Yksin 2000-luvulla niitä on nähty viisi, kuudes koittaa ihan kohta, ja lisää on luvassa. Itse asiassa olemme niistä pääsemättömissä. Tunnettu neuroskeptikko sanoo, että aivomme ovat uskomuskone, joka hakee järkeä järjettömästäkin.

Teksti: Tuula Kinnarinen

Yksin 2000-luvulla niitä on nähty viisi, kuudes koittaa ihan kohta, ja lisää on luvassa. Itse asiassa olemme niistä pääsemättömissä. Tunnettu neuroskeptikko sanoo, että aivomme ovat uskomuskone, joka hakee järkeä järjettömästäkin.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Uusimman maailmanlopun profetian juuret löytyvät kaukaa. Jonakin vuonna 200-luvulla ennen ajanlaskumme alkua mayakuninkaat halusivat löytää päivän, jona maailma oli luotu. Heidän astronominsa laskivat, että päivä oli ollut 13.0.0.0.0 eli nykymaailman ajassa 11. elokuuta vuonna 3114 eaa. Koska mayat uskoivat sykliseen ajankulkuun, astronomit räknäsivät myös sen, kuinka kauan yksi maailmankierto kestää. Tämäkin tulos oli tarkka: 5 126,37 vuotta eli 1 872 000 päivää. Nyt nämä mayakalenterin päivät ovat kulumassa umpeen. Viimeinen vierähtää talvipäivänseisauksen aikaan 21.12.

Monet  intohimoiset mayaharrastajat pitävät päivää tuomiopäivänä ja lukevat sen ennusmerkkejä taivaalta. Jotkut sanovat, että silloin Aurinko asettuu Linnunradan päiväntasaajalle, mikä riehaannuttaa galaksimme mustan aukon, ja aurinkokunta ajautuu kaaokseen. Toisessa visiossa Auringosta syöksyy jättiläismäisiä roihuja, kun tähtemme saapuu hiukkasmaksimiinsa. Purkaukset tuhoavat maailman sähkö- ja viestintäjärjestelmät ja halvaannuttavat elämän vuosikausiksi.

Jotkut odottavat planetaarista kohtaamista, jossa aurinkokuntamme suuret planeetat asettuvat linjaan toisiinsa nähden. Silloin maapallon navat heittävät kuperkeikkaa, ja kaikki kääntyy päälaelleen. Eikä tässäkään kyllin. Samana päivänä Maan tuntumaan saapuu avaruuden ääristä planeetta, jonka vetovoima repii kotipallomme riekaleiksi.

Tuomiopäivä löytyi kivestä

Kun kyse on yli 2 000 vuoden takaisista laskutoimituksista ja niiden oudosti kirjatuista tuloksista, itse kukin voi ihmetellä, mistä me voimme edes tietää, että mayojen kalenteri päättyy juuri 21.12.2012. Tähän on tieteellinen vastaus: mayojen piirtokirjoituksista, hieroglyfeistä, joita he kaiversivat monumentaalisiin kiviin, steeleihin.

Vaikka Amerikan valloittajat tekivät parhaansa tuhotakseen kaikki merkit Uuden maailman kulttuureista, tietoa säilyi niin paljon, että mayaekspertit ovat onnistuneet muuntamaan muinaisen kalenterin päivät vastaamaan meidän käyttämäämme gregoriaanista kalenteria.

Maailmanlopun puheet pääsivät idulle 1996, kun kaksi yhdysvaltalaista epigraafikkoa, David Stuart ja Stephen Houston, onnistuivat tulkitsemaan kirjoituksen, joka oli laadittu Meksikon Tortuguerossa vuonna 669. He spekuloivat, että tekstiin sisältynyt päiväys 13.0.0.0.0 voisi olla jonkinlainen profetia. Runsas vuosikymmen myöhemmin he peruivat sanansa, mutta silloin oli liian myöhäistä. Mayaharrastajat olivat ehtineet panna tulkinnan merkille ja epäilivät, että tutkijat koettivat tarkoituksella pimittää tärkeän tiedon: mayat olivat ymmärtäneet, että ihmiskunnan virheet johtavat katastrofeihin, jotka lopulta kasautuvat katastrofaalisin seurauksin, ja taivaankappaleiden liikkeistä selvittäneet, milloin tämä tapahtuu.

Siitä pitäen tuhon paatos on vain voimistunut, ja viime aikoina hyvää kaikupohjaa ovat tarjonneet uutiset, jotka ovat täyttyneet hurrikaaneista, järistyksistä, tsunameista, terrori-iskuista, ydinonnettomuuksista, ilmaston lämpenemisestä ja talouskurimuksesta.

