Vuosisatoja Korea oli suuri, yhtenäinen kuningaskunta, joka jätti varjoonsa muut itäiset maat. Nyt etelä kurkottaa talousmahtien kärkikymmenikköön ja rutiköyhä pohjoinen pelottelee naapureitaan ja koko maailmaa ydinasevalmiudellaan. Miten näin kävi?
Toimittaja Hannu Pesonen vieraili Koreoissa viime vuoden lopulla, kun maiden välillä vielä puhaltelivat liennytyksen tuulet.


Toimittaja Hannu Pesonen vieraili Koreoissa viime vuoden lopulla, kun maiden välillä vielä puhaltelivat liennytyksen tuulet.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2009


Silkkiseen hanbokiin, kansallishameeseen, pukeutunut nuori pohjoiskorealaisopas pysähtyy hämmentyneenä puron yli johtavalle kivisillalle Kaesongin kaupungissa. Hetki sitten hän nosti megafonin suunsa eteen ja alkoi puhua virallisella, määräävällä nuotilla. Miksi ihmeessä kuulijat eivät seiso hiljaa ja rivissä vaan liikkuvat miten tahtovat, laukovat kuvia ja lörpöttelevät keskenään?

Nainen korottaa ääntään, ja torvi  pilkkoo sanat kimeäksi särinäksi. Komennot eteläkorealaisille turisteille valuvat edelleen hukkaan. Opas käyttää viimeistä valttikorttiaan: tässä viisi salamurhaajaa tappoi Jeong Mong-jun.


Keskiaika puhuttelee yli rajan

Hälisevä joukko hiljenee. Jeong Mong-ju tunnetaan myös rajan eteläpuolella. Kuuluisa oppinut oli tinkimättömän uskollinen herralleen, yhtenäisen Korean luoneen Koryo-dynastian viimeiselle kuninkaalle Gongyangille, vaikka hovimies ja lääninherra toisensa jälkeen asettui vallankaappausta valmistelleen kenraalin Yi Seong-gyen taakse.

Korean keskiaikainen historia on lähes ainoa oppiaine, jota jaetun niemimaan kummassakin valtiossa opetetaan suunnilleen samoin. Varmuuden vuoksi opas osoittaa punaruskeaa läikkää, joka on syöpynyt Seonjukgyo-sillan pintaan. Tässä sinetöitiin lähes viisisataa vuotta hallinneen Koryon kohtalo. Uudet kuninkaat loivat Choseon-dynastian ja siirsivät pääkaupungin nykyiseen Etelä-Korean pääkaupunkiin Souliin. Kunnioittava mutina saa jännittyneen oppaan rentoutumaan. Kasvoilla läikähtää hymy. Murhatun oppineen kohtalo yhdistää.

Niin on tarkoituskin. Siltavierailumme on osa Koreoiden kahdenvälisiä suhteita kehittävää päivänpaistepolitiikkaa. Sen nimissä Pohjois-Korea salli viime vuonna ensimmäisen kerran eteläkorealaisten tutustua yhteen suurimmista ja tärkeimmistä kaupungeistaan. Sitä ennen korealaiset oli pidetty tiukasti erossa toisistaan siitä asti kun Korean sota vuonna 1953 päättyi. Ei ihme, että Kaesongin-matkojen järjestäjä, autoista ja telakoista tunnettu monialayhtymä Hyundai, myi tarjolla olleet 500 hengen päiväkiintiöt jatkuvasti loppuun viikoiksi eteenpäin.


Kaesong täynnä yhteistä

Korean niemimaa on kylmän sodan viimeinen rintama. Äärivanhoillista stalinismia toteuttava rutiköyhä Pohjois-Korea ja markkinatalousopein maailman vauraimpien teollisuusvaltioiden joukkoon noussut Etelä-Korea ovat poliittisesti, henkisesti ja taloudellisesti valovuosien päässä toisistaan.

Ennen jakoa korealaiset ehtivät kuitenkin elää yhtenäisessä valtiossa yli tuhannen vuoden ajan, ja Kaesongia parempaa paikkaa tutustua tähän menneisyyteen tuskin löytyy. Korealaisilla on täällä ehkä enemmän kuin missään muualla historiaa, josta olla samaa mieltä.

