Lemmikin tuntemuksiin on helppo samastua, mutta kivusta kärsivät todennäköisesti kaikki sellaiset eläimet, joilla on kipureseptoreja ja aivot. Kuva: Eugene/Wikimedia Commons

Käyttäytymisestä ja elimistön reaktioista voi päätellä paljon, samoin hermoston rakenteesta.

Kirjolohi kiertelee levottomasti akvaariossa ja hieroo suutaan pohjaan. Sillä on ongelma. Tutkija Lynne Sneddon skotlantilaisesta Edinburghin yliopistosta on juuri ruiskuttanut sen huuliin etikkahappoa.

Kun muu ei auta, kala alkaa huojua paikallaan. Tutkijoiden kulmakarvat kohoavat. Tätähän luulisi näkevänsä apinahäkissä eikä akvaariossa. Nisäkkäiden tiedetään joskus turvautuvan merkityksettömän liikkeen toistamiseen, koska se saa elimistön tuottamaan pieniä määriä endorfiineja kivunlievittäjiksi.

Muutkin samaan käsittelyyn joutuneet kirjolohet hierovat huuliaan tai huojuvat. Jotkin kieltäytyvät syömästä ja ”läähättävät” eli leyhyttelevät kiivaasti kiduksiaan.

Paitsi yksi joukko ne, joihin tutkijat tuikkaavat morfiinia. Nisäkkäillä morfiinin tiedetään poistavan kivun tunnetta, ja kuinka ollakaan: morfiinia saatuaan kalatkin rauhoittuvat ja palaavat normaaleihin puuhiinsa.

Kun Sneddonin tutkimustulokset julkaistiin vuonna 2003, brittilehdistössä käynnistyi kiivas keskustelu. Kykenevätkö kalat tuntemaan kipua? Jos kykenevät, miltä mahtaa tuntua niistä kaloista, joita mukavat perheenisät leppoisina viikonloppuina kiskaisevat vedestä huulen lävistävän ongenkoukun varassa?

Ennen Sneddonin tutkimuksia ei kalojen kivuntuntokyvystä ollut olemassa tieteellistä tietoa juuri lainkaan. Hänen tuloksensa viittaavat siihen, että kalat todella kokevat kipua. Sneddon on syynännyt myös kalojen kipureseptorien eli ihon pinnassa olevien aistinhermopäätteiden rakennetta ja kalojen kipuhermoston toimintaa, ja ne ovat osoittautuneet vastaaviksi kuin meillä.

Nisäkkäiden kipu kuin ihmisten

Eläinten kivun tutkimus ei tieteenalana ole kaikkein yksinkertaisimpia niin kuin ei ihmistenkään. Teknologia ei ole vielä tuottanut kipumittaria, joka yksiselitteisellä asteikolla siististi kertoisi ihmisen tai eläimen kokeman kivun määrän.

Nisäkkäistä, lähimmistä sukulaisistamme, tiedetään eniten.

Hyvin todennäköiseltä näyttää, että nisäkkäät kokevat kivun samantapaisena kuin me, sanoo eläinlääketieteellisen farmakologian professori Outi Vainio Helsingin yliopistosta.

Siihen viittaa sekä niiden käyttäytyminen että se, että niillä on samanlainen keskushermosto, hermot ja kipureseptorit kuin ihmisellä. Kivun tunteminen myös aiheuttaa niillä samanlaisia muutoksia hermoston välittäjäaineissa, ja elimistössä erittyy samoja opioideja eli kipua vaimentavia aineita kuin meilläkin.

Jos lähdetään kiipeilemään eläinkunnan sukupuussa kauemmas, tehtävä muuttuu haastavammaksi. Tuntevatko sammakot kipua? Muurahaiset?

Paremman tiedon puuttuessa lähtökohtana voitaneen pitää hermoston rakennetta, pohtii eläintieteen professori Kai Norrdahl Turun yliopistosta.

Ilmeisesti koetun kivun voimakkuus riippuu hermoston, etenkin keskushermoston, kehittyneisyydestä. Myös kipureseptoreina toimivien aistinhermopäätteiden määrä ja laatu vaikuttaa.

