Kymmenvuotinen suurhanke osoittaa, että meret ovat meille outo maailma. Jokaista uutta lajia kohti voi olla vielä löytymättä neljä muuta.

Teksti: Jani Kaaro

Kymmenvuotinen suurhanke osoittaa, että meret ovat meille outo maailma. Jokaista uutta lajia kohti voi olla vielä löytymättä neljä muuta.

Julkaistu Tiede -lehdessä 12/2010

Etelä-Amerikan rannikolla kasvaa ennennäkemättömän suuri bakteerilaji, joka voi venyttää itsensä jopa seitsensenttiseksi. Se muodostaa Chilen ja Perun edustalle valtavan maton, jonka pinta-ala on yhtä suuri kuin Kreikan.

Samoja kylmää rakastavia lajeja löytyy etelä- ja pohjoisnavan vesistä, mutta ei mistään niiden väliltä. Tutkijat eivät osaa selittää outoa levinneisyyskuvaa.

Keski-Atlantin selänteellä tupruttelee syvänmeren savuttaja Ashadze. Sen ympärillä 4 100 metrin syvyydessä elää 88 lajia nilviäisiä, äy­riäisiä, monisukasmatoja ja merivuokkoja.

Antarktiksen merijäässä, jossa on 25 asteen pakkanen ja kuusi kertaa suurempi suolapitoisuus kuin meressä, ui 12 000 piilevää millilitrassa vettä.

Nämä ja lukemattomat muut havainnot perustuvat kymmenvuotiseen Census of Marine Life -hankkeeseen, joka juhli raporttinsa valmistumista lokakuussa. Suomeksi hankkeen nimi tarkoittaa merielämän väestönlaskentaa. Kyseessä on maailman suurin koskaan toteutettu tutkimusprojekti, jonka aikana maailman meriä on haravoitu ennennäkemättömällä tarkkuudella. Töissä on ollut yli 2 000 tutkijaa yli 80 maasta.

Toiset ovat keränneet ja analysoineet näytteitä trooppisilta riutoilta, syvänteistä ja savuttajista 25:ssä eri kolkassa. Toiset ovat keränneet yhteen kaikki merielämää koskevat vanhat tieteelliset havainnot, joista varhaisimmat ovat yli 500 vuoden takaa. Toistaiseksi projektilaiset ovat laskeneet meristä noin 230 000 lajia, joista 5 000 on tieteelle uusia. – Suurin yllätys on ehkä se, miten vähän olemme tienneet merten monimuotoisuudesta, sanoo hanketta koordinoinut Ron O’Dor Dalhousien yliopistosta Kanadasta. – Jopa merialueilta, jotka olemme kuvitelleet tuntevamme hyvin, on löytynyt paljon uusia lajeja.

Itämeri rikas kasveista

Hankkeen tärkeimpiä tehtäviä on ollut tuottaa tietoa siitä, missä sijaitsevat merten monimuotoisuuden kannalta tärkeimmät alueet, niin sanotut kuumat pisteet, hot spotit. Laskennan perusteella ne ovat Australian ja Japanin rannikoilla: kummankin saarivaltion ympärysvesissä elää noin 33 000 lajia. Seuraaviksi sijoittuivat Kiinanmeri, Välimeri ja Meksikonlahti, tässä järjestyksessä. Indonesian, Madagaskarin ja Arabianmeren lajistokomiteat eivät tosin ole vielä ehtineet raportoida omia tuloksiaan, joten tilanne voi muuttua.

Vesialtaan kokoon suhteutettuna piskuinen ja matala Itämeri on lajistoltaan yksi maailman rikkaimmista. Itämeren erityispiirre on kasvien ja levien runsaus. Ne muodostavat lajikirjosta jopa kolmanneksen, kun Etelämantereella, Karibialla ja Kiinassa kasveja on niukasti.

Lajiryhmien välisessä kilpailussa lajimäärissä voiton vievät äyriäiset, mutta nilviäiset eivät jää kauas. Selkärankaiset, kuten hylkeet, valaat, kilpikonnat ja albatrossit, kattavat vain kaksi prosenttia kaikesta meren monimuotoisuudesta.

Lajit ovat myös jakautuneet eri alueille varsin epätasaisesti. Esimerkiksi Länsi-Atlantin trooppisissa osissa 28 prosenttia lajeista on kaloja, kun taas Itämeressä, Välimeressä ja napa-alueilla kalojen osuus on vain kolme–kuusi prosenttia.

Kotoperäisiä lajeja on eniten Australian, Uuden-Seelannin, Etelä-Afrikan ja Etelämantereen eristyneissä osissa.

Jopa 50 miljoonaa lajiaVaikka hanke juhliikin loppuraporttiaan, kaikki tietävät, että tutkijat ovat vasta raapaisseet merielämän monimuotoisuuden pintaa. Varovaisten arvioiden mukaan jokaista uutta löytynyttä lajia kohti on löytymättä ainakin neljä muuta.

Esimerkiksi Etelä-Afrikan rannikolta nyt kerätyistä syvänmeren hankajalkaisista 99,3 prosenttia on tieteelle tuntemattomia. Lisäksi tutkijat havaitsivat, että hankajalkaislajisto muuttuu lähes kokonaan, kun paikkaa vähän vaihtaa. Näytteissä, jotka kerättiin 30 kilometrin etäisyydellä toisistaan, oli vain kaksi samaa lajia. Kun nämä pikkueläimet otetaan huo­mioon, merieliöiden lajimäärä voi nousta mihin tahansa 10:n ja 50 miljoonan välillä.

Merten todellinen biomassa on kuitenkin näkymätöntä. Litrassa merivettä voi olla jopa miljardi mikrobia. Tutkijat arvioivatkin, että mikrobien osuus merten biomassasta on 50–90 prosenttia. Jos tuon näkymättömän elämän voisi puristaa köntiksi ja punnita, se painaisi yhtä paljon kuin 240 miljardia norsua.

Meri yhä tuntematon

Kuluva vuosi on kansainvälinen luonnon monimuotoisuuden vuosi. Siksi hanke halusi julkaista raporttinsa juuri nyt. Se muistuttaa, että maapallon suurin elinympäristö on meille edelleen lähes tuntematon maailma. Ar­violta vasta viisi prosenttia maailman meristä on tutkittu.

Projektin valmistuminen kansainvälisenä luonnon monimuotoisuuden vuonna korostaa myös sitä, miten paljon olemme vaarassa menettää. Raportissa merten monimuotoisuuden suurimmiksi uhkiksi nimetään ryöstökalastus, elinympäristöjen tuhoutuminen, tulokaslajit, merien saastuminen sekä lämpeneminen ja happamoituminen.

Merten väestönlaskenta on myös nostanut kunniaan vanhan kunnon lajintuntemuksen, joka on pitkään ollut epäsuosiossa yliopisto-opetuksessa. Lajien määrittäminen vaatii paneutumista, ja tiettyjen lajiryhmien spesialistit ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Asiantuntijoiden puute on itse asiassa hidastanut monen osaraportin valmistumista.

Hanke on kuitenkin innostanut kokonaisen meribiologien sukupolven lajintuntemuksen pariin. Heitä tarvitaan, sillä uusia lajeja löytyy edelleen kiihtyvää tahtia.

Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25760
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.