Sumatra 2004, Haiti 2010, Japani 2011. Miksi tuhoisia maanjäristyksiä on niin vaikea ennustaa?

Teksti: Päivi Mäntyniemi ja Matti Tarvainen

Sumatra 2004, Haiti 2010, Japani 2011. Miksi tuhoisia maanjäristyksiä on niin vaikea ennustaa?

Julkaisstu Tiede-lehdessä 5/2012

Italiassa yleinen syyttäjä vaatii kuutta seismologian asiantuntijaa vastuuseen, koska nämä eivät ennustaneet oikein L'Aquilan kaupunkia 6. huhtikuuta 2009 ravistellutta maanjäristystä. Syytteenä on 309 ihmisen tappo. Oikeudenkäynti alkoi viime syyskuussa ja jatkuu yhä.

Syyte on tyrmistyttänyt tiedeyhteisöä, koska nykykeinoilla järistyksiä ei kerta kaikkiaan kyetä ennustamaan niin tarkasti, että L'Aquilaa olisi osattu varoittaa täsmälleen oikeaan aikaan.

Ennustamisen tarvetta toki olisi. Vuosituhannen vaihteen jälkeen on sattunut kiivaassa tahdissa järistysonnettomuuksia, joiden kunkin uhriluku yltää vähintään kymmeniintuhansiin: Intia 2001, Iranin Bam 2003, Sumatran järistys ja tsunami Intian valtamerellä 2004, Pakistan 2005, Kiinan Sichuan 2008, Haiti 2010 ja Japanin järistys tsunameineen 2011.

Aluksi luultiin helpoksi

Vielä toiveikkaalla 1960-luvulla maanjäristysten ajateltiin olevan ennustettavissa tuosta vain. Elettiin avaruuden valloituksen kiihkeää aikaa, ja myös maanalaisten ydinkokeiden valvonta alkoi onnistua. Optimismi tarttui. Ensimmäiset viralliset maanjäristysten ennustusohjelmat polkaistiin käyntiin Japanissa, Kiinassa ja entisessä Neuvostoliitossa.

Toiveikkuudelle oli perusteita. Tiedettiin, että maanjäristys alkaa, kun maankuoren murroksiin ja lohkoihin kertyy niin paljon jännitystä, että kiven lujuuskynnys ylittyy. Tällöin jännitys vapautuu äkillisesti ja alkaa edetä seismisinä aaltoina. Suuret järistykset ovat suunnattomia luonnonilmiöitä. On järkeenkäypää otaksua, että jännityksen vähittäinen kertyminen heijastuisi jotenkin ympäristöön ja olisi mitattavissa.

Siksi erilaiset ennusmerkit saivat paljon huomiota tutkimuksen alusta alkaen. Maankamarasta on etsitty järistystä edeltävää epätavallista käyttäytymistä monin keinoin: seismologisin, geodeettisin, hydrologisin, geokemiallisin ja elektromagneettisin.

Aika ajoin rekisteröidään poikkeavuuksia, mutta pulmana on, että ne varmistuvat järistystä edeltäviksi vasta jälkeenpäin. Toisinaan pääjäristyksen edellä havaitaan esijäristyksiä ihmisaistein, mutta joskus edes tiuhaan sijoitettujen instrumenttien anturit eivät värähdä etukäteen. Tietty havaittu ilmiö ei myöskään välttämättä toistu seuraavassa järistyksessä, vaan merkit vaihtelevat suuresti.

Nykyisin joudutaankin myöntämään, ettei mittavasta tutkimustoiminnasta huolimatta ole toistaiseksi löydetty yleispätevää maanjäristyksen ennusmerkkiä.

Kun odottaa yhtä, voi iskeä toinen

Alun alkaen kansallisille ennustusohjelmille valittiin kunnianhimoinen tavoite: maanjäristyksen ennustaminen joitakin päiviä tai tunteja ennen sen alkua, niin että varautumiseen jäisi juuri sopivasti aikaa.