Eläinten tuntemuksia tulkittaessa on muistettava, etteivät eläimet aina ilmaise kipua samoin kuin me. Suhtautuisimmekohan kaupalliseen kalastukseen toisin, jos troolista kuuluisi jokaisella nostolla hirveä kirkuna?

Hiiri kärsii siinä missä hevonenkin

Jotta eläin voisi pelkkien väistämisrefleksien lisäksi myös tuntea kipua, sillä on oltava jonkinlainen tietoisuus. Kivuntuntokykyyn vaadittavan tietoisuuden ei silti tarvitse olla sellaisella tasolla, että sillä voisi hoitaa teoreettisen filosofian professuuria. Kaikki eläimet, joiden aivojen rakenteeseen sisältyy myöhäisaivovaippa eli neokorteksi, ovat nykyisen käsityksen mukaan siinä määrin tietoisia, että ne kokevat kipua ja kärsivät siitä.

Suurin ja poimuttunein myöhäisaivovaippa on valaiden, ihmisten ja apinoiden aivoissa, Kai Norrdahl kertoo.

 Muidenkin nisäkkäiden aivot ovat suhteellisen isot ja kehittyneet. Kaikilla nisäkkäillä on myös kivun aistimiseen sopivia aistinhermopäätteitä. Siksi on syytä olettaa, että kaikki nisäkkäät pystyvät tuntemaan kipua ja kärsimystä.

Ominaisuus ei riipu eläimen koosta. Hiiren ja hevosen kokemassa kivussa ei ole periaatteessa mitään eroa, Outi Vainio korostaa.

Ratkaisevaa ei ole sekään, nukkuuko nisäkäs sohvallamme.

 Ihmiset ovat keskimäärin herkempiä seura- ja harraste-eläinten kivuille kuin niiden, joita ajatellaan ”massaeläiminä”, kuten sikojen, Vainio muistuttaa. Hiiret ja rotat taas koetaan usein vieraiksi ja tuholaisiksi, joten niidenkin kipua aliarvioidaan helposti.

Jyrsijöiden tuntemukset jäävät monelta huomaamatta siksikin, että kiinni otettu eläin näyttää reagoivan kipuun vain avaamalla suunsa. Esimerkiksi rottien kivunhuudot ovat niin korkeita, että ne havaitsee vain ultraääniä rekisteröivillä laitteilla.

Myös linnut tiedostavat kivun

Lintujen tiedetään välttävän visusti sellaisia ihmisiä ja tilanteita, joihin niiden muistissa yhdistyy kipukokemus. Kipu näyttää olevan todellisuutta myös höyhenikkään pään sisällä:

 Lintujen keskushermosto, kipureseptorit ja välittäjäaineet ovat samanlaisia kuin nisäkkäiden, ja linnut reagoivat kipulääkkeisiin samalla tavoin, Outi Vainio kertoo.

Kärsimisen tyyssijana pidetty myöhäisaivovaippa on lintujenkin aivoissa, joskaan se ei ole yhtä poimuttunut kuin nisäkkäiden.

Matelijoilla, kuten käärmeillä, liskoilla ja kilpikonnilla, on hiukan yksinkertaisemmat aivot. Kilpikonnien keskushermoston eräät osat kuitenkin muistuttavat kovasti nisäkkäiden myöhäisaivovaippaa. Kai Norrdahl arvioi varovasti matelijoiden sijoittuvan kivuntuntokyvyltään suunnilleen samaan joukkoon kuin linnut.

Sammakkoeläimillä ja kaloilla ei ole myöhäisaivovaippaa, mutta tuskin niiden elämä silti on täysin kivutonta. Molemmilla on kipuaistimuksiin tarvittavia hermorakenteita, ja molemmat lakkaavat reagoimasta kivunaiheuttajiin, jos niille annetaan kipulääkettä.

Aivojen olemassaolo rajaviivana?

Kalat siis vaikuttavat kivuntuntokykyisiltä, mutta entä ongenkoukussa kiemurteleva mato?