Tekijöillä mielessä mennyt

Mayatutkijat ovat toistuvasti korostaneet, ettei mikään viittaa profetiaan. Muinaisen kulttuurin raunioista on löytynyt 15 000 glyyfitekstiä, ja niistä vain kaksi mainitsee maailmankierron päättymisen. Jos kyseessä olisi maailmanloppu, luulisi sen saaneen suurempaa julkisuutta jo mayamaailmassa.

Kun mayakuninkaat käynnistivät ajanlaskun uudistustyön, heillä oli tutkijoiden mukaan mielessään jotain aivan muuta kuin maailman tuho. Kulttuuri eli tuolloin voimakasta kehitysvaihetta, ja kuninkaissa heräsi tarve kytkeä itsensä kulttuurin alkumyytteihin. Astronomien briljantti innovaatio, maailmanaikaa mittaava pitkä lasku, rakensi juuret maailman luomiseen asti.

Tästä syystä steelien merkinnät alkavat usein nimenomaan pitkän laskun päiväyksellä. Kaiverruttamalla niitä monumentteihinsa hallitsijat tekivät poliittista ja uskonnollista propagandaa. He kytkivät oman henkilöhistoriansa tapahtumat jumalallisiin esivanhempiin, jotka maailman olivat luoneet, ja näin kirjaimellisesti julistivat sukulinjansa poikkeuksellista kestoa. Samasta syystä valtiaat viittasivat historian tapahtumista kauaksikin tulevaisuuteen. Tälläkin oli tarkoitus luoda jatkuvuutta ja pysyvyyttä valtakuntaan, sanoo mayakulttuuria uransa tutkinut Anthony Aveni, Colgate-yliopiston astronomian ja antropologian professori.

Poliittisia tarkoitusperiä tukee myös se, että pitkän laskun käyttö päättyi 900-luvun alussa, kun mayamaailma hajosi ja vanhat kuningaskunnat menettivät loistonsa. Kun ei ollut jumalallisia hallitsijoita, ei tarvittu jumalallista kalenteriakaan.

Luomispoiminta arvoitus

Profetiapiireissä perustelut ovat kaikuneet kuuroille korville. Päätä ei ole kääntänyt edes se, ettei kukaan tiedä, mistä mayat nappasivat maailman luomispäivän. Avenin mukaan he saattoivat jopa vetää sen hatusta.

Aveni arvelee, että mayat kytkivät kalenterinsa nollauspäivät Auringon kierron tärkeisiin vaiheisiin. 11. elokuuta osuu joka vuosi lähelle päivää, jona Aurinko paistaa tärkeimpien mayavaltioiden leveysasteilla taivaanlaelta. Talvipäivänseisaus taas on päivä, jona Aurinko saavuttaa taivaalla eteläisimmän pisteensä. Siitä, miksi ajanlasku alkaa juuri vuodesta 3114 eaa, Avenillakaan ei ole kuin älykkäitä arvauksia.

Voi olla, että mayat poimivat aloituspäiväksi kulttuurisesti merkittävän menneen hetken, samaan tapaan kuin Jeesuksen oletettu syntymävuosi otettiin kristillisen ajanlaskun alkupisteeksi. Tällaista tapahtumaa ei kuitenkaan ole tiedossa, joten on mahdollista, että mayat yksinkertaisesti laskivat aikaa taaksepäin lähimmästä pyöreästä vuodesta.

Mahdollinen starttikohta on 7.6.0.0.0 eli vuosi 236 eaa. Avenin mukaan se osuu yksiin varhaisimman pitkän laskun kaiverruksen kanssa. Lisäksi vuosi oli kalenterin 20-vuotisen ajanjakson päätepiste, ja kuukausi ja viikonpäivä sattuvat olemaan samat kuin maailman luomisen alkaessa. Tämän jälkeen mayat saattoivat yhdistää valitsemansa päivän pyhään numeroonsa 13 ja laskea aikaa taakse- ja eteenpäin niin, että jäivät itse suurin piirtein luomiskierron keskivaiheille.

Loppu omaa keksintöämme

Etenkin mayojen tähtitiedettä tunteva Aveni muistuttaa, etteivät mayoja kiinnostaneet ihmiskunta, aurinkomyrskyt, napojen kääntymiset tai mustat aukot. He eivät olleet helio- tai galaktokeskeisiä vaan paikkasidonnaista väkeä. Mayat seurasivat aikaa ja taivaankappaleiden liikkeitä rituaaliensa ja viljelyn tarpeisiin. Heitä huolettivat valtion pysyvyys ja satonäkymien hyvyys, ja he hakivat takuita siitä, ettei mikään muuttuisi. Jos loppua jotkut etsivät, niin me.

Maailmanlopun ennustusten historiaa tutkineet Pennsylvanian valtionyliopiston antropologian professorit Matthew Restall ja Amara Solari ovat täsmälleen samaa mieltä. Heidän mukaansa espanjalaiset veivät tuhon odotuksen Amerikkaan. Kun vuosisadat kuluivat, historia unohtui ja maailmanloppua alettiin pitää mayakulttuurin ilmentymänä.

