Tekeekö hoitamaton ahdistus nuorista tappajia? Näin moni luulee, mutta tutkimusten mukaan riskit ovat muualla.

Juuri nyt -sarja:





"Kuinka monta järjetöntä veritekoa tarvitaan, ennen kuin sosiaali- ja terveysministeriö saa rahat mielenterveysjonojen lyhentämiseksi", kyseli Helsingin Sanomat Tällä viikolla -palstallaan heinäkuun lopussa.

Lehtiä lukemalla saa vaikutelman, että nuoriso voi pahemmin kuin koskaan ja oireilee yhä uusilla järjettömillä väkivallanteoilla. Pekka-Eric Auvinen tappoi yhdeksän ihmistä viime syksynä Jokelassa. Heinäkuussa 18-vuotias mies surmasi harkiten 14-vuotiaan tytön. Myyrmannissa kuoli vuonna 2002 seitsemän henkeä, kun Petri Gerdtin kotikutoinen pommi räjähti kauppakeskuksessa.

Julkisuudessa on syntynyt kuva, että ujot ja ahdistuneet nuoret miehet ovat jonkinlainen aikapommi, joka räjähtää käsiin, ellei näitä nörttejä seulota jo päiväkodista terapiaan.

Mutta selittävätkö mielenterveysongelmat henkirikollisuutta? Jos selittävät, niin mitkä mielenterveyden häiriöt lisäävät rikosriskiä eniten?


Ahdistusta turha syyttää

Mielenterveyden ja henkirikollisuuden yhteydet alkoivat avautua 1990-luvulla erityisesti suomalaisten, ruotsalaisten ja tanskalaisten aineistojen turvin. Pohjoismaissa kun melkein kaikki henkirikokset saadaan selvitettyä. Suomessa on myös maailman kattavin mielentilatutkimusten käytäntö.

Tutkimusten valossa ainakaan masentuneita ja ahdistuneita ei kannata leimata ympäristölle vaarallisiksi aikapommeiksi. Jos näihin lieviin mielenterveyden häiriöihin sairastuneet eivät pääse hoitoon, siitä kärsivät yleensä vain he itse.

Masentuneiden riski tehdä henkirikoksia ei tutkimusten mukaan ole muita suurempi, ja ahdistuneiden riski on jopa muuta väestöä alempi. Masennus kylläkin moninkertaistaa itsemurhariskin.


Viina vie, ja siihen voisi vaikuttaa

Skitsofrenia sen sijaan moninkertaistaa henkirikoksen riskin. Pahinta on, jos skitsofrenia yhdistyy päihderiippuvuuteen, kuten usein käy. Silloin henkirikoksen riski koko väestöön verrattuna nousee jopa yli kymmenkertaiseksi.

Skitsofrenian hoito on kuitenkin Suomessa onneksi melko hyvällä tasolla. Skitsofreniaa sairastavat eivät jonota psykoterapiaan, koska vaikuttavin hoito perustuu lääkkeisiin.

Henkirikollisuuden riskin yli kymmenkertaistaa myös epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö, kuten psykopatia. Persoonallisuushäiriöitä on ikävä kyllä vaikeaa ellei mahdotonta ehkäistä tai hoitaa.

Kolmas elämänkohtalo, joka johtaa yli kymmenkertaiseen riskiin, on alkoholismi. Henkirikoksista neljä viidestä tehdään humalassa. Muiden päihteiden rooli on paljon pienempi. Erilaisista henkirikollisuuden ehkäisemiskeinoista tutkimustieto tukeekin ehkä eniten juuri alkoholipolitiikan tiukentamista.


Rähinänuoret laistavat hoitoa

Nuorten henkirikollisuus ei suuresti poikkea aikuisten rikollisuudesta. Pääosa nuorista tappajista on päihteiden väärinkäyttäjiä. Mielentilatutkimuksissa yleisin diagnoosi oli persoonallisuushäiriö, kirjoittaa Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkija Martti Lehti raportissaan Nuoret ja henkirikollisuus 1980-2004.

Väkivaltarikoksiin syyllistyneiden nuorten ongelmat ilmenevät käytöshäiriöinä jo lapsena, ja henkirikoksen tehneistä nuorista puolet oli jossain vaiheessa ollut yhteydessä mielenterveyspalveluihin.

Kouluterveydenhoito näyttää siis havaitsevan potentiaalisesti väkivaltaiset nuoret jo varhain, ja hoitoonohjaus toimii. "Itse hoito oli kuitenkin usein katkennut alkuunsa joko hoidettavan tai hänen huoltajiensa vastustukseen", Lehti kirjoittaa. Ei siis mielenterveysjonojen pituuteen.