Jos varsinaisen kivun kokijoita etsiessämme pitää johonkin kohtaan vetää raja, tärkein ero saattaa olla siinä, onko eläimellä aivot. Aivollisiin lukeutuvat kaikki selkärankaiset eläimet eli nisäkkäät, linnut, matelijat, sammakkoeläimet ja kalat. Selkärangattomilla, kuten hyönteisillä, on usein muutama komentokeskuksen virkaa toimittava hermosolmupari, mutta aivojen nimellä niitä ei voi kunnioittaa.

 Selkärangattomat reagoivat äkilliseen ärsykkeeseen, mutta se ei vielä kerro kivuntuntokyvystä, Kai Norrdahl pohtii. Toisaalta hän huomauttaa, että yksinkertaisimpia hyönteisiä myöten lähes kaikki eläimet kykenevät oppimaan.

 Oppimiskyky edellyttää muistia. Ei tiedetä, kokevatko hyönteiset kärsimystä, mutta ainakin ne muistavat haitalliset asiat ja välttävät niitä myöhemmin.

Magneettikuvaus kurkistaa aivoihin

Aivojen olemassaolo ja hermoston rakenne antavat eväitä sen päättelemiseen, onko eläimen edes mahdollista kokea kipua. Tutkijoiden konstit eivät kuitenkaan lopu siihen. Etenkin nisäkkäiden kipua voi havainnoida epäsuorasti eläinten käyttäytymisen perusteella.

Toisen kurkistusikkunan tarjoaa autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston toiminta.

 Kipu aktivoi sympaattisen hermoston toimintaa jolloin muun muassa sydämen syke, verenpaine ja hengitystiheys nousevat, Outi Vainio kertoo.

Verinäytteestä voidaan mitata välittäjäaineiden pitoisuuksia: kortisolia, katekoliamiinia, noradrenaliinia, dopamiinia… Vainio huomauttaa, että niiden pitoisuuksien kasvu voi johtua myös stressistä. Mutta jos eläimellä on kudosvaurio ja se käyttäytyy kivuntuntemuksille ominaisella tavalla, välittäjäaineiden pitoisuudet kertovat lisää siitä, kuinka tukala eläimen olo on.

Elimistö tuottaa myös omia ”kipulääkkeitään”, kuten beetaendorfiinia. Kun elimistö pyrkii hallitsemaan kipua, endorfiinien pitoisuudet nousevat. Niidenkin tulkinnassa on otettava huomioon, että endorfiininsa saa kohisemaan myös reippaalla liikunnalla.

Mielenkiintoinen tulossa oleva mittauskeino on toiminnallinen magneettikuvaus, jolla on muutaman viime vuoden aikana jo päästy kuvaamaan ihmisten tunteita, Vainio sanoo.

 Tietyt aivoalueet aktivoituvat ihmisellä kivun kokemisen aikana. Jos eläimillä aktivoituvat vastaavat alueet, saadaan aika objektiivinen tapa kivun havaitsemiseen.

Magneettikuvauksen pitää kuitenkin ottaa vielä muutama tekninen kehitysaskel, ennen kuin sillä päästään kurkistamaan karvaisten päiden sisään. Kuvaus onnistuu vain, jos potilas ei hievahdakaan. Eläimille levollisuuden tekee vaikeaksi se, että nykyiset kuvauslaitteet pitävät melkoista meteliä.

Koe-eläinten kohtelu parantunut

Kivuntuntoa tutkittaessa nousee väistämättä esiin myös tutkimuseettisiä kysymyksiä. Outi Vainion omalla tutkimusalalla, eläinlääketieteellisessä farmakologiassa, tutkimuskohteena on eläinten kivun ja stressin lievitys lääkkeillä.

 Tutkimme kipua potilaseläimissä, joilla jo on jokin sairaus tai vastaava. Katsomme, muuttuuko eläimen käyttäytyminen ja muu reagointi, kun sille annetaan kipulääkettä. Emme siis aiheuta sitä kipua, Vainio kertoo.