Saavumme kalliolinnakkeelle, jonka muurikivissä kasvaa vuosisatojen jäkälä. Varustus on hyvässä kunnossa, niin kuin kaikki muutkin menneisyyden muistikortit, joita etelän vieraille avataan. Turistit nyökkäilevät hartaasti, kun opas muistuttaa, että Kaesong oli ensimmäisen yhtenäisen korealaisvaltion Koryon kuninkaallinen pääkaupunki vuosina 918-1392. Täällä Korealle kehitettiin kirjoitettu laki ja yhtenäinen virkakunta, ja täällä otettiin käyttöön maailman ensimmäiset liikuteltavat metalliset kirjapainolaatat.

Se oli yksi Korean kukoistuskausista, joka jätti naapurit Kiinan, Japanin ja Venäjän varjoonsa.


Meitä valvotaan tarkasti

Muurien alla olevat vesiputoukset ovat komeat, myöhäinen syysruska on kauneimmillaan, mutta eniten sekä isännät että vieraat ovat kiinnostuneet toisistaan. Turistit kerääntyvät keltalehtisen kastanjan alle ja kuvauttavat itseään pohjoiskorealaisten oppaittensa kanssa. He yrittävät vaihtaa pari sanaa ujosti hymyilevien kahvinmyyjien kanssa. Arka tutustumishalu liikuttaa. Hallitukset ovat hallituksia, ihmiset pysyvät ihmisinä.

Naps. Kuva sen kunniaksi. Mutta vain pieni, vain tuohon ainoaan sallittuun suuntaan ja vain tällä pokkarikameralla. Pohjois-Koreaan ei viedä kirjoja, tietokoneita, cd-soittimia tai kiikareita, ei kännyköitä eikä järjestelmäkameroita. Menetin omani matkan ajaksi raja-asemalla. Tilalle sain ketjullisen muovitaskun. Siinä on kuvallinen lupalappu, joka kertoo nimeni ja asiani, ja sen on roikuttava kaulassa koko vierailun ajan.

Kymmenen bussin kulkueemme jokaisessa ajoneuvossa istuu kaksi oppaaksi esittäytynyttä pohjoiskorealaista turvallisuuspalvelun virkailijaa, toinen edessä ja toinen takana. He vahtivat, ettei busseista valokuvata kaupungissa tai matkalla maaseudun halki. Houkutus on suuri: Kaesong vaihtoi Korean sodassa omistajaa monta kertaa, ja moni turisti elättelee toivetta nähdä omin silmin sukunsa entiset kotiseudut.

Meitä on kuitenkin varoitettu. "Valokuvia saa ottaa vain pysähdyspaikkojen historiallisista kohteista. Kaupunkia tai asukkaita ei saa kuvata. Suuren johtajan tai Rakkaan johtajan kuvia ei saa osoitella. Politiikasta ei pidä puhua. Pohjoiskorealaiset rajavartijat tarkistavat palattaessa kameroiden muistikortit ruutu ruudulta. Väärien kuvien ottajaa odottaa iso sakko", opastetaan etelän puolella.

Pohjoiskorealaisille annettuja ohjeita voi vain arvailla. Eteläkorealaisten kanssa saavat puhua ainoastaan virallista nimikorttia kantavat, huolella valitut puolueuskolliset, olivatpa sitten oppaita, matkamuistomyyjiä tai ravintolan tarjoilijoita. Suurin osa heistä on kuljetettu tänne muualta maasta. Heillä ei ole varaa veljeilyyn: varomaton mielipide voi johtaa pikapassitukseen pois, tai pahempaan.

Pysymme siis tiiviisti omassa kuplassamme. Sen näkymätön pinta venyy ja antaa joskus myöten hiukkasen, muttei koskaan päästä ulkopuolelleen. Sankan opaskaartin kehä estää jokaisella pysähdyspaikalla kaupunkilaisia lähestymästä meitä ja meitä kuvaamasta heitä tai mitään muutakaan arkista.


Matkailu lisää ymmärrystä

Mutta silmiä ei voi estää näkemästä, ja "virallisillakin" keskusteluilla on vaikutuksensa. Kurkistusikkuna on auttanut korealaisia molemmin puolin rajaa tajuamaan, että mustavalkoiset mielikuvat vastapuolesta ovat turhan jyrkkiä.
- Kokemus on ollut hämmentävä, myöntävät nuoret eteläkorealaiset opiskelijatytöt Ari Lee, Pa-Eun Lee ja Ki-young Song. He ovat lähteneet Soulista tutustumaan naapuriinsa.