Puhti alkoi hiipua, kun onnistumiset pysyivät harvassa. Myös uusien järistysten opetukset muuttivat kurssia.

Esimerkiksi Japanin ennustusohjelman mullisti Kōben maanjäristys 17. tammikuuta 1995. Suoraan modernin kaupungin keskustaan iskenyt järistys koitui erittäin kalliiksi ja kyseenalaisti siihenastisen keskittymisen yhdentyyppiseen tapaukseen.

Japanissa oli siihen saakka seurattu Tōkain aluetta noin 200 kilometriä Tokiosta lounaaseen ja siellä odotettu järistystä, joka olisi syyskuun 1923 tapahtumien toisinto. Tuolloin Tokiota tärvelivät etenkin järistystä seuranneet tulipalot, ja ne surmasivat huomattavan osan 140 000 kuolonuhrista.

Kōben järistyksen jälkeen vuonna 1996 japanilaisten seismologien komission puheenjohtaja erosi vastalauseena sille, että seismologeja vaadittiin tuottamaan lähestyvistä maanjäristyksistä kyllä- tai ei-vastauksia –"mahdollisesti" ei kelvannut. Tiedeväen ja viranomaisten välillä on siis ollut kiistoja ennen Italian viimeaikaisia tapahtumiakin.

Uudessa ennustusohjelmassa alettiin painottaa pitkäaikaista seurantaa. Päätettiin kartoittaa ne alueet, joilla suuren maanjäristyksen todennäköisyys on nousussa, ja kasvattaa yleistä tietoa järistysten kulusta.

Ison hetki vaikea ennustaa

Tulevaisuuden maanjäristyksistä tiedetään yleistasolla aika paljon. Vuodesta toiseen järistyksiä sattuu etenkin Tyyntämerta ympäröivällä "tulirenkaalla" ja muilla maankuoren laattojen välisillä saumoilla. Nämä ovat tavallisimmin kapeita siirrosvyöhykkeitä, joiden sijainti tunnetaan melko hyvin. Paljon harvemmin järisee laattojen sisäosissa, missä siirroslinjat ovat epäselvempiä ja osin kartoittamattomia. Järistystaipumus vaihtelee ajan mittaan laattojen kaikissa osissa mutta ei näytä pysyvästi kasvavan tai vähenevän.

Erityisen otollisia maanjäristyksille ovat alueet, joilla laatat liikkuvat mutta siirrokset ovat lukkiutuneet. Nämä tilanteet tunnistetaan seuraamalla kallioperän muodonmuutoksia. Apuna ovat jo joidenkin vuosikymmenien ajan olleet sijainteja mittaavat satelliittijärjestelmät, kuten gps.

Tällaisten tutkimusten ansiosta laattojen reunojen järistyspaikoista tiedetään monessa tapauksessa niin paljon, että ennustaa tarvitsisi vain järistysten ajanhetki. Sen sijaan laattojen keskiosissa esiintyy maanjäristyksiä niin harvoin, että suuret järistykset ovat siellä tuiki harvinaisia ja niiden paikat yllätyksiä. Siksi niitä ei käytännössä voi mitenkään ennakoida.

Erityisen hankalaa on ennustaa, milloin maanjäristys kehkeytyy suureksi. Mitä pienempi järistys on, sitä useammin se esiintyy, ja siksi valtaosa havaittavista järistyksistä on heikkoja. Vaikka laattojen reunoilla tutisee tiuhaan, ainoastaan murto-osassa kerroista järisee voimakkaasti.

Toinen perushankaluus on se, että maanjäristykset sattuvat syvällä maankuoressa, kaukana tutkijoista. Kallioperän sisään ei voi lähettää luotainta kuvaamaan, miten järistys alkaa. Esimerkiksi italialainen syyttäjä edellyttää maansa seismologeilta ylivoimaista kyvykkyyttä: näiden olisi pitänyt porata röntgenkatse kilometrien syvyyksiin ja havaita sieltä ison järistyksen enteitä.