 Eettisistä syistä emme käytä plaseboryhmiä. Olisi väärin jättää yksi ryhmä vaille kipulääkettä. Myöskään eläinlääketieteelliset lehdet eivät onneksi hyväksy sellaisia tutkimuksia. Sen sijaan kokeellisen kipututkimuksen tekijät, jotka itse aiheuttavat kivun, jättävät osan koe-eläimistä ilman kipulääkettä.

Lääketieteellisissä tutkimuksissa koe-eläimille koituu monesti kipua. Sitä pyritään yleensä lievittämään muttei välttämättä aina riittävästi.

– Syöpä- ja tulehdustutkimuksissa kivun annetaan usein kehittyä voimakkaaksi ilman että eläimelle annetaan kipulääkettä, Vainio sanoo.

Suurimmaksi osaksi Suomi on koe-eläinten kohtelussa edistyksellisempi kuin monet muut maat tai oma historiansa.

 Sellaisia kauhukuvia, joita on ollut 2030 vuotta sitten, ei Suomesta enää löydy, Norrdahl toteaa. Suomessa on vuosi vuodelta menty tiukempaan suuntaan. Pian saatava uusi koe-eläinlaki parantaa tilannetta edelleen.

Aspiriini vaaraksi mirrille ja mustille

Tutkimustyön ansiosta kipulääkkeet ovat parantuneet paljon parin vuosikymmenen takaisista.

 Nykyään on olemassa varta vasten koirille ja kissoille tarkoitettuja kipulääkkeitä. Ne tehoavat näihin eläimiin paremmin ja aiheuttavat niille vähemmän haittoja kuin ihmisten kipulääkkeet, Outi Vainio iloitsee.

Aikaisemmin lemmikkien nivelvaivoja ja muita kiputiloja lääkittiin aspiriinilla, mutta sillä on myös vahingossa tapettu monta kissaa. Parasetamoli on nelijalkaisille vielä vaarallisempi. Nykyiset koirien ja kissojen kipulääkkeet sen sijaan sopivat esimerkiksi lonkkavikaisen koiran olon helpottamiseen vaikka vuosien ajan.

Lemmikeille tuottavat kipua yleisimmin juuri nivelvaivat, kuten koirilla lonkkavika tai selkärangan nivelten viat. Tutunkin lemmikin kipu jää usein omistajalta havaitsematta, jos tilanne pahenee vähitellen.

 Kipukäyttäytyminen myös vaihtelee eri lajeilla ja lajin sisälläkin eri yksilöillä, Vainio toteaa.

– Kaikissa eläimen käyttäytymisen muutoksissa on yhtenä mahdollisena syynä kipu. Se voi aiheuttaa esimerkiksi koirien käyttäytymisongelmia, kuten aggressiivisuutta.

Joskus kipu näyttäytyy yllättävissä tilanteissa.

– Koirien eroahdistusta eli hätääntymistä ja tavaroiden pureskelua omistajan poistuessa pidetään yleensä korvien välisenä ongelmana, Vainio sanoo.

 On kuitenkin yksittäisiä koiria, joilta eroahdistusoireet ovat kadonneet, kun ne ovat saaneet kipulääkkeitä. Koiralla on siis ollut krooninen kipu, ja omistajan läsnäolo on toiminut tyynnyttävänä sosiaalisena tilanteena, jonka aikana eläin ei ole kokenut tuntemustaan niin pahana.

Lääketutkimusten myötä on karttunut tietämystä eläinten kipujen syistä.

– Mitä enemmän eläinpotilaiden kivun poistamista on tutkittu, sitä selvemmin on osoittautunut, että niiden kipuun vaikuttavat samanlaiset asiat kuin ihmistenkin, Vainio toteaa.

Helena Telkänranta on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2006
 

Kipua vai nosiseptiota

Nosiseption tuottama väistämisrefleksi alkaa jo ennen kivun tuntemista.
Tuskaa voi puolestaan aiheuttaa sellainenkin epämukavuus, joka jää kipurajan alle.

Jos kosketat vahingossa sormella kuumaa keittolevyä, kätesi on vetäissyt itsensä turvaan jo ennen kuin ehdit tajuta tilannetta. Kipu ilmestyy sormeen vasta hetkeä myöhemmin.