- Puhtaasta uteliaisuudesta. Vaikka teistä voi olla vaikea käsittää, me nuoret emme itse asiassa ajattele Pohjois-Koreaa juuri lainkaan. Sillä pelottelu on enemmän vanhempien ihmisten höpinää.

Nuorten mielestä kaikki nähty on vastannut kutakuinkin odotuksia. Historialliset rakennukset ja kohteet ovat sellaisia kuin he toivoivat, asuintalot ankean näköisiä. - Mutta ihmiset ovat ystävällisiä, eivät ollenkaan sellaisia kuin uutisistamme kuvittelisi.

Eteläkorealaisia vuoden verran Kaesongissa paimentanut nuori puoluevirkailija hymyilee kohteliaasti ja vakavoituu sitten miettimään kysymystä matkailun merkityksestä Koreoiden suhteille.

- Se auttaa meitä ymmärtämään toisiamme. Ja ehkä opimme puolin ja toisin uusia asioita, hän sanoo diplomaattisesti.

Kahden kesken samat oppaat saattavat olla yllättävänkin avoimia kysymyksissään, kertoo eteläkorealaistulkkini. - Täkäläinen kollegani kysyi, mitä söin eilen illalla. Kun sanoin, että pizzaa, hän kysyi, mitä se on. Häntä kiinnostivat kovasti erilaiset pikaruoat, joista kerroin.

Kaesongissa ne korvaa kaali, villivihannekset ja riisi. Kaupunki on pääkaupungin Pjongjangin jälkeen maan vaurainta seutua, mutta katukuva näyttää 1950-luvun mustavalkofilmien Kiinalta, ympäröivät kylät Kambodžan köyhimmiltä peräkolkilta. Sekatavarakauppa on kiinni, kuten aina.


Vertailu yhä kiusallisempaa

Uskooko kukaan enää joka tuutista toistettavaa virallista totuutta, jonka mukaan Etelä-Korea on pohjoisen naapurinsa loistavia saavutuksia pahasti jäljessä oleva takapajuinen kolkka?

Oppaat näkevät päivittäin, että eteläkorealaisilla on hienommat kamerat, enemmän rahaa ja paremmat vaatteet. He katselevat, miten turistit maksavat huolettomasti kolme dollaria kupillisesta kuumaa ja leivoksesta.

Ravintolan tarjoilijat eivät välttämättä tiedä, että Kaesongin elintaso on noin 20 kertaa matalampi kuin Soulin, mutta lautasia pois kantaessaan he huomaavat, että vierailijoilla on varaa jättää syömättä lihaa ja kalaa, jos ne eivät juuri nyt maistuneet - vaikka he maksoivat ateriastaan kymmenen dollaria, opettajan kolmen kuukauden palkan.
Ilmeet eivät kerro, millainen aivomyrsky päässä myllertää, mutta tieto siirtyy kulovalkean lailla Kaesongista muualle Pohjois-Koreaan, vaikka kännykät ja netti ovat pannassa.

Vertailu käy jatkuvasti yhä kiusallisemmaksi, sillä pohjoinen on perinteisesti ollut etelää vauraampaa seutua. Sellaisena se myös pysyi 1970-luvun alkupuolelle asti. Sitten asevarustelu ja jättiläismäisen armeijan ylläpito nielivät valtion varat ja talous taantui. Samaan aikaan kasvu Etelä-Koreassa kiihtyi.

Se oli karvas pala, kantaahan pohjoinen valtio edelleen niemimaan ensimmäisen kuningaskunnan nimeä ja perinteitä. Pohjois-Korean koreankielinen nimi on Choso˘n. Legendan mukaan Aamutyvenen valtakunta, Choseon, syntyi 2333 ennen ajanlaskumme alkua, kun Hwanung-jumala astui alas taivaista, muutti karhun naiseksi ja meni tämän kanssa naimisiin. Syntyi poika, Tangun, joka perusti kuningaskunnan pääkaupungin lähelle Pohjois-Korean nykyistä pääkaupunkia Pjongjangia.