Pitkä tauko enteilee pahaa

Laattojen reunoilla ennakointia auttaa hieman se, että järistysten todennäköisyys kasvaa siellä, missä edellisestä tapauksesta on kulunut pitkä aika. Näin ainakin oletetaan. Ajatus on järkevä, koska jännityksen kertyminen laattojen välille vie aikaa. Toisaalta se on yksioikoinen jättäessään huomiotta lähiympäristön tapahtumat.

Ajatusta joka tapauksessa sovelletaan monissa todennäköisyyslaskelmissa. Hyvä esimerkki tunnetaan Islannista.

Islannin järistykset johtuvat siitä, että saaren poikki kulkee Atlantin keskiselänne, jossa syntyy uutta maankuorta: itään Euraasian ja länteen Pohjois-Amerikan laattaa. Reykjavikin niemimaa ja sen lähialueet maan lounaisosassa ovat historian aikana toistuvasti kärsineet voimakkaista ja tuhoisista järinöistä, viimeksi vuosina 1896 ja 1912.

Pitkän seismisen hiljaisuuden jälkeen vuonna 1988 arvioitiin, että uusi voimakas järistys on tulossa yli 80 prosentin todennäköisyydellä. Hieman myöhemmin arvioitiin, että alueella sattuu seuraavien 25 vuoden aikana 98 prosentin todennäköisyydellä voimakas eli yli magnitudin 6 maanjäristys. Järistyksen koko ilmoitetaan lukuna magnitudiasteikolla M, jossa suurin määritetty magnitudi on 9,5.

Odotettu järistys sattui 17. kesäkuuta 2000: sen magnitudi oli 6,4. Sitä ennen lähistöllä rekisteröitiin joitakin muutoksia esimerkiksi porarei'istä mitatuissa jännitysarvoissa, mutta ei voida varmasti sanoa, että näillä oli yhteys maanjäristykseen.

Historian perusteella uumoiltiin, että järistystoiminta alkaa idästä ja siirtyy sitten lännemmäksi. Samankokoinen järistys todella sattui lännenpuoleisessa naapurisiirroksessa kolme ja puoli vuorokautta myöhemmin, 21. kesäkuuta. Riskistä tiedotettiin pelastusviranomaisille 26 tuntia etukäteen. Erittäin pienten maanjäristysten häviäminen siirroksesta joitakin tunteja ennen tapahtumaa saattoi olla jonkinlainen ennusmerkki.

Jännitys voi edetä siirroksessa

Toisinaan paikallinen laattarakenne auttaa ennustamaan, millä suunnalla seuraava iso järistys tapahtuu. Luoteis-Turkin tuleville maanjäristyksille on laskettu todennäköisyyksiä sen perusteella, että maan pohjoisosan halkaisee laattojen sivuttaissiirros.

Tämä Pohjois-Anatolian itä-länsisuuntainen siirros on yli tuhannen kilometrin pituinen. Sen itäosassa Erzincanissa sattui voimakas maanjäristys vuonna 1939, ja sittemmin siirroksessa on syntynyt monta suurta järistystä, joiden keskukset ovat siirtyneet tapaus tapaukselta yhä lännemmäs. Siirros näyttää repeävän koko pituudeltaan monessa osassa. Viimeisin iso järistys tapahtui Izmitissä Luoteis-Turkissa elokuussa 1999.

Mikäli vaellus länteen jatkuu, seuraava voimakas järistys osunee Istanbulin tuntumaan. Arvio perustuu paitsi menneisyyden tapahtumiin myös havaintoihin ja laskelmiin siitä, miten jännityskenttä on muuttunut kunkin järistyksen jälkeen. Izmitin järistys lisäsi maankuoren jännitystä Istanbulin suunnalla.