Mitä oikeastaan tapahtui?

Evoluutio on siunannut meitä peräti kahdella erillisellä keinolla pitää itsemme ehjinä. Niin kutsuttu nosiseptio on automaattinen väistämisrefleksi. Kipu taas on tuntemus, joka valjastaa käyttöön yksilön valppauden ja oppimiskyvyn.

Nosiseptio toimii ajatusta nopeammin. Kun sormi koskettaa keittolevyä, tieto kuumuudesta ampaisee ihon aistinhermopäätteistä eli reseptoreista kipuhermoja pitkin selkäytimeen. Selkäydin lähettää lihaksille käskyn vetää käsi poispäin tuntemuksen aiheuttajasta.

Sillä välin sama viesti on lähtenyt myös aivoihin, joissa syntyy kivun kokemus. Hermoratoja pitkin aivoihin on pitempi matka kuin selkäytimeen, ja tiedon käsittelykin vaatii jokusen sekunnin murto-osan. Siksi kipu ilmestyy tajuntaamme vasta, kun nosiseptio on jo tehnyt tehtävänsä.

Pelkkä väistämisrefleksi ei riitä

Nosiseptio on yllättävän tasa-arvoinen ilmiö kautta nisäkäsmaailman.

 Kun reaktiokynnystä on kokeiltu antamalla ihmiselle, koiralle ja rotalle sormen- tai varpaanpäähän niin pieni sähköisku, että siihen juuri reagoi, väistöheijasteen syntymisen kynnysarvoksi on saatu kaikilla aivan sama luku, suunnilleen 0,5 milliampeerin sähkövirta, kertoo eläinlääketieteellisen farmakologian professori Outi Vainio.

Mutta jos pystyisimme pelkkään nosiseptioon, länttäisimme sormia yhä uudestaan kuumiin helloihin. Toki sormet ponnahtelisivat pois, mutta ne pysyvät ehjempinä, kun meillä on myös kyky tuntea kipua. Harvinainen kivuntuntokyvyn puute on itse asiassa hankalampi vamma kuin esimerkiksi sokeus tai kuurous: kivuttomat ihmiset tulevat jatkuvasti vahingoittaneeksi itseään.

Kyky tuntea kipua on evolutiivisesti tarkoituksenmukainen. Muun muassa kaikki nisäkkäät ja linnut oppivat nopeasti välttämään asioita, jotka ovat aiheuttaneet niille kipua.

Lemmikeilläkin lienee aavesärkyjä

Entä sitten tuska tai kärsimys? Ovatko ne eri asioita kuin kipu?

 Niille varmasti jokainen antaa vähän erilaisen määritelmän, Vainio sanoo.

 Olen itse pitänyt kiinni siitä määritelmästä, että kivussa on kyseessä kudosvaurio ja siihen liittyvä tuntemus. Kivusta seuraa sitten kärsimystä eli hyvinvoinnin vähenemistä. Tuskaa taas aiheuttaa menetys tai muu henkisempi asia, kuten laumaeläimen erottaminen laumasta.

 Jos vaikka ääni on niin voimakas, että se vahingoittaa tärykalvoa, kyseessä on kipu. Mutta jo ennen kuin ääni voimistuu niin kovaksi, että se aiheuttaa kudostuhoa eli kipua, se saattaa olla tuskallinen, mikä on tämä psyykkinen puoli.

 Esimerkiksi koirat ja kissat kuulevat herkemmin kuin me. Kuitenkin kipu eli äänen aiheuttama vaurio ilmeisesti tulee vasta samassa äänenvoimakkuudessa kuin meillekin, koska kudokset ovat suhteellisen samanlaisia. Mutta tuskan tunne melusta ja hälystä saattaa tulla jo vähäisemmästäkin äänestä kuin meille, koska niiden aistinelimet ovat tehokkaammat. 