Paljon syytelty väkivaltavideoiden ja -pelien harrastaminen ei noussut Lehden aineistossa esiin. Nuoria henkirikoksen tekijöitä luonnehtii Lehden mukaan pikemminkin "kaikenlaisen harrastustoiminnan puuttuminen ja passiivinen päihteiden käyttöön keskittynyt ajanvietto kuin mitkään erityisharrastukset".


Nuoriso entistä vaarattomampaa

Varsinaisten mielenterveysongelmien lisäksi tietyt temperamenttipiirteet altistavat rikollisuudelle enemmän kuin toiset.

Median luomat yleistykset Petri Gerdtin tai Pekka-Eric Auvisen kaltaisista syrjäänvetäytyvistä lukutoukista tikittävinä aikapommeina johtavat harhaan.

Tyypillinen henkirikoksentekijä on ennemminkin ulospäin suuntautunut kuin introvertti, useammin impulsiivinen ja peloton kuin harkitseva ja neuroottinen. Tappajien älykkyysosamäärä on muuta väestöä alempi, ja he ovat aloittaneet seksielämänsä muita varhemmin.

Vuosituhannen vaihteessa tosin näytti siltä, että "tavallisten" nuorten tekemät henkirikokset olisivat kasvussa. Ajanjaksoon osui esimerkiksi kolmen hyvätaustaisen espoolaisnuoren tekemä Heinon perheen ryöstömurha.

Nyt nuorison henkirikollisuus on kuitenkin palannut vuosikymmeniä vakaana pysyneelle tasolle. Nuoret tekevät nykyään paljon vähemmän murhia ja tappoja kuin esimerkiksi 1920- ja 1930-luvuilla.

Nuorison enemmistö on yhä sopeutuvampaa, ja henkirikollisuus kasaantuukin pienelle vähemmistölle. Siihen kuuluvat ovat tyypillisesti väkivaltaisesta, rikkoutuneesta ja päihdeongelmaisesta perheestä. He ovat varhain alkoholisoituneita ja epäsosiaaliselle persoonallisuushäiriölle geneettisesti alttiita.


Aiheesta lisää: Janne Kivivuori, Rikollisuuden syyt (Nemo 2008) (Ks. kirjan esittelyä tämän numeron sivulta 62.)

Artikkelia varten haastateltiin Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauermaa, Kuopion yliopiston oikeuspsykiatrian professori Jari Tiihosta ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Janne Kivivuorta.
Lähteinä myös:

Martti Lehti, Nuoret ja henkirikollisuus 1980-2004 (Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 78, 2007)

Jari Tiihonen, Oikeuspsykiatria, teoksessa Psykiatria (Duodecim 1999)
Rikollisuustilanne 2006. Rikollisuus ja seuraamisjärjestelmä tilastojen valossa (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos 2007)

Millainen mies tappaa




Surmaajista noin 90 prosenttia on miehiä, ja siksi tutkimus on keskittynyt heihin. Rikoksentekoriskiä on verrattu miesten keskimääräiseen riskiin, jolle on annettu arvo 1. 

                          Riski tehdä


                         henkirikos






















Ahdistuneisuushäiriö
0,3
Pitkäaikainen masennus    0,6
Suomalainen miesväestö keskimäärin   1
Vakava masennus    1,6
Alkoholismi   10,7
Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö   11,7
Skitsofrenia ja samanaikainen alkoholismi 17,2

Kouluampujilla vähän yhteistä

Yhdysvalloissa koulusurmia on tehty vuosikymmenien varrella kymmeniä. Se riittää tilastollisesti yleistysten tekoon.

Tutkijoiden mukaan mitään tyypillistä koulusurmaajan profiilia on turha etsiä: sellaista ei ole. Osalla on ystäviä, osalla ei. Jotkut tulevat hyvistä perheistä, toisilla on vaikeampi tausta. Koulumenestys vaihtelee kuten muillakin nuorilla.

Tekijöitä yhdisti oikeastaan vain se, että heidän joukossaan oli tavallista enemmän koulukiusattuja.
Koulukiusaaminen on kuitenkin hyvin yleistä, joten sekään ei oikein erota surmaajia muusta nuorisosta.

Yhdistäviä piirteitä löytyy enemmän teosta kuin tekijöistä. Koulusurmat ovat melkein aina suunniteltuja ja usein koston motivoimia, ja tekijä yleensä kertoo suunnitelmastaan etukäteen joillekin ikätovereilleen. Nämä eivät tavallisesti kerro uhkauksesta kenellekään. Tutkijoiden mukaan pitäisikin madaltaa koululaisten kynnystä ilmoittaa kuulemistaan uhista viranomaisille.


Tutkimus Yhdysvaltain koulusurmista: www.ustreas.gov/usss/ntac_ssi.shtml

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25765
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.