Sinne olisi Kaesongista kahden tunnin ajomatka, mutta me käännymme takaisin kohti Soulia.


Valtakunta mureni vieraiden vaatimuksiin


Kaksi Koreaa syntyi toisen maailmansodan jälkiselvittelyissä, mutta jo paljon aiemmin ulkovallat tunkeutuivat järjestelemään niemimaan asioita.


Souliin on Kaesongista parin tunnin ajomatka. Palaamme samaa reittiä kuin tulimme: läpi neljä kilometriä leveän ja yli 200 kilometriä pitkän rajavyöhykkeen, joka luotiin Koreoiden välisellä aseleposopimuksella 1953. Leveää moottoritietä reunustaa tiheä ja korkea piikkilanka-aita rynnäkköesteineen ja vartiotorneineen.  Se muistuttaa, että rauhaa Koreoiden välillä ei koskaan solmittu.

Rajavyöhykkeen sydämessä Panmunjeomissa aselepolinja halkaisee osapuolten neuvotteluparakin tarkalleen kahtia. Sen molemmin puolin rakennetut näköalaparvekkeet ovat vuosikymmenien ajan olleet ainoa paikka, jossa korealaiset ovat saattaneet katsella naapureitaan lähietäisyydeltä - mutta eivät tietenkään tavata tai tervehtiä toisiaan.

Kaikki vierailijat on alistettu osaksi propagandasotaa. Etelä-Korea ei päästä Panmunjeomiin epäsiististi pukeutuneita kansalaisiaan, koska se ei halua heidän päätyvän Pohjois-Korean lehtiin ja televisioon resuisina etelän asukkeina. Pohjois-Korean puolella rajan kupeessa Kijong-dongin kylässä puolestaan kaksitoista miestä nostaa joka aamu valtavan valtakunnan lipun 160 metriä korkeaan salkoon. Jättilippu hulmuilee ylväästi etelän naapurille muistut¬taen, missä on oikea Korea.


Jakoon Japanin osana

Kaksi Koreaa on perua toisesta maailmansodasta. Ne syntyivät 1945 kylmän sodan ensimmäisessä kovassa koetuksessa, jossa Neuvostoliitto ja Yhdysvallat mittelivät voimiaan kolmannen osapuolen maaperällä. Vastassa eivät edes olleet korealaiset vaan maata miehittäneet japanilaiset. Amerikkalaiset riisuivat heidät aseista 38. leveyspiirin eteläpuolella, venäläiset pohjoispuolella, ja kumpikin piti valtaamansa alueet miehitysvyöhykkeinään.

YK kehitteli suunnitelmia Korean itsenäistymisestä Yhdysvaltain ja Venäjän yhteisen suojeluhallinnon alla, mutta käytännössä jako oli jo tapahtunut. Niin pohjoinen kuin etelä perustivat oman valtionsa 1948 ja lähtivät omaan suuntaansa, kumpikin miehittäjänsä suojeluksessa.

Sitten Pohjois-Korea halusi enemmän. Se hyökkäsi etelään kesäkuussa 1950 ja valtasi muutamassa kuukaudessa naapurinsa lähes kokonaan. Yhdysvallat riensi hätiin YK:n valtuutuksella. Marraskuuhun mennessä amerikkalaisjoukot etenivät pohjoiseen Kiinan rajalle asti. Tämä sai Kiinan lähettämään omat joukkonsa Pohjois-Korean avuksi. Rintama siirtyi taas syvälle etelään. Sotahistoriansa pisimmän perääntymisen jälkeen amerikkalaiset iskivät kuitenkin uudelleen, ja jälleen osat vaihtuivat.

Tammikuussa 1951 rintamalinja jähmettyi kymmenkunta kilometriä Kaesongista etelään. Asemasotaa jatkui vielä kaksi ja puoli vuotta, ennen kuin osapuolet heinäkuussa 1953 uskoivat, ettei kumpikaan kykenisi lyömään toista, ja Koreat tekivät aselevon.

Siitä pitäen Koreoiden raja on ollut maailman raskaimmin aseistettu raja. Yhä edelleen molemmin puolin rajavyöhykettä valvoo asemissaan noin puolitoista miljoonaa hampaisiin asti aseistautunutta sotilasta.