Restall ja Solari löytävät ideologian juuret juutalaisuudesta. Juutalaiset teologit tutkivat maailmanloppua ja odottivat messiasta, joka tulisi kertomaan, milloin Jumalan valtakunta pystytettäisiin maan päälle. Kristinusko omaksui tradition, ja ajanlaskun alun jälkeisinä vuosisatoina ihmiset uskoivat yleisesti, että Kristus henkilökohtaisesti palaisi taivaasta ja perustaisi tänne rauhan valtakunnan.

Muitakin ideoita heräsi, kun mystikot tutkivat ja tulkitsivat profeettojen ilmestyksiä ja kertomuksia lopun ajoista. Tuho on lähellä, julistivat montanolaiset jo 100-luvulla. Tuhat vuotta myöhemmin maailmanloppua edistivät menestyksellisesti Ilmestyskirjaa tulkinneet sisterssiläiset – kunnes ennustettu tuhon vuosi 1260 meni ilman ihmeempiä. Rutto, nälänhätä, sodat ja taudit takasivat kuitenkin runsaasti kuulijoita uusille visionääreille. Heistä erityisen radikaali oli Girolamo Savonarola, 1400-luvun lopulla Italiassa toiminut dominikaanimunkki, joka näki näkyjä maailman tuhosta ja saarnasi sen olevan käsillä.

Pian Savonarolan jälkeen fransiskaaniveljet aloittivat apokalyptisen kampanjoinnin – Meksikossa. Heidän mielestään intiaanien sielut oli pelastettava pikaisesti, sillä muuten he eivät olisi valmiit Kristuksen toiseen tulemiseen. Voimallisen käännytystyön seurauksena mayat omaksuivat lopun aikojen ideologian – todennäköisesti osittain siksikin, että jotkin fransiskaanien opetuksista istuivat heidän omaan maailmankuvaansa. Kristuksen uusi tuleminen ja maailman uudelleen luominen kuulostivat tutuilta. Luomiskierto tarjosi myös jatkuvuutta, jonka kaipuu hallitsi mayojen koko kulttuuria.

Siksi kivet vaikenevat

Tässä valossa on ymmärrettävää, etteivät mayojen steelet maalaile maailmanlopun näkyjä. Vähät 13.0.0.0.0-kirjaukset kertovat hyvin vähän.

La Coronasta Guatemalasta hiljattain löytyneestä päiväyksestä ei ole mitään iloa, sillä se on poliittista uhoa. Sodan hävinnyt kuningas kirkastaa mainettaan ja pönkittää heikentynyttä hallintoaan viittaamalla seuraavaan maailman luomiseen ikään kuin aikoisi itse olla paikalla. Tortugueron monumentti taas kertoo, että jokin ylimaallinen olio laskeutuu maan päälle, mutta mitä tästä seuraa, emme saa tietää, sillä kertomus päättyy kuin nykyiset tv-sarjat. Juuri kun asiat muuttuvat jännittäviksi, steele pimenee; hieroglyfit ovat kuluneet pois.

Selvästi apokalyptinen visio löytyy vasta siirtomaa-ajalla luodusta Jaguaari-profeetan kirjasta. Siinä taivaan ja manalan jumala ajautuvat taisteluun, ja maailmassa alkaa suuri tulva. Sitä kuitenkin seuraa uusi luominen, uusi alku. Tätäkään taistelua ei käydä maailmankierron lopussa vaan 20-vuotisen ajanjakson päättyessä.

Tieteenomaisuus hämää

Restallin ja Solarin mukaan apokalyptinen mystiikka näki viimeisen suuren kukoistuksensa nimenomaan Amerikassa, mutta ei se kadonnut Euroopastakaan. Sitä ruokkivat protestantismin nousu, kapitalismin kehitys ja tieteen vallankumous. Maailmanlopun uhka on juurtunut syvään, kuten useat menneet maailmantuhot ja nykyinen huoli mayojen pitkän laskun päättymisestä hyvin osoittavat.

Toisaalta tutkijat korostavat, että mayojen nimiin pantuun tuomiopäivän ennustukseen on tavallista helpompi uskoa, koska se vaikuttaa tieteelliseltä.

Mayojen tähtitaivaan tuntemus ja monimutkainen matematiikka synnyttävät vaikutelman, että mayat olivat päteviä tieteentekijöitä. On vaikea olla ihailematta ihmisiä, jotka kykenivät paljain silmin seuraamaan Venuksen kulkua päivän tarkkuudella 500 vuoden mitassa.