Puoli minuuttia aikaa varautua

Ainakaan vielä ei siis osata parhaimmillaankaan ennustaa maanjäristyksen alkamishetkeä kuin ylimalkaisesti. Ihmishenkiä pystytään kuitenkin jo turvaamaan pienellä ennakkovaroitusajalla, jonka moderni seurantatekniikka suo. Kun järistyksestä havaitaan heti ensimmäinen virike, varoitus voi ehtiä ihmisten luo nopeammin kuin järinä.

Tämä on instrumenttien kehittymisen ja yleistymisen ansiota. Nykyään maankamaraa vartioivat mittalaitteet eri puolilla maailmaa.

Varoitusjärjestelmät perustuvat seismisten aaltojen hitauteen elektromagneettiseen viestisignaaliin verrattuna. Järistyksen liikkeelle sysäämistä seismisistä aalloista nopeimmat, P-aallot, etenevät maankuoressa noin kahdeksan kilometriä sekunnissa. Suuret maanliikkeet ja tuhovaikutus liittyvät puolta hitaampiin S- ja pinta-aaltoihin. P-aallon rekisteröityessä käyttöön jää lyhyt tovi varoittaa kovan maanliikkeen alkamisesta.

Ihmiset yleensä havahtuvat P-aallon tuloon mutta tunnistavat ilmiön vasta kovan tärinän alkaessa. Siksi varoitussignaalista on hyötyä. Aivan järistyskeskuksessa siihen ei ehdi reagoida, mutta kauempana ehtii. Esimerkiksi suuresta järistyksestä Tōkain alueella kuluu 30 sekuntia, ennen kuin maa alkaa täristä Tokiossa.

Japanissa maanjäristysten varoitusjärjestelmä otettiin laajaan käyttöön vuonna 2007. Pisin kokemus on kertynyt luotijunista, jotka pysähtyvät automaattisesti suuren järistyksen sattuessa. Tuotantolaitoksissa voidaan pysäyttää monet laitteistot ja koneet. Myös jättiläisjäristyksestä 11.3.2011 varoitettiin etukäteen, mikä saattoi osaltaan vähentää henkilövahinkoja.

Lisää suuria odotetaan

Pyrkimys järistysten ennustamiseen jakaa mielipiteitä. Jotkut tutkijat arvelevat, ettei ennustaminen koskaan onnistu laajamittaisesti, vaan lyhyet varoitusajat jäävät ainoak­si mahdollisuudeksi kiriä tärinän edelle. Myönteisemmin suhtautuvat muistuttavat, että järistyksiä on havainnoitu laadukkailla laitteilla vasta vähän aikaa. Käsitykset eri alueiden järistyksistä paranevat jatkuvasti.

Nykytekniikan avulla myös pitkäaikaisesta varautumisesta koituu hyötyä. Tiedetään paljon esimerkiksi järistyksiä kestävien rakennusten suunnittelusta ja vanhojen talojen vahvistamisesta. Tärkeää olisi tukea tällaisen tiedon käyttöönottoa myös köyhissä maissa.

Tiedon tarve on ajankohtainen. Monet geotieteilijät arvelevat, että maapallo on parhaillaan keskellä jättiläisjäristysten eli magnitudiltaan vähintään yhdeksäisten tihentymäkautta. Taustalla on havainto neljästä jättiläisestä vuosien 1952 ja 1964 välillä. Tuon rypään jälkeen ilmiötä ei esiintynyt 40 vuoteen ennen Sumatran maanjäristystä joulukuussa 2004. Japanin maanjäristys maaliskuussa 2011 oli jo kolmas jättiläinen lyhyenä aikana, sillä Chilessä sattui sellainen helmikuussa 2010.