Vallankaappaaja samalla tiellä

Suuri osa rajavyöhykettä on luonnontilassa. Pellot ja laidunmaat ovat kasvaneet umpeen. Taivaalla kurjet ja haikarat lentävät leveinä auroina. Liikennemerkit varoittavat tielle hyppivistä kauriista.

Hiukan yli 600 vuotta sitten tätä samaa tietä kohti etelää matkusti tyytyväinen kenraali Yi Seong-gyen. Hän oli vastikään murhauttanut paitsi kuuluisan oppineen Jeong Mon-jun myös tämän herran, Koryon kuninkaan Gongyangin. Nyt hän oli menossa Hanyangiin valmistelemaan omalle herralleen, Choseonin  kuningashuoneen ensimmäiselle valtiaalle Taejolle, tämän arvolle sopivaa valtaistuinkaupunkia.

Iso ja komea kaupungista tulikin. Sen synnystä ja kukoistuksesta muistuttavat maalaukset, joilla on silattu Soulin keskustaa halkovan joenrantapuiston reunavallit. Niiden edessä perinneasuiset tarinankertojat selittävät, kuinka  kaikki tapahtui - ainakin eteläisen tulkinnan mukaan. Tuossa on vuosina 1418-1450 hallinneen Sejong Suuren kuva. Hän otti käyttöön korealaisen aakkoston hangulin ja lujitti Choseonin vakaaksi feodaaliyhteiskunnaksi. Kuten keskiajan Euroopassa myös täällä tiukka kastilaitos alisti vuokraviljelijät linnanherrojen maaorjiksi, mutta talous kehittyi. 


Mantšuille ei mahdettu mitään

Kolmisen kilometriä patikoituani nousen rannasta katutasolle. Kuljen halki toisen laajan puistoalueen, jonka jokainen penkki ja kivilaatta on täynnä miehiä. He pelaavat changgia, perinteistä korealaista šakkia. Punaiset ja siniset armeijat kenraaleineen, torneineen ja sotavaunuineen liikkuvat kiihkeästi toisiaan vastaan tuhansia kertoja päivässä - etelästä pohjoiseen. Näiden laattojen ympärillä Koreoiden sodat käydään jatkuvasti uudelleen.

Jatkan puiston halki Gyeongbokin palatsin puutarhan rauhaan. Tämä palatsi oli Choseonin keskus. Kuningas Taejo rakennutti sen ensi töikseen. Täälläkin sodittiin satojen vuosien mittaan useita kertoja, vaikka Choseon koet¬ti eristäytyä maailmasta samaan tapaan kuin Pohjois-Korea nykyään.

1500-luvun lopulla palatsi roihusi ilmiliekeissä hätähuutojen ja aseiden kalskeen keskellä. Japanin šogunit etenivät tänne asti, mutta korealaiset panivat sinnikkäästi vastaan. Voiton takeeksi nousi tekninen kekseliäisyys. Amiraali Yi Sun-shin rakensi maailman ensimmäiset panssaroidut sota-alukset ja murskasi niillä Japanin laivaston.

Jo tuolloin, kauan ennen Korean sotaa, ulkovaltojen sekaantuminen Korean asioihin muokkasi Itä-Aasian geopolitiikkaa. Japanissa häviö merkitsi silloisten hallitsijoiden kukistumista, Tokugawa-šogunaatin valtaannousua ja pitkää kulttuurin kulta-aikaa.

Muutama vuosikymmen myöhemmin sota Koreassa kaatoi Kiinan Ming-dynastian. Choseon oli liittoutunut Ming-keisarien kanssa pohjoisesta vyöryviä mantšuja vastaan. Mantšut kuitenkin murskasivat Choseonin, ja tie Kiinan valtaistuimelle avautui. 

Gyeongbok rakennettiin entistä ehommaksi. Sen sadoissa rakennuksissa oli lopulta 5 792 huonetta. Ylenpalttisuus tarjosi lohtua Choseonin kuninkaille, jotka tiesivät johtavansa vain muodollisesti itsenäistä vasallivaltiota.


Japani oli armoton isäntä

Kiinan vasallina Choseon myös pysyi, kunnes Japani peittosi Kiinan 1895 ja pakotti sen luopumaan oikeudestaan Korean niemimaahan. Kiinan karkotus ei tuonut korealaisille vapaampia oloja, päinvastoin. Jo samana vuonna Japanin salaisen palvelun agentit murhasivat kuningatar Myenongseongin, joka oli kääntynyt tuen toivossa Venäjän puoleen.