Myös aika tuntuu suosivan mystisiä selityksiä. Me elämme tekniikan kyllästämässä, materiaalisten arvojen maailmassa, jossa ihmisiä hämmentää kysymys, mihin rationaalinen tiede meitä vie. Tämä voi olla syy, miksi matematiikkaan ja kosmisiin tulkintoihin tukeutuvat mystiset selitykset käyvät niin hyvin kaupaksi. Ahdistuksen aikakaudella me tavoittelemme  viisautta, joka tuntuu kadonneen, Anthony Aveni tulkitsee.

Mielenliikkeisiimme syventynyt psykologi ei tarvitse tieteen kaapua uskomusten tueksi. Ihmiset uskovat kummallisiinkin asioihin, koska he ylipäänsä uskovat asioihin, sanoo Michael Shermer, tunnettu yhdysvaltalainen neuroskeptikko, Sceptic-lehden perustaja ja Chapman-yliopiston dosentti. Hänen mukaansa visiot auttavat saamaan järkeä järjettömän oloiseen maailmaan. Apokalyptisen kertomuksen tekee hyväksyttäväksi se, että tuhoa seuraa uusi alku. Se rohkaisee. Oli maailma kuinka kaoottinen tai raaka tahansa, lopulta kaikki kääntyy hyväksi.

Alkusyy aivoissamme

Usein ajatellaan, että maailmanlopun profetiat ovat tietämättömien tyhmyyttä, ettei älykäs ihminen ikinä mokomaan sortuisi. Michael Shermer on eri mieltä. Hän on 30 vuotta perehtynyt uskomusten syntyyn ja havainnut, että jokainen on altis uskomaan asioihin, joita ei voi järjellä selittää, oli kyse sitten Jumalasta, kuolemanjälkeisestä elämästä, telepatiasta, avaruusolennoista tai tuomiopäivän julistuksista. Näin on, koska uskomukset ovat, mitä aivomme ovat.

Karkeistaen aivot ovat keskushermostoa hallitseva elin, jolle aistimme taukoa­matta syöttävät ärsykkeitä. Tästä tulvasta aivot alkavat luonnostaan hakea merkityksellisiä muotoja ja yhteyksiä, oli niitä tai ei. Me emme voi tälle mitään, sillä aivomme kehittyivät tekemään myös virheitä, löytämään olemattomia ja yhdistämään yhteen kuulumattomia.

Varhaisista ihmisistä sukuamme jatkoivat varmimmin ne, joiden aivot tulkitsivat todeksi senkin, mikä ei sitä ollut. Ne, jotka yhdistivät tuulen suhinan petoon, jäivät henkiin. Ne, jotka pitivät petoa tuulena, tulivat syödyksi. Koska oikea tunnistus pelasti hengen mutta vääräkään ei sitä välttämättä vienyt, luonnonvalinta alkoi suosia myös virheellisiä assosiaatiostrategioita. Koska tulkinta piti tehdä silmänräpäyksessä, aivoihin juurtui oletusarvoksi, että ensiksi kaikki on totta, Shermer sanoo.

Uskomuksia ruokkii aivoissa myös toinen evolutiivinen piirre: taipumus kokea elotonkin maailma olemuksellisena, löytää vähän kaikkialta tarkoituksia ja toimijoita ja yhdistellä tapahtumia syy-seurausketjuiksi. Kun tähän lisätään tarinankerronta-apparaatti, vasemman aivopuoliskon hermoverkko, joka järjestelee tekijät ja tapahtumat näennäisen loogisiksi sarjoiksi, meillä on aivot, jotka tuottavat käsityksiä ja uskomuksia niin merkityksellisestä kuin merkityksettömästä datasta. Tässä valossa uskomukset eivät ole kognitiivinen virhe vaan aivojen normaalia toimintaa. Aivomme ovat uskomuskone, Shermer summaa.

Shermerin näkemystä tukevat toiminnalliset aivokuvaukset. Aivoissamme ei ole erityistä uskomusmoduulia, vaan ne käsittelevät tosiasiaa ja uskomusperäistä tietoa samalla etuaivokuoren alueella, joka vastaa oppimisesta ja päätöksenteosta. Etuaivokuoren etumaisimmalle osalle tekee seuraa singulaarinen aivokuori, joka osallistuu virheiden havainnointiin ja ristiriitojen sovitteluun.

Jännittävästi kumpikin rakenne kuuluu aivojen palkitsemisjärjestelmään, joka kiittää opitusta tiedosta tai käyttäytymisestä vapauttamalla ylimääräisen annoksen dopamiinia. Vastaavanlaisen ryöpyn saavat aikaan huumeet ja koukuttavat ideat – kuten maailmanloput. Aivomme eivät ole ainoastaan uskomuskone, vaan niillä on myös uskomuskemikaali.

Alttius persoonakysymys

Pomminvarmaa keinoa välttää uskomuksia ei siis ole, mutta kuinka paljon kukin mihinkin uskoo, vaihtelee persoonallisuuden mukaan.