Ainakin nisäkkäiltä näyttää löytyvän vastineet kaikille ihmisille tutuille kivun lajeille. Esimerkiksi amputoidun raajan aavesärkyä oletetaan esiintyvän niillä samanlaisena kuin meillä. Koirien hännän ja korvien typistäminen, joka monissa maissa on yhä yleistä, on Suomessa lailla kielletty. Olemattomassa hännässä mahdollisesti jomottavalta aavesäryltä säästyvät lain ansiosta nykyään kymmenettuhannet suomalaiskoirat.

Juhlapöytään tuli herkkuja asteekeilta asti.

Suomalaiseen joulupöytään on kerätty herkkuja eri tahoilta tuhansien vuosien ajan. Muinaiset kantasuomalaiset kohtasivat Itämeren alueella baltteja ja germaaneja, joilta opittiin viljelemään ohraa ja valmistamaan puuroa, maltaita, olutta ja leipää. Balttien opastuksella tutustuttiin myös herkullisiin merikaloihin, loheen ja ankeriaaseen. Ruotsalaisilta lainattiin myöhemmin silli ja silakka.

Joulu on kristillisperäinen juhla, joten sen vietto on alkanut vasta keskiajalla. Silloin myös ruokakulttuuri koki suuren muutoksen, kun etelä- ja keskieurooppalaiset tavat ja tuotteet alkoivat tulla tutuiksi sekä kaupan että kirkon välityksellä. Tärkeitä uutuuksia olivat mausteet, esimerkiksi inkivääri ja pippuri, joiden nimitykset juontuivat Aasian kielistä. Sinappi tuli ruotsin ja latinan kautta kreikasta.

Jo keskiajalla Suomeen tuotiin viikunoita, joiden nimitys lainattiin ruotsin kautta latinasta. Arvostettu juoma oli rypäleistä valmistettu viini, jota kutsuttiin germaanisella lainasanalla viina.  Germaaneilta tai skandinaaveilta saatu kakku tarkoitti alkuaan pientä leipää. Nämä kaikki mainitaan jo Agricolan teoksissa. Siellä on myös kaneli, mutta siitä käytetään Lutherilta lainattua nimitystä cinnamet.  

Suurvalta-aikana suomen kieleen virtasi sekä ruotsalaisia että ruotsin välityksellä kauempaa saatuja sanoja. 1600-luvun uutuuksia olivat riisi ja manteli, rusina ja korintti, luumu ja kriikuna, sokeri ja kaneli, kinkku ja kalkkuna.

Torttu saatiin 1700-luvulla ranskasta ruotsin kautta. Samaa tietä tulivat arabialainen siirappi ja Intian suunnalta kardemumma. Suklaa oli aluksi suklaajuomaa. Sen raaka-aineen ja asteekinkielisen nimen olivat jo 1500-luvun espanjalaiset löytöretkeilijät tuoneet Eurooppaan, mutta kesti aikansa, ennen kuin chilillä maustetusta tulisesta puurosta osattiin kehitellä eurooppalaisia miellyttävä makea herkku.

Kaiken eksotiikan vastapainoksi on mukava todeta, että joulun perinteiset laatikot edustavat ilmeisesti suomalaisten omaa tuotekehittelyä. Laatikko-sana on kyllä lainaa ruotsista tai alasaksasta, mutta siellä se on tarkoittanut vain kirstua tai muuta säilytysastiaa. Suomessa siitä on tullut myös uuniruokien valmistusastian ja tällaisessa astiassa valmistetun makoisan ruokalajin nimi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

  

Suomen kansallisperhosta valitaan paraikaa. Myös listan ulkopuolelta voi äänestää.

Sata vuotta täyttävälle Suomelle valitaan nyt kansallisperhosta.

Yleisöäänestys alkoi 15. maaliskuuta. Silloin sitruunaperhosen lisäksi vain nokkosperhonen oli ilmestynyt ihmisten ilmoille lajeista, jotka asiantuntijat olivat valinneet kisaan.

Vaalissa saa kannattaa omiakin ehdokkaita, jos ne täyttävät yleisyyden ja suomalaisuuden kriteerit. Ääniä voi antaa kesäkuun neljänteen. Voittaja julkistetaan 14. kesäkuuta.

