Työelämä on kuin mikä tahansa muu elämä: täynnä tunteita. Ne kuuluvat myös kehityskeskusteluun. Muuten vuoropuhelu jää puolitiehen.


Ne kuuluvat myös kehityskeskusteluun. Muuten vuoropuhelu jää puolitiehen.




Liikennevalo esimiehen huoneen oven pielessä palaa punaisena. Sisällä on vielä edellinen uhri, mutta kohta vuoro vaihtuu. Kädet hikoavat, ja kuluneen vuoden tapahtumat pyörivät mielessä. Mistähän pomo tällä kertaa valittaa? Jos piinaava tunti kuitenkin menee hyvin, uskaltaisikohan sitä anoa palkankorotusta.

Tänäkin keväänä suomalaisilla työpaikoilla käydään satojatuhansia kehityskeskusteluja esimiesten ja alaisten välillä. Niiden tavoitteena on motivoida ja ohjata työntekijöitä ja kerätä tietoa työyhteisön kehittämiseksi.

Onnistuneilla keskusteluilla voidaan lisätä työssä viihtymistä - ja tietysti työn tuloksellisuutta, joka olikin keskeinen syy kehityskeskustelujen käyttöönottoon.


Arviointi loi pelot

- Kehityskeskustelut luotiin 1960- ja 1970-luvulla osaksi tavoite- tai tulosjohtamista, kertoo kehittämisasiantuntija Heini Wink Johtamistaidon Opistosta. Tuolloin kehityskeskustelua leimasi alaisen suoritusten arviointi, ja niihin alettiin suhtautua "pomon puhutteluina" ja pelottavina henkilökohtaisina tulosneuvotteluina.

- Nykyään esimiehen pelosta ei puhuta, mutta sitä esiintyy edelleen. Jos alainen pelkää esimiestään, hänellä on tarve selitellä toimintaansa, vaikka olisi tehnyt työnsä kuinka hyvin tahansa, Heini Wink tietää.

Wink on ollut Johtamistaidon Opistossa kehittämässä johtamisen erikoisammattitutkintoa ja toiminut lähes kymmenen vuotta siihen liittyvien näyttöjen arvioijana. Tässä roolissa hän on arvioinut noin kaksisataa kehityskeskustelua. Osaa niistä hän on tutkinut myös erikseen laadullisista ja monitieteisistä lähtökohdista. Näitä tuloksia hän käsittelee väitöskirjassaan, joka on esitarkastuksessa Tampereen yliopistossa.


Aito dialogi ihanteena

Kehityskeskustelut on todettu hyödyllisiksi johtamisen välineiksi, joten niistä on tullut osa yritysten johtamisjärjestelmiä. Tutkija antaa tunnustusta suomalaisille esimiehille siitä, että he ovat oppineet varaamaan kehityskeskusteluille aikaa ja käymään ne teknisesti oikein. Tähän on rohkaissut muun muassa se, että keskustelut kuuluvat usein pomon omiin tulostavoitteisiin.

- Tällöin on tosin vaarana, että esimies suhtautuu kehityskeskusteluihin muodollisuutena, joka on pakko hoitaa alta pois. Näissä tapauksissa keskustelut eivät palvele tarkoitustaan, Heini Wink sanoo.

Kehityskeskustelu ei siis tarkoita valmiin kyselyrungon mekaanista läpikäymistä, ulkoaopitun näytelmän vuorosanojen lausumista eikä jommankumman keskustelijan monologia.

- Ihanteellinen kehityskeskustelu on dialogia, Wink tiivistää.

Hän ei tarkoita dialogilla mitä tahansa kaksinpuhelua vaan aitoa vuoropuhelua. Hänelle dialogi on kahden ihmisen kohtaaminen, jossa osoitetaan arvostusta ja kunnioitusta puolin ja toisin.

- Dialogi on tyyli, jolla ihminen suhtautuu itseensä ja toisiin. Dialogissa on kaksi tasa-arvoista keskustelijaa, ja molempien panosta tarvitaan. Dialogissa myös syntyy kohtaajien välille jotakin uutta, joka vie asioita ja suhdetta eteenpäin.


Alainenkin voi pilata

Taitava esimies osaa käyttää kehityskeskusteluja strategisen ohjauksen välineenä, ja hän haluaa auttaa alaista löytämään parhaat puolensa. - Näitäkin esimiehiä on olemassa. He oikein odottavat kehityskeskusteluja, Heini Wink kiittää.




- Kehityskeskustelun käyvät alainen ja hänen lähiesimiehensä. Esimiehen pitää olla perillä alaisen työtehtävistä, ja hänellä on oltava valtaa vaikuttaa työn järjestämiseen ja työstä palkitsemiseen.

- Kehityskeskustelu on molemmin puolinen tulos- ja tavoitekeskustelu, jossa niin esimies kuin alainen antaa palautetta työssä suoriutumisesta.

- Keskustelut on hyvä käydä kaksi kertaa vuodessa. Näiden lisäksi kannattaa harrastaa säännöllistä arjen vuoropuhelua.






Tunteista pitää puhua

Heini Winkin mielestä hyvässä kehityskeskustelussa "kissa" nostetaan reilusti pöydälle.

Esimiehelle pitäisi kertoa avoimesti, kuinka kurjalta tuntui, kun pomo ei kovan tsemppauksen jälkeen mitenkään kommentoinut onnistunutta projektia. Tai tunnustaa, kuinka mieli oli maassa viikkoja sen jälkeen, kun odotettu ylennys meni työkaverille.

- Elämä ja työelämä ovat täynnä tunnetta, eikä sitä ja tietoa voi erottaa. Näitä työhön liittyviä tunteita, epäonnistumisiakin, pitäisi pystyä käsittelemään kehityskeskusteluissa.

Tunteiden vapaaksi päästämisessä voi olla riskinsäkin, kuten firmojen kesäjuhlista ja pikkujouluista tiedetään. Heini Wink ei ole kuullut, että kehityskeskusteluissa olisi koskaan riidelty, mutta vaikka niin kävisi, keskustelun ei tarvitse epäonnistua.

- On hyvä, että tunteet uskalletaan näyttää. Jos riidalla syntyy jotakin uutta, se on ollut hyvästä.


Länsinaapurissa osataan

Heini Wink nostaa Ruotsin hyväksi esimerkiksi demokraattisista kehityskeskusteluista. Englantilaiseen kulttuuritutkijaan Richard Lewisiin viitaten hän sanoo, että ruotsalaisten dialogitaidot juontuvat ruotsalaisen kulttuurin feminiinisistä piirteistä.

Me suomalaiset vasta totuttelemme aidosti vuoropuhelevaan keskustelukulttuuriin.

- Olen ehkä puolueellinen, mutta johtamiskulttuuri on saanut lisää feminiinisiä ja keskustelevia piirteitä, kun naiset ovat yleistyneet johtajina, Wink arvioi, mutta lisää:

- Tietenkään nämä piirteet eivät ole vain naisten piirteitä. Kummassakin sukupuolessa on sekä feminiinisiä että maskuliinisia puolia.


Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25759
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.