Tärkeä tekijä on hallinnantunne. Ihmiset, joilla on vahva sisäinen hallinta, uskovat voivansa vaikuttaa asioihin ympärillään ja päättää omasta elämästään. Niistä, joilla hallinta on ulkoista, tuntuu, että asioista päätetään heidän ulottumattomissaan ja sattumallakin on osansa elämässä.

Psykologisissa kokeissa heikoimman sisäisen hallinnantunteen ihmiset näkevät merkityksellisiä hahmoja jopa satunnaisessa kohinassa. Shermerin mukaan heidän hahmontunnistussuodattimensa ovat sepposen selällään, ja melkeinpä kaikki menee todesta. Maailmanloput käyvät parhaiten kaupaksi juuri heille.

Jos hetki on otollinen ja kokemus vahva, uskomus voi syntyä, vaikka suodatin toimisi normaalisti. Kun näin käy, uskomus hallinnoi mieltämme, varsinkin, jos antaudumme seuraamaan sitä. Se vaikuttaa havaintoihimme ja käyttäytymiseemme. Tulkitsemme tietoa niin, että se sopii käsitykseemme. Emme välitä tiedosta, joka siihen ei istu, tai järkeilemme sen kumoon, kun se eteen tulee. Tässä meitä auttaa vielä kansanlaskento, joka ei piittaa tilastoista eikä todennäköisyyksistä vaan luottaa satunnaisuuksiin. Yksi ainoa yhtäaikainen ajatus tai puhelu voi vakuuttaa alttiin mielen siitä, että telepatia on totta.

Me kuvittelemme, että nykyihminen on Homo rationalis, mutta sitä ei koskaan edes syntynyt – ei voinutkaan. Me tarvitsemme intuitiivisia reaktioita, sillä arjesta ei tulisi yhtään mitään, jos pieninkin päätös pitäisi punnita loogisesti ja rationaalisesti. Analyysi halvaannuttaa, Shermer sanoo.

Uskomuksista voi toki pyrkiä ja päästäkin eroon, mutta helppoa se ei ole. Magia on ikivanhaa, ja uskomukset tulevat luonnostaan ja nopeasti. Ainoa tehokas vastalääke, tiede, on nuorta, ja epäily ja väärien totuuksien väistäminen vaativat aikaa ja viitseliäisyyttä.

Tuula Kinnarinen on Tiede-lehden toimituspäällikkö.

Tärkeimmät lähteet: Anthony Aveni, The End of Time. The Maya Mystery of 2012. University Press of Colorado 2010; Matthew Restall and Amara Solari, 2012 and the End of the World. The Western Roots of the Maya Apocalypse. Rowman & Littlefield 2011; Michael Shermer, The Believing Brain. Times Books 2011; Nasa.gov.

Nämä menivät jo

Tuomion pasuunat ovat soineet maailmalle usein. Tässä pieni poiminta viimeisistä päivistä, joiden jälkeen elettiin niin kuin aina ennen.

1844 milleristit, seitsemännen päivän adventistien edeltäjät, odottivat Kristusta palaavaksi. Laskettu päivä oli 22.10.

1891 koitti mormonien maailmanloppu, sillä Jumala oli 1835 antanut ihmiskunnalle elinaikaa vain 56 vuotta.

1910 taivaalla viilettänyt Halleyn komeetta kylvetti Maan tappavalla syanogeeni-kaasulla.

1974 tammi-helmikuussa taivaalla kiersi tuhoaikeissa komeetta Kohoutek.

1982 vuoden lopussa toteutui tv-evankelista Pat Robertsonin vakuutus, jonka mukaan hän oli kaksi vuotta aiemmin saanut ilmoituksen viimeisen tuomion täytäntöönpanosta.

1997 Halen–Boppin komeettaa seurasi vihamielisten avaruusolioiden alus. Kaliforniassa 39 Taivaan portti -kultin jäsentä teki itsemurhan.

1999 täyttyi Nostradamuksen maailmanlopunpäivä, ja taivaasta iski terrorin kuningas.

2000-luvun ensimmäisenä päivänä katastrofin aiheuttivat tietokoneet, jotka eivät päivittäneet uuden vuosituhannen alkua. Saman vuoden toukokuussa maailma jäätyi, koska planeetat asettuivat kohdakkain.

2003 toukokuussa Maan runnoi planeetta, jonka saapumisesta Reticulin asukkaat informoivat ufologi Nancy Liederiä.

2008 tuhannet miljoonat ihmiset kuolivat, kun maailma Jumalan kirkon ilmoituksen mukaan koki historiansa hirveimmät ajat.