Nyt huhtikuussa hereillä on muitakin aikuisena talvehtivia, kuten neitoperhosia ja suruvaippoja. Nämä lajit viettävät kylmän ajan piilossa, esimerkiksi vajoissa tai onkaloissa.

Huhtikuun viimeisellä viikolla lentoon lähtevät paatsamasinisiipi ja kangasperhonen. Pian niitä seuraa auroraperhonen. Kaikki kolme lajia ovat kotelotalvehtijoita, kuten kisan kaksi kiitäjää. Horsmakiitäjän voi nähdä alkukesän iltahämärässä pihasyreenin kukilla. Se hyrrää kuin kolibri.

Kesäkuussa melkein kaikki kansallisperhosten ehdokkaat ovat jo siivillään. Varmimmin niitä kohtaa heinäkuun alkupuolella perhosten paratiiseissa, niityillä ja lämpimillä metsäaukeilla. Silloin etenkin päiväperhosten määrät ovat suurimmat – ja äänestys on jo päättynyt.

Suosikkiaan pääsee äänestämään sivulla kansallisperhonen.fi. Osoitteesta saa apua ehdokkaan valintaan, eli kuvia ja tietoa Suomen perhosista. Myös ehdokaslistan ulkopuolelta saa ehdottaa suosikkiaan.

Asiantuntijoiden laatimalta ehdokaslistalta puuttuu monen nimeltä tuntema kaaliperhonen. Ratkaisuun on hyvä syy. Tosiasiassa kaaliperhosta on harva nähnyt. Se ei talvehdi Suomessa, ja 2000-luvulla niitä on lennellyt täällä vähän. Luonnossa nähtävät valkoiset perhoset ovat useimmiten lanttu-, virna- tai naurisperhosia.

Kysely

Mikä on suosikkisi kansallisperhoseksi?

Siitä todistavat some, sote ja kyky.

Kiireisessä nykymaailmassa nopeus on valttia. Kieli vastaa haasteeseen monin tavoin: sanoista karsitaan osia, jotka eivät ole ymmärtämisen kannalta välttämättömiä. Pitkiä ilmauksia korvataan lyhenteillä varsinkin silloin, kun ne toistuvat tiheästi. Lyhentäminen kukoistaa esimerkiksi suurten organisaatioiden suunnittelukielessä.

Monet nimet ovat alkuaan lyhennesanoja, kuten Gestapo, Nato tai Unesco. Lyhenne voi säilyä, vaikka nimi muuttuisi. Esimerkiksi Kotimaisten kielten tutkimuskeskus muuttui jokin aika sitten Kotimaisten kielten keskukseksi, mutta lyhennenimi on sama Kotus kuin ennenkin. Unicef on alkukirjainlyhenne sanoista United Nations International Children's Emergency Fund. Nykyisestä nimestä United Nations Children's Fund sitä ei voisi enää muodostaa samalla tavalla.

Tuttuja lyhenteitä voi käyttää, vaikka ei olisi aavistustakaan siitä, miten ne on alun perin muodostettu. Koululaisten oppimista mittaavan kansainvälisen Pisa-tutkimuksen nimi on alkukirjainlyhenne sanoista Programme for International Student Assessment. Teoston ainekset on poimittu Säveltäjäin tekijänoikeustoimistosta.

Kun lyhenteen muodostaa valikoimalla äänteitä sopivasti, syntyy uusi, taivutuskelpoinen sana. Lyhentämisestä onkin tullut normaali sananmuodostuskeino perinteisen johtamisen ja yhdistämisen rinnalle. Esimerkiksi opinto-ohjaajasta on tullut opo, ruotsinsuomalaisesta ruosu, sosiaali- ja terveystoimesta sote, sosiaalisesta mediasta some ja työkyvyn ylläpidosta tyky.

Sananosistakin voi kasvattaa uusia sanoja. Englannin entistä merkitsevästä etuliitteestä ex- muodostettu eksä on käypä nimitys entiselle puolisolle tai seurustelukumppanille. Sen vastakohta nyksä on saatu vaihtamalla alkuosaksi nykyinen-sanan alkuäänteet. Näppärää!

