Vedenalainen meteli stressaa ja jopa tappaa kaloja.

Teksti: Pauliina Louhi

Vedenalainen meteli stressaa ja jopa tappaa kaloja.

Julkaistu Tiede -lehdessä 7/2011Viime vuosikymmeninä ihmisperäinen melu on lisääntynyt voimakkaasti myös vedenpinnan alla. Tästä kärsivät kalat, sillä näennäisestä korvattomuudestaan huolimatta ne eivät ole kuuroja.– Esimerkiksi sokea hauki löytää saaliinsa äänivärähtelyjen perusteella ja saattaa vahingossa käydä kiinni uimarin jalkaan, kuvailee tutkija Teppo Vehanen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta.Kalojen kuulon perusperiaate on tiedetty jo kauan, kertoo kalataloustieteen professori Hannu Lehtonen Helsingin yliopistosta. Ääniaalto saa sisäkorvaa ympäröivät luut värähtelemään. Aistimista auttaa se, että kalat värähtelevät itsekin veden mukana, koska niiden kehon tiheys on hyvin lähellä veden tiheyttä. Lisäksi uimarakko toimii ääniaaltojen vahvistimena. Useimmat kalalajit aistivat äänentaajuuksia 50 hertsistä yhteen kilohertsiin eli ihmisbasson möreyden alapuolelta sopraanon korkeimpien kirkaisujen tasolle. Erilajiset ja -ikäiset kalat voivat kuulla hieman eri taajuuksia.Varsinkin matalilla taajuuksilla kuulon jatkeena toimii kylkiviiva-aisti, ja siksi suurin osa kaloista erottaa parhaiten matalia, bassokitaraa vastaavia ääniä.

Kalat metelöivät itsekin

Veden alla kuuluu aivan luonnonoloissakin monenlaista. Aallot, sade ja veteen sekoittuneet ilmakuplat tuottavat taustamelua. Kalat myös viestivät toisilleen äänillä käyttämällä uimarakkoaan, luitaan ja lihaksiaan. Merten konnakalat humisuttavat uimarakkoaan matalasti niin, että jopa veneenrungot resonoivat. Ihmisten tavoin kalatkin tottuvat huomaamattaan tietynasteiseen taustameluun. Kaupungin humussa kasvanutta ihmistä vastaavat aallonloiskeisten rantojen ja kuohuvien koskien läheisyydessä oleskelevat kalat: ne eivät reagoi meluun läheskään yhtä herkästi kuin hiljaisempaan menoon sopeutuneet yksilöt.

Tuulivoimaloista uusi melu-uhka

Ihmisen toiminta on kuitenkin kasvattanut taustamelun uusiin lukemiin. Suurin syy tähän lienee alati kasvava laivaliikenne, mutta osansa tekevät myös erilaiset vedenalaiset työt, kuten pohjahiekan nosto, kaapeleiden lasku ja luotaaminen. Itämeren meluisuus on kohta lisääntymässä, koska sen rannikkoalueille suunnitellaan parhaillaan satoja tuulivoimaloita. Sekä niiden rakentaminen että toiminta tuottaa hälyä. Voimalaa tukevien paalujen junttaaminen kuuluu kymmenien kilometrien päähän eikä ole kaloille mikään pikkujuttu. Kokeellisessa paalutustyössä 10–12 metrin päässä häkeissä olleet Tyynenmeren lohet kuolivat välittömästi. Vakavia fyysisiä vammoja syntyi vielä kilometrinkin etäisyydellä. Käyntiäänet ovat hiljaisempia mutta toisaalta jatkuvat vuodesta toiseen. – Merelle ja lähelle rantaa sijoitettujen tuulivoimaloiden äänivärähtelyt välittyvät veteen pääasiassa rungon välityksellä ja etenevät siellä helposti, kertoo akustiikkayritys Promethorin johtava ääniasiantuntija Vesa Viljanen. Tuulivoimaloiden rakentamisen voikin olettaa vaikuttavan Itämeren kalastoon jo pelkästään melun kasvamisen vuoksi.

Kalat pyrkivät pakenemaan

Voimakas möykkä saattaa siis vammauttaa ja jopa tappaa kaloja. Vaikkei pysyvää vauriota syntyisikään, äkillinen melu heikentää kuuloa useiksi päiviksi erityisesti hyväkuuloisilla lajeilla, kuten turskalla, sillillä ja karppikaloilla. Kaikkein yleisimpiä ovat kuitenkin vaikutukset käyttäytymiseen. Kova melu karkottaa.Lohen ja turskan käyttäytymisessä on havaittu lieviä muutoksia 70 desibelin metelissä ja merkittäviä muutoksia 90 desibelissä. Kuuloaistiltaan hyvänä pidetty särki ja kohtalaisesti kuuleva kolmipiikki pakenivat, kun kokeessa metakka hetkeksi nostettiin 80–120 desibeliin. Karkotusvaikutuksesta on näyttöä myös luonnosta, sillä Norjassa turska- ja sillisaaliiden on havaittu vähentyneen alueilla, joilla on metelöity pohjakartoitusten aikana. Hulinaan tottuvatkaan kalat eivät välttämättä ota tilannetta kevyesti. Veren stressihormoneja mittaamalla on todettu laivaliikenteen melun riipovan ainakin kultakaloja ja karppeja sekä kansalliskalaamme ahventa. Kalojen stressin hellittämisestä ei tiedetä juuri mitään, mutta hankalaahan palautuminen on myös monille ihmisille. Joskus kovat äänet sentään pelastavatkin. Niillä ohjataan kaloja välttämään esimerkiksi vesivoimaloiden turbiineja.

Pauliina Louhi on vesiekologi, joka toimii tutkija­tohtorina Oulun yliopistossa. Lisäksi hän on suorittanut tiedeviestinnän maisterintutkinnon.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25765
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.