2011 yhdysvaltalainen radioevankelista Harold Camping päiväsi maailmantuhon toukokuun 21. päivään. Kun mitään ei tapahtunut, hän korjasi ajankohdaksi 21. 10. Vain viikko tämän jälkeen, 28.10., maailma koki universaalin tietoisuuden tilan, jonka ennusti mayakosmologi Carl Johan Calleman.

Mayat tutkivat taivasta

He etsivät takuita siitä, ettei mikään muuttuisi.

Mayat suhtautuivat intohimoisesti aikaan, koska he uskoivat, että asiat pysyvät turvallisesti tutussa järjestyksessä, kun elämän tärkeät tapahtumat, kylvöt, liitot, sodat ja kruunajaiset, osutetaan otollisimpaan mahdolliseen hetkeen. Tässä tarkoituksessa heidän astronominsa seurasivat herkeämättä eläinradan tähtikuvioita, Kuun vaiheita ja planeettojen, etenkin Venuksen, liikkeitä.

Ajanhallinnan avuksi mayat kehittivät erilaisia kalentereita. 365 päivän aurinkokalenteri noudatti vuodenkiertoa, 260 päivän rituaalikalenteri ajoitti pyhiä menoja, ja kalentereista pisin, pitkä lasku, mittasi luomiskiertoa, maailmanaikaa.

Ajanlaskun perusyksikkönä toimi päivä, ja kerrannaisista syntyivät kuukausi, vuosi ja kaksi tätäkin pidempää jaksoa, 20 ja 400 vuotta.

Laskennan kantalukuna oli 20, kuten mayamatematiikassa yleensäkin. Poikkeuksen teki vuosi, joka sisälsi vain 18 kuukautta – todennäköisesti siksi, että näin vuoteen kertyi 360 päivää, mikä vastasi paremmin aurinkovuoden pituutta kuin ”puhtaan” potenssilaskun tuottama 400 päivää.

Pitkän laskun ajanjaksot olivat

K´in                      eli 1 päivä

Winal 20 k´iniä      eli 1 kuukausi, 20 päivää

Tun    18 winalia    eli 1 vuosi, 360 päivää

K´atun         20 tunia       eli 20 vuotta, 7 200 päivää

Bak´tun       20 k´atunia eli 400 vuotta, 144 000 päivää.

Koko kalenterin mitta, maailmanaika, oli 1 872 000 päivää eli 5 126,37 vuotta. Se käsitti 13 bak´tunia, mikä vastasi mayojen taivaan kerrosten lukumäärää. Tämän takia kalenteri näytti lähtöpisteessä, maailman luomishetkenä – joksi mayat meille tuntemattomasta syystä valitsivat vuoden 3114 eaa. – vuotta 13.0.0.0.0. Seuraavan kerran lukema on sama 13. bak´tunin täyttyessä 21.12. 2012.

Toisin kuin maailmanlopun saarnaajat antavat ymmärtää mayoilla riitti päiviä myös bak´tunia pidempiin ajanjaksoihin. Kirjoituksista löytyvät muun muassa piktun, joka sisältää 20 bak´tunia eli 8 000 vuotta, kalabtun, joka on 20 biktunia eli 160 000 vuotta, ja kinchiltun, 20 kalabtunia eli 3 200 000 vuotta. Cobásta Jukatanin niemimaalta löytynyt kaikkien aikojen vanhin päivämäärämerkintä kattaa yli 14 miljardia vuotta. Se on melkein sama kuin universumin ikä nykykäsityksen mukaan.

Taivaalla kaikki hyvin

Tutkijat eivät näe tapahtumia, joita tuhon profeetat ennustavat.

Kosminen linjaus ei toteudu

Profeetat: Aurinko ja Linnunradan keskusta osuvat täsmälleen suoraan linjaan keskenään, minkä seurauksena maapalloon iskevät tuhoisat galaktiset voimat.

Astronomit: Tätä kohtaamista on turha odottaa, sillä Aurinko ei koskaan osu tarkasti linjaan galaksimme keskustan kanssa. Tämänvuotisen talvipäivänseisauksen aikaan se on noin 6 astetta keskipisteestä pohjoiseen. Kun Auringon halkaisija Maasta katsoen on puoli astetta, Auringolla on matkaa galaksimme keskustaan 13 halkaisijansa verran. Lähimmilläänkin se käy vain noin kolmen asteen eli noin kuuden halkaisijansa päässä keskustasta.

Aurinko ei saavu päiväntasaajalle

Profeetat: Aurinko saapuu Linnunradan kiekon keskiviivalle eli galaksimme päiväntasaajalle ensi kerran 26 000 vuoteen, mikä vavisuttaa koko aurinkokuntaa.

Astronomit: Auringon sijainti tähtitaivaalla todella vaihtelee ajan mittaan. Maan pyörimisakselin kiertymisen takia päivänseisaus- ja -tasauspisteet siirtyvät 0,01 astetta vuosi vuodelta, kunnes koko taivaankansi on kierretty ja pisteet palautuvat lähtöasemiinsa keskimäärin 26 000 vuoden kuluttua.

