavat heillä sydämen sykkeen vaihtelemaan tavallista enemmän.

Heinonen-Guzejev havaitsi meluherkkyydellä olevan yhteyttä kohonneeseen verenpaineeseen ja stressiin sekä särky- ja unilääkkeiden ja rauhoittavien lääkkeiden käyttöön. Hän myös totesi, ettei herkkyydessä ole kyse vain opituista asenteista, joita voisi muuttaa.

Tutkimuksessa käytetty kaksosaineisto osoitti, että geneettiset erot selittivät meluherkkyydestä 36 prosenttia. Herkän ihmisen lähisukulaiset kärsivät hekin usein melusta.

Melulle altistuneista naisista herkät kuolivat muita useam¬min sepelvaltimotautiin. Miehillä meluherkkyyden vaikutus ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Mikä selittää naisten ja miesten erot? Heinonen-Guzejev pohtii väitöskirjassaan mahdollisuutta, että naisten herkkyys stressaantua melusta pohjautuisi evoluutioon. Naiset ovat kenties reagoineet herkästi unessakin, koska kovat äänet ovat voineet merkitä vaaraa lapsille. 

Toimistossa haittaa puhe

Avokonttoreissa melu on aivan toisenlainen ongelma. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan avotoimistoissa kaikkein häiritsevimpänä melulähteenä pidetään puheääniä. Kun kuulon heikentymisen tyypillinen ikävä seuraus on, ettei keskustelukumppanin puheesta saa kunnolla selvää, avokonttorissa työkavereiden jutuista saa selvän liiankin hyvin.

Laboratoriotutkimusten perusteella taustalla kuuluva puhe voi heikentää suoritustasoa 4-40 prosenttia, tehtävän mukaan. Työn tuottavuuden kannalta ei siis ole kyse vähäpätöisestä ongelmasta.

Suomalaisissa toimistoissa suurin yksittäinen akustinen ongelma on liian alhainen taustaäänen taso. Usein se on alle 35 desibeliä, kun 40-45 desibeliä vaimentaisi työpisteiden puheääntä sopivasti. Toimistojen kannalta liikennekään ei olisi ongelma, vaan tuottaisi asianmukaisen peiteäänen.

Puron solina parasta

On ironista, että juuri toimistoissa meluntorjunta on onnistunut liian hyvin. Ilmanvaihdon äänitasovaatimuksia nimittäin kiristettiin ymmärtämättä, että hyvää tarkoittava toimi aiheutti pahemman keskittymishaitan kuin ratkaisi. Toimistoihin on sittemmin yritetty kehittää keinotekoisia peiteääniä.

Työterveyslaitoksen toimistolaboratoriossa tekemän tutkimuksen mukaan koehenkilöt suoriutuivat keskittymistä vaativasta tehtävästä parhaiten hiljaisuudessa ja huonoiten, kun taustalla kuului puhetta tai laulettua musiikkia. Ilmanvaihto, kohina ja instrumentaalimusiikki häiritsivät suoriutumista melkein siinä missä puhekin.

Akustinen tyytyväisyys, joka tarkoittaa ääniympäristön miellyttävyyttä, häiriöttömyyttä ja hyväksyttävyyttä, oli sekin paras hiljaisuudessa. Taustaäänistä miellyttävin oli puron solina.

 

Desibeliasteikon nollakohta tarkoittaa kuulokynnystä eli pienintä äänenpaineen tasoa, jonka ihmiskorva vielä aistii. 10 dB:n melussa äänienergia on kymmenkertaistunut tähän lähtötasoon verrattuna, 20 dB.n melussa satakertaistunut ja 30 dB:n melussa tuhatkertaistunut.
Logaritmista asteikkoa on hankala hahmottaa, mutta hyvä muistisääntö on, että 3 desibelin muutos vastaa äänekkyyden puolittumista tai tuplaantumista.

Julkaistu Tiede -lehdessä 3/2010

 

Meluase lamauttaa

Tarinan mukaan kiinalaiset keksivät jo ennen ajanlaskun alkua meluteloituksen. Tuomittu pakotettiin kuuntelemaan rumpujen, pillien ja huilujen kakofoniaa niin kauan, että hän kaatui kuolleena maahan.
Meidän aikanamme on kehitetty akustisia aseita lamautustarkoituksiin. Ase ei yleensä tapa mutta tekee vastustajan olon niin epämiellyttäväksi, että hän menettää toimintakykynsä.
Kivun aiheuttamiseen tarvitaan 120-140 desibelin ääni. Korvien tärykalvot voivat rikkoutua 160 desibelin melussa. Keuhkot alkavat hajota 175-200 desibelissä.
Akustisen aseen melu on 120-160 desibeliä. Lamauttavat laitteet synnyttävät kovan, rajalliselle alueelle suunnatun äänen. Maksimissaan 145 desibelin ääni ulottuu 300-500 metrin päähän.
Kalevi Rantanen

 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25740
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.