Kuningas Gojong jätti palatsin ja siirtyi turvaan Venäjän suurlähetystöön. Kaksi vuotta myöhemmin hän palasi, julisti Choseonin Korean keisarikunnaksi ja itsensä sen keisariksi. Siirto ei tuottanut toivottua tulosta. Käytyään toisen voittoisan Venäjän-sotansa Japani 1905 pakotti Korean suojelualueekseen, ja viisi vuotta myöhemmin se liitti keisarikunnan valtakuntaansa.

Japanin miehityshallinto oli armoton. Suurin osa itsenäisen Korean symboleista tuhottiin maan tasalle vuosina 1910-1945. Hävitys ulottui myös Gyeongbokiin, ja uuden vallan merkiksi palatsin eteen rakennettiin miehityshallintoa johtaneen kuvernöörin linna. Sieltä annettiin käskyt ampua Soulin kaduille 1919 kerääntyneet tuhannet itsenäisyyttä vaatineet mielenosoittajat. Siellä säädettiin korean kielen käyttökielto ja siunattiin toimet, joilla Korean miehet pakotettiin raatamaan Japanin tehtaissa ja armeijassa ja naiset toimimaan sotilaiden seksiorjina.

Korealaiset saivat janoamansa hyvityksen vasta 1948,  kun Etelä-Korean ensimmäinen presidentti Syngman Rhee marssi kuvernöörinlinnaan uudeksi isännäksi.

Enää en linnaa näe. Se purettiin 1993, kun Etelä-Korea pitkän sotilasdiktatuurin jälkeen palasi siviilivaltaan ja demokratiaan. Mutta Gyeongbokin palatsi seisoo paikallaan ikään kuin odottaen aikaa, jolloin se palaa yhtenäisen Korean hallinnon sydämeksi.


Voiko kaksi jälleen olla yksi?


Se on kummankin Korean tavoite, mutta aikataulun ja toteutuksen saattavat ratkaista maiden kummisedät.


Viime marraskuussa vierailuni aikaan Koreat olivat niin hyvissä väleissä kuin vain voi odottaa kahdelta valtiolta, jotka yhä ovat virallisesti sotatilassa ja edustavat päinvastaisia yhteiskuntamalleja.

Vuosikymmenen jatkunut päivänpaistepolitiikka oli tuonut pohjoiseen miljardeja euroja raha- ja ruoka-apua ja synnyttänyt Kaesongiin talousalueen, jossa satojen eteläkorealaisten yritysten ja satojentuhansien pohjoiskorealaisten työntekijöiden oli määrä tuottaa maailmanmarkkinoille kenkiä, vaatteita ja elektroniikkaa. Valtionpäämiehet tapasivat toisiaan, kulttuurivaihto toimi, ja etelän turistit pääsivät Kaesongiin.

Ensimmäinen Pjongjangin ja Soulin välinen matkustajajuna piti viheltää liikkeelle aivan pian. Sitä varten Etelä-Korean puolelle rajaa oli rakennettu uusi ja hieno Dorasanin asema.


Pohjoinen sulkeutui tahallaan

Viime joulukuun alussa kaikki äkkiä muuttui. Pohjois-Korea suivaantui Etelä-Korean uuden presidentin Lee Myung-bakin ärhentelyyn ihmisoikeuksista ja ydinaseista. Raja suljettiin, ja Kaesongin-matkat katkesivat kuin veitsellä leikaten. Alkuvuodesta Pohjois-Korea käynnisti uudelleen ydinohjelmansa ja ilmoitti, ettei aseleposopimus enää sido sitä. Maiden välit jännittyivät kireimmilleen sitten Korean sodan.

Poliittisten arvioijien mukaan Pohjois-Korea käpertyi tahallaan kuoreensa. Se halusi ratkaista piilossa valtataistelun, jossa oli kolme ulottuvuutta. Ensinnäkin poliittisen johdon piti varmistaa, ettei se menetä otettaan yhä enemmän ulkomaailmasta tietävien kansalaistensa sieluista. Toiseksi työväenpuolueen ja armeijan täytyi selvittää omat välinsä. Kolmanneksi sairaalloiselle presidentille oli löydettävä seuraaja, joka olisi tukevasti vallassa, jos Kim Jong-ilille tapahtuisi jotain.