Milloin talvipäivänseisauksen Aurinko palaa Linnunradan ekvaattorille, riippuu siitä, miten Linnunradan kiekko rajataan. Tämä on asia, josta vallitsee erilaisia näkemyksiä, sillä kiekko halkoo taivaankantta hyvin epämääräisenä sumuvyönä. Jos ajatellaan, että päiväntasaajan sijaintiin jää parhaimmillaankin puolen asteen epävarmuus, epävarmuus Auringon saapumisajankohdasta on 0,5° : 360° x 26 000 eli 36 vuotta. Jos käytetään Kansainvälisen tähtitieteen unionin esittämiä määrityksiä, Aurinko tavoitti ”maagisen linjan” jo 1999.

Musta aukko ei sekoa

Profeetat: Galaktinen kohtaaminen riehaannuttaa mustan aukon Linnunradan keskustassa.

Astronomit: Linnunradan keskusta on hyvin kaukana, noin 28 000 valovuoden päässä meistä, eikä vaikuta aurinkokuntaan tai Maahan. Vuoden mittaan etäisyytemme galaksin ytineen hieman vaihtelee, ja itse asiassa planeettamme on lähempänä mustaa aukkoa kesällä kuin talvella.

Superpurkausta ei tule

Profeetat: Auringossa alkaa ennätyksellisen raju pilkkumaksimi, ja valtavat hiukkasmyrskyt saavat aikaan maailmanlaajuista tuhoa.

Astronomit: Aurinko on aktiivisimmillaan noin 11 vuoden välein. Edellinen pilkkumaksimi osui vuoteen 2001, joten seuraavaa odotettiin vuodeksi 2012. Tähtemme on kuitenkin myöhässä aikataulustaan. Maksimia ennakoidaan vasta toukokuuksi 2013, eikä suinkaan tavanomaista hurjempana, pikemmin päinvastoin, sillä Auringon aktiivisuus on ollut noin kolmanneksen odotettua pienempi.

Sikäli kovat aurinkomyrskyt ovat uhka, että ne voivat vahingoittaa tietoliikennesatelliitteja ja sähkönjakelujärjestelmiä, mutta mullistuksilta Maan magneettikenttä suojaa meitä. Maailmanloppua ei ole odotettavissa. Tähänastisista kovin purkaus tapahtui 2003. Se lähetti Maata kohti plasmasuihkun, jonka säteily vastasi 5 000:ta Aurinkoa. mutta häiriöt jäivät vähäisiksi. Nykyään Aurinkoa myös seurataan niin tiiviisti, että superpurkauksiin ehditään varautua.

Planeetat eivät kohtaa

Profeetat: Taivaamme jättiläiset Jupiter ja Saturnus osuvat kohdakkain, mikä tietää Maahan katastrofaalisia vuorovesiä.

Astronomit: Ainoat taivaankappaleet, joiden vetovoima vaikuttaa vuorovesi-ilmiöön, ovat Kuu ja Aurinko. Silloin kun ne osuvat linjaan keskenään, ne nostattavat tavallista korkeamman vuoroveden. Näin tapahtuu kahdesti kuukaudessa.

Planeettojen kohtaamista ei ole näköpiirissä, ja vaikka olisi, mitään ei tapahtuisi. Pienet konjunktiot ovat yleisiä, ja suuriakin tapahtuu harvakseltaan. 1962 Aurinko, Merkurius, Venus, Maa, Mars, Saturnus ja Jupiter asettuivat vain 16 astetta leveäksi jonoksi, vieläpä auringonpimennyksen ja täydenkuun aikaan.

Yllätysvieras ei iske

Profeetat: Muinaiset sumerit löysivät meille tuntemattoman planeetan, jota he kutsuivat Niburuksi. Nyt se iskeytyy Maahan tai ainakin sivuuttaa sen tuhoisin seurauksin.

Astronomit: Jos meitä lähestyisi neljä kertaa Maata suurempi kappale, sen näkisi paljain silmin kuka tahansa, joka katsoisi yötaivasta. Näkymättömänäkään se ei pääsisi tänne huomaamatta, sillä sen vetovoima tuntuisi muiden planeettojen liikkeessä. Mitään epätavallista ei ole havaittu.

Ei myöskään asteroidi

Profeetat: Mayat tiesivät, että 21.12. taivaalta iskee samanlainen asteroidi kuin se, joka hävitti dinosaurukset sukupuuttoon.

Astronomit: Asteroideja seurataan tiiviisti joka päivä. Jos he eivät tiedä, että isku on tulossa, miten mayat saattoivat tietää sen 1 300 vuotta sitten? Jättiläismäisten asteroidien törmäykset ovat harvinaisia, eikä Maan läheisyydessä tänä vuonna liiku vaarallisen suurta kiveä. Seuraava lentää läheltä vuonna 2029, mutta törmäysvaaraa ei silloinkaan ole.

