Ulkonäkövaatimukset kovenevat, mutta ainakin Suomessa kosmetiikka pysyy kaupassa.

Ihminen-palsta

Teksti: Mikko Puttonen

Ulkonäkövaatimukset kovenevat, mutta ainakin Suomessa kosmetiikka pysyy kaupassa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2012

Mieheys on vankila. Emme voi käyttää meikkiä saati kivaa kukkamekkoa niin kuin kanssasisaremme voivat. Laki ei sitä kiellä, mutta se tuntuisi sosiaaliselta itsemurhalta.

Miehet eivät edes tajua, miten heidän mahdollisuuksiaan rajoitetaan. He eivät osaa kaivata naismaailman vapauksia vaan pysyttelevät tyytyväisinä sukupuolirajan miehekkäällä puolella.

Rokkarit ovat oma lukunsa. Suomessa tienraivaajana toimi glam rock -tähti Mike Monroe, joka reunusti silmänsä mustalla ja siveli poskipäihin punaa.

Viime vuonna Me Naisissa tamperelainen rokkari Matthau Mikojan lisäsi puuteria ja silmämeikkiä ja sanoi: ”Kun naama on laitettu, tulee hyvä olo.”

Esimerkki ei innosta

Suomalaisia miehiä on koetettu saada kosmetiikan käyttäjiksi jääkiekkoilijoiden ja jalkapalloilijoiden voimin. Sami Hyypiän ja Mikko Koivun kasvot bussikatoksen mainoksessa antavat ymmärtää, että miehinen mieskin voi hoitaa ihoaan voiteilla. Innostus on jäänyt laimeaksi.

– Miesten ihonhoitotuotteidenkin säännöllinen käyttö on aika harvinaista. Todella pieni ryhmä, vain yksi–kaksi prosenttia miehistä, ostaa meikkejä, vahvistaa suomalaisten ulkonäkökulutusta tutkiva taloussosiologi Outi Sarpila Turun yliopistosta.

Tutkijan mukaan miehet ilmeisesti pelkäävät sitä, että kosmetiikka uhkaa heidän maskuliinisuuttaan.

– On sosiaalisesti hyväksytympiä keinoja huolehtia omasta ulkonäöstään. Monet miehet ilmoittavat asennetutkimuksissakin, että hyvää ulkonäköä ylläpitääkseen he urheilevat. Se on turvallisempi ratkaisu.

Kosteus menettelee

Miehistä imagoaan vaalivalle jannulle kosteusvoide vielä menettelee, jotta iho ei kuivu ja kutia. Voiteella on hyvä ja käytännöllinen tehtävä, josta kukaan ei voi moittia. Silmänympärysvoide alkaa jo olla salainen pahe. Voi vain toivoa, etteivät kaverit saa siitä vihiä. Puoliso saattaa kuitenkin toimia vapautuksen lähettiläänä. 

– Merkittävä osa miesten hiusten- ja ihonhoitotuotteista on puolisoiden ostamia. Puolisot ehkä haluavat tutustuttaa ja kertoa, että tällaisiakin on, Sarpila sanoo.

Kun kumppani hankkii kauneu­denhoitotuotteet, voi ikään kuin muina miehinä kokeilla uusia kotkotuksia. Silloin ei myöskään tarvitse ottaa sitä riskiä, että tulee nähdyksi kosmetiikkaosaston kassalla ryppyvoidepurkkia maksamassa.

Puoliso ulkonäkökonsulttina voisi myös lieventää jännitteitä, joita miesten ulkonäkövaatimuksiin liittyy.

– Miehiltä odotetaan, että ulkonäöstä pitää huolehtia, ja korostetaan, että se on yhä tärkeämpää, jos haluaa menestyä työelämässä. Toisaalta miesten pitää koko ajan vahtia, etteivät lipsahda feminiinisyyden ja turhamaisuuden puolelle. Viimeiseen asti halutaan välttää antamasta turhamaista kuvaa itsestä, Sarpila sanoo.

Miesihanne muuttui

Mistä tämä turhamaisuuden kammo oikein sai alkunsa? Aina ja kaikkialla mies ei suinkaan ole torjunut kaunistautumista yhtä ponnekkaasti. Vielä 1700-luvun loppupuolen Euroopassa puuteroidut peruukit ja koristeelliset vaatteet kuuluivat erityisesti aatelis- ja hovimiesten pukeutumiskoodiin. Myös ihomaalia, poskipunaa, voiteita ja parfyymiä kului. Miehillä oli laittautumista varten jopa omia miestenhuoneita.

Sitten tuli käänne, joka on saanut nimen ”suuri maskuliininen kieltäymys”. Miesten pynttäytymiseltä ja ehostautumiselta katosi sosiaalinen hyväksyntä.

Uusi miesihanne suosi yksinkertaisuutta ja otti etäisyyttä kauneuteen. Mies oli mies karujen piirteidensä ansiosta, ei siksi, että näyttäisi hyvältä, kirjoittaa historioitsija Morag Martin kosmetiikan historiaa käsittelevässä kirjassaan Selling beauty.

Rationaalisen, johtamiskykyisen ja työteliään miehen ei enää sopinut panostaa koreaan ulkomuotoon. Kauneuden näyttämö jätettiin naisille, ja koristautumista jatkaneista miehistä tuli keikareita, joita pilkattiin pilakuvissa ja huvinäytelmissä.

Ehkä suunta kääntyy

Meillä vallitsee vielä kieltäymyksen henki, mutta machomaana tunnetussa Etelä-Koreassa miehet ovat havahtuneet huomaamaan, että työteliäisyys ja meikki sopivat aivan hyvin yhteen. Eteläkorealaiset ostavat yli viidenneksen maailman miehille tarkoitetuista ihonhoitotuotteista.

Urastaan huolehtiva eteläkorealaismies voi kantaa mukanaan nesessääriä, josta tarvittaessa löytyy kulmiin lisää väriä. Erityisen tär­keää on, että iho näyttää hyvältä. Se varmistetaan meikkivoiteella.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25765
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.