Järjestelyt on nyt tehty. Jos valtakoneisto onnistui, Koreoiden suhteet voivat taas äkkiä kääntyä toiseen suuntaan.


Ihme tapahtui Saksassakin

Rauhanomainen yhdistyminen on kummankin Korean tavoite, mutta sen täyttyminen lähiaikoina vaikuttaa mahdottomalta. Toisaalta yhtä mahdottomalta vaikutti Saksojen yhdistyminen vain pari vuotta ennen toteutumistaan. Tietysti yhteiskunnallisten, taloudellisten ja poliittisten ongelmien sovittelu oli Saksoissa leikintekoa verrattuna ponnistuksiin, joita tarvitaan sulauttamaan kaksi äärimmäistä maailmaa toisiinsa, vieläpä tilanteessa, jossa kumpikin hallinto katsoo johtavansa ainoaa oikeaa Koreaa ja siksi sopivansa yhtenäisvaltion peräsimeen.

Oma asiansa on, miten aktiivisesti Koreoiden perinnäiset kummisedät Kiina, Japani, Venäjä ja Yhdysvallat haluavat edistää yhdistymistä. Korea on aina elänyt tämän nelikon poliittisten tavoitteiden ja eturistiriitojen törmäyspisteessä - niin nytkin, neuvotellaan sitten ydinaseista, liennytyksestä tai yhdistymisestä.

- Korean rauhanomainen yhdistyminen ei ole Kiinan, Yhdysvaltain eikä Venäjän etu. Ne menettäisivät käskyvaltansa ja puristusotteensa, Kiina ja Venäjä pohjoisessa, Yhdysvallat etelässä, tiivisti tilanteen entinen sotilas, joka tuntee omakohtaisesti niin pohjoisen kuin etelän arkipäivän, sillä hän palveli pohjoisen armeijassa ennen loikkaamistaan etelään muutama vuosi sitten.

Moni eteläkorealainen nyökkäsi, kun kerroin keskustelustamme. Korean keskiajan historian ohella tuo väite tuntuu olevan asia, josta korealaiset ovat pitkälti samaa mieltä molemmin puolin rajaa.


Hannu Pesonen on ulkomaanaiheisiin erikoistunut vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Korean kansan-tasavalta
Asukasluku: 23,5 miljoonaa
Pääkaupunki: Pjongjang
Pinta-ala: 120 540 km2
Bruttokansantuote henkeä kohti: 1 300 euroa


Korean tasavalta
Asukasluku: 48 miljoonaa
Pääkaupunki: Soul
Pinta-ala: 98 480 km2
Bruttokansantuote henkeä kohti: 18 500 euroa


Valtiollista historiaa yli 4 000 vuotta


2333 eaa. Choseonin kuningaskunta syntyy.
57 eaa. Niemimaa jakautuu kolmeen kilpailevaan kuningaskuntaan.
918 Koryo-dynastia luo yhtenäisen Korean kuningaskunnan. Pääkaupunki perustetaan Kaesongiin.
1231-1266 Koryo torjuu mongolien hyökkäykset.
1392 Choseon-dynastia syrjäyttää Koryot, perustaa uuden Choseonin kuningaskunnan ja siirtää valtakeskuksen Hanyangiin, nykyiseen Souliin.
1592-1598 Choseon taistelee voitokkaasti Japania vastaan. Sodan jälkeen maa vahvistaa rajojaan ja omaksuu eristäytymispolitiikan.
1627-1636 Choseon käy kaksi kovaa sotaa Kiinan mantšuja vastaan. Hävittyään maa alistuu Kiinan vasalliksi. Seuraa pitkä rauhan kausi.
1894-1895 Japani voittaa ensimmäisen sotansa Kiinaa vastaan ja pakottaa Kiinan luopumaan oikeuksistaan Korean niemimaalla.
1897 Kuningas Gojong julistaa Choseonin Korean keisarikunnaksi estääkseen Japanin valloitus¬aikeet.
1905 Japanin ja Venäjän sota päättyy Japanin voittoon. Koreasta tulee Japanin suojelualue.
1910 Japani liittää Korean valtakuntaansa.
1910-1945 Japanilaishallinto toimii armottomasti. Se hävittää kulttuurimonumentit, kieltää korean kielen ja poliittiset mielenilmaukset ja alistaa korealaiset orjatyövoimaksi tehtaisiinsa ja armeijaansa.
1945 Liittoutuneet kukistavat Japanin toisen maailmansodan päätteeksi. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto jakavat Korean miehitysvyöhykkeisiin.