Maa ei heitä kuperkeikkaa

Profeetat: Maan navat kääntyvät äkisti, ja maan kuori pyörähtää tuhoisin seurauksin 180 astetta ytimensä ympäri.

Astronomit: Maapallolla on kahdenlaisia napoja: maantieteelliset, joiden kautta Maan pyörimisakseli kulkee, ja magneettiset, joihin kompassimme osoittaa. Maan asennolle ja pyörimisliikkeelle ei voi tapahtua mitään, sillä Kuu pitää ne vetovoimallaan vakaina. Maan magneettikenttä sen sijaan tekee silloin tällöin kuperkeikkoja. Magneettisten napojen paikanvaihdolla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä pyörimisliikkeen kanssa, eikä se tapahdu kertarysäyksellä vaan hitaasti noin 5 000–10 000 vuoden kuluessa. Yhdenkään vaihdoksen ei tiedetä tuhonneen elämää maapallolla.

Joka kymmenes pitää totena

Kaikissa maailman kulttuureissa on yliluonnollisia uskomuksia, ja uutistoimisto Reutersin keväällä teettämä gallup kertoo samaa maailmanloppuun uskovista. Heitä löytyy niin idästä kuin lännestä. Keskimäärin yksi kymmenestä vastaajasta arvioi, että mayojen nimiin pantu maailmanloppu on totta. Kyselyyn osallistui 21 maata ja 16 262 ihmistä, joiden ikä vaihteli 18:sta 64 vuoteen. Suomi ei ollut mukana. Tilastoihin on poimittu pieni otos gallupin tuloksista.

Tulee 21.12.Keskimäärin 10 % eli yksi kymmenestä uskoo, että mayakalenteri toteutuu.Kiina 20 %Turkki 13 %Venäjä 13 %Meksiko 13 %Etelä-Korea 13 %

Tapahtuu elinaikanaKeskimäärin 14 % eli yksi seitsemästä arvelee näkevänsä maailman kuoleman ennen omaa kuolemaansa.Yhdysvallat 22 %Turkki 22 %Etelä-Afrikka 21 %Argentiina 19 %Meksiko 19 %

AhdistaaNoin 8 % eli noin yksi kymmenestä myöntää tunteneensa ahdistusta, koska maailman ennustetaan loppuvan 2012.Venäjä 14 %Puola 13 %Kiina 12 %Turkki 12 %Japani 11%

Vahvin usko nuorillaHyvin tai melko lujasti maailmanloppuun uskovien osuus on suurin nuorten ikäryhmissä. Koulutus ja tulot erottavat uskovia hieman vähemmän.

Lujasti uskoviaalle 35-vuotiaissa 19 %35–49-vuotiaissa 13  %50–64-vuotiaissa 9 %Peruskoulun käyneissä 15 %Keskiasteen käyneissä 14 %Korkeakoulun käyneissä 13  %Pienituloisissa 17 %Keskituloisissa 14 %Suurituloisissa 13 %

Lähde: Reuters / Ipsos Global Public Affairs. Tulosten virhemarginaali tuhannen vastaajan otoksessa 3,1 %, pienemmillä 4,5 %.

Seuraavaksi nämä

Jos menneisyys todistaa jotain tulevasta, uudenvuodenjuhlia ei kannata peruuttaa. Mitä ilmeisimmin me tekstaamme, bloggaamme, tviittaamme ja feisbuukkaamme, kun kello 21.12.2012 ohittaa keskiyön – ja seuraavana päivänä kuikuilemme jo seuraavaa tuomiopäivää, povaa yhdysvaltalainen tiedetoimittaja Alan Boyle Cosmic Logissaan. Muistiin kannattaa panna ainakin seuraavat päivät.

2015 Cernin hiukkaskiihdytin pääsee uudelleen täyteen vauhtiin. Siitä ei hyvä seuraa, sillä LHC tuottaa mustan aukon, joka nielaisee koko maailman.

2017 on vuorossa sapoteekkien ennustus. Perimätiedon mukaan ennen mayoja korkeakulttuurin luonut kansa ajoitti maailmantuhon syyskuulle.

2022 kesäkuussa maailman romuttavat asteekit. Heidän kalenterikivestään tehdyn tulkinnan mukaan Reticulista saapuu väkeä 8. kesäkuuta.

2029 koneäly tavoittaa ihmisälyn, laskee futuristi Ray Kurzweil. Monen mielestä se tietää koneiden vallankaappausta.

2060 toteutuu tuomiopäivä, jonka Isaac Newton laski 1705 Ilmestyskirjaa tutkittuaan.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25758
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.