Juuri nyt on kasvisruoka sanaston innovaatiokeskus, ja sen myötä kasvissyöjään viittaavan vegetaristi-sanan alkuosa vege on muuttunut trendikkääksi etuliitteeksi: vegebuumi, vegehylly, vegekauppa, vegelaatikko, vegemessut, vegepizza, vegeruoka, vegetarjonta, vegetukku. Tällaisia yhdyssanoja ei vielä löydy Kielitoimiston sanakirjasta, mutta ei tarvitse olla kummoinenkaan guru ennustaakseen, että myös sanakirjan vegeosasto rikastuu lähiaikoina huomattavasti.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2017

Käyttäjä3876
Seuraa 
Viestejä997
Liittynyt9.3.2017

Lyhyestä sana selvä

Nobelaner kirjoitti: Käyttäjä3876 kirjoitti: Amanda88 kirjoitti: Kuka haluaa olla nyksä, kun se on lupaus että olet kohta eksä. Pessimisti ei pety. Tuo on kyllä selkeästi toiseksi tyhmin hokema ikinä. Siis että pessimisti ei pety. Ensimmäiseksi tyhmin on tietenkin se että "kypärä/turvavyö/mikälie on halpa henkivakuutus." Vanhemmat kovat jätkät höhötteli aikoinaan kun laitoin turvavyön kiinni. Sanoin niille että se on kovin jätkä joka säilyy hengissä.
Lue kommentti

Opeta lapsi ampumaan ja lapsi saa kokeista kiitettäviä
https://www.facebook.com/Channel4News/videos/10154717292226939/

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 4/2017

 

PÄÄKIRJOITUS

Kehu tyttö päivässä

Jo kuusivuotiaat tytöt uskovat, että äly on miehinen ominaisuus.

 

PÄÄUUTISET

Kahvi vauhdittaa muistientsyymiä

Kannattaa kuulua kahvihulluun kansaan.

Kaupunkilainen hidastaa

Väenpaljous pakottaa satsaamaan laatuun.

Eksomaissa elämä voisi hyppiä

Elämän uumoilu vasta löydetyiltä sisarplaneetoilta on jo alkanut.

Yksi muisto loihtii esiin muita

Samojen aikasolujen tallentamat tapahtumat liimautuvat tiukasti yhteen.

 

ARTIKKELIT

Rasva palaa liikkeessä

Mitään erityistä rasvanpolttoliikuntaa ei kuitenkaan ole olemassa.

Lihas kasvaa levossa

Treenattaessa rakennusainetta kuluu vielä enemmän kuin uutta syntyy.

Murrosikä lisää kierroksia

Kuohunta viimeistelee aivot aikuisuuteen.

Murrosikä alkaa yhä nuorempana

Syytä haetaan ylipainosta ja ympäristöstä.

Arkeologi pinnan alta

Suomi saa ensimmäisen meriarkeologian tohtorin.

Vaikka lämpenee, meillä voi viiletä

Ilmastonmuutos uhkaa suistaa Pohjois-Atlantin lämmönkierrätyslakkoon.

5G verkottaa koko elämäsi

Huippunopea tiedonsiirto tuo älyn kotiin ja kaupunkiin.

Demokratia tuli idästä

Kansanvaltaa on suotta juhlittu lännen luomuksena.

 

TIEDE VASTAA

Oliko dinosauruksilla mummoja?

Miksi jotkin eläimet nukkuvat seisaaltaan?

Onko oluen ja viinan alkoholissa eroja?

Kummin päin muna säilyy parhaiten?

Miksi teepussi saa mikrossa kuumennetun veden kiehumaan?

Keitä ovat kukkahattutädit?

 

KIRJAT

Anna lapselle naama-aikaa

Kissa valloitti maailman

Älä huku tavaratulvaan

 

OMAT SANAT

Lyhyestä sana selvä

Siitä todistavat some, sote ja tyky.

 

SUOMEN TIETEEN TÄHDET

Suomen oma Einstein

Gunnar Nordström kehitti painovoimateorian ennen saksalaista ystäväänsä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.