Koreat lähtivät eri suuntiin miehittäjiensä suojeluksessa.


9.9.1948 Neuvostoliiton miehitysalue julistautuu Korean demokraattiseksi tasavallaksi.
1950 Pohjois-Korean armeija ylittää Koreoiden välisen rajan. Korean sota alkaa. 
Yhdysvallat ja Kiina sotkeutuvat sotaan.
Sodan jälkeen presidentti Kim Il-Sungin kommunistinen Pohjois-Korea ottaa vastaan apua Kiinalta ja Neuvostoliitolta mutta eristäytyy muuten ulkomaailmasta.
1960-luku Pohjois-Korean talous kasvaa Neuvostoliiton ja Kiinan tuella nopeammin kuin Etelä-Korean.
1970-luku Pohjois-Korean talouskasvu tyrehtyy, kun Kim Il-Sung riippumattomuuspyrkimyksissään ohjaa voimavarat sotavarusteluun ja jättiläismäisen armeijan ylläpitoon.
1991 Neuvostoliitto sortuu, apuvirrat Pohjois-Koreaan katkeavat. Talous romahtaa.
1994 Pohjois-Korean presidentti Kim Il-Sung kuolee. Vallan perii hänen poikansa Kim Jong-il.
1996
Pohjois-Koreassa alkaa miljoonia uhreja vaativa nälänhätä.
1998 Pohjois-Korea tekee ensimmäisen ydinohjuskokeen.
2006 Pohjois-Korea tekee toisen ydinohjuskokeen.
2007 Kim Jong-il lupaa sulkea ydinlaitoksen vastineeksi talous- ja energia-avusta. 
2008 Koreoiden välit huononevat nopeasti vuoden lopulla, kun Etelä-Korean uusi presidentti Lee Myong-bak sanoutuu irti päivänpaistepolitiikasta ja sitoo Pohjois-Korean talousavun ihmisoikeuksiin ja ydinaseneuvotteluihin. Pohjois-Korea katkaisee kaiken yhteistyön ja sulkee rajansa.


15.8. 1948 Yhdysvaltain miehitysalue julistautuu Korean tasavallaksi.
1953 Koreat solmivat aselevon. Aselepolinja vedetään vuoden 1945 jakolinjaa pitkin 38. leveyspiirille.
Presidentti Syngman Rheen johtama Etelä-Korea lähtee eteenpäin Yhdysvaltain talousavun turvin.
Etelä-Koreassa sotilaskaappauksella valtaan noussut Park Chung-hee uudistaa talouselämää kehittämällä teollisuutta ja ulkomaankauppaa.
Etelä-Korea alkaa vähitellen nousta maailman johtavien teollisuusvaltioiden joukkoon.
1992 Kim Young-sam valitaan Etelä-Korean ensimmäiseksi siviilipresidentiksi yli 30 vuoteen. 
1998 Etelä-Korean presidentti Kim Dae-jung aloittaa "päivänpaistepolitiikan", jolla hän tähtää lähentymiseen Pohjois-Korean kanssa. Talous-, kulttuuri- ja matkailuyhteistyö käynnistyy.
2000 Kim Dae-jung saa liennytyspolitiikastaan Nobelin rauhanpalkinnon.
Edeltäjänsä liennytyspolitiikkaa jatkava Etelä-Korean uusi presidentti Roh Moo-hyun matkustaa Pohjois-Koreaan allekirjoittamaan rauhanjulistuksen, jonka tavoitteena on rauhansopimus.
2009 Koreoiden suhteet ovat huonoimmillaan sitten Korean sodan. Toukokuussa Pohjois-Korea tekee ydin- ja ohjuskokeen. Kesäkuussa se sanoutuu irti aseleposopimuksesta ja Kim Jong-il ilmoittaa valinneensa seuraajakseen nuorimman poikansa Kim Jong-unin. YK kiristää Pohjois-Korean vastaista kauppasaartoa.



 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25729
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.