Kaikkein suurimmat järistykset sattuvat alityöntösiirroksissa, joissa laatat törmäävät ja toinen painuu toisen alle. Kohdat ovat myös hyökyaaltojen syntysijoja. Lähitulevaisuudessa saattaa siis olla odotettavissa lisää sekä jättiläisjäristyksiä että tsunameja.

Päivi Mäntyniemi on seismologian tutkijana ja opettajana ja Matti Tarvainen seismologina Helsingin yliopiston seismologian instituutissa.

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25729
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.

Hirmun anatomia on selvinnyt sääsatelliittien mikroaaltoluotaimilla. Ne näkevät pilvien läpi myrskyn ytimeen ja paljastavat ukkospatsaat, joista myrsky saa vauhtinsa. Kuva: Nasa/Trimm

Pyörivät tuulet imevät energiansa veden lämmöstä.

Trooppiset rajuilmat tappoivat vuosina 1995–2015 yli 242 000 ihmistä, koettelivat muuten 660 miljoonaa ihmistä ja tuhosivat omaisuutta yli 1 000 miljardin dollarin arvosta, enemmän kuin mitkään muut mullistukset, esimerkiksi tulvat tai maanjäristykset.

Näin arvioi maailman luonnonkatastrofeja tilastoiva belgialainen Cred-tutkimuslaitos vuosiraportissaan 2016, jossa se laskee katastrofien pitkän aikavälin inhimillistä hintaa.

Raportin ilmestymisen jälkeen tuholukuja ovat ennättäneet kasvattaa muun muassa Winston, Nepartak, Linrock, Haima ja Matthew. Elokuun lopussa Harvey hukutti Houstonin, nyt Karibialla ja kohta Floridassa riehuu Irma, Atlantin myrskyjen mittaushistorian voimakkain hurrikaani.

Ilmastonmuutos suosii myrskyjä?

Myrskytuhot ovat panneet myrskytutkijat ahtaalle. Kaikki tahtovat tietää, mistä näitä rajuilmoja tulee. Lietsooko niitä ilmastonmuutos?

Hallitsevan käsityksen mukaan hirmuista ei voi syyttää ilmastonmuutosta vielä kotvaan. Se kyllä voimistaa myrskyjä mutta vasta pitkällä aikajänteellä.

Jotkut ovat kuitenkin alkaneet empiä. 

Kerry Emanuel, Massachusettsin teknisen yliopiston myrskyspesialisti, laski jo 2005, Katrinan runnottua New Orleansia, että Atlantin ja Tyynenmeren myrskyt ovat nykyään 60 prosenttia voimakkaampia kuin 1970-luvulla.

Keväällä 2013 Nils Bohr -instituutin Aslak Grinsted raportoi puolestaan, että lämpenemiskehitys vaikuttaa myrskyissä syntyviin tulva-aaltoihin.

Kun maapallon keskilämpötila nousee 0,4 astetta, myrskytulvien määrä tuplaantuu. Tämä rajapyykki on jo ohitettu. Kun lämpötila nousee kaksi astetta, tulvat kymmenkertaistuvat. Silloin superrajuja myrskyjä hyökyy Atlantilta joka toinen vuosi. Tähän asti niitä on nähty kerran 20 vuodessa.

Meri lämpenee otollisesti

Kummassakin tutkimuksessa tärkein muutosvoima löytyi sieltä, mistä myrskyt ammentavat energiansa ja mihin ilmastonmuutoksen otaksutaan vaikuttavan: meriveden lämpötilasta. Se kehittyy myrskyille otolliseen suuntaan.

Esimerkiksi Meksikonlahdella, hurrikaanien voimanpesässä, on tänä vuonna mitattu pari astetta tavallista korkeampia meriveden lämpötiloja.

Kun Haiyan, yksi kaikkien aikojen kovimmista taifuuneista, marraskuussa 2013 jätti kaksi miljoonaa filippiiniläistä kodittomiksi, meri oli myrskyn syntyalueella vielä sadan metrin syvyydessä kolme astetta normaalia lämpimämpi.

Meressä tapahtuu muutakin epäedullista: pinta nousee. Se kasvattaa myrskyjen nostattamia tulva-aaltoja, jotka usein saavat aikaan pahinta tuhoa.

 

Näin hirmumyrsky kehittyy

Hirmun syntymekanismi on sama kaikkialla, vaikka nimitykset vaihtelevat. Atlantilla ja Amerikan puoleisella Tyynellämerellä puhutaan hurrikaaneista, Aasian puolella taifuuneista ja Intian valtamerellä ja Oseaniassa sykloneista. Grafiikka: Mikko Väyrynen

 

Trooppisia hirmumyrskyjä syntyy päiväntasaajan molemmin puolin 5. ja 25. leveyspiirin välillä. Päiväntasaajalla niitä ei muodostu, sillä sieltä puuttuu coriolisvoima, jota myrsky tarvitsee pyörimiseensä

Kehittyäkseen myrsky vaatii tietynlaiset olot. Suursäätilan pitää olla laajalla alueella epävakaa ja ukkossateinen ja meriveden vähintään 26 asteista 50 metrin syvyydeltä. Lisäksi tuulien pitää puhaltaa heikosti 12 kilometrin korkeuteen asti. Voimakkaissa virtauksissa myrskynpoikanen hajoaa.

1. Merestä nousee lämmintä, kosteaa ilmaa. Se kohoaa nopeas­ti ja tiivistyy ukkospilviksi, jotka kohoavat 10–15 kilometrin korkeuteen. Samalla vapautuu lämpöä, mikä ruokkii matalapainetta.

2. Fysiikan säilymislakien mukaan ylös kohoavan ilman tilalle virtaa ympäriltä korvausilmaa, jolloin ilmanpaine alueella laskee.

3. Lämpöä kohoaa ylös yhä laajemmalti, ukkospilvien jono venyy, ja ilman virtausliikkeet voimistuvat. Ilmanpaine laskee lisää, ja alueelle syntyy liikkuva matalapaineen keskus.

4. Paine-ero tuottaa voiman, joka alkaa pyörittää tuulia kiihtyvää vauhtia. Maan pyörimisliikkeestä aiheutuva coriolisvoima kiertää niitä spiraalin lailla vastapäivään kohti matalan keskusta. Kun tuulen sekuntinopeus nousee yli 33 metrin, on syntynyt trooppinen hirmumyrsky.

Hurjimmissa myrskyissä tuulen nopeus nousee 70–90 metriin sekunnissa. Pyörteen halkaisija vaihtelee puolestaan 400 kilometristä 1 000 kilometriin.

5. Myrskyn voimistuessa sen ylle muodostuu korkeapaine, joka pyörii tuulia vastaan. Laskeva ilmavirtaus kuivattaa ja lämmittää keskusta, ja se seestyy myrskynsilmäksi.

6. Silmää kiertävät tuulet sekoittavat tehokkaasti meren pintaa 50–100 metrin syvyydeltä. Kun lämmintä vettä painuu syvyyksiin ja viileää kohoaa pintaan, ”lämpövoimala” jäähtyy ja hitaasti liikkuva myrsky voi heikentyä. Nopeaan myrskyyn jarru ei ehdi vaikuttaa, ja silloin kumpuava vesi voi loppumatkasta muuttua vaaralliseksi.

7. Kun ranta lähestyy ja meri madaltuu, tuulet pakkaavat vettä myrskyn tielle tulva-aalloksi, joka syöksyy myrskyn mukana maalle tuhoisin seurauksin.

Maalle saavuttuaan myrsky laantuu, kun se ei enää saa käyttövoimaa meren lämmöstä.

 

Tuula Kinnarinen on Tiede-lehden toimitussihteeri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2014. Päivitetty 8.9.2017. Korjattu hurjimpien myrskytuulten nopeudeksi metriä sekunnissa